80-luvulla ja 80-90-lukujen taitteessa oli joinain kausina niin, että SM-liigan kaksi viimeistä joukkuetta karsivat divarin kahta parasta vastaan. Liigajumbo pelasi ottelusarjan divarin voittajaa vastaan ja liigassa toiseksi viimeiseksi tullut divarin kakkosta vastaan. Näissä sarjoissa oli aina niin, että divarin voittajalla oli kotietu, samoin liigassa toiseksi viimeiseksi sijoittuneella. Liigan puolella oli siis runkosarjan toiseksi viimeisen sijan tavoittelussa panoksena kotietu karsintoihin, ja samoin divarissa ykkössijan suhteen.
Sporttihan voitti tuolloin divarin, joten jos noita perinteitä olisi kunnioitettu, olisi kotietu kuulunut heille. Toki erona oli se, että tuolla kaudella pelattiin vain yksi karsintasarja.
Näin oli.
Vuosina 1982-1984 oli noin alkuun. Vuosina 1985-1987 huonoin ja paras vaihtoivat silloisten ensi kausien paikkaa pudoten tai nousten ja toiseksi viimeinen karsi yksinään useampaakin 1. Divisioonan joukkuetta vastaan.
Vuodeksi 1988 tuli tietenkin liigalaajennus voimaan vuodeksi 1989 minkä vuoksi vastoin alkuperäistä kaksi parasta 1. Divisioonasta sai nousta ja putoajaehdokas SM-Liigasta sai vastaan sitten 1. Divisioonan kolmanneksi sijoittuneen poikkeustapauksena.
Liigalaajennuksen jälkeen vuosille 1989-1990 palattiin entiseen, mutta nyt tietenkin ysipaikan ja kymppipaikan joukkueet jäivät SM-Liigassa kesälomalle ja vain sitä huonommat joukkueet karsivat kuten ennenkin 1. Divisioonan parhaimmiston kanssa.
Vuonna 1991 oli taas poikkeusvuosi eikä edes liigalaajennusta syyksi tarvittu eikä isommin pienistä kulissien takaisista toiveista huolimatta sellaista ollut tulossa eli silloin vain toiseksi huonoin SM-Liigan joukkue ja 1. Divisioonan toiseksi paras karsivat keskenään.
Vuodeksi 1992 palattiin vielä kerran vuosien 1989-1990 käytäntötapaan kun arvostelua oli herättänyt silloisen edellisvuoden kokeiluratkaisu.
Vuosina 1993-1994 olikin käytössä jälleen monien yllätykseksi ja välillä myös vain entistä kovemman arvostelunkin tasosta huolimatta pitkästä aikaa monen joukkueen karsintasarja sitten SM-Liigan alkuvuosien ja tuona aikana sen lopulle vuodeksi vaihtui Jääkiekon 1. Divisioonan nimikin Jääkiekon Finlandia-Liigaksi noin vuoden ajaksi.
Vuosina 1995-1996 yleisesti ottaen SM-Liigan huonoin karsi kyllä muiden joukkueiden jäädessä sarjaan siirtyen toki kausiensa päätteeksi huonoimpien ollessa kyseessä SM-Liigassa kesälomille, mutta vain jälleen Jääkiekon Finlandia-Liigasta nyt Jääkiekon Fazer-Liigaksi muuttuneen toisen sarjatason joukkueista puhuen kolmanneksi sijoittuneen kanssa ja vain poikkeustapauksissa mentiin tarpeen tullen parempia sarjajoukkueita vastaan erillisten vaiheiden jälkeen.
Syyhän siinä oli, että toisen sarjatason joukkueiden parhaat pelasivat keskenään ottelusarjassaan tarvittaessa omien Playoff-kausiensa päätteeksi ja muu voittaja suoraan ja tarpeen tullen oli vielä tietysti käytössä nk. Lopullinen Liigakarsinta muun viimeisen nousijan ja putoajan selvittämiseksi.
Vuodesta 1997 aina nk. Milleniumiin asti muoto oli samalla tapaa käytössä, mutta tarvittaessa poikkeuksia oltiin valmiita enemmän vuosiin 1995-1996 nähden tekemään kun tuleva nk. Suljetun Liigan Aikakausi oli ovella, lisäksi jälleen sarjanimi oli pääsääntöisen pääsponsorin löytymättömyyden takia palannut Jääkiekon 1. Divisioonaksi alemmassa sarjassa ja tietenkin aivan kaiken päätteeksi Lahden Pelicans sai vielä paikan SM-Liigasta sen sulkeuduttua ja eräiden muidenkin ehtojen täytyttyä yhtään enempää lisäkarsinnoitta.
Vaikka mielenkiintoista olisi ollut nähdä mahdollinen lopullinen lisäkarsinta joko ihan sen vuoden eli sulkeutumiskevään päätteeksi tai sitten jonkin aikaa ennen silloista uutta syksyn sarjakautta.
Varmaankin siihen olisi päässyt Pelicans, mahdollinen muu liigakarsinnan häviäjä ja varmaankin tulevan Mestiksen ja silloisen juuri päättyneen 1. Divisioonan historian viimeiset Playoff-kauden häviäjät kuitenkin parhaimpien mahdollisten sellaisten osalta.