Oikeastaan ensimmäisen kerran oston jälkeen innostuin pelaamaan FM:ää. Joukkueeksi valikoitui nopeasti HJK.
Kausi alkoi hyvin, liigacupin kuudesta ottelusta kertyi kasaan viisi voittoa ja yksi tasapeli, puolivälierissä vastaan asettui Tampere United, joka matkasti Helsinkiin häviämään ottelun 1-0, ottelun ratkaisumaalin iski puolen tunnin pelin jälkeen Rami Hakanpää päällään kulmatilanteesta. Välierissä vastaan tuli yksi mestariehdokkaista, Honka, joka kotikentällään saikin salama-alun ja johti parinkymmenen minuutin jälkeen ottelua 2-0. Isojen ottelujen mies Rami Hakanpää kuitenkin kavensi ensimmäisen puoliajan lopulla ottelun tilanteeseen 2-1 epäsuorasta vapaapotkusta päällään. Toisella puoliajalla ei kuitenkaan nähty lisämaaleja, joten Honka matkasi cupin finaaliin.
Ennen Veikkausliigakauden alkua tein yhteenvetoani joukkueen tarpeista cupista- & harjoitusotteluista saadun informaation perusteella. Joukkueesta ei löytynyt kuin yksi vaihtopelaaja laitapakkien tontille, Valtteri Moren, harjoitusotteluiden perusteella ei ollut kuitenkaan odotettavissa, että Moren pystyisi kantamaan vastuuta esim. pidemmän loukkaantumisen aikana, joten siirtomarkkinoilta kartoitettiin aktiivisesti pelaajaa, joka pystyisi mielellään pelaamaan molemmilla laidoilla puolustuksessa. Kuitenkin jo kuudennella ottelukierroksella Tuomas Kansikas sai varoitustilinsä täyteen ja näin ollen Moren joutui tosipaikkaan. Nuori Moren hoiti hommansa kuitenkin loistavasti ja näin ollen saikin hiukan jatkoaikaa näyttää taitojaan, ei mennytkään aikaakaan, kun Kansikas loukkaantui muutamaksi viikoksi ja seuraavassa ottelussa Kansikkaan loukkaantumisesta toisen puolen laitapuolustaja Rafinha otti punaisen kortin, jota seurasi kahden ottelun pelikielto ja koska Moren oli ainoa variaatiopelaaja kyseiselle tontille ja seuraavaan peliin oli niin vähän aikaa, oli pakko siirtää toinen nuori puolustaja, Juhani Oja oikean puolustajan tontille. Oja hoitikin hommansa täydellisesti tehden vielä maalin ottelussa hän sai jatkoaikaa toiseksi otteluksi kyseiselle tontille, kun sekin ottelu hoitui enemmän kuin kunnialla, hän sai pitää pelipaikkansa uuden pelipaikkansa ja pelasi kauden loppuun pääosin oikean laitapakin tontilla. Juuri kun puolustuksen loukkaantumishuolet olivat helpottaneet, peräkkäisissä otteluissa loukkaantuivat molemmat keskikentän ankkurit, Riihilahti ja Fowler, joten uuden keskikentän pohjan etsintä alkoi ja hankinta oli tehtävä mahdollisimman nopeasti alkavien Mestarien liiga –karsintojen vuoksi. Etsintä tuottikin tulosta ja verkkoihin tarttui Trinidad & Tobagon maajoukkuepelaaja Stefan De Las, joka osoittautui kelpo stuntiksi, muttei sen suuremmaksi haastajaksi Fowlerille tai Riihilahdelle. Poispäin menevä liikenne oli pienempää, mutta sitäkin merkittävämpää, heti kauden alussa Dawda Bahista tuli niin suuri tarjous, että HJK:n johto hyväksyi tarjouksen kysymättä edes mielipidettäni, joskin itsekin olisin siunaukseni antanut kyseiselle siirrolle, olihan kyseessä sentään Veikkausliigan ennätyssiirtosumma.
