Löysin jutun ProHockeystä(nro.12/2000), jossa kerrotaan Metropolitin ja John Maddenin karusta taustasta. Ajattelin kirjoittaa tähän Metropolitista kertovan osuuden. joten asiasta kiinnostuneet, olkaa hyvä.
Elämässä ei saa mitään ilmaiseksi. Metropolit ja Madden tietävät sen hyvin, sillä he kasvoivat Toronton köyhissä slummeissa.
Metropolit kasvoi Toronton Regent Parkissa, joka on 10 minuutin ajomatkan päässä Hockey Hall of Famesta, mutta aivan eri maailmassa. Slummi tunnetaan prostituutiosta, crack-kaupasta ja rikollisuudesta.
-Se oli Toronton pahinta aluetta, Metropolit toteaa. -Siellä näki crackinkäyttäjiä ja oppi tuntemaan huumeidenmyyjiä ja se oli osa elämää. Se oli meidän maailmaa. Siellä oli vain yksi pennuista, joka kulki luistimien ja mailan kanssa.
Metropolit pelasi kaverien kanssa korttelin kaukalossa ja muistaa, kuinka prostituoidut kulkivat edestakaisin lähikadulla. Hän muistaa miten ihmiset sekoilivat, kun huumeet pääsivät loppumaan ja tarve saada lisää oli epätoivoinen.
-Vapinat iskivät ja oli helppo nähdä ketkä käyttivät aineita, Glen kertoo. -Mummoni asui 7. kerroksessa ja jos hissit eivät toimineet, menimme rappusia. Siellä näki crack-päitä limupurkkiensa kanssa.
Nykyään Metropolit ei mieti enää usein Regent Parkia. Jos vanha kotislummi tulee mieleen, hän ajattelee veljeään Troyta, joka joutui vankilaan. Troy Metropolit sai 16 vuoden tuomion osuudestaan autovarkauteen, pahoinpitelyyn ja varakkaan asianajajan sekä tämän vaimon kidnappaukseen. Glen muistaa hyvin, kuinka hänelle kerrottiin puhelimessa veljen rikoksesta.
-Olin aivan sokissa enkä halunnut alkuun uskoa sitä todeksi.
Kaikki kysyvät, miksen saanut käännettyä häntä oikeaan suuntaan ja sanon aina, etteivät he ymmärrä. Siellä mistä me tulemme oli tarpeeksi rankkaa pitää huolta itsestään. Troy pyöri väärässä porukassa. Yritin saada hänet pelaamaan kiekkoa, mutta se ei kiinostanut häntä.
-Sieltä ei ollut muuta tietä ulos...sitä pelasi kiekkoa ja harrasti urheilua ja kävi koulussa. Toisista näkee heidän ajautuvan huumemyyjiksi, mistä saa nopeasti rahaa. Joka kesä kaverit tarjosivat pyöriä tai aurinkolaseja tai kelloja. Päätin, etten halua sellaista elämää.
Elämä ei ollut helppoa. Gleniä ja Troyta pompotettiin kasvattikodista toiseen. he asuivat isoäidin, tädin, äidin ystävän ja viimein sedän luona Glenin highscool-vuosina.
Ainoa asia mikä kiinnosti Gleniä oli urheilu, varsinkin jääkiekko. Kun olin nappula, ne kaverit joiden kanssa pyörin olivat urheilijoita. Olimme aina pelaamassa baseballia tai kiekkohöntsyä pallolla. Huumemyyjät tunsivat meidät kiekkojunnuina tai vastaavaa.
Metropolit pelasi kiekkoa niin kauan kuin ensimmäiset luistimet kestivät. Sitten hän käytti rikkaampien kavereiden vanhoja kamoja. Vaikka elämä oli rankkaa, Glen ei luopunut unelmastaan. Ei edes silloin kun hänellä ei ollut rahaa liittyä Toronton seuroihin. Hän ei pelannut koskaan juniorisarjoissa eikä saanut varausta. Skoutit unohtivat hänet.
Metropolit jatkoi harjoittelua ja elätti itsensä satunnaisilla töillä. Hän oli kesällä kaupungin hommissa ja kaivoi kuoppia kun muut viettivät lomaa.
Hän pelasi myös rullakiekkoa ammattilaissarjassa ja sai sitä kautta sopimuksen ECHL-seuraan Nashvilleen 1995. Vuonna 1997 hän nousi seuraavan askeleen tikkailla IHL-seura Grand Rapidsiin.
Metropolit pääsi Capitalsiin vapaana agenttina heinäkuussa 1999 ja NHL-debyytti tapahtui kauden 99/00 avauksessa Floridassa. Hän oli ykkösketjussa ja löysi itsensä nokikkain Pavel Buren kanssa.
-Olin koko ottelun ajan hermokimppu. Halli oli täynnä ja tunnelma oli huumaava. Käskin itseäni rentoutumaan, mutta se on vaikeaa, Glen kertoo. -Peli ei mennyt hyvin ja sain lähteä farmiin heti seuraavana päivänä. Se oli turhauttavaa. Luulin heidän lupuneen toivosta.
Metropolit sahasi edestakaisin farmin ja Capitalsin väliä, mutta pysyi loppukauden NHL:ssä, missä kertyi 30 ottelussa 6+13=19 pistettä.
