finnishninja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gunnilse IF
Mikä on farmarijoukkue?
En ole tässä asiassa asiantuntija, mutta ymmärtääkseni se on joukkue, joka on tehnyt yhteistyösopimuksen jonkun NHL joukkueen kanssa. Tämä sopimus ei yleensä kata muuta kuin pelaajavaihtoja näiden kahden joukkueen välillä. Farmiin tulevat pelaajat, jotka eivät jostain syystä täytä NHL joukkeen vaatimuksia. Farmijoukkue taas puolestaan luovuttaa hyvät pelaajat “isäntäjoukkueelle” välittömästi, jos he alkavat loistamaan peleissä tavalla, joka vakuuttaa NHL joukkueiden kykyjen etsijät.
Farmarijoukkue ei pelaa suurissa kaupungeissa tai metropoleissa, vaan heidän kotikontujaan ovat pikku-kaupungit.
NHL joukkueen suhde farmarijoukkueeseensa on yleensä myös pelaajien testaus. Jos pelaaja menestyy farmissa – hän todennäköisesti menestyy myös NHL:ssä.
Pelaajalle itselleen farmikomennus voi olla monenlainen kokemus. Nuorelle pelaajalle se on yleensä ponnahduslauta NHL joukkueeseen, joka on listannut hänet ja seurannut häntä jopa useita vuosia. Yhä useammat juniorit valitsevat peluun farmarijoukkueessa ja sitä kautta ylös NHL joukkueeseen.
Peluu farmissa on myös monelle loukkaantuneelle pelaajalle tie takaisin omaan NHL joukkueeseen, jossa hän loukkaantui.
Myös moni ikääntynyt pelaaja saattaa pelata farmissa ennen uransa loppua.
Farmi koetaan myös monesti välietappina. Jos ei peliaikaa tule NHL joukkueessa, sitä löytyy varmasti farmissa ja näin pysytään kunnossa - kunnes agentti löytää pelaajalle uuden osoitteen.
Farmi voidaan kokea myös rangaistuksena. Jos tyrii tarpeeksi omassa joukkueessaan, niin lähtö farmiin tulee nopeasti. Paluu onnistuu vain nöyrän ja hyvän pelin jälkeen – ellei sitten ole sukset täydellisesti ristissä valmentajan kanssa.
Meidän pelaajamme saavat monesti farmikomennuksen jo ennen kuin ovat päässeet edes esittämään taitojaan. Eurooppalainen pelaaja on yhä hieman “ämmä” miesten seassa. Vain kaikkein parhaimmat pelaajat saavat luottamuksen välittömästi.
Suunnilleen näinhän homma on toiminut jo ammoisista ajoista.
NHL joukkueiden lisääntyminen ja niiden massavärväys Itä-Euroopasta on nostanut paljon farmarijoukkueiden tasoa. Homma ei ole enää painamista ja vääntämistä, vaan taso on parhaimmillaan verrattavissa Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Tshekin liigoihin. Siis peli on ihan okei, mutta lastina on jääkiekon “takapihoilla” huiskiminen ja pitkät matkat vierasotteluihin. Otteluissa ja niiden voittamisessa ei ole samaa statusta kuin NHL otteluissa. Joukkuetta ei koeta “omana”. Linja-autossa ei lauleta voiton johdosta, vaan yritetään nukkua pitkä kotimatka pois.
Kehitys on mennyt paljon eteenpäin jääkiekon kärkimaissa. Pelaaja elää tänä päivänä hienosti jääkiekolla, eikä hänen enää tarvitse välttämättä pelata farmissa ellei halua. Hän voi valita myös peluun Euroopassa!
Tämä ei aina sovi meidän huumorintajullemme. Näemme yhä vanhan “pure hammasta” pakon farmiin tipahtamisen seuruksena. Miksi? Jos hyvä SM-liigapelaaja tipahtaa NHL joukkueesta ja joutuu farmiin, hän luultavasti tekee yrityksen päästä takaisin kovan työn avulla – ja näin me odotammekin hänen tekevän. Muussa tapauksessa “ei ole miehellä selkärankaa”.
Farmissa käväisy voi olla ihan hyvä juttu joissakin tapauksissa, mutta konsepti alkaa olla hieman vanhentunut ja varjopuolia on monia. Joitakin mainitakseni:
- Hyvä ja lupaava pelaaja poistetaan valokeilasta.
- Pelaajalta putoaa sosiaalinen pohja elämälle.
- Pelaaja saattaa joutua joukkueeseen, jossa hän ei viihdy.
- Pelaajan mahdollinen perhe joutuu kovalle koetukselle.
- Pelaaja ei harjoittele laadukkaasti, vaan polkee pahimmassa tapauksessa paikoillaan.
- Pelaaja saattaa juuttua paikoilleen ja jäädä ikuiseksi farmipelaajaksi.
- Jos pelaaja on valmentajan hampaissa hänen tulevaisuutensa jääkiekkoilijana on vaakalaudalla.
