Kyllähän Eskoa kuuntelee lenkillä tai salilla. Välillä vähän häiritsee kun kuulostaa Martti Servolta.
Itsekin tulee lähinnä lenkillä kuunneltua tätä podcastia. Jokainen jakso kuunneltuna viime syksyn jälkeen. Seppästä on tullut vuosien varrella kritisoituakin, enkä hänen affitoimintaansa tai mitään muuta siihen liittyvää somehuoraamista ja aikuisjonneilua arvostakaan, on tuossa podcastissa jotain koukuttavaa.
Seppäsen urheilutietämys on kyllä laajaa, joskaan ei mistään lajista kovin syvällistä. Vähän sama kuin itselläni, sillä erolla että Seppänen tietää eri lajeista kuitenkin huomattavasti enemmän kuin minä itse. Oma raapaisuni on vielä muutamaa astetta lähempänä pintaa kuin Seppäsellä, tosin ei minua yksikään maailman urheilulaji tai -sarja niin paljoa kiinnostaaan, että jaksaisin siihen syventyä sen enempää. Pidän jalkapallosta, jääkiekosta sekä jenkkifutiksesta, mutta en minä useita tunteja viikossa jaksaisi käyttää pelkästään näihin lajeihin keskittyviin casteihin.
Lisäksi, kun aikaa on nykyään koko ajan vähemmän ja vähemmän, pysyy tämän podcastin myötä aika hyvin kartalla urheilumaailman menosta ajantasaisten aiheiden vuoksi. Esimerkiksi NHL:n seuraamiseen tämä on minulla nykyisin pääkanava, josta tietoa saan. Ja vieläpä ihan riittävästi omiin tarpeisiin, joidenkin satunnaisten juttujen lisäksi, mitä nettiä selatessa vahingossa tulee vastaan. Ehkä siis tietynlainen samankaltaisuus urheilunseuraajina Seppäsen kanssa on ajanut minut tuota podcastia kuuntelemaan. Podcastissaan Seppänen tuntuu myös vetävän ihan vain eskoseppäsenä ilman sitä samaa "betsipersoonaa", johon olen somen kautta vuosia sitten tutustunut. En olisi tätä uskonut koskaan sanovani, mutta jos podissa äänessä on aito Esko Seppänen, olen huomannut hänessä useita samankaltaisia piirteitä kuin itsessäni, kaikkine somehöpötyksiä haukkuessaan jne. Melko ironista tosin, kun muistelee Seppäsen omaa toimintaa aiempina vuosina.
Aina silloin tällöin podcastissa jotkin asiat alkavat kuitenkin hiertämään aika ajoin. Esimerkiksi joku Ilja Kovalchukin hankinta Montrealilta käytännössä ilmaiseksi. Kovalchuk tuli mukaan ilmaiseksi, kaksisuuntaisella sopimuksella ja minimipalkalla. Seppänen ehti kuitenkin lytätä tämän kokonaan ja jatkoi haukkumistaan, huolimatta Kovalchukin yllättävän hyvistä peliesityksistä. Tässä diilissä ei ollut mitään muuta kuin voitettavaa yhdelläkään osapuolella, mutta Seppänen lyttäsi Canadiensin, koska tavoittelivat kesällä Sebastian Ahoa ja nyt joutuivat tyytymään Kovalchukiin, jolla ei ole mitään annettavaa kenellekään jne, ottamatta huomioon sitä, että saivat tämän ilmaiseksi.
Myös suomalaisten NHL-pelaajien yltiöpäinen hehkuttaminen ottaa välillä korvaan. Eikä ainoastaan tämä, vaan näiden kautta suoritettu "verrokki-pelaajien" haukkuminen. En ole itse nähnyt yhtäkään peliä Rasmus Dahlinilta varmaan kahteen vuoteen, mutta Seppäsen podcastista saa kuvan kuin tämä olisi kasa paskaa. Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Lisäksi Seppäsellä on tapana kiinnittää huomiota viimeiseen peliesitykseen tai suoritukseen ja vetää tästä aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joissain tapauksissa joku edellinen heikosti mennyt peli on saanut Seppäsen lyttäämään jonkun pelaajan tulevaisuuden täysin tai sitten päinvastoin joku yksi hyvä suoritus on saanut Seppäseltä loputtoman hehkutuksen.
