Ehkö aggregaattoriin. Valitettavasti Jussin mokat olivat myös niin suuria, että ne nollaavat niitä hyviäkin asioita.
Ei ne olleet pelkästään Jussin mokia, vaan kyllä niistä vastuun saisi ottaa myös ne vanhat verkostoituneet espoolaiset kiekkotahot käydessään valtataistoon äkkirikasta isänsä menettänyttä nuorukaista vastaan. Kunnioitus kulkee molempiin suuntiin, ja ymmärrän, että tahot, jotka olivat rakentaneet Espoo-kiekkoa aladivareista liigaan eivät pitäneet tuoreesta miljonääristä, eivätkä halunneet luopua omista visioistaan, mutta voi jälkikäteen pohtia olisiko asiat menneet toisin, jos he olisivat oikeasti ottaneet isänsä menettäneen Jussin mukaan yhteisöönsä lämpimästi, antaneet tälle arvostusta jota hän kipeästi kaipasi ja pyrkineet yhdistämään omaa visiotaan Jussin vastaavan kanssa.
Ja hieman olen myös eri mieltä siitä, että Jussi olisi itse tehnyt jotain erityisen isoja mokia. Itselleen hän kaivoi ison kuopan, mutta ei niiden pitäisi nollata niitä hyviä asioita joita hän teki joukkueen eteen. Hän oli kuitenkin rakentamassa organisaatiota, joka tuotti maailmalle hyviä junnuja, loi peräänantamattoman ajokoira-identiteetin, voitti 7 parhaalle seuralle tunnustettua Aaro Kivilinna-palkintoa ja kaksi SM-hopeaa, joista molemmat olisivat periaatteessa voineet päätyä myös mestaruuksiksi. Samaan aikaan Liigassa pyöri isommilla pelaajabudjeteilla operoivia joukkueita, joiden pelillinen identiteetti oli täysin kadoksissa (jos verrataan meidän tulosta muihin seuroihin). Moka oli toki ainakin näennäisesti se, ettei tänä aikana onnistuttu rakentamaan taloudellisesti riippumatonta organisaatiota. Mutta ei sekään ollut yksin Jussin moka, sillä kyllähän Jussi sitä yritti ja palkkasi pätevän oloisia henkilöitä joukkueen toimareiksi.
Omasta mielestäni Espoo-kiekon isoin moka oli se, ettei kyetty tekemään yhteistyötä. Se tuhosi lopulta Bluesin ja esti sen, ettei laajaa yhteisöllisyyttä syntynyt seuran taakse. Toisessa nurkkauksessa oli karrikoiden itsepäinen rahaa havittelevilla jees-miehillä ympyröity miljonääri, joka uskoi, että rahalla pystyi ostamaan menestystä
(ja kyllähän sillä tiettyyn pisteeseen kykenikin, mutta se ei alkanut tuottaa rahaa kun ei ollut taitoa rakentaa taloutta), ja toisessa nurkkauksessa oppositioon vaipuneet katkerat old school puritanistit Pihalta päätyyn -kirja kainalossaan, muistuttamassa heitä vanhoista hyvistä ajoista ja siitä kuinka asiat tehdään ainoalla oikealla tavalla oikein (vaikka olivat itsekin ajaneet seuran taloudellisiin ongelmiin). Jussin valtakaudella nämä vanhat tahot olivat jatkuvasti piikki Jussin lihassa, ja kun nämä vanhat tahot lopulta hankkivat Bluesin uuden kärjen (Raution ja kumppaneiden) johtamana, oli Jussin aika olla piikki lihassa. Kauna molemmin puolin oli suurta ja molemmat osapuolet voisivat jakaa siitä vastuun.
Karrikoin tässä toki j vedän mutkia suoraksi, mutta kabinetit oli tuolloin hyvin pahasti kahtiajakautuneet. Vanhat fanit varmasti muistavat nämä ajat, sillä sama ideologinen kahtiajakautuminen, katkeruus ja vastaleirin syytteleminen näkyi isosti myös meidän fanien keskuudessa. Sekään ei varmasti auttanut tilannetta, sillä molemmat leirit saivat varmasti fanien osalta turhan tylyäkin palautetta - ainakin Jussi sai. Tämä yritti vielä Espoo Unitedin muodossa pelastaa espoolaista kiekkoilua, mutta oli paljon faneja, jotka toivoivat tämänkin projektin tuhoutumista vain siksi, että se oli Jussin vetämä. Loistavaa katkeruutta tämäkin.
Mutta toivottavasti ainakin me fanit voisimme tällä yrittämällä hillitä sitä ideologista vastakkainasettelua ja näyttää omalta osaltamme esimerkkiä yhtenäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Palautetta on hyvä antaa ja näkemyksistä keskustella - väitellä jopa, hyvä vaan kun touhu herättää tunteita puolesta ja vastaan, mutta jos pidetään mielessä se, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa ja visioita tehdä asioita, niin ehkä fanirintamammekin kasvaa isommaksi ja yhtenäisemmäksi tällä kertaa.
Pitkä teksti tuli, enkä varmasti jäsennellyt kaikkia ajatuksiani oikein, mutta yhteenvetona sanoisin, että astumme väärällä jalalla uuteen alkuun jos alamme sälyttää menneisyyden epäonnistumisia vain tietyn tahon niskaan. Jussi yritti parhaansa. Rautio yritti parhaansa. Aikaisemmat Espoo-herrat yrittivät parhaansa. Kaikki epäonnistuivat lopulta talouden suhteen, mutta tärkeintä on mielestäni yrittää parhaansa. Ehkä myös me fanit epäonnistuimme jossain määrin, koska myös meillä on mahdollisuus levittää ympäristöömme asenteita, innostusta ja informaatiota, luoda tunnelmaa ja houkutella katsojia hallille?
