Nyt kun helteet ovat pahimmillaan on aika kääntää katse kohti ensi kautta. Mitä odotatte kaudelta? Pääosin Jokereiden, mutta myös koko liigan puolesta?
Itselle Keklun palkkaus nosti kiinnostuksen tappiin keväällä ja olin jo innoissani menossa katsomaan uusia keskushyökkääjiä harjoitusmatseihin. Filppulan lähtö kuitenkin vaimensi huumaa ainakin hetkellisesti.
Kauden alku tulee olemaan vaikea, koska moni runkopelaaja on ollut harjoituskauden sivussa loukkaantumisten takia. Toivottavasti Eavesin opeilla toipilasaika on kyetään käyttämään produktiivisesti. Änärin harjoituskauden jälkeen joukkueeseen liittyvät ulkomaalaisvahvistukset 1-2 ketjun sentteri ja laitahyökkääjä, molemmat laadukkaita ja isoon kaukaloon soveltuvia pelaajia. Varsinkin kauden alussa paine median ja muiden joukkueiden fanien puolelta on kovaa. Jokaisen tappion jälkeen revitellään kaikki ilo irti siitä kuinka "Kekäläisen aika" ei ole muuttanut mitään. Osa Jokerifaneistakin lähtee tähän mukaan, mutta joukkue tietää mitä se tekee ja paineet kestetään.
Joukkueen johto osoittaa jämäkkyyttä ja fiksua reagointia ilman höntyilyä. Luotto Kekäläiseen on kova ja uudistettu organisaatio toimii alkuvaikeuksista huolimatta tehokkaammin kuin vanha "organisaatio". Kuitenkin kausi tulee olemaan uusien tapojen ja johtamiskulttuurin opettelua tulevaisuutta varten. Virheitä tehdään ja niitä saakin tehdä, kunhan niistä opitaan.
Pelillisesti Jokerit saa taas pitkästä aikaa luistimet liikkumaan. Muutaman viime kauden ajan olemme antaneet hirvittävästi tasoitusta muille luistelunopeudessa ja -energiassa. Nykyliigassa pärjää jos luistin liikkuu. Pirnes nousee omalle tasolleen ja on liigan johtava sentteri ja Hentunen laittaa kiekkoa verkkoon vanhaan malliin. Jokerit esittää suoraviivaista ja taitavaa hyökkäyspeliä, jossa vastustaja luistellaan kumoon ja maalit naputellaan ylivoimista. Puolustus pelaa hyvin, muutamaa henkilökohtaista harhailua lukuunottamatta. Avauspeli tukkoaa ja Ossin fyysisen johtajuuden rinnalle kaivataan kiekollista liideriä. Eronen tätä viittaa varovasti sovitteleekin, mutta loppujenlopuksi omassa päässä hieman epävarma Kauppinen on joukkueen paras offensiivinen pakki ihan ok suorituksella. Maalivahtipelistä tullaan keskustelemaan paljon ja osa faneista vaatii uutta veskaria vaikean alkukauden jälkeen argumentilla "Järvinen on ok, mutta ei ole sellainen veskari jolla mestaruuksia voitetaan". Jokerit palkkaa joulukuussa ulkomaisen veskarin 1-2 veskariksi Järvistä kirittämään ja Strömberg siirtyy divariin.
Muualla HIFK nostaa osakkeitaan ja pudotuspeleissä nähdään vihdoin paikallistaistelu, jonka Jokerit vie 4-3. Toinen kauden onnistujista on Kärpät. KalPa romahtaa. Tuomarit sallivat koukkimista ja roikkumista paljon ja pelillisesti kausi ei ole mitään kummoista kiekkoa, kuitenkin Kekäläinen kylvää uuden NHLlämmän tuomari- ja pelillisen-linjan siemeniä pitkin kautta ja jotain jää kytemään vaikka SM-liigan johto vakuutteleekin että "meillä on loistava tuote ja emme halua myöntää että voisimme oppia ulkomailta jotakin."
