Aivan, toisin kuin nuo sähkö- ja kaasulämmittimet, hiiligrilli on myös aromaattori. Siinä missä kaasugrilli tarjoaa aromeiksi vain polttimelle tai laavakiville pudonneen rasvan käryä, saa hiiligrillin kupeessa värinsä hakenut makkara pintaansa lepän, tammen, omenapuun ja hikkorin hivelevät tuoksut. Tasaisen ruskeaksi paahtunut kaasugrillimakkara on hieman häpeällinen luontokappale verrattuna siihen käpristyneeseen, halkeilleeseen ja osin kärähtäneeseen mutta herkulliseen liekkikyrsään. Kaasu- ja eritoten sähkögrillityypit korostavat aivan liikaa homman helppoutta, siistiyttä ja kätevyyttä. Höh, mitä hemmettiä sitten edes poistuvat keittiöstä, jossa lämmittäminen on vielä kätevämpää ja siistimpää! Ei tarvitse edes kärpäsistä välittää. Eiköhän noihin automaattikääntöisiin weebereihin pian rakenneta ympärille vielä seinät tuuletusikkunoineen ja kattoineen jotta myös säävaikutus on otettu turvallisesti ja kätevästi huomioon. Sitten ihmetellään "pihakeittiökombinaatista" että pitäisiköhän sitten vielä hankkia makkaroita varten erikseen semmoinen tunnelmallinen pallohiiligrilli takapihalle...
Vaikka miestä ei muuten ruoanlaiton piiriin saisikaan niin kyllähän grilli on hänen yksinomaista aluettaan. Aivan olennaisena piirteenä siihen kuuluu tulen kesyttäminen. Piezo-sytyttimen näpsäytys on halkojen tai hiilen sytyttämiseen verrattuna kuin simulaattorin käyttö avoauton ajokokemukseen verrattuna. Tunne munissa on eri. Hiiligrilliaterian valmistaminen on kuin hidas japanilainen teeseremonia. Pitkällinen valmisteluvaihe, sytyttely, oikean lämpötilan hakeminen, grillaus, kohentelu ja putsaaminen seuraavaa kertaa varten. Se ei onnistu kiireellä eikä kätevästi, vaan hartaasti ja hötkyilemättä.
Se ero on lämmittämisessä ja rillaamisessa.