Listaa voi tietenkin jatkaa vaikka kuinka pitkään jos alkaa kaivamaan. Selvää on kuitenkin, että farmikomennus on tosi tälli ylöspäin suunnistavalle pelaajalle, joka on tottunut menestymään pelissään ja joukkeensa kanssa.
Minusta meidän tulisi muuttaa tapaamme suhtautua loistavien pelaajiemme heilumiseen farmissa. Meidän tulisi tarjota heille välittömästi vaihtoehtoa palata kotiin, ellei peluu NHL:ssä anna tulosta.
Meidän tulisi kehoittaa heitä miettimään, minkälaisen sopimuksen he allekirjoittavat. Modernilla jääkiekkoilijalla tulee olla tänä päivänä muitakin vaihtoehtoja, kuin jäädä rapakon taakse orjanpiiskureiden simputettaviksi.
Nyt joku sanoo: “Joo, mutta mahdollisen farmikomennuksen hyväksyminen on monesti ehto sopimukselle NHL joukkueen kanssa”. Kyllä. Näin varmasti monessa tapauksessa. Mutta taas toisaalta, jos pelaaja esittää loistavaa peliä kotimaassaan - se ei jää huomaamatta rapakon takana. NHL:n suuri tarve hyvistä pelaajista ei rajoitu farmiin, vaan ne haetaan sieltä mistä ne löytyvät.
Moni farmissa vuodesta toiseen ja hammasta purren pelaava nauttii arvostuksesta. Kova jätkä… Mutta miksei se voisi olla myös toisin päin? Elikkä: Aasi jätkä kuin ei tajua tulla kotiin… Heiluu takapihoilla ja luulee joskus kasvavansa isoksi.
Parempi tulla kotiin. Harjoitella ja pelata joukkueissa, joissa on maailman parhaimmat valmentajat, lääkärit ja organisaatiot. Viettää elämäänsä tutussa ympäristössä tuttujen ihmisen parissa. Pelata kiekkoa jonka parissa on kasvanut ja viihtyy. Lisäksi pelaajille tarjotaan hyvä toimeentulo ja vakuutukset, muijalle töitä, opiskelumahdollisuuksia jne.
Raha jees. NHL:ssä sitä tulee, mutta jos taidot riittävät mahdolliseen NHL uraan, niin rahaa tienaa kyllä kotonakin ja pärjää varmasti loppu-elämänsä jos osaa käyttää hankkimansa ropot.
Kamut siellä takapihoilla: Tulkaa kotiin – täällä teitä tarvitaan, ei siellä preerialla vanhassa bussissa jäykistymässä!
En ole tässä asiassa asiantuntija, mutta ymmärtääkseni se on joukkue, joka on tehnyt yhteistyösopimuksen jonkun NHL joukkueen kanssa. Tämä sopimus ei yleensä kata muuta kuin pelaajavaihtoja näiden kahden joukkueen välillä. Farmiin tulevat pelaajat, jotka eivät jostain syystä täytä NHL joukkeen vaatimuksia. Farmijoukkue taas puolestaan luovuttaa hyvät pelaajat “isäntäjoukkueelle” välittömästi, jos he alkavat loistamaan peleissä tavalla, joka vakuuttaa NHL joukkueiden kykyjen etsijät.
Farmarijoukkue ei pelaa suurissa kaupungeissa tai metropoleissa, vaan heidän kotikontujaan ovat pikku-kaupungit.
NHL joukkueen suhde farmarijoukkueeseensa on yleensä myös pelaajien testaus. Jos pelaaja menestyy farmissa – hän todennäköisesti menestyy myös NHL:ssä.
Pelaajalle itselleen farmikomennus voi olla monenlainen kokemus. Nuorelle pelaajalle se on yleensä ponnahduslauta NHL joukkueeseen, joka on listannut hänet ja seurannut häntä jopa useita vuosia. Yhä useammat juniorit valitsevat peluun farmarijoukkueessa ja sitä kautta ylös NHL joukkueeseen.
Peluu farmissa on myös monelle loukkaantuneelle pelaajalle tie takaisin omaan NHL joukkueeseen, jossa hän loukkaantui.
Myös moni ikääntynyt pelaaja saattaa pelata farmissa ennen uransa loppua.
Farmi koetaan myös monesti välietappina. Jos ei peliaikaa tule NHL joukkueessa, sitä löytyy varmasti farmissa ja näin pysytään kunnossa - kunnes agentti löytää pelaajalle uuden osoitteen.
Farmi voidaan kokea myös rangaistuksena. Jos tyrii tarpeeksi omassa joukkueessaan, niin lähtö farmiin tulee nopeasti. Paluu onnistuu vain nöyrän ja hyvän pelin jälkeen – ellei sitten ole sukset täydellisesti ristissä valmentajan kanssa.
Meidän pelaajamme saavat monesti farmikomennuksen jo ennen kuin ovat päässeet edes esittämään taitojaan. Eurooppalainen pelaaja on yhä hieman “ämmä” miesten seassa. Vain kaikkein parhaimmat pelaajat saavat luottamuksen välittömästi.
