Yksi kaikkien, kaikki yhden..?
Viestin lähetti JHag
Sama konsensustautihan vaivaa myös poliittisia puolueita. Kaikki haluavat samoja asioita. Joku lehti -muistaakseni Nyt-liite- laittoi sokkotestinä poliittiset toimittajat (!) lukemaan puolueohjelmia - ja vielä aika pitkät pätkät. Arvannettekin tuloksen: kokoomus oli jonkun mielestä demarit, sama päinvastoin ja keskustaa luultiin yleisesti vasemmistoliitoksi.
Juuri tämän vuoksi nykyään ei oikeastaan kukaan käy äänestämässä. On aika vaikea löytää eroja puolueista silloin, kun asiat noin päällisin puolin ovat reilassa ja pursi kohti auringonlaskua ja kaukaista uuden toivon maata. Puolueet luovat pitkälti samalla kaavalla puolueohjelmiaan riippuen siitä, ollaanko hallituksessa vai oppositiossa. Tikusta voi olla vaikea vääntää asiaa! Ja ei kaikilla kuitenkaan mene Suomessa niin hyvin, he nyt ovat onneksi marginaalinen ryhmä ja sen verran pieni, ettei heidän ääniänsä kannata lähteä kalastelemaan. Nämä syrjäytyneet eivät muutoinkaan vahingossakaan eksy vaaliuurnille. Heidän omassa elämässä on ihan riittävästi ongelmia jotteivat jaksa keskittyä johonkin ehdokkaitten minimaalisiin parannusohjelmiin, jotka kuitenkin unohdetaan eduskuntaryhmässä kun tavoite eli paikka on saatu. Lisäksi eduskuntaryhmissä on vielä tapana pistää nämä "rookiet" muutenkin aisoihin. "Ei me voida jokaisen yksittäisen kansalaisen etuja täällä ajaa, keskimäärin meillä Suomessa menee todella hyvin."
Sama pätee jääkiekkojoukkueisiin. Kun joukkueella menee hyvin tai keskinkertaisesti omaan tasoonsa nähden, niin hymistely ja näennäinen kritiikki on valloillaan. Täysin ymmärrettävää. Kritiikki kritiikin vuoksi on läpinäkyvää ja siksi ilmavaa sanoilla leikittelyä. Tylsempää kuin etukäteen tiedetyt yllätykset ei ole kuin täysin ennalta-arvaamattomuus. Niin jääkiekossa kuin ´oikeassa elämässäkin`. Sellaiset yllätykset kuin, että Niclas Hedberg nostelee Kanada-maljaa suorille käsille ensi keväänä pudotuspelien +-tilaston ykkösenä ovat positiivisia ja varmasti enemmän kuin toivottuja, mutteivat kovin lähellä toteutumista. (niin ainakaan se Niken +-tilaston voitto tai se suorille käsille nostaminen) Koskaan ei voi sanoa ei koskaan.
Suomessa ei pidetä (urheilija)tyypeistä kuten Olli Jokinen, Esa Tikkanen, Mika Salo tai Tony Halme, jotka kaikki edustavat useimpien mielestä suuruudenhulluutta ja sanojen pieksentää ilman todellisia näyttöjä. Monia ärsyttää heidän tyylinsä määritellä itsensä "maailman parhaiksi". Tällöin tavoitteetkaan eivät voi olla kuin siellä taivaissa. Suomessa arvostetaan tälläisiä maitopoikia kuten Teemu Selänne, Aki Parviainen, Mika Myllylä tai Harri Kirvesniemi, jotka pitävät tavoitteensa normaalin ihmisen tasolla. Jälkimmäisten sädekehä on hieman kyllä hiipunut sattuneesta syystä, eikä Salaman rallikuskiseikkailut jättäneet monille arvailun varaa oja- ja latotoikkarointeineen...
Jos suunpieksijä lähtee kisoihin tavoitteena mestaruus tms. ja palaa kotiin 20:n huonommalla puolella olevan sijoituksen kanssa, niin vahingonilo ja pilkallisuus ovat käsinkosketeltavissa. Suuret oli pojalla luulot, maitojunalla tuli takaisin...
Omasta mielestäni tälläisiä persoonallisuuksia tarvitaan, jotka eivät laskettele sitä ikipäiväistä oksetus-litaniaansa "parhaani lähden tekemään, katsotaan mihin se riittää". Perkele, niinhän sitä pitäisi ihan ilman sanomistakin lähteä tekemään! Meillä on tavoitteena mestaruus, tarkennan, maailmanmestaruus, olympiavoitto, Stanley-cup tai kännykänheiton maailmanennätys. Siihen pitää urheilijan tähdätä sinä päivänä kun aloittaa ammattilaisuransa. Miksi tyytyä vähempään? Jos ei tavoitteissaan onnistu, niin voi ainakin hyvällä omatunnolla sanoa yrittäneensä sitä. Muut olivat vain parempia. Pilvilinnoja ei silloin tietenkään kannata rakennella, jos molemmat jalat on amputoitu ja tähtäin olisi paraolympialaisten sijaan yleisurheilun MM-kisojen 100 metrin lähtösuoralla. Tälläinen reaaliteettien huomioiminen on kannattavaa, mutta kuuseen kurkottaja ei välttämättä tipu maahan asti, vaan parhaassa tapauksessa oksaa alemmalle.
