Ennen kaikki oli paremmin... Kultainen 70-luku

[lihaani]

Muistan hyvin sen ajan sensaatiolehtien härskiyden, joka vieläkin ihmetyttää. Nyrkkipostissa oli keskiaukeaman juttu muurahaispesässä istumisen maailmanennätysyrityksestä. Samoin raportti sankarista, joka kantoi täyttä vesiämpäriä kymmenen metriä seisovan kullinsa hangassa. Kuulemma sai naisilta kovasti yhteydenpyyntöjä. Ihan vaan ajatustenvaihdon merkeissä.

Ja ne heinäsirkkojen Lenigradin reissut! Minäkin myin hotelli Moskovan edessä kahdet James farkut ja rahaa ei saanut edes tuhlatuksi, vaikka joi vain Ararat kojakkia ja kuohuviiniä. Valuuttabaarissa porukat tappelivat ja huoria pyöri ympärillä kuin kärpäsiä.

Nuorempi polvi mielellään kuvailee 70-lukua ikäväksi ajaksi Neuvostoliiton ikeen alla. Ja vitut! Jotkut Perustuslailliset saattoivat surra, mutta muuten 70-luvusta jäi mieleen kaikkien aikojen paras rock-musiikki, Kummisetä, Taksikuski ja Manaaja-Elokuvat ja kusipullon päähän jääneet jääkiekon mömmömmien pronssimitalit.

Minulle 70-luku oli Suomen avautumisen aikaa. Päätähtenä Kalevi Keihänen susiturkissaan ja minkkisimmareissaan. Keihäsmatkojen koneissa Kanarialle myytiin ihan ehtaa Kiteen pontikkaa ja meno oli muutenkin kuin maailmanlopun edellä. Perheriidoiltakaan ei aina vältytty kun emännät synnyttivät vaaleille isille pikisilmäisiä naperoita.

Ja entäs seksi, kun voi huoletta panna paljaalla! Melkein kaikki naiset käyttivät pillereitä ja HIV:istä ei tiedetty mitään.

70-luku! Se ei unohdu koskaan!

 

[Nahkaparturi]

Hyvänä esimerkkinä maamme henkisestä ilmapiiristä käy vaikkapa vuoden 1978 Sex Pistols-jupakka, joka nykypäivän Suomesta katsottuna vaikuttaa täysin käsittämättömältä.

Ylen Elävässä arkistossa on tuohon liittyvä pätkä: http://images.google.fi/imgres?imgu...rev=/images?q=kalle+justander&um=1&hl=fi&sa=N

 

[TQoFE]

Yksi seinä oli mielellään päällystetty maisematapetilla. Meidän mutsi ei sellaista halunut ja olin kateellinen kaverille, jonka olohuoneen seinää peitti "ihana" syysmetsä.

Noista ei vieläkään ole päästy täysin eroon: nykyisessä asunnossa oli edellisten asukkaiden jäljiltä n. 3 x 5 metrin kokoinen auringonlasku ja palmuja olohuoneessa. Näytössä ilmoitettiin välittäjälle, että kyllä me tämä otetaan, edellyttäen, että asunnon omistaja järjestää sen hirvityksen pois muuttopäivään mennessä.

 

[Hevosmies]

Pikkuautot taisivat tuolloin olla melkoista patarautaa, sillä ne painoivat varmaan 5 kertaa enemmän kuin nykyiset "metalliautot" eivätkä ihan helpolla hajonneet.

Pikkuautoihin liittyen, klikkaa omalla vastuullasi: Matchbox 70's. Oi jummi, kulttuuriaarre.

Mulla oli toi eka Capri, ja toi.. ja toi.. ja toi.. Mutta kenen valmistama oli se VW Kleinbus -ambulanssi?

 

[Koirapoika]

Pikkuautoihin liittyen, klikkaa omalla vastuullasi: Matchbox 70's. Oi jummi, kulttuuriaarre.

Vuoden -73 Shell Tanker on tuttu, on varmaan vallan syntymävuoden mukaan hankittu aikanaan. Tuli joskus harrastettua kunnon joukkokolareita, muut pikkuautot kasaan ja isoimmalla sekaan, sattui olemaan tuo tankkiauto. Ja autot kesti vaan kovaakin käsittelyä.

