Lahjakkuutta on kahtalaista: lahjakkuus pelin tajuamiseen, joka on monella tavalla synnynnäistä ja jota voi opetella vain tietyissä rajoissa. Sitten on lahjakkuus tehdä helvetisti töitä ja treenata, jotta mahdollisista pelitaidoista voi saada kaikki irti. Sekin on osin synnynnäistä tai hyvin nuorena omaksuttavaa, mutta jota kyllä voi vielä vanhempanakin oppia.
Veikko Loimaranta on mielestäni pelaaja, joka osaa pelata ja ymmärtää helvetin hyvin lajia, mutta josta ei ole tullut huippu-urheilijaa. Usein tämä on toisinpäin: asenne on huippu-urheilijan, mutta pelillinen lahjakkuus vajavainen. Näistä tulee usein niitä hyviä "pörrääjiä".
Kohtuullisen nuori pelaajahan Loimaranta vielä on. Kyllä hänellä ok mahdollisuudet hyväksi tulosketjujen liigapelaajaksi on. Kerhossa ei nyt enempää lähtenyt, mutta toivottavasti uusi ympäristö tuo buustia. Huhun toteutuessa ihan hyvä haku Espoolta kärjen taakse: jos kemiat täsmää, joku potkii vähän perseelle ja jätkä itse tajuaa urheilullisuuden merkityksen, voi hänestä olla paljonkin heille vielä iloa.