Faniuden ilot ja kirot

[mjr]

Jatkoajassa vuoden olleena oon huomannut että en varsinaisesti taida olla jääkiekkofani. Faniuden kriteerinä on mielestäni mielipiteiden intensiivisyys, niiden tärkeys itselle ja lojaliteetin täsmällinen kohdistuminen johonkin tekijään (yleensä seurajoukkueeseen), johon yleensä yhdistyy vielä huomattava tietomäärä asiasta. Itselleni jääkiekko ei sittenkään taida olla niin tärkeä asia (Suomen maajoukkue ja eurooppalainen pelityyli jonkinlaisena poikkeuksena). Liigassa sympatiani kohdistuu pienibudjettisiin ja kahvattomiin joukkueisiin (valitettavan harvinainen yhdistelmä). NHL:n tilanteen tiedän suht. hyvin mutta en joukkueita kovin tarkasti, ja sympatiat ja antipatiat on aika lieviä (riippuvat usein joukkuiden suomalaispelaajista).

Mielestäni on olemassa ainakin seuraavat aidot fani-lajit:


Pelaajafanit

Antti on niin söde. Lähinnä teinejä. Asiantuntemus ei välttämättä hyvä. Ei juuri ollenkaan Jatkoajan kirjoittajissa.


Seurajoukkuefanit

Minun joukkueeni, oikein tai väärin. Laseissa aina erittäin vahva väritys, mutta usein asiantuntemusta ja tietoakin löytyy. Menestys tärkeää. Paljon näkynyt tällä kaudella Tapparan kannattajien kirjoituksissa. Ylivoimaisesti yleisin fanityyppi Jatkoajassa.


Joukkueen perinne -fanit

Meidän joukkueen pelitapa. HIFK-faneissa on paljon näitä. Vahvat käsitykset ja tiedot lajista. Usein analyyttisempiä ja neutraalimpia pelianalyyseissa ja keskustelussa. Eivät kannata joukkuettaan ehdottomasti, mutta ovat äärimmäisen uskollisia sen perinteille ja pelityylille.


Laji-fanit

Kahden viivan syöttö -säännöstä voi väitellä analyyttisesti kaksi päivää. Kahvaus on planeetan suurin ongelma. Ei ehdotonta sitoutumista joukkueisiin mutta ne ja niiden pelityylit tunnetaan yksityiskohtaisen tarkasti. Sympatioita löytyy näihin perustuen, mutta ei ehdotonta joukkuefaniutta. Vankka asian- ja jääkiekkohistoriantuntemus. Kai aika harvassa puhtaasti tälläisiä faneja.


NHL-fanit

Mistä saa viimeisen parhaat tappelut -videon? Kuka hanskas ketä viime yönä? Lievempänä versiona kiinnostus lähinnä vain NHL-peleihin ja joukkueisiin. Asiantuntemusta löytyy joiltakin paljon. Inho eurooppalaista pelityyliä kohtaan.


Leijona-fanit

Koska on Suomi-Ukraina? Kiinnostus MM-kisoihin. Ei välttämättä seuraa kauhean tarkasti liigaa. Ei aina kovin syvällistä jääkiekkotuntemusta. Usein euroooppalaisen pelityylin kannattaja.


Monissa faneissa löytyy tietysti yhdistelmiä näistä.


Faniuden hyviä puolia:

- Innostuneisuus ja vaivannäkö (laji ja joukkueet otetaan todella vakavasti)
- Asiantuntemus (useilla kirjoittajilla täällä on hämmästyttävän laajat tiedot ja joitakin analyyseja on ollut mulle puhtaasti opettavaista lukea, ja on ollut kiusallisen helppo tuntea itsensä tietämättömäksi)


Faniuden huonoja puolia:

- Tarkoitus pyhittää mielipiteet (pitkästyttävä jatkuvasti lukea väitteitä jotka riippuvat ja vaihtelevat täsmälleen sen mukaan mistä joukkueesta on kysymys)
- Tähän liittyen epäanalyyttisyys ja pinnallisuus (Esim. Hannu Aravirta on ammatti-valmentaja, joka ei valitse joukkuetta kaveruuden mukaan. Ihan totta.)
- Inttäminen keskusteluissa, ei kuunnella vastakkaisia mielipiteitä oikeasti

 

[girlzilla]