Suunnilleen näinhän homma on toiminut jo ammoisista ajoista.
NHL joukkueiden lisääntyminen ja niiden massavärväys Itä-Euroopasta on nostanut paljon farmarijoukkueiden tasoa. Homma ei ole enää painamista ja vääntämistä, vaan taso on parhaimmillaan verrattavissa Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Tshekin liigoihin. Siis peli on ihan okei, mutta lastina on jääkiekon “takapihoilla” huiskiminen ja pitkät matkat vierasotteluihin. Otteluissa ja niiden voittamisessa ei ole samaa statusta kuin NHL otteluissa. Joukkuetta ei koeta “omana”. Linja-autossa ei lauleta voiton johdosta, vaan yritetään nukkua pitkä kotimatka pois.
Kehitys on mennyt paljon eteenpäin jääkiekon kärkimaissa. Pelaaja elää tänä päivänä hienosti jääkiekolla, eikä hänen enää tarvitse välttämättä pelata farmissa ellei halua. Hän voi valita myös peluun Euroopassa!
Tämä ei aina sovi meidän huumorintajullemme. Näemme yhä vanhan “pure hammasta” pakon farmiin tipahtamisen seuruksena. Miksi? Jos hyvä SM-liigapelaaja tipahtaa NHL joukkueesta ja joutuu farmiin, hän luultavasti tekee yrityksen päästä takaisin kovan työn avulla – ja näin me odotammekin hänen tekevän. Muussa tapauksessa “ei ole miehellä selkärankaa”.
Farmissa käväisy voi olla ihan hyvä juttu joissakin tapauksissa, mutta konsepti alkaa olla hieman vanhentunut ja varjopuolia on monia. Joitakin mainitakseni:
- Hyvä ja lupaava pelaaja poistetaan valokeilasta.
- Pelaajalta putoaa sosiaalinen pohja elämälle.
- Pelaaja saattaa joutua joukkueeseen, jossa hän ei viihdy.
- Pelaajan mahdollinen perhe joutuu kovalle koetukselle.
- Pelaaja ei harjoittele laadukkaasti, vaan polkee pahimmassa tapauksessa paikoillaan.
- Pelaaja saattaa juuttua paikoilleen ja jäädä ikuiseksi farmipelaajaksi.
- Jos pelaaja on valmentajan hampaissa hänen tulevaisuutensa jääkiekkoilijana on vaakalaudalla.
Listaa voi tietenkin jatkaa vaikka kuinka pitkään jos alkaa kaivamaan. Selvää on kuitenkin, että farmikomennus on tosi tälli ylöspäin suunnistavalle pelaajalle, joka on tottunut menestymään pelissään ja joukkeensa kanssa.
Minusta meidän tulisi muuttaa tapaamme suhtautua loistavien pelaajiemme heilumiseen farmissa. Meidän tulisi tarjota heille välittömästi vaihtoehtoa palata kotiin, ellei peluu NHL:ssä anna tulosta.
Meidän tulisi kehoittaa heitä miettimään, minkälaisen sopimuksen he allekirjoittavat. Modernilla jääkiekkoilijalla tulee olla tänä päivänä muitakin vaihtoehtoja, kuin jäädä rapakon taakse orjanpiiskureiden simputettaviksi.
Nyt joku sanoo: “Joo, mutta mahdollisen farmikomennuksen hyväksyminen on monesti ehto sopimukselle NHL joukkueen kanssa”. Kyllä. Näin varmasti monessa tapauksessa. Mutta taas toisaalta, jos pelaaja esittää loistavaa peliä kotimaassaan - se ei jää huomaamatta rapakon takana. NHL:n suuri tarve hyvistä pelaajista ei rajoitu farmiin, vaan ne haetaan sieltä mistä ne löytyvät.
Moni farmissa vuodesta toiseen ja hammasta purren pelaava nauttii arvostuksesta. Kova jätkä… Mutta miksei se voisi olla myös toisin päin? Elikkä: Aasi jätkä kuin ei tajua tulla kotiin… Heiluu takapihoilla ja luulee joskus kasvavansa isoksi.
Parempi tulla kotiin. Harjoitella ja pelata joukkueissa, joissa on maailman parhaimmat valmentajat, lääkärit ja organisaatiot. Viettää elämäänsä tutussa ympäristössä tuttujen ihmisen parissa. Pelata kiekkoa jonka parissa on kasvanut ja viihtyy. Lisäksi pelaajille tarjotaan hyvä toimeentulo ja vakuutukset, muijalle töitä, opiskelumahdollisuuksia jne.
Raha jees. NHL:ssä sitä tulee, mutta jos taidot riittävät mahdolliseen NHL uraan, niin rahaa tienaa kyllä kotonakin ja pärjää varmasti loppu-elämänsä jos osaa käyttää hankkimansa ropot.
Kamut siellä takapihoilla: Tulkaa kotiin – täällä teitä tarvitaan, ei siellä preerialla vanhassa bussissa jäykistymässä!