Hätkähdyttävimmät fiktiivisen hahmon kuolemat

  • 17 965
  • 104

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Red Dead Redemption ja John Marstonin kuolema. Olihan se hirveä tunne, kun asioiden juuri mentyä raiteilleen tulikin pelin todellinen lopetus ja ajatus "eihän mulla ole tässä kuin kuusi luotia".
Tähän vahva sama. Olen pelannut pelin kolmesti läpi ja aina toi kohta on kirpaissut.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Katsoin jotain South Parkin vanhaa jaksoa tuossa yksi päivä, kyllähän Kenny McCormickin kuolema hätkähdytti. Huhhuh.
 

jugitzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
PePo HC ja Florida Panthers
Breaking Bad
Täällä jo mainitut Hankin ja Jessen narkkarimuijan kuolemat, sekä itse lisäisin vielä Victorin kuoleman. Aivan puun takaa yksi tv-sarjojen parhaista "pahiksista" vetää box cutterilla ykkösapurinsa kaulan auki.

Saving Private Ryan
Sisältää montakin ikävää kuolemaa mutta pahin on kun natsi painaa puukon hitaasti mutta varmasti sen juutalaisen rintakehästä sisään. En tiedä onko niinkään yllättävä, mutta erittäin vastemielinen kohtaus ja jäi monttu auki pitkäksi aikaa sen jälkeen.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Saving Private Ryan
Sisältää montakin ikävää kuolemaa mutta pahin on kun natsi painaa puukon hitaasti mutta varmasti sen juutalaisen rintakehästä sisään. En tiedä onko niinkään yllättävä, mutta erittäin vastemielinen kohtaus ja jäi monttu auki pitkäksi aikaa sen jälkeen.

On kyllä kaikessa raadollisuudessaan yksi ahdistavimmista leffakohtauksista, jonka olen nähnyt.

Viimeisin Alien tuli tuossa tsekattua, niin mainitaan nyt legendaarinen chestburster ekasta leffasta. Aika syönyt kohtauksen tehoa, mutta ekaa kertaa kun junnuna katseli jäi ikuisesti mieleen. Lambertin ja Parkerin kuolemat ko. leffasta voisi myöskin manita.
 
Viimeksi muokattu:

Götze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Sons of Anarchy ja Taran suhteellisen brutaali kuolema. Yksi niistä hetkistä kun ei vaan voinut muuta kuin jäädä tuijottamaan monttu auki. Samasta sarjasta löytyy myös Opien ja Bobbyn pysäyttävät lähdöt.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Pari fiktiivistä lähtöä on hetkauttanut meikäläistä kohta päättyvänä vuonna. Jollet ole nähnyt/pelannut niin suosittelen lämpimästi katsomaan/pelaamaan nämä leffat/pelit ennen spoilerien avaamista.

Red Dead Redemption 2 (Tässä pelissä on paljon hätkähdyttäviä kuolemia)
Arthur Morgan

Erikoista tässä on että itse kuolema ei enää hirveästi hetkauttanut kun sen tulo oli ollut tiedossa jo kymmeniä tunteja(Arthurilla diagnosoidaan tuberkuloosi ja se on nykypäivänäkin vaarallinen joten 1899 johon peli sijoittuu se tietää että nopea lähtölaskenta alkoi. Hätkähdyttävä hetki tulee vähän sitä ennen kun Arthurin sairaus alkaa ottaa niskalenkkiä ja hän hyvästelee viimeiset liittolaisensa/läheisensä ja lähtee selvittämään viimeiset auki olevat asiat.

Arthur kaivaa stetsonin laukusta ja "That's the way it is" alkaa soida Arthurin muistellessa kauniita hetkiä. Tunsin pistelyä kurkussa kun reilun kolme viikkoa olin tuntikausia viettänyt pelin parissa tämän hetken koittaessa:Arthur's last ride song - That's the way it is - Daniel Lanois - Red Dead Redemption 2

Video tuskin peliä pelaamattomille tunteita herättää mutta biisi on kuuntelemisen arvoinen.

Roman J. Israel, Esq.
En perkele löytänyt kyseistä klippiä youtubesta!

Elokuva ei kokonaisuudessaan aiheuta mitään riemun kiljahduksia mutta Denzel Washingtonin oscar-ehdokkuudellakin palkittu roolisuoritus on rautainen.
Hahmo kerää ainakin meikäläisen sympatiat ja tämän leffan lopussa koittaa samanlainen tilanne kuin tuossa Red Dead Redemption -kohdassa eli tiedämme jo mitä tuleman pitää.

