Ensimmäinen maailmansota

[SgtMarkov]

Varsinkin kauden ja sarjan viimeisen jakson viimeinen kohtaus saa palan kurkkuun ja silmäkulman kosteaksi silkalla traagisella liikuttavuudellaan. Sotilaat nousevat sarjan päähenkilöitä myöten poteroistaan viimeiseen järjettömään offensiiviin, sitä ennen vakavoitunut Blackadderkin kättelee ystävänsä ja toivottaa näille onnea.

Tuo kohtaus itse asiassa äänestettiin 10 vuotta sarjan esittämisen jälkeen The Observer-lehdessä kaikkein aikojen 9. ikimuistoisimmaksi TV-hetkeksi. Muistan vielä itsekin, kun näin tuon jakson ensimmäisen kerran, miten erilainen fiilis jäi siitä päälle verrattuna aiempien kausien päätösjaksoihin.

 

[Thusberg]

Länsirintama olisi mahdollisesti kestänyt, mutta takaportti oli täysin auki Itävalta-Unkarin romahduksen jälkeen. Italian armeija Baijerissa vuoden 1917 loppupuolella saatuine britti- ja ranskalaisvahvistuksineen olisi ollut täyttä totta parin kuukauden sisällä. Tämä olisi varmasti aiheuttanut vielä astetta radikaalimman loppurysäyksen.

Hmm.

Onko tässä tarkoitettu mahdollisesti vuoden 1917 sijaan vuotta 1918?

Italian armeija sai toki noita vahvistuksia, mutta nehän eivät vuoden 1917 puolella olleet lähelläkään Baijeria eikä vuonna 1918 koskaan Saksan alueelle ehditty kun rauha tuli joskin ymmärrettävästi oltiin jo rajoilla tai erittäin lähellä rajoja.

Sodan loppumetreillä Saksa sai kiinnostavasti tai ainakin valmistautui saamaan muun muassa Luxemburgista verekseltään säästettyjä joukkoja hyvin varustein joilla ei sinänsä toki niin hirveän pitkään olisi pyristelty.

Saksalla oli ongelmana myös tosiaan nuo hirveän huonot ruokatilanteet ja sairastelut vaikka itse materiaalia olisi vielä ollutkin jäljellä ja yleinen järjestys ongelmiin nähden hyvä.

Tuo Luxemburgin alueen joukkojen kuten myös joidenkin rauhoitettuina pidettyjen raja-alueen joukkojen kuten Sveitsin ja Liechtensteinin alueen joukkojen hyvä varustetilanne muistutti hieman Saksan Toisen Maailmansodan tilannetta Tanskassa ja Norjassa hyvin pitkään alkulevottomuuksien jälkeen joskin miestappioita varsinkin Norjan Partisaaneille ei voitu välttää.

Se varsinainen hyvä tilanne taisi perustua melkein kokonaan täysin ehjiin panssarijoukkoihin ja lentojoukkoihin joita juurikin Suomi Lapin Sodassa pelkäsi, että Saksa vaikeuksistaan huolimatta saattaisi mobilisoida Suomea vastaan.

Vaikka lopultahan sitten kävikin hieman toisin ja sakut vetäytyessään marssivat ennen pitkää tehokkaasti pohjoisnaapurimme partisaanien käsin tai joutuivat kykkimään vuoristolinnakkeissaan mahdollista Suomen tai Neuvostoliiton hyökkäystä peläten kun rajallisesti omaa erillistä sotaansa käyden Neuvostoliittokin tosiaan taisteli Lapin Sodassa tuolloin tietenkin Saksaa vastaan aiheuttaen toki myös Norjaa kohtaan alueloukkauksia tai nk. Vahinkoja partisaanien tappioiden muodossa tykistökeskityksin tai ilmapommituksissa.

 

[Thusberg]

Japanilla nk. Suuri Sota oli tosiaan monenlainen ja vaiheittainen.

Se oli omalla tavallaan merkittävä siinäkin mielessä, että ilman diplomaattisia viivykkeitä ja myös myöhempää Suomen Sisällissotaa Japanin oma virallinen tunnustus Suomen Itsenäisyydellekin olisi saattanut olla paljon aikaisemmin kuin mitä lopulta oli.

Japanilla oli oma osansa tukea kummallista uutta, pimeyden, kylmyyden ja keskikesän valon maatakin niin Sisällissodassa kuin myös Suomen ja Neuvosto-Venäjän nk. Rajasodassa.