Itse kausi sitten lähtikin käyntiin hieman takkuillen, Bahin lähtö aiheutti maalinteossa suuria vaikeuksia ja seitsemän ottelun jälkeen saldo olikin 2-4-1 ja tuolla saldolla keikuttiin sarjan keskikastissa. Sitten juuri oikeaan paikkaan Suomen cupin ottelu pitkään sinnitellyttä HauPaa vastaan, joka päättyi 6-1, tuo ottelu päätti suurimmat maalintekovaikeudet ja etenkin Teemu Pukki sai tärkeän onnistumisen tuossa ottelussa. Pukki oli pelannut ensimmäiset 10 pelaamaansa ottelua nollatehoilla ja media ja fanitkin olivat jo kärkkäästi vaatimassa Pukkia ulos. Luottamus nuoreen pelaajaan kuitenkin auttoi, tuosta ottelusta eteenpäin hän teki maaleja samalla tahdilla, kuin muut joukkueen kärkipelaajat. Matkalla Suomen cupin loppuotteluun kaatui myös FC Opa, TamU, VPS ja AC Oulu, finaalissa vastaan tulisi kauden yllättäjäjoukkue JJK. Kuten sanottua, kausi lähti uuteen nousuun tuon voiton myötä ja sitä seurasi kuuden voiton putki liigassa ja sen ansiosta HJK nousikin takaisin mestaruustaistoon. Loppujen lopuksi, kun kautta oli jäljellä kaksi ottelua, varmistimme mestaruuden pelaamalla tasapelin kovinta haastajaamme Interiä vastaan. Ottelut Euroopassa sujuivat myös varsin mukavasti, Mestarien liigan karsintakierroksilla ensimmäisenä tuli vastaan Salzburg ja tie näytti nousevan pystyyn heti alkuunsa, kuitenkin uskoimme voittoomme ja voitimmekin ensimmäisen osaottelun kotonamme kahdella viime hetken maalilla 3-0 ja vieraissa puolustusvoittoisella taktiikalla haettiin 1-1 tasapeli, joten jatkopaikka oli valmis. Jos ensimmäisellä kierroksella ei ollut onnetar mukana, niin toisella kierroksella oli hieman suotuisampi arvontatulos ja kyseisestä otteluparista mentiin kahdella 2-1 voitolla jatkoon. Sitten olikin vuorossa todella kova haaste, Pohjoismaiden kovimpiin kuuluva FC Kööpenhamina. Ottelu kotiareenalla sujui tasaisissa merkeissä korttien viuhuessa tasaiseen tahtiin, viime hetkillä tuomari jätti HJK:lle pilkun viheltämättä ja sitä seuranneesta vastahyökkäyksestä vastustaja iski kiekon maaliin ja lopputulos 0-1. Toinen osaottelu alkoi Kööpenhaminan täydellisellä hallinnalla, mutta HJK piti pintansa ja toisella puoliajalla Klubi iski heti alkuun komean syöttöketjun jälkeen liekkeihin pääseen Berat Sadikin viimeistellessä 0-1 maalin. Reilu kymmenen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua vastustaja iski kuitenkin 1-1 maalin ja loppu ottelun aikana HJK ei päässyt Aki Riihilahden tolppapuskua lähemmäksi, eli HJK:n oli tyytyminen UEFA-cup –lohkovaiheen peleihin. Samaan lohkoon arvottii Porto, Metalist ja Celtic. Noista otteluista käteen jäivät voitto Metalistista sekä tasurit Celticistä ja Metalistista.
Kauden lopun Veikkausliigan palkinnot HJK-pelaajien osalta:
Vuoden pelaaja: Berat Sadik
Paras hyökkääjä: Berat Sadik
2. paras maalintekijä: Berat Sadik
Paras puolustaja: Juhani Ojala
2. paras puolustaja: Rami Hakanpää
3. paras puolustaja: Mathias Lindstöm
Vuoden tulokas: Juhani Ojala
Vuoden 2. paras tulokas: Mikko Sumusalo
Paras maalivahti: Ville Wallen
2. Paras manageri: Punasydän
Vuoden joukkueessa mukana: Rami Hakanpää & Juhani Ojala