Mies on perseillyt väärille ihmisille aiemmin ja kun hän lopussa setvii asiansa selviksi ja lähtee avarin mielin kohti tulevaisuutta ja näemme miten vieras auto lähtee häntä seuraamaan niin kaikki tietää miten tässä käy. Siinä kohtaa pelkäsin fiktiivisen hahmon puolesta.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Mestariohjaaja Sergio Leonen Suuri Gangsterisota-elokuvassa tapahtuva...
nuoren Dominicin kuolema juuri sen jälkeen kun koko lapsuutensa ja nuoruutensa kurjuudessa elänyt joukko pääsee hieman maistamaan parempaa elämää. Kohtaus muutenkin erittäin hienosti toteutettu ja elokuva yksi parhaita koskaan näkemiäni. "Noodles, I slipped.." - 'Once Upon A Time In America' (HD)
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Boardwalk Empiressä sen naamapuolen symppistappajan, Richard Harrowin, viimeiset hetket laiturin alla normaalielämästä normaalin naaman kanssa haaveillen sai kanssa pientä reaktiota aikaan tuolla kurkun seutuvilla.

Nautin Boardwalk Empirestä aikanaan kovasti. Käsikirjoitus, tuotannon laatu ja näyttelysuoritukset olivat kaikki kovinta mahdollista laatua mutta jotenkin juonen hitaus sai jättämään sarjan kesken neljännellä kaudella. Se on harmittanut vuosikausia joten nyt tällä viikolla päätin että katsotaanpas Nuckyn tarina loppuun.

Harrowin tarinan päätös oli tosiaan parasta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Sattui vähän kurkkuun.





Harrowin hahmo oli muutenkin erittäin hyvin kirjoitettu ja näytelty. Keräsi kaikki sympatiat mutta oli tosipaikan edessä kylmä tappaja. Myös tuo itse kuolema oli traaginen. Vaikka nautti hallusinaatiostaan niin varmasti mieltä pakotti mitä tuli juuri ennen tehtyä.

Myös Nuckyn ja Chalkyn kuolemat olivat "kauniita". Nuckyn koska paljastui ihan lopuksi mistä hirvityksistä hän on vastuussa jo ennalta tiedettyjen lisäksi. Chalkyn viimeinen hymy uhrautumisen jälkeen myös kosketti. Van Aldenin kuolema taas tuli melko yllättäen mutta minä kauhistuin. Hienon roolihahmon nopea lähtö, pääsi vielä lopuksi vähän avautumaan.







EI päätynyt kuolevien joukkoon mutta pakko silti mainostaa: Yksi hienoimmista roolihahmoista tv:n historiassa oli Grechen Molin näyttelemä Gillian Darmondy. Hän oli pelottava hahmo. Hulluuden rajoilla leikittelevä lumoavan kaunis Nuckyn ahneuden suurin uhri.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Harvoin muistan kovin suuresti yllättyneeni tai hämmästyneeni mistään tv-sarjan tai leffan yllätyskäänteestä, mutta yksi nousee ehkä yli muiden. Kyse on tästä ranskalaisesta elokuvasta:





Ja tarkemmin sanottuna sen viime minuuteista. Leffa on hyvinkin seesteinen ja mielestäni jopa korostetun tylsä. Mutta sitten lopussa lävähtää täysillä päin pläsiä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Neon Demon elokuvassa Elle Fanningin kuolema oli yllättävä ja traaginen. Olin seuraavat 5 minuuttia vain järkyttynyt. Samoin eversti Kurtzin kuolema on omalla tavallaan järkyttävä. Tämä hätkähdyttävyys jättää vähän tunnelmavaraa monen kuoleman suhteen.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Tähtien sota -sarjan uskottavimman ja vakavimman elokuvan, Rogue Onen, päähenkilöiden kuolema (oheisella videolla n. 1:50 ->). Kylmät väreet menevät poskipäistä pohkeisiin, kun ajattelenkin kyseistä tuota kohtausta kaihoisine musiikkeineen ja jylhine visuaalisine efekteineen. Erityisen koskettavaksi kohtauksen tekee se, että Jyn Erso on minulle kaikkein samaistuttavin päähenkilö koko Tähtien sota -saagassa.