"Seurajoukkuefanit

Minun joukkueeni, oikein tai väärin. Laseissa aina erittäin vahva väritys, mutta usein asiantuntemusta ja tietoakin löytyy. Menestys tärkeää. Paljon näkynyt tällä kaudella Tapparan kannattajien kirjoituksissa. Ylivoimaisesti yleisin fanityyppi Jatkoajassa. "

Käsittäisin olevani tämä. Jos olen joskus puhunut jotain Antti Törmäsen hyvästä perseestä, niin se ei ole pelaajafaneutta, vaan yksinkertaisesti täysin inhimillistä...
;)

 

[Johannes]

Kai sitä kuuluu tuohon joukkueen perinne-fanit ryhmään. Kuulostakoon hullulta, mutta 1. pelitapa 2. mestaruudet. Näin menee marssijärjestys.

Olen myös lajifani, koska aina on kiva istua jääkiekko-ottelussa (jopa bluesin). Kahvaus on tärkeä yhteiskunnallinen ongelma. Sehän on vertauskuva pohjoismaisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja yksilön vapauden rajoittamisesta ns. yhteisen hyvän nimissä. Get it.

Seurajoukkuefanina oleminen on minusta joskus ikävää fundamentalismiä, mutta ei voi kannattaa kahta joukkuetta koko sydämessään. En gång ifk...

Pelaajafani kts. girlzilla15, jos olet nainen. Minua varten on cheerleaderit ja showgirlsit keksitty.

Leijonafani ollaan isojen kisojen aikana, vaikka siellä pelaisi tps Jortikan johdolla Suomen paidassa. Hyvä SUOMI...

 

[Rocco]

Olen sitten ilmeisesti laji-NHL-fani

 

[Taito-Ojanen]

Lasken itseni suurimmalta osalta laji-faniksi. Tärkeää ei ole pelkästään lopputulos, vaan miten siihen päädytään. Muitakin piirteitä toki löytyy.

Olen jo pohjoisamerikkalaisilla keskustelupalstoilla julistanutkin, että en ole tosifani, vaan sellainen, joka itse haluan olla.

 

[mjr]

Varmaan näitten yhdistelmiä onkin eniten, mutta useimmilla kuitenkin joku osa-alue herättää suurimman mielenkiinnon. Kun ei ole mitään seurajoukkuelojaliteettia niin tunnen itseni ei-faniksi vaikka lajiin suhtaudunkin vakavasti ja siitä jonkin verran tiedän.

Välillä vaan tuntuu vähän keinotekoiselta valita kauden sympatian kohdetta joka kerta erikseen jonkun taloudellisen tilanteen ja pelityylin mukaan.

Kun muutin Helsinkiin Jokerit oli vielä altavastaaja HIFKille ja pidin sen puolta. Sitten tuli Harkimo, tämä jääkiekko-johtajuuden ajatusten Tonava, joka osti nerokkaasti joka vuosi parhaat pelaajat tappelemaan rajallisesta peliajasta, ja rupesin toivomaan finaaleissa TPS:n voittoa.

Mutta todellinen fani kai olisi Harkimosta ja menestyksestä huolimatta jatkanut Jokerien kannattamista.

Tänä vuonna sympatiat on olleet HPK:n puolella, joka menestyy pienellä budjetilla ja pelaa välillä tosi hienoa hyökkäyspeliä.

 

[Annuli]

En ole varmaan mikään ja kuitenkin varmaan jotain jokaisesta... En halua laittaa itseäni mihinkään kategoriaan, kuten en muutenkaan tykkää mustavalkoisesta lajittelusta joidenkin tiettyjen ominaisuuksien mukaan.

Mutta olen pelaajafani...mikähän pelaaja se nyt oli...

Joukkuefani, lajifani, maajoukkuefani...ehkä myös perinnefani, vaikka olenkin takinkääntäjä....ota musta sitten selvää. Hienoa, kun ei tiedä itsekään.