Täällä mielipidepalstalla samaa ärsytystä aiheutti tämä Ralli alter egoineen. Minä ainakin henkilökohtaisesti pidän tälläisistä tyypeistä. Parantamisenkin varaa hänellä toki on, varsinkin kun kirjoituksista paistaa läpi omahyväisyys ja muitten mielipiteistä välittämättömyys. Jos nämä nyt sitten ovat negatiivisia piirteitä mielipidepalstalla. Näitten lisäksi muitten arvostelu ja henkilökohtaisuuksiin meneminen tietysti todellisina miinuksina. Hän tietää totuuden - ja toden totta se hänelle suotakoon! :D Ei ole olemassa yhtä totuutta. Asioilla on aina toinenkin puolensa. Miten olisikaan käynyt, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan? Minkälaisessa maailmassa me nyt eläisimme? Ainakaan historiassa ei kirjoiteltaisi mistään natsien etnisistä puhdistuksista kuin korkeintaan viitteellä.
Jos kirjoittaja nimimerkkinsä takaa on samanlainen tosi elämässä eikä kumartele kuninkaita, niin tuollaisia henkilöitä tarvitaan vastavoimaksi näitä "hys hys - kaikki on hyvin, keisarilla on uudet vaatteet"-tyyppejä alas ampumaan. Vaikka ylempänä toteankin, että kritiikki kritiikin vuoksi on turhaa, niin tälläiset "Slode"&co. kirjoittavat niin antaumuksella, että heidän kirjoituksiinsa suhtautuu aina tunteella, puolesta tai vastaan kuten täällä ollaankin aiemmin esitetty. Ne herättävät tunteita ja hyvä niin.
Itse suhtaudun kaikkien mielipiteisiin yhtä arvostaen kuin omiini, vaikken samaa mieltä olisikaan. Tämä siksi, että en ainakaan itse uskalla väittää olevani aina oikeassa tai virheetön yksilö, edelleenkään en omista silmiä selässäni. (jos niitä nyt sinne koskaan haluaisinkaan) Siksi Slode ja kumppanit ovat positiivisia ilmestyksiä. Harmittavan nopeasti hänet jälleen poistettiin kommentoimasta. Itselläni ainakin jäi vastaamatta Slodelle se, miksi pidin Frank Mrazekia hyvänä hankintana toisin kuin hän, jonka mielestä Mrazek oli hidas mutta kankea peruslaitahyökkääjä.
Toivottavasti hän palaa entistä ehompana tänne takki auki ja torvet toitottaen kertomaan, miksi IFK:ssa kaikki on päin persettä - ja tulee olemaan. Vähemmällä intensiteetillä tosin. Itseäni ainakin nauratti kovasti tämä lompakon lainaamis-juttu, sekä vastaus siihen. Itseäni ei ainakaan ole hetkauttanut pätkääkään, jos joku ei jostain syystä pidä minusta. Silloin on turha lähteä tuhlaamaan energiaa tälläisen henkilön käännyttämiseen, vaikka se voisikin onnistua jossain määrin. Kyllä se hiekkalaatikko on tarpeeksi iso meille kaikille. Enkä nyt tarkoita tällä jokerikannattajia. ;)
Ralli olisi halutessaan voinut olla yhteydessä Frankiin ja selvittää erimielisyydet ja väitteet häntä kohtaan, mutta ei ollut kiinnostunut tästä vaihtoehdosta. Todennäköisesti Ralli oli niin vakuuttunut omista näkemyksistään, totta tai ei, ettei tälläinen olisi ilmeisesti hänen mieltään muuttanut. Se on hänen oikeutensa, mielipiteidensä takana seisominen, joten ei siitä sen enempää. Mielestäni julkinen herjaus on myös toki tehtävä omalla nimellään, vaikka jäähalleissa ympäri Suomen tälläisiä kuullaan illasta toiseen niin valmentajien, pelaajien, tuomareiden kuin omistajienkin korvin. Koskakohan Suomessa lähdetään siihen, että apina ja banaani-tyylisistä herjoista sakotetaan? Voi olla, että aika monta hallia tyhjenee kannattajista sen jälkeen. Ei kai me sitä haluta? Eihän?
Edit typo ja viilailua