Uskon kirjoittavani hyvin monen muun puolesta. Mielestäni näillä nyt käynnissä olevilla finaalipeleillä on kertakaikkisen loistava viihdearvo. Vastakkain kaksi joukkuetta, joilta menestystä löytyy takavuosilta, mutta aivan viime vuodet on ollut hiljaisempaa mestaruussaralla. Nälkää siis kummaltakin löytyy. Peli ei välttämättä ole tasoltaan ollut aivan huippuluokkaa, mutta ihan kivaa katseltavaa silti. Pronssipeli ei ainakaan vielä ole tasossa hävinnyt*.
Peleissä on tapahtunut lukuisia puhetta herättäneitä tilanteita. Joitakin epäselviä taklaustilanteita, joitakin epäselviä maaleja ja jonkin verran epäselvää mailankäyttöä. Luonnollisesti tuomareiden ratkaisut puhuttavat. Harvoin on molempien joukkueiden fanit olleet yhtä mieltä jostain taklauksesta, että joo, oli se ulosajon paikka.
Mutta koko viihdepaketin kyllä täydentää tämä oma Jatkoaikamme. En nyt tarkoita näitä kritiikkiä saaneita otteluraportteja, vaan jälkipelejä. Juuri minunkaltaiselleni jäsenelle, jolle on herttaisen yhdentekevää tämän vuoden mestarin nimi, ovat jälkipelit se viimeinen mauste koko soppaan. Mielenkiinnolla tulee seurattua sitä, miten Euroopan omistajuus vaihtuu marttyyriuteen tai toisinpäin, ja niinkin nopeasti kuin yhdessä yössä. Tilanteita ei edes yritetä nähdä muuten kuin omien värilasien läpi. Ja juuri näin sen pitääkin olla!
Olisiko tylsempää keskustelua kuin se, jossa vain myötäillään muiden mielipiteitä ja virtuaalisesti taputeltaisiin vastaleirin jäseniä olalle? Nyt näemme suuria tunteita, kiihkeitä sananvaihtoja ja ehkä joitain ylilyöntejäkin. Tunteet kuohuu ja sanan säilä laulaa. Jatkakaa samaan malliin!
*) Tämä on ikuisuuden kestävä fakta, eikä suinkaan fanin mielipide. Ihan totta.
Peleissä on tapahtunut lukuisia puhetta herättäneitä tilanteita. Joitakin epäselviä taklaustilanteita, joitakin epäselviä maaleja ja jonkin verran epäselvää mailankäyttöä. Luonnollisesti tuomareiden ratkaisut puhuttavat. Harvoin on molempien joukkueiden fanit olleet yhtä mieltä jostain taklauksesta, että joo, oli se ulosajon paikka.
Mutta koko viihdepaketin kyllä täydentää tämä oma Jatkoaikamme. En nyt tarkoita näitä kritiikkiä saaneita otteluraportteja, vaan jälkipelejä. Juuri minunkaltaiselleni jäsenelle, jolle on herttaisen yhdentekevää tämän vuoden mestarin nimi, ovat jälkipelit se viimeinen mauste koko soppaan. Mielenkiinnolla tulee seurattua sitä, miten Euroopan omistajuus vaihtuu marttyyriuteen tai toisinpäin, ja niinkin nopeasti kuin yhdessä yössä. Tilanteita ei edes yritetä nähdä muuten kuin omien värilasien läpi. Ja juuri näin sen pitääkin olla!
Olisiko tylsempää keskustelua kuin se, jossa vain myötäillään muiden mielipiteitä ja virtuaalisesti taputeltaisiin vastaleirin jäseniä olalle? Nyt näemme suuria tunteita, kiihkeitä sananvaihtoja ja ehkä joitain ylilyöntejäkin. Tunteet kuohuu ja sanan säilä laulaa. Jatkakaa samaan malliin!
*) Tämä on ikuisuuden kestävä fakta, eikä suinkaan fanin mielipide. Ihan totta.