 

[jyp17]

Minä taidan sitten kuulua ilmeisesti myöskin tuohon seurajoukkuefanit -ryhmään. No, sanotaanko että menestys nyt ei taidan paljoa vaikuttaa ainakaan tällä hetkellä (voishan sitä aina paremminkin mennä) ja lasit YRITETÄÄN aina pitää mahdollisimman värittöminä - mutta alituisesti tähän on mahdoton tietysti suuntautua.
Että sanottasko tämä eräs lausahdus eräästä sanomalehdestä jsks ennen toissakauden alkua:
"JYP lähtee kauteen uusin kasvoin, nuorentuneena ja entistä energisempänä - MUTTA SYDÄN ON YHÄ SAMA." (Noniin, en muistanut ihan täysin. Tuohon suuntaan kuitenkin.:p )

 

[Tatzka]

Itse taidan kuulut Perinne faneihin. Seura on se, joka pysyy ja pelityylin tulee olla kohdallaan. Toki minullakin on omia suosikkipelaajia, lähinnä pelityylinsä, asenteensa, tai taitonsa puolesta. Seurajoukkueen faniakin minusta löytyy ainakin matseissa on ne taikalasit udein silmillä. Matsien jälkeen tosin pystyn jo keskustelemaan analyyttisemmin ilman suurempia kotiinpäin vetoja, toki vahinkoja sattuu.

Ja löytyypä minusta muitakin ryhmiä, aina sillontällön. Paitsi tuo teinifanius jota saattaa esiintyä jopa joillakin varttuneemmilla henkilöillä, nimiä toki mainitsematta ;)

 

[masaman]

Itse luettelisin itseni seuraavasti

Olen järkyttävä Lukko-fani, kun olen paikan päällä katsomassa ottelua ja välillä saa sitten hävetä omaa käytöstään:D

Muualla pystyn arvostamaan mielestäni toisten hyvät suoritukseni oikeaan arvoonsa ja näen myös oman joukkueeni ongelmat ja sen, ettei tuomari ole vastapuolen maksama petturi.

Olen helvetin lojaali joukkueelleni, enkä voisi kuvitella pelaavani esim. futista omaa joukkuettani vastaan, jos taidot riittäisivät pelipaikkaan muualla:D .

Joka pelissä Suomen puolella! Joka pelissä Lukon puolella, muissa tapauksissa sitten katselen ja annan toisen joukkueen viedä oman ääneni. Riippuu hyvinkin paljon siitä minkälaiset voimasuhteet kentällä olevilla ovat. Daavid on oma suosikkini.


tuo pitänee omalta osin aika lähelle paikkaansa....Masaman


Vastaväitteitäkin saa toki laittaa, jos nyt minunt sattuu tuntemaan, ei taida tällä palstalla olla muita kuin yksi henkilö?

 

[hanu]

Itseni luen 'lievästi joukkueorientoituneeksi lajifaniksi', kiihkeimmät vuodet ovat turhankin kaukana takana.

Tuosta fanityyppiluettelosta puuttuvat nämä joukkuefaneiksi naamioituneet anti-fanit. Onko se sitten äärimmilleen vietynä niin tamperelainen ilmiö, ettei sitä muualla tunneta. Meidän suunnalla tuntuu vaan olevan (turhan paljon) näitä 'faneja', jotka saavat suurimmat kiksinsä naapurin vastoinkäymisistä ja naapurin arvostelemisestä eri foorumeilla, ei niinkään 'omiensa' menestyksestä.

Toinen tamperelainen kiakkovanityyppi on tämä 'syyllisten etsintä' -ryhmä, joka analysoi keskenään katsomossa tilanteita tarkoituksenaan löytää aina virheen tekijä. Hienoa maalia ei ole olkemassakaan - on vain jonkun virhe. Eksyin aikanaan tällaisen ryhmän mukana Prahan MM-kisoihin, Suomen ottaessa ensimmäisen MM-mitalinsa tämä porukka keskittyi lähinnä arvostelemaan Arto Ruotasta (täytyy tosin todeta, ettei suinkaan aiheetta) latistaen välillä minunkin fiiliksiäni katsomossa ja jälkipeleissä.

Omassa nelikymppisten ikäryhmässäni tuntuu kyllä löytyvän muualtakin kuin Tampereelta jengiä, jonka pitää hienonkin voiton jälkeen aina väkisin etsiä jotain negatiivistä. Tapa katsoa pelejä kai sekin, vaikken aina ihan ymmärräkkään.