Jokerit saavuttaa suoran pudotuspelipaikan top5:ssä ja taistelee itsensä mitaleille.
Itselle Keklun palkkaus nosti kiinnostuksen tappiin keväällä ja olin jo innoissani menossa katsomaan uusia keskushyökkääjiä harjoitusmatseihin. Filppulan lähtö kuitenkin vaimensi huumaa ainakin hetkellisesti.
Kauden alku tulee olemaan vaikea, koska moni runkopelaaja on ollut harjoituskauden sivussa loukkaantumisten takia. Toivottavasti Eavesin opeilla toipilasaika on kyetään käyttämään produktiivisesti. Änärin harjoituskauden jälkeen joukkueeseen liittyvät ulkomaalaisvahvistukset 1-2 ketjun sentteri ja laitahyökkääjä, molemmat laadukkaita ja isoon kaukaloon soveltuvia pelaajia. Varsinkin kauden alussa paine median ja muiden joukkueiden fanien puolelta on kovaa. Jokaisen tappion jälkeen revitellään kaikki ilo irti siitä kuinka "Kekäläisen aika" ei ole muuttanut mitään. Osa Jokerifaneistakin lähtee tähän mukaan, mutta joukkue tietää mitä se tekee ja paineet kestetään.
Joukkueen johto osoittaa jämäkkyyttä ja fiksua reagointia ilman höntyilyä. Luotto Kekäläiseen on kova ja uudistettu organisaatio toimii alkuvaikeuksista huolimatta tehokkaammin kuin vanha "organisaatio". Kuitenkin kausi tulee olemaan uusien tapojen ja johtamiskulttuurin opettelua tulevaisuutta varten. Virheitä tehdään ja niitä saakin tehdä, kunhan niistä opitaan.
Pelillisesti Jokerit saa taas pitkästä aikaa luistimet liikkumaan. Muutaman viime kauden ajan olemme antaneet hirvittävästi tasoitusta muille luistelunopeudessa ja -energiassa. Nykyliigassa pärjää jos luistin liikkuu. Pirnes nousee omalle tasolleen ja on liigan johtava sentteri ja Hentunen laittaa kiekkoa verkkoon vanhaan malliin. Jokerit esittää suoraviivaista ja taitavaa hyökkäyspeliä, jossa vastustaja luistellaan kumoon ja maalit naputellaan ylivoimista. Puolustus pelaa hyvin, muutamaa henkilökohtaista harhailua lukuunottamatta. Avauspeli tukkoaa ja Ossin fyysisen johtajuuden rinnalle kaivataan kiekollista liideriä. Eronen tätä viittaa varovasti sovitteleekin, mutta loppujenlopuksi omassa päässä hieman epävarma Kauppinen on joukkueen paras offensiivinen pakki ihan ok suorituksella. Maalivahtipelistä tullaan keskustelemaan paljon ja osa faneista vaatii uutta veskaria vaikean alkukauden jälkeen argumentilla "Järvinen on ok, mutta ei ole sellainen veskari jolla mestaruuksia voitetaan". Jokerit palkkaa joulukuussa ulkomaisen veskarin 1-2 veskariksi Järvistä kirittämään ja Strömberg siirtyy divariin.
Muualla HIFK nostaa osakkeitaan ja pudotuspeleissä nähdään vihdoin paikallistaistelu, jonka Jokerit vie 4-3. Toinen kauden onnistujista on Kärpät. KalPa romahtaa. Tuomarit sallivat koukkimista ja roikkumista paljon ja pelillisesti kausi ei ole mitään kummoista kiekkoa, kuitenkin Kekäläinen kylvää uuden NHLlämmän tuomari- ja pelillisen-linjan siemeniä pitkin kautta ja jotain jää kytemään vaikka SM-liigan johto vakuutteleekin että "meillä on loistava tuote ja emme halua myöntää että voisimme oppia ulkomailta jotakin."
Jokerit saavuttaa suoran pudotuspelipaikan top5:ssä ja taistelee itsensä mitaleille.