Tai sitten Seppäsen tapa suhtautua supertähtiin. Hänellä on muutama tällainen "kuolematon" pelaaja, joita hehkuttaa jatkuvasti maasta taivaisiin. Omaan korvaani särähtää joka kerta kun esimerkiksi jääkiekosta tai jalkapallosta puhuessaan Seppänen unohtaa kyseessä olevan joukkuelaji ja hän lähtee aina sille linjalle, kuinka paremman supertähden joukkue voittaa tai kuinka joku yksittäinen pelaaja kantaa koko joukkuettaan reppuselässä. Joku Mikael Granlund oli joskus talvella kantanus Predatorsia reppuselässään aivan yksin samaan aikaan kun ketään muuta ei kiinnosta ja niin edelleen. Joo, Granlund pelasi silloin hyvää jaksoa, mutta jotain rajaa kuitenkin. Seppänen kuitenkin tiedostaa yhden pelaajan suhteellisen pienen merkityksen joukkueurheilussa, hän puhuu usein kuinka monta prosenttia (todella vähän) tai jenkkifutiksessa pistettä yhden pelaajan puuttuminen lopulta vaikuttaa lopputulokseen, mutta silti hän lähtee aina sille linjalle. Esimerkiksi talvella hän oli juuri päässyt sanomasta, että McDavidin poissaolo vaikuttaisi Oilersin voiton todennäköisyyteen noin kaksi prosenttia tai jotain vastaavaa, kunnes melkein heti tämän jälkeen McDavid loukkaantui. Tässä jaksossa Seppänen sitten sanoi, kuinka Oilersin pudotuspelihaaveet olivat tässä, Draisaitl on kasa paskaa ja Edmonton tulee voittamaan vain pari peliä sinä aikana kun McDavid on poissa ja sieltä ei enää ole nousemista.
NHL:n siirtotakarajalla Seppänen itki päivästä toiseen, kun ei silloin tule sellaisia siirtoja, joilla olisi merkitystä Stanley Cup -taistelussa. Esimerkiksi ainoasta onnistuneesta siirrosta Trade Deadlinella se nostaa kerta toisensa jälkeen jonkun NBA-kaupan vuosituhannen alusta, joka on kuulemma ainoa kerta kun siirrosta on ollut mitään merkitystä. Toki täysin ylihehkutettu koko Trade Deadline onkin, mutta Seppäsen mielestä se on paskaa, jos joku McDavid ei siirry uuteen joukkueeseen, eikä osaa nähdä, että joukkueet hakevat silloin lähinnä syvyyttä rosteriinsa, joka on hyvinkin olennaista kevään pudotuspeleissä. Seppänen ei muutenkaan tunnu näkevän kuin mestarit ja voittajat, tuomiten jonkun Henrik Lundqvistin yksinään paskaksi siitä, ettei ole onnistunut tuomaan Rangersille yhtäkään mestaruutta. Tai syyttäen Auston Matthewsia siitä, että onnistuu yksin jättämään Toronton ulos pudotuspeleistä, huolimatta 50 tehdystä maalista. Matthewsistakin voi varmasti olla montaa mieltä, mutta kyllä tuossa Torontossa muutakin on pielessä kuin hänen pelillinen panoksensa. Tuossa kohdassa taisi juurikin hehkuttaa Sebastian Ahoa Matthewsin kustannuksella, kuinka Aho raahaa ihan yksinään koko sysipaskaa Hurricanesia kohti playoffeja, samaan aikaan kun Matthews onnistuu jättämään Toronton ulos pudotuspeleistä tai jotain vastaavaa.. Ihan laadukas runkohan Carolinalla on tuossa Ahon tukena, mutta Seppänen ei tällaisia asioita tunnu näkevän.
Sitten on vielä sellaisissa asioissa asiantuntijan esittäminen, joista sitä tietämystä ei oikeasti ole. Itse seuraan erityisen tarkasti Suomen jalkapallomaajoukkuetta. Aika usein särähtää korvaan, kun Seppänen puhuu Huuhkajista, selvästi juuri mitään tietämättä tai ymmärtämättä. Toki esimerkiksi jonkun e-urheilun tapauksessa Seppänen on sanonutkin ettei aiheesta tiedä juuri mitään. Tosin siitäkin aiheesta Seppänen puhuu vähän turhankin paljon omaan tietämyksen tasoonsa nähden.
Tulipa pitkä ja sekava viesti, tarkoituksena oli kirjoittaa vain tuo ensimmäinen kappale, jonka pointtina oli, että podcast kokonaisuudessaan on epäkohdistaan huolimatta mielestäni mainettaan parempi, jos jopa minun kaltaiseni hanhinaama on siihen haksahtanut.