Nyt 26-vuotias laitahyökkääjä haluaa vallata paikan Capitalsissa ja jatkaa nousua siitä.
Elämässä ei saa mitään ilmaiseksi. Metropolit ja Madden tietävät sen hyvin, sillä he kasvoivat Toronton köyhissä slummeissa.
Metropolit kasvoi Toronton Regent Parkissa, joka on 10 minuutin ajomatkan päässä Hockey Hall of Famesta, mutta aivan eri maailmassa. Slummi tunnetaan prostituutiosta, crack-kaupasta ja rikollisuudesta.
-Se oli Toronton pahinta aluetta, Metropolit toteaa. -Siellä näki crackinkäyttäjiä ja oppi tuntemaan huumeidenmyyjiä ja se oli osa elämää. Se oli meidän maailmaa. Siellä oli vain yksi pennuista, joka kulki luistimien ja mailan kanssa.
Metropolit pelasi kaverien kanssa korttelin kaukalossa ja muistaa, kuinka prostituoidut kulkivat edestakaisin lähikadulla. Hän muistaa miten ihmiset sekoilivat, kun huumeet pääsivät loppumaan ja tarve saada lisää oli epätoivoinen.
-Vapinat iskivät ja oli helppo nähdä ketkä käyttivät aineita, Glen kertoo. -Mummoni asui 7. kerroksessa ja jos hissit eivät toimineet, menimme rappusia. Siellä näki crack-päitä limupurkkiensa kanssa.
Nykyään Metropolit ei mieti enää usein Regent Parkia. Jos vanha kotislummi tulee mieleen, hän ajattelee veljeään Troyta, joka joutui vankilaan. Troy Metropolit sai 16 vuoden tuomion osuudestaan autovarkauteen, pahoinpitelyyn ja varakkaan asianajajan sekä tämän vaimon kidnappaukseen. Glen muistaa hyvin, kuinka hänelle kerrottiin puhelimessa veljen rikoksesta.
-Olin aivan sokissa enkä halunnut alkuun uskoa sitä todeksi.
Kaikki kysyvät, miksen saanut käännettyä häntä oikeaan suuntaan ja sanon aina, etteivät he ymmärrä. Siellä mistä me tulemme oli tarpeeksi rankkaa pitää huolta itsestään. Troy pyöri väärässä porukassa. Yritin saada hänet pelaamaan kiekkoa, mutta se ei kiinostanut häntä.
-Sieltä ei ollut muuta tietä ulos...sitä pelasi kiekkoa ja harrasti urheilua ja kävi koulussa. Toisista näkee heidän ajautuvan huumemyyjiksi, mistä saa nopeasti rahaa. Joka kesä kaverit tarjosivat pyöriä tai aurinkolaseja tai kelloja. Päätin, etten halua sellaista elämää.
Elämä ei ollut helppoa. Gleniä ja Troyta pompotettiin kasvattikodista toiseen. he asuivat isoäidin, tädin, äidin ystävän ja viimein sedän luona Glenin highscool-vuosina.
Ainoa asia mikä kiinnosti Gleniä oli urheilu, varsinkin jääkiekko. Kun olin nappula, ne kaverit joiden kanssa pyörin olivat urheilijoita. Olimme aina pelaamassa baseballia tai kiekkohöntsyä pallolla. Huumemyyjät tunsivat meidät kiekkojunnuina tai vastaavaa.
Metropolit pelasi kiekkoa niin kauan kuin ensimmäiset luistimet kestivät. Sitten hän käytti rikkaampien kavereiden vanhoja kamoja. Vaikka elämä oli rankkaa, Glen ei luopunut unelmastaan. Ei edes silloin kun hänellä ei ollut rahaa liittyä Toronton seuroihin. Hän ei pelannut koskaan juniorisarjoissa eikä saanut varausta. Skoutit unohtivat hänet.
Metropolit jatkoi harjoittelua ja elätti itsensä satunnaisilla töillä. Hän oli kesällä kaupungin hommissa ja kaivoi kuoppia kun muut viettivät lomaa.
Hän pelasi myös rullakiekkoa ammattilaissarjassa ja sai sitä kautta sopimuksen ECHL-seuraan Nashvilleen 1995. Vuonna 1997 hän nousi seuraavan askeleen tikkailla IHL-seura Grand Rapidsiin.
Metropolit pääsi Capitalsiin vapaana agenttina heinäkuussa 1999 ja NHL-debyytti tapahtui kauden 99/00 avauksessa Floridassa. Hän oli ykkösketjussa ja löysi itsensä nokikkain Pavel Buren kanssa.
-Olin koko ottelun ajan hermokimppu. Halli oli täynnä ja tunnelma oli huumaava. Käskin itseäni rentoutumaan, mutta se on vaikeaa, Glen kertoo. -Peli ei mennyt hyvin ja sain lähteä farmiin heti seuraavana päivänä. Se oli turhauttavaa. Luulin heidän lupuneen toivosta.
Metropolit sahasi edestakaisin farmin ja Capitalsin väliä, mutta pysyi loppukauden NHL:ssä, missä kertyi 30 ottelussa 6+13=19 pistettä.
Nyt 26-vuotias laitahyökkääjä haluaa vallata paikan Capitalsissa ja jatkaa nousua siitä.