 

[#3]

Eilen musitelin jostain syystä wanhoja aikoja. Tuli mieleen wanha lähikauppa, Kukkura. Jossain ketjussa muistakseni on puhuttu Kukkurasta. Ennen bonuskortteja sieltä sai pieniä merkkejä jotka liimattiin vihkoon. Merkkejä sai joka markalta joka ylitti tietyn summan (en millään muista mikä se summa oli) Kun vihko oli täynnä se vietiin kauppaan ja kymppi tuli käteen. Yksi merkki taisi olla kahden pennin arvoinen. Jossain vaiheessa meidän Kukkura hävisi ja tuli jonku muu tilalle jossa oli samanlaiset merkit mutta ruskeat, vihkoon piti saada enemmän merkkejä mutta toisalta vihkosta sai viisikymppiä. Sitten tais olla jo 80-luvulla kukkura tulikin takaisin.

 

[ervatsalo]

...Elikkäns pienenä nöösinä tykkäsin kovasti leikkiä Capsula/Capselo/tjsp. leluilla. Paketteja oli eri kokoisia ja ne sisälsivät eri määrän sellaisia muovisia kirkkaita palleroita, joita sai liitellä toisiinsa. Niissä oli muistaakseni hammasrattaisto ja taisipa olla renkaatkin saatavilla koska serkkupoikien kanssa nyväsimme aina autot ja pidettiin nopeuskisat. Paristokäyttöinen moottori taisi olla voimanlähteenä.

Niin, itsekin tunnustaudun Capsela-mieheksi. Parhaiten on jäänyt mieleen pakkauksen mukana tulleen sähkömoottorin "ylikellottaminen", eli normaalin 2 x 1,5V voltin patterisysteemin korvaaminen vaikkapa 9 voltin patterilla. Tai sarjalla 9 V:n pattereita.

Kyllä muuten kiersi. Ihmeenä voidaan pitää, ettei ko. moottori edes hajonnut, vaikka kuinka ylikellotti.

Toinen kova sarja oli muuten Mekano-rakennus-sarja. Siis niitä reikälevyjä
ja sellaisia.

Taisi tosin omalla kohdalla olla 80-luvun alkua kun ko. sarjojen kanssa puuhailin.

Täältä tähän

 

[H.Incandenza]

Niin, itsekin tunnustaudun Capsela-mieheksi. Parhaiten on jäänyt mieleen pakkauksen mukana tulleen sähkömoottorin "ylikellottaminen", eli normaalin 2 x 1,5V voltin patterisysteemin korvaaminen vaikkapa 9 voltin patterilla. Tai sarjalla 9 V:n pattereita.

Kyllä muuten kiersi. Ihmeenä voidaan pitää, ettei ko. moottori edes hajonnut, vaikka kuinka ylikellotti.

Tuosta muistuukin mieleeni: Minulla oli sellainen letkuohjattava 700 sarjan Volvo. Siis sellainen, jossa meni johto kauko-ohjaimesta autoon. Autoa ohjattaessa tuli kävellä perässä tai johto otti vastaan. Tuli itsekin tuunattua sitä vastaavalla tavalla. Auton patterit sijaitsivat kauko-ohjaimessa. Liitin ohjaimeen isäni työkalusysteemeistä sellaisen jumalattoman akkupatterin. Se oli sellainen kulmikas ja painava. Viritin sen vyöllä lanteilleni ja siitä sitten johdot ohjaimeen. Kyllä nimittäin Volvo kulki. Hyvä että pysyi juosten sen perässä kun pitkin olohuonetta kruisailin. Eikä moottori kärähtänyt missään vaiheessa. Tuohon aikaan tehtiin kestäviä leluja. Tämä tosin tapahtui jo 80-luvun puolella, joten sen verran mentiin OT:ksi. Mutta tuli vain mieleen.

 

[Palstalegenda]

Urheilutoimittajat

1970-luvulla urheilutoimittajat olivat kukin omia persooniaan, oli Noposta, Häyristä, Salmea, Liukkosta, hyvin ruskettunutta Jokista ja ties minkälaista persoonaa. Nykyään on näitä mikkohannuloita, jotka teennäisesti huutavat milloin minkäkin lajin kisoissa, ja mikä pahinta, suurempi ja syvempi ymmärrys selostettavasta urheilulajista sekä muutenkin se sivistys, se on kaikonnut. Olen vieläkin ihmeissäni, että Piia Pasanen sai tehdä Sydneyn vuoden 2000 olympialaisten yleisurheilun kenttähaastattelut. Tyttö oli aivan väärässä paikassa väärään aikaan; täysi noviisi.

