Jussi Salonoja, Espoo Bluesin pääomistaja. Tahdon tehdä heti kirjoitukseni alkuun selväksi, että en vihaa Sinua enkä Espoota. En vihaa Helsingin Kauppiaiden (HK) lihajalosteita (vrt. Sininen lenkki) enkä rahan ylivaltaa suomalaisen jääkiekon ja
nyky-yhteiskunnan piirissä. Viha ei johda onneen.
Sen tekee häikäilemätön, puhdas ja kunniallinen vahingonilo. Niin, Jussi, olen reilusti vahingoniloinen. Ja ylpeä siitä.
Tänään, lauantaina 23.3 Herran vuonna 2002, joukkueesi putosi SM-liigan puolivälieräkierroksella Tapparalle suoraan voitoin 3-0, Jussi. Ja minä olen vahingoniloinen. Jälleen kerran surullisenkuuluisa Espoo Blues joutui kesälomille kaikista massiivisista rahallisista miljoonasatsauksista huolimatta "liian aikaisin".
Aluksi minun täytyy onnitella sinua, Jussi; häikäisevä tähtisikerämäsi Espoo Blues ylsi SM-liigan runkosarjassa kahdeksan parhaan joukkoon. Viimeisenä joukkueena
puolivälieriin. Olin onnellinen puolestasi, Jussi. Pystyin miltei kuulemaan, kuinka Espoo, tuo Suomen "harmaa alue", kaikui tuona upeana sunnuntaina hurmoksessa ja huusi nimeäsi.
Olit sunnuntain ehdoton sankari, Jussi. On edelleen vaikea ymmärtää saavutuksesi suuruutta.
Mutta se on varmaa, Jussi, että lähisukulaisesi sinulle testamentaamat HK:n makkaramiljoonat eivät ole menneet hukkaan. Blues oli toista kertaa historiansa aikana play-off
-kierroksilla. Ja vaikka kaikki taas loppui lyhyeen, kyynel vierähti silmääni liikutuksesta, Jussi.
Muistan, kuinka 90-luvun puolivälissä SM-liigassa taisteli -joskus kunniakkaastikin- pieni espoolaisseura Kiekko-Espoo. Jo joukkueen kotihalli, Espoo-henkeä itsessään uhkunut
Matinkylän "Areena", todisti, että raha ei ohjannut joukkueen toimintaa millään tavalla. Sitten sinä astuit kuvioihin, Jussi. Ei ollut enää Kiekko-Espoota. Oli J. Salonojan makkaramiljoonat, uusi pramea Länsi-Auto -Areena ja kaikki näytti hyvältä.
Kaikki <I>näytti</I> hyvältä.
Tulos oli toinen, Jussi. Syntyi mainiosti Espoon imagoon sopiva hajuton, mauton ja väritön yhdistelmä, kuten joku viisas joukkuettasi loistavasti kuvasi. Syntyi pienois-Espoo.
Uusrikkaiden, jäähdyttelijöiden ja kaikenlaisten rellestäjien hyvin palkattu identiteetitön kasa. Nimeksi annettiin osuvasti erään HK:n lihajalosteen mukaan Espoo Blues. Mykistyn
verbaalisen nerokkuutesi edessä, Jussi. Komeasta nimestä ja tuhlatuista miljoonista huolimatta joukkueesi menestys on ollut naurettavan niukkaa. Minä olen enemmän kuinvahingoniloinen, Jussi.
Joukkueessasi on viime kausina kiekkoillut runsaasti nimimiehiä kuten Jan Caloun, Otakar Janecky, Dale McTavish, Jarmo Myllys, Thomas Draper, Jiri Vykoukal, Peter Ahola, Mike Stapleton, Shayne Toporowski sekä Ladislav Kohn -muutamia mainitakseni.
Miten voi olla mahdollista, että edellä jo mainituilla nimillä joukkueesi paras sijoitus tähän on mennessä ollut lähes huikaiseva kuudes sija kaudella 1999-2000? Tyrimisen, mokailun
ja epäonnistumisten täytyy tapahtua täydellisesti, Jussi. Olen varma, että "joukkueesi" ei menestyisi, vaikka Blues-paidan pukisivat päälleen samanaikaisesti vaikkapa Mario Lemieux,
Jaromir Jarg, Sergei Fedorov sekä Patric Roy. Kun menestyminen ei ole mahdollista, eivät parhaatkaan kiekkomiehet sitä tuo tullessan. Sama on joukkueesi ja koko Espoon kaupungin
identiteetin kanssa. Harmaalle massalle on mahdotonta luoda olemusta, kun kukaan ei tiedä, millainen sen pitäisi olla. Silti on kunnioitettavaa, Jussi, että jaksat edelleen puuhastella projektisi kanssa.
Olisithan voinut sijoittaa makkaraperintösi vaikkapa lomaosakkeisiin tai muutamaan Lamborghiniin kiekkoviihteen sijaan.
Vielä yksi asia, Jussi. Joukkueesi slogan on paljon puhuvasti "parasta Espoossa". Olenkin mielessäni pohtinut, mikä on Espoon kaupungin taso, jos tilanne on todella
näin huono! Taitaa jäädä ensimmäinen Espoo-reissu edelleen tekemättä...