 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Minua kovasti koskettaneet fiktiivisten hahmojen kuolemat tulevat ihan kotimaisista sarjoista. Näitä ovat olleet Metsoloissa Helena Metsolan menehtyminen. Muistan kuinka se järkytti silloin ensimmäisellä katselukerralla pikkupojan mieltä. Metsoloissa Erkin ja Helenan yhteiseloa oli mukavaa seurata ja Helenan tippuminen niiltä portailta alas sen kehdon kanssa ja kuoleminen kyllä järkytti ja järkyttää yhä.

Sitten Puhtaissa valkeissa lakanoissa järkytti mieltä Maire Raikkaan ja hänen poikansa Heikki Raikkaan menehtymiset. Nämä kaikki kolme fiktiivisen hahmon kuolemaa ovat kyllä jääneet varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Surullisia tapauksia.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Harvoin muistan kovin suuresti yllättyneeni tai hämmästyneeni mistään tv-sarjan tai leffan yllätyskäänteestä, mutta yksi nousee ehkä yli muiden. Kyse on tästä ranskalaisesta elokuvasta:





Ja tarkemmin sanottuna sen viime minuuteista. Leffa on hyvinkin seesteinen ja mielestäni jopa korostetun tylsä. Mutta sitten lopussa lävähtää täysillä päin pläsiä.


Upea elokuva kerrassaan ja se loppu... Ruman pikkusiskon vakuuttelut vielä, että kyllä mut raiskattiin. Myös lopun autolla ajeleminen oli komeaa katsottavaa.

Edit. eihän se loppu ihan noin mennyt, mutta tohon tyyliin. Oli pakko tarkistaa.
 
Viimeksi muokattu:

DonTirri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Stadilaiset jengit sarjasta ja lajista riippumatta
Avengers Endgamen loppu oli jotain täysin käsittämätöntä.
Tony Stark lausuu sanat josta MCU lähti liikenteeseen ja 10v tarina tuli päätökseen sormia napsauttamalla.

Ja aikuinen mies tuntee kyyneleet silmissään kun valo Starkin arc reaktorissa sammui.

Ei mikään fiktiivisen hahmon kuolema ole allekirjoittanutta hätkähdyttänyt samalla tavalla. Eikä varmaan tule hätkähdyttämään.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Minua kovasti koskettaneet fiktiivisten hahmojen kuolemat tulevat ihan kotimaisista sarjoista. Näitä ovat olleet Metsoloissa Helena Metsolan menehtyminen. Muistan kuinka se järkytti silloin ensimmäisellä katselukerralla pikkupojan mieltä. Metsoloissa Erkin ja Helenan yhteiseloa oli mukavaa seurata ja Helenan tippuminen niiltä portailta alas sen kehdon kanssa ja kuoleminen kyllä järkytti ja järkyttää yhä.
Kieltämättä tämä on kova. Erkin siitä seurannut alamäki sai katsojankin ryyppäämään ja Kariakin kävi melkein sääliksi. Toisaalta sitten se pesän jako oli ehkäpä suomalaisen television mahtavin hetki.
En tiedä onko jatkoajassa ketjua fiktiivisten sarjojen parhaista pahiksista, mutta Kari Kaukovaara olisi siinä aika vahvoilla. Muutenkin Metsolat on edelleen aika ylhäisessä yksinäisyydessään kotimaisissa draamasarjoissa.
 

Uncle Leo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, sympatiat altavastaajille
Quick Kickin ja muutaman muun kuolema 90-luvun alun Action Force -lehdessä. Aiemmin ei lehdessä ollut juuri sankareita kuollut, kuolleet olivat pääasiassa nimettömiä Cobran sotilaita tai sitten lahdattiin robotteja. Tuo kyseinen episodi muutti paljon ko. lehden seuraamisessa, ja osittain mikään ei ollut kuten ennen. Osa lapsuutta loppui siihen. Lehteä ei enää kokoelmista löydy, mutta olen alkanut metsästää sitä ja toivottavasti jostain divarista löytyy. Ehkä sitten pääsen vihdoin tuon yli.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
The Last of Us 2(ja spoileja myös ykkösestä)
The Last of Us Remastered eli ykkösosan ostin pleikka4:sen mukana 2014 kesällä. Siinä pelissä vietetään about 20 tuntia kulkien läpi zombiepidemian raunioittaman amerikan tutustuen Joeliin(50v?) ja Ellieen(14v?) ja heidän väliseen siteeseensä joka aluksi on olematon(eivät ole sukua eivätkä pidä toisistaan) mutta kasvaa matkan aikana isä-tytärsuhteen kaltaiseksi. Lopussa paljastuu että Ellie on avain ihmiskunnan pelastukseen mutta se tarkoittaisi hänen kuolemaansa. Joel ei tähän suostu vaan valitsee Ellien(Ellien itsensä tietämättä ja tappaa ison joukon "viattomia") ennen "isompaa hyvää".

