Gallup : järkyttävin jääkiekkomuistonne ?

[Juice]

Joo, se oli ensimmäinen peli Helsingissä Jypin ja HIFK:n välisessä ottelusarjassa kun Lehtonen taklas Niemistä. Tuloksena oli 5 minsaa ja Jyppi tais sillon tehä 2-3 johto-osuman ja lopuks 2-4 tyhjiin. Että se ratkas sen pelin ja ehkä jossain määrin koko ottelusarjankin.
<BR>Kyllä muuten Lehtoselle vihellettiin aika pahasti kun tuli Jyväskylään... no, onneks ei kuitenkaan Niemiselle pahemmin käyny.
<BR>
<BR>Ja vähän jääkiekon ulkopuolelta sitten vielä vois lisätä ton Simo Rouvalin tapauksen. Kyllä se aina vähän vetää hiljaseks kun joku ei enää pelaakaan ikinä vaan on pyörätuolissa koko loppuikänsä.. aina sitä ei tajua olla onnellinen kun on kaks tervettä kättä ja jalkaa.
<BR>
<BR>

 

[finnjewel]

Jos loukkaantumistapaukset unohdetaan, on järkyttävin jääkiekkomuistoni MM-kisoista 1982, ja nimenomaan kisojen avausottelusta Suomi-Kanada. Joukkueessa on uusi NHL-tähti Jari Kurri, suorastaan maagisen kauden Ruotsissa pelannut maalivahti Hannu Lassila, Kari Jalonen ym. Helsingin halli on tupaten täynnä ja tunnelma katossa kun ottelu alkaa. Suomella on heti ensi minuuteilla pari maukasta maalintekopaikkaa ja tulossa on hekumallinen matsi... Vaan kuinkas kävikään: Kanada tekee vaarattomasta tilanteesta avausmaalin kun pari-kolme minuuttia on pelattu. Lassilan itseluottamus menee täysin, ja hän imuroi 1. erässä kaikki kiekot, jotka vain tulevat kohti. Kanada menee 1. erässä nopeasti 0-5 johtoon ja se on siinä. Loppuerät nuhjataan enkä edes muista päättyikö matsi 1-6 vai 1-7 enkä viitsi vieläkään tarkistaa. Loput kisalippuni kävinkin trokaamassa pois.[addsig]

 

[Habby]

<!-- BBCode Quote Start --><TABLE BORDER=0 ALIGN=CENTER WIDTH=85%><TR><TD><font size=-1>Quote:</font><HR></TD></TR><TR><TD><FONT SIZE=-1><BLOCKQUOTE>
<BR>2001-02-28 18:30, Moto kirjoitti:
<BR>
<BR>Sitten kun puhutaan pelillisistä muistoista, niin pahin on varmaan se Tim Thomasin imaisu vuoden 99 ratkaisevassa finaalissa.
<BR></BLOCKQUOTE></FONT></TD></TR><TR><TD><HR></TD></TR></TABLE><!-- BBCode Quote End -->
<BR>
<BR>No, en nyt sitä ihan imaisuksi sanoisi. Se kuitenkin muutti matkalla suuntaa Nikon (?) mailasta ja katosi taatusti Thomasin silmistä TPS-maalin takana olleen yleisön tummuuteen.
<BR>
<BR>Omista muistoista:
<BR>
<BR>Totta kai nuo halvaantumiset (Otevrel, Guhlström, Matti Veivo) ovat kamalia asioita.
<BR>
<BR>Pelillisesti itselleni raskaimmat tappiot ovat olleet TPS:n finaalitappiot Jokereille 1996 ja 1997. Nykyään esim. tuo 1996 joukkueen hopea ei olisi minulle pettymys, koska joukkue ei todellakaan ollut kulta-ainesta, mutta silloin en osannut katsoa asioita objektiivisesti. Olin n. 14-vuotias tuolloin.
<BR>
<BR>Gretzkyn lopettaminen oli myös erikoinen asia. En sanoisi, että järkyttävä, mutta oli se hieman outoa ajatella NHL:ää ilman Gretzkyä.[addsig]

 

[Roku]

Nämä halvaantumiset -Matti Veivo, Patrik Gullström, Jaroslav Otevrel, Tomi Väkelä ym.-ovat luonnollisesti aivan omassa kastissaan. Onneksi ei ole tarvinnut kertaakaan olla livenä todistamassa tällaista tapahtumaa.
<BR>
<BR>Omista muistoistani järkyttävin on Hannu Luojolan loukkaantuminen Lukon ja KooVeen välisessä pelissä kaudella 78-79. Kyseessä oli siis ensimmäinen kausi jolloin aktiivisesti seurasin kiekkoa. Vastustajan lämäri osui suoraan Hannu Luojolan silmään ja poks. Näkö meni. Muistan ikuisesti verta vuotavan miehen makaamassa Äijänsuon jäällä. Ulkona oli pakkasta varmasti -20 astetta, ja hallissa -25. Pelaajat ja tuomarit pyörivät hyrränä loukkaantuneen miehen ympärillä, ja kesti todella kauan ennen kuin jostain saatiin roudattua paarit kentälle ja mies saatiin kuljetettua sairaalaan. Ironista kylläkin, kiekko osui juuri siihen silmään, missa Luojolalla oli parempi näkökyky. Toinen silmä oli jo ennestään lähes sokea. Eikä ole elämä sen jälkeenkään Hannulle kovin usein hymyillyt.
<BR>
<BR>Pelillisesti järkyttävin tapaus on Lukon putoaminen divariin keväällä -83. Silloin oli vastassa HPK, ja ensimmäinen peli pelattiin Hämeenlinnassa. En muista enää numeroita, mutta Kerho sen voitti. Toiseen peliin Lukko lähti kovalla sykkeellä, kotipeli kun oli. Vastustajalta oli tarkoitus ottaa luulot pois heti kättelyssä, mutta kun Hannu Savolainen sutaisi kiekon 18 sekunnin pelin jälkeen Kari Kaupinsalon taakse, peli oli jo sillä selvä. Kerho teki muistaakseni kahden ensimmäisen minuutin aikana kolme maalia, ja tuntui kuin hallin vuotava katto olisi pudonnut niskaan. Kerho voitti pelin muistaakseni 6-1, ja kolmas peli Hämeenlinnassa oli vaan läpihuutojuttu. Lukko lähti divariin suoraan 0-3 voitoin hävinneenä.
<BR>
<BR>Jälkeenpäin on helppo sanoa, että divarikausi oli Lukolle vaan hyväksi, mutta silloin se ei siltä tuntunut.