Mutta ehkä ensi kaudella, Jussi. Ehkä ensi kaudella. Uhoaminen on nimittäin tainnut jo alkaa tulevaa syksyä ajatellen.
nyky-yhteiskunnan piirissä. Viha ei johda onneen.
Sen tekee häikäilemätön, puhdas ja kunniallinen vahingonilo. Niin, Jussi, olen reilusti vahingoniloinen. Ja ylpeä siitä.
Tänään, lauantaina 23.3 Herran vuonna 2002, joukkueesi putosi SM-liigan puolivälieräkierroksella Tapparalle suoraan voitoin 3-0, Jussi. Ja minä olen vahingoniloinen. Jälleen kerran surullisenkuuluisa Espoo Blues joutui kesälomille kaikista massiivisista rahallisista miljoonasatsauksista huolimatta "liian aikaisin".
Aluksi minun täytyy onnitella sinua, Jussi; häikäisevä tähtisikerämäsi Espoo Blues ylsi SM-liigan runkosarjassa kahdeksan parhaan joukkoon. Viimeisenä joukkueena
puolivälieriin. Olin onnellinen puolestasi, Jussi. Pystyin miltei kuulemaan, kuinka Espoo, tuo Suomen "harmaa alue", kaikui tuona upeana sunnuntaina hurmoksessa ja huusi nimeäsi.
Olit sunnuntain ehdoton sankari, Jussi. On edelleen vaikea ymmärtää saavutuksesi suuruutta.
Mutta se on varmaa, Jussi, että lähisukulaisesi sinulle testamentaamat HK:n makkaramiljoonat eivät ole menneet hukkaan. Blues oli toista kertaa historiansa aikana play-off
-kierroksilla. Ja vaikka kaikki taas loppui lyhyeen, kyynel vierähti silmääni liikutuksesta, Jussi.
Muistan, kuinka 90-luvun puolivälissä SM-liigassa taisteli -joskus kunniakkaastikin- pieni espoolaisseura Kiekko-Espoo. Jo joukkueen kotihalli, Espoo-henkeä itsessään uhkunut
Matinkylän "Areena", todisti, että raha ei ohjannut joukkueen toimintaa millään tavalla. Sitten sinä astuit kuvioihin, Jussi. Ei ollut enää Kiekko-Espoota. Oli J. Salonojan makkaramiljoonat, uusi pramea Länsi-Auto -Areena ja kaikki näytti hyvältä.
Kaikki <I>näytti</I> hyvältä.
Tulos oli toinen, Jussi. Syntyi mainiosti Espoon imagoon sopiva hajuton, mauton ja väritön yhdistelmä, kuten joku viisas joukkuettasi loistavasti kuvasi. Syntyi pienois-Espoo.
Uusrikkaiden, jäähdyttelijöiden ja kaikenlaisten rellestäjien hyvin palkattu identiteetitön kasa. Nimeksi annettiin osuvasti erään HK:n lihajalosteen mukaan Espoo Blues. Mykistyn
verbaalisen nerokkuutesi edessä, Jussi. Komeasta nimestä ja tuhlatuista miljoonista huolimatta joukkueesi menestys on ollut naurettavan niukkaa. Minä olen enemmän kuinvahingoniloinen, Jussi.
Joukkueessasi on viime kausina kiekkoillut runsaasti nimimiehiä kuten Jan Caloun, Otakar Janecky, Dale McTavish, Jarmo Myllys, Thomas Draper, Jiri Vykoukal, Peter Ahola, Mike Stapleton, Shayne Toporowski sekä Ladislav Kohn -muutamia mainitakseni.
Miten voi olla mahdollista, että edellä jo mainituilla nimillä joukkueesi paras sijoitus tähän on mennessä ollut lähes huikaiseva kuudes sija kaudella 1999-2000? Tyrimisen, mokailun
ja epäonnistumisten täytyy tapahtua täydellisesti, Jussi. Olen varma, että "joukkueesi" ei menestyisi, vaikka Blues-paidan pukisivat päälleen samanaikaisesti vaikkapa Mario Lemieux,
Jaromir Jarg, Sergei Fedorov sekä Patric Roy. Kun menestyminen ei ole mahdollista, eivät parhaatkaan kiekkomiehet sitä tuo tullessan. Sama on joukkueesi ja koko Espoon kaupungin
identiteetin kanssa. Harmaalle massalle on mahdotonta luoda olemusta, kun kukaan ei tiedä, millainen sen pitäisi olla. Silti on kunnioitettavaa, Jussi, että jaksat edelleen puuhastella projektisi kanssa.
Olisithan voinut sijoittaa makkaraperintösi vaikkapa lomaosakkeisiin tai muutamaan Lamborghiniin kiekkoviihteen sijaan.
Vielä yksi asia, Jussi. Joukkueesi slogan on paljon puhuvasti "parasta Espoossa". Olenkin mielessäni pohtinut, mikä on Espoon kaupungin taso, jos tilanne on todella
näin huono! Taitaa jäädä ensimmäinen Espoo-reissu edelleen tekemättä...
Mutta ehkä ensi kaudella, Jussi. Ehkä ensi kaudella. Uhoaminen on nimittäin tainnut jo alkaa tulevaa syksyä ajatellen.