 

[Diamond]

Viestin lähetti hanu
Tuosta fanityyppiluettelosta puuttuvat nämä joukkuefaneiksi naamioituneet anti-fanit. Onko se sitten äärimmilleen vietynä niin tamperelainen ilmiö, ettei sitä muualla tunneta. Meidän suunnalla tuntuu vaan olevan (turhan paljon) näitä 'faneja', jotka saavat suurimmat kiksinsä naapurin vastoinkäymisistä ja naapurin arvostelemisestä eri foorumeilla, ei niinkään 'omiensa' menestyksestä.

Tämä on kyllä aivan totta. En oo kyllä pahemmin huomannu esim. hesalaisten kirjoituksissa samanlaista ilmiötä. Siinä mielessä heiltä olis kyllä syytä ottaa oppia. No se on jokaisen oma asia mistä saa mielihyvää. Mä en ainakaan omasta mielestäni kuulu niihin joiden tärkein asia on paikallisvastustajan vastoinkäymiset. Vain Tappara merkitsee jotain, muu on aivan turhaa.

Joten taidan kuulua seurajoukkuefaneihin. Asiantuntemusta ei välttämättä oo kovin paljoa mut katson pelejä aina sinivalkooranssisten lasien läpi.

 

[Iceman]

Viestin lähetti Diamond

Tämä on kyllä aivan totta. En oo kyllä pahemmin huomannu esim. hesalaisten kirjoituksissa samanlaista ilmiötä.

No joo. Kun paikalliskilpailija häviää niin kyllähän se tekee hyvää mutta ei siitä riekkumaan auta ruveta. Tilanteet kun muuttuvat turhankin nopeasti. Ja sitten on vielä tämänkaltaisen kauden mahdollisuus: "kaveri" ui todella syvällä ja voimat loppu. Vaikka sääli onkin sairautta niin pakostakin sitä toivoo HIUKAN parempia aikoja rakkaalle viholliselle. Menee paikallispeleistä mielenkiinto. On se vaan myönnettävä että Jokerit ja IFK elävät jonkinlaisessa kieroutuneessa symbioosissa, kummankin pitää olla riittävän kiinnostava että yleisö viihtyy ja joukkueet kehittyvät näissä lukuisissa paikallisderbyissä.

 

[Rebel]

Seurajoukkue-perinne-fani mä taidan olla. Matseissa on turha tulla selittämään, kuin joku IFK:n pelaajan selkään taklaus olisi jotenkin väärä. Mutta pelin jälkeen voidaan asiasta puhua ihan järkevästikin.


Kannatan joukkuettani mielestäni aika ehdottomasti, mutta myös sen pitää taklata. Eli perinteet jauhavat aika pitkälle. Kovaa pitää pelata ja kauan on jo pelattu.

 

[railwayman]

mjr:ltä palstan parhaita keskustelunavauksia pitkiin aikoihin. Ei minua kenenkään fanius häiritse, kohdistui se sitten mihin tai kehen tahansa. Minua häiritsee varsin monen fanaattisuus omien puolesta, joka vaikuttaa keskustelun tasoon sitä alentavasti. Monesti toivoisi nimimerkkien edes hieman pyrkivän näkemään asiat myös vastapuolen näkökulmasta.

Väittelyn ja inttämisen sijaan näkisin mieluummin enemmän oikeaa keskustelua, siis vuoropuhelua, jossa paitsi sanotaan mielipiteitä kunnellaan niitä. Kysymys ei saisi olla siitä, kuka on oikeassa tai kuka tietää eniten tai kuka tuntee tilastot tai kuka tuntee pelaajia, ei ei ei ei ja ei. Ainakin itseäni kiinnostaa kuulla miten asiat muiden seurojen suhteen ovat, samalla toki kerron näkemykseni Kärpistä miksei muistakin seuroista, joita toki tunnen huonommin.

Hyvin kuvaavaa onkin, että eaglen loistava avaus Suljetulla osastolla aiheesta Valmentajat jäi vähälle huomiolle. Siinä olisi saanut kommentoida oman suosikkijoukkueen valmentajaa ilman turhaa hehkutusta, olisi vain tarvinnut hieman nähdä vaivaa analysoinnissa, mutta eipä tunnu moinen kiinnostavan. Voin hyvin kuvitella saman aiheen kiinnostavan jos alustus olisi tarkoituksellisen provosoiva. Minusta tällä yhteisöllä on varaa kehittyä, luultavasti rahkeitakin.