Samalla tapaa kun se tietenkin oli mukana myös Venäjän/Neuvosto-Venäjän/Neuvostoliiton Sisällissodassa.

Myös Japanin Suurmobilisoinnin eli Kokka Sodoin ni Kansuru Ikenin piiriin Suomi tietenkin kuului aiemmin osana Ympärysvaltojen politiikkaa ja myöhemmin se olisi tullut kuulumaan siihen myös itsenäisenä maana kun Japani tietenkin vastusti kommunismia.

Japanilla kuitenkin oli vaikeaa saada sellaista todellista mobilisointia liikkeelle kun maalla oli omat suurvaltahalunsa ja suunnitelmansa.

Osin se teki kaikki muutkin poliittiset ratkaisunsa vain siksikin kun Ympärysvallat sitä osin painostivat niin tekemään.

Vuonna 1915 oli jo olemassa ensimmäinen tilannekatsaus laajempaan sotaan liittymiseen, tuolloin tosin nimellä Rinji Gunji Chosa Iinsai jonka pääsääntöinen suunnitelma myöhempien aikojen potentiaaliseen Japanin täysmobilisointiin oli enimmäkseen tarkkailuvaiheinen kun jo vuoden ajan nk. Suursotaa oli jo sodittu ja kun Japani oli jo varmistanut Tsingtaon suunnan.

Todellisesti kesäkuussa 1917 Japani antoi Ympärysvaltojen ymmärtää Takaaki-Shigenobu-Jatkosopimuksen (Japanin Ulkoministerin Kato Takaakin ja Japanin Pääministeri Okuma Shigenobun mukaan nimetty pääsopimus joiden sopimusta jatkettiin huolimatta osittain heidän jo erillisestä erostaan huolimatta joskin Shigenobu oikeastaan jäi jatkamaan Dietin yhtenä korkeimmista edustajista tietenkin Wasedan Yliopiston nk. Presidentin virkansa ohella nimellisin jatkovaltuuksin silloin kun asiat koskivat nk. Tärkeitä Asioita ja juurikin nuo sota-asiat katsottiin tuolloin sellaiseksi. Tenno-saman eli Yoshihiton osalta tilanne oli murheellinen kun hän oli ensimmäinen sairaudesta kärsinyt Japanin Keisari 500 vuoteen aiheuttaen tietenkin omia murheellisia tilanteita mitä myös pidettiin vakavana ongelmana sinänsä ja minkä johdosta hän oli käytännössä syrjässä jo hyvinkin äkkiä poliittisesta päätöksen teosta.) nojalla sen, että Japani ei voisi todella valtavaa sotilasmobilisointia tehdä Euroopassa käytävään sotaan ennen kuin vasta vuonna 1920.

Asiasta ei tietenkään pidetty joskin korvauksena siitä Japani korotti omia materiaalitoimituksiaan Ympärysvalloille ja antoi saattotukea niiden merivoimille.

Vuonna 1918 tosin Japani jonkin verran kiirehti lisäämään joukkovalmiuksiaan ja aseaputoimituksiaan joiden seurauksena niitä ennen pitkää tuli tosiaan mutkan kautta Suomeenkin.

Japanilla tosiaan oli tukea Ympärysvalloille niiden meritaistelussa ja vähäisyyteen nähden taistelutahto saavutettuine merivoittoineen oli yllättävänkin merkittävää ainakin vuoden 1917-1918 rajamaille asti.

Etenkin kun joidenkin brittien laivaston pamppujen mielestä muun muassa italialaisten liittolaisten meritaisteluapu oli tehotonta ja hyödytöntä, ranskalaisten vastaava tuntuvaa, mutta epäluotettavaa ajoittain, kreikkalaisten melkein täysin olematonta ja jatkuvasti muiden auttajien varassa silloinkin kun ne yrittivät suorittaa operaatiovahvuisia laivastohyökkäyksiä ja kun Yhdysvaltain apu parhaimpana mahdollisena apuna silloin vielä ymmärrettävästi viipyi liian pitkien välimatkojen takia.

Toisaalta Japanin eräs tragedia nk. Suuressa Sodassa oli kuitenkin olla ymmärtämättä ja hyväksyä joidenkin brittien meritaistelukäsitysten kuten sukellusveneitä vastaan tapahtuvaa torjuntasotaa oppimisineen päivineen.