Peli oli uskomaton ja olenkin odotellut jatko-osaa siis 6 pitkää vuotta. No juhannuksena se tuli ja ekan parin tunnin aikana tämä Joel jota opimme rakastamaan sen ekan pelin 20 tunnin aikana pistetään golfmailalla kylmäksi Ellien(ja meidän) katsoessa avuttomana vieressä. Sain oman läpipeluuni valmiiksi eilen ja vaikka pelissä oli muutakin masennuksen aihetta niin olen vieläkin vähän shokissa tästä.





Loppuosassa peliä Ellie kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä tilanteen johdosta ja se iski meikäläiseen kuin tuhat vasaraa.


 

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Teho-osasto ja Mark Greene. Yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani ja sitä hahmon kohtaloa oli rakennettu siinä jo pitkään. Hahmo oli lisäksi jotenkin helposti samaistuttava joten kyllähän se vihlaisi.

Samasta sarjasta Romanon kuolema jäänyt myös mieleen ennen kaikkea melko absurdin kuolinsyyn johdosta. Ja olihan Romano yksi sarjan parhaista sivuhahmoista.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Gintama. Laitan spoilereihin, vaikka tällä palstalla ei varmasti ole kovin paljon kovin todennäköistä kohdeyleisöä. Mutta jos nyt jotakuta kiinnostaa katsoa, niin siltä varalta. Minusta tässä on sellainen fiktiivisen hahmon kuolema, joka on todella taitavasti rakennettu. Ei välttämättä hätkähdyttävin kaikista ikinä, mutta set up on erinomainen. En jostain syystä koe voimakkaasti fiktiosta muita tunnereaktioita kuin naurua, mutta juonellisesti tätä voi pitää hätkähdyttävänä.

Ja jos täällä joku on sattumalta katsonut kyseisen sarjan, niin ei ollut se mitä luulit. Ainakin minulle kärkipään hätkähdyttäviä kuolemia on shogun Shige Shige Tokugawan murha. Kyseessä on siis pääasiassa hyvin kevyttunnelmainen animesarja, jossa valtaosa jaksoista liittyy juonellisesti hyvin löyhästi toisiinsa ja rakentavat hahmoja/maailmaa. Toki välissä on useita muutaman jakson mittaisia "vakavampia" pätkiä.

Mutta tähän set upiin. Ollaan siis tilanteessa, jossa sarjaa on tullut sen 300 jaksoa, eikä yhtäkään toistuvasti esiintyvää hahmoa ole kuollut. Shogun on ollut mukana kuvioissa suunnilleen 200 jakson ajan, käytännössä pelkästään komedian vipuvartena, mutta silti hahmolle on onnistuttu rakentamaan todella paljon syvyyttä. Sitten tulee seitsemän jakson pätkä, jonka aikana hänet yrittää päästää päiviltä vähän yksi sun toinen. Yhdeltä doppelgangeriltä putoaa pääkin yhden jakson lopussa, mutta tuo toki oli cliffhangerin takia ilmiselvä feikki. Yhtä kaikki varsin veristen kamppailuiden jälkeen shogun saadaan salakuljetettua ulkomaille "turvaan", mutta lopulta joku stock photo -hahmo, josta ei sittemmin kuulla, onnistuu myrkyttämään hänet. Tuosta eteenpäin sarja menee aivan nollasta sataan ja slice of life-meininki loistaa poissaolollaan (jos mennään kronologisessa järjestyksessä, jossa siis anime ei mennyt).

Ilmeisesti perustuu myös jossain määrin hyvin löyhästi historiallisiin tapahtumiin:
Linkki Wikipediaan.
 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
Billy Costigan.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Kyllä minua vitutti kun ne kolumbialaiset ampui Tony Montanan emmentaaliksi. Mutta saatana miten se Uzi lauloi, ei lähtenyt yksin!
 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
Kyllä minua vitutti kun ne kolumbialaiset ampui Tony Montanan emmentaaliksi. Mutta saatana miten se Uzi lauloi, ei lähtenyt yksin!

Ei voi väittää, ettei Sosa olisi varoittanut.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös