Toisaalta on aika riski formaatin tekijöiden kannalta lähteä rikkomaan toimivaa kaavaa näinkin radikaalisti. UMK:n katsojaluvut ovat kasvaneet vuodesta 2020 viime vuoteen yli 500 000 katsojalla, joten ainakin tässä suhteessa konseptia voidaan pitää toimivana. Samaan aikaan on nähtävissä, että niin Melodifestivalenin kuin Melodi grand prixin osalta, että semifinaalit eivät ainakaan näissä maissa kovinkaan suuria massoja kerää tv-ruutujen ääreen. Parhaimmillaan melodi grand prixin finaali on saanut tällä vuosikymmennellä yli miljoona katsojaa. Nyt kuitenkin tämän vuoden ensimmäisen semifinaalin katsojamäärät olivat täysin kelvottomat, reilusti alle 500 000.
Myös Melodifestivalenissa on nähtävissä trendi, että ensimmäinen semifinaali ja finaali keräävät katsojia. Parhaimillaan tai pahimillaan katsojaluvuissa voi semifinaalien ja finaalien osalta olla noin miljoonan katsojan ero. Puhumattakaan sitten tämän kilpailuformaatin "toinen mahdollisuus" -kierroksesta, joissa katsojaluvut jäävät sitten päältä miljoonan finaaliin verrattuna. 10 Miljoonan kansalta nämä heilahtelut ovat aika isoja.
Summasummarum, en itse lähtisi näin radikaalisti muuttamaan verrattain kuitenkin toimivaa konseptia. Erityisesti, kun muuallakin käsittääkseni puhutaan enemmän laulujen karsimisesta kuin lisäämisestä. Jos formaattiin muutoksia tekisin, lähtisin niitä aika varovasti tekemään, koska nyt kuitenkin konseptia voidaan pitää kaikilla mittareilla verrattain toimivana. Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä. Ensiksi viisujen määrän voisi lisätä kymmeneen, joka on kuitenkin kiva tasaluku ja näin saadaan kuitenkin UMK vedettyä yhdessä illassa läpi. Itse tosiaan suhtaudun aika skeptisesti kovinkaan suuriin esikarsintajärjestelyihin edellä mainittujen esimerkkien vuoksi. Itse en usko, että tosiasiassa kysyntää kovinkaan laajalle karsintajärjestelmälle Suomessa olisi. Eikä Suomen naapurimaiden esimerkit anna syytä olettaa toisin.