Siten ainakin joissakin Välimeren rannikkotaisteluissa Japanin omat Keisarillisen Laivaston harvat alukset olivat Kauko-Idän ja Suuren Sodan nk. Taiheiyon eli Tyynenmeren taisteluihin nähden oikeastaan lähes koko sodan ajan täysin helisemässä Keisarillisen Saksan U-veneiden kanssa.

Tai mikäli niitä opittiinkin niin Japanin oman Keisarillisen Laivaston omien päällikköjen hierarkkisuus käytännössä tuhosi niiden järkevän hyödyntämisen seuraavassa Maailmansodassa.

Suomen osalta taas Japanilla tosiaan kesti itsenäisyyden tunnustaminen.

Vasta suurin piirtein kun Suomessa alettiin suunnitella järkevää tasavaltalaisuutta astuikin Japani kuvioihin ja lopultakin huolimatta edelleen käynnissä olleesta nk. Suomen ja Neuvosto-Venäjän Rajasodasta kyettiin lopulta antamaan pitkään vireillä ollut hyväksyntä Suomen Itsenäisyydelle virallisen tunnustuksen muodossa ja se tapahtui viime toukokuussa 100 vuotta sitten 23.5.1919.

Siitä lähtien Suomella ja Japanilla onkin ollut varsin mielenkiintoiset historialliset välit keskenään.

 

[Thusberg]

Ensimmäisen Maailmansodan alkamisenkin kauhuista tänä vuonna tulee alkaneeksi ennen pitkää 110 vuotta.

Paljon on viime aikoina tullut luettua erinäisiä muistelmakirjoja siitä.

Enimmäkseen monilla muilla kielillä kuin englanninkielisenä.

Pitkälti pään pitämiseksi terävinä muidenkin kielien osalta, että ei vain mene pelkäksi anglikaaniksi kykytaso kun kaikkialla sekään kieli toki yleiskielenä ei ole suotuisa eikä kyllä avaa erityisen hyvin portteja muiden kansakuntien kielitasoon tai kansan sielukuvaan kovin hyvin.

Jos huonoimmillaan lainkaan.

Ja mikäli avaa niin kyllä perusluotto kannattaa joissakin hyvin juuriltaan ylpeissä kielikunnissa ottaa haltuun ensin alkuperäiskielellä mikäli vain suinkin pystyy.

No se kielivertailuista!

Suuresta Sodasta käytettiin monta eri kielikuvaa, mutta viime aikoina milloin on englanninkielisiä lähdeaineistoja lukenut tai muistelmia niin erikoinen nimeke mainintanimenä on ollut myös lähinnä Yhdysvaltain taistelujen kuvauksista puhuen silloin kun sodasta tuli totta Yhdysvalloille niin sitä kutsuttiin The Real War-termillä.

Jonkin aikaa tuota vielä käytettiin maailmansotien välillä kuten myös esimerkiksi vuoden 1954 nk. Ensimmäisen Maailmanpalon 40-vuotisjuhlien yhteydessä tai muistoissa, mutta sittemmin on tuntuvasti harvinaisempi nimikkeenä.

Verrattuna tosiaan moneen muuhun nimikkeeseen.

Yhdysvaltain sotaa kuvatessa esimerkiksi Over There-termi tai Wildcats from the Forest Fights-termi tuntui jopa eräässä vaiheessa tunnetummalta kuin The Real War-termi kuvaamaan siis amerikkalaista sodankäyntiä Euroopassa.

Wildcats at Over There-termi oli myös käytössä.

Pitkälti tuo nk. Villikissojen juttu tulee tietysti noista lentäjä-ässien ja hyvin monissa kieltämättä ankarissakin metsätaisteluista karaistuneista mosureista sodan lopulta puhuen.

Paljon oli Liittoumalla joskus keskinäistä purnausta jenkkien varusteista, tyylistä tai muustakin, mutta apu oli erittäin elintärkeää ja tervetullutta kun sitä viimein todella laajamittaisesti vain ehti tulemaan nk. Suuren Meren Yli intiaaninimisanoin kuvaten!

Pitäisi joskus kirjoitella enemmän, mutta niin tämän kuin Toisen Maailmansodan suhteen suuremmat kirjoitteluhalut on väistämättä vienyt murheellinen ja edelleen melkoisen tuore Ukrainan Sotakin.