Ulkomuodoltaan nämä nykyajan - siis nimenomaan nuoremman polven - selostajat ovat pääsääntöisesti kuin samasta vahasta tehtyjä. Niki Juuselakin näyttää joltain poikabändin laulajalta ja päässä on enemmän vahaa/lakkaa yms. kuin aikoinaan pienen 1970-luvun kyläkaupan myymälän hyllyllä. Nykyajan selostajat ovat kuin silikonitissit, ei niistä meinaa otetta saada. Menee aina noin 10 vuotta ennen kuin selostajia alkaa erottaa toinen toisistaan.

Ennen kaikki oli paremmin.

 

[Freddie Freeloader]

Seitkytluvulla (ja pitkälle kaheksakytluvullakin) meillä oli selostajana tuo Suomen jääkiekon kirous, Juha Jokinen. Pihalla kuin lintulauta (vai pitäisikö sanoa Mertaranta) koko lajista. Vuodesta toiseen voitettiin melkein mitali. Kehittelin tuolloin jo mielessäni teorian, että Suomi ei pääse arvokisoissa mitaleille niin kauan kuin Jokinen kisoja selostaa.

Viime vuosina on hiipinyt mieleen teorian jatko-osa, jonka mukaan Suomi ei voita arvokisoissa kultaa niin kauan kuin Mertaranta selostaa.

 

[kovalev]

Solarium Jokinen oli loistava. Mies, joka häpeilemättä nauroi omille vitseilleen kesken lähetyksen. Jokisen lempifraaseja Neuvostoliiton yv:n aikana oli: "Ja jokohan siellä alkaisi punainen ruletti pyöriä... kyllä"
Yli Jokisen nousee vain Antsa "Karapallo", joka oli tunnelmanluojana omissa korkeuksissaan. Mainittakoon vielä, että jalkapallossa Karapallo oli jo niin hyvä, että ylisanat loppuvat kesken. Suurin syy brassien 82-joukkueen ohella, miksi pidän Espanjan 82-kisoja kaikkien aikojen futisturnauksena.
Voi aikoja. Ne eivät koskaan palaa.

 

[Viljuri]

Tietysti ikää oli liian vähän, että muistaisi mitään 1970-luvusta, mutta mitä Ylen arkistoja on kuunnellut, niin kaksi asiaa tulee mieleen.

Urheiluselostuksien sisältö, jääkiekkopeleistä hiihtokilpailuihin, on täysin nollaa. (Play-by-play -mielessä, mikähän olisi suomenkielinen sana tälle?) Voi tietysti olla, että mukana on tavaraa myös muilta vuosikymmeniltä, mutta siltikin.

Mutta kyllä nämä vanhemmmat kaverit osasivat käyttää ääntään, miksi enää selostajat eivät ilmeisesti harjoittele äänensä käyttämistä? Vai harjoittelevatko ne, mutta enää ei tosiaan haluta antaa vaikutelmaa, että puhuisi asiallisesti ja sivistyneesti? Ei nyt välttämättä paatokseen asti, kuten Noponen, tai virkamieskieleen, kuten Tyni, mutta enemmän äänenpainoja ja väriä puheeseen? Eikä siis vain päätöntä huutamista.

Tietyllä tavalla jopa Bubi ja Häyrinenkin menisivät, vaikka eivät selosta itse peliä ja sen tapahtumia, mutta voi olla, että olen tässä vähemmistössä.

 

[Yläpesä]

Seitkytluvulla (ja pitkälle kaheksakytluvullakin) meillä oli selostajana tuo Suomen jääkiekon kirous, Juha Jokinen.

Juha Jokinen eetterissä, (mustavalkoisella) viheriöllä jokin duo joukosta Björn Borg, John McEnroe, Jimmy Connors. Haiku, dada, sinfonia ja aforismi yhdessä paketissa. Satakaksikymmentäensimmäinen.

 

[El Lude]

Juha Jokinen eetterissä, (mustavalkoisella) - clip -Satakaksikymmentäensimmäinen.

Oi niitä aikoja. Jokisen lausumana sanat "Wimbledon" ja "olympia" kuulostivat lähes runoudelta. Muistaako kukaan muu Knud Mölleriä tai kreivi Carl-Erik Creutz (tjsp). Nuo herrat radiosta ja TV:stä jäivät pikku luteelle lähtemätömästi mieleen 1970-luvulla...

 

[Ted Raikas]

Viime vuosina on hiipinyt mieleen teorian jatko-osa, jonka mukaan Suomi ei voita arvokisoissa kultaa niin kauan kuin Mertaranta selostaa.

Eikös Mertsi ollut äänessä vuonna '95?

 

[Freddie Freeloader]

Eikös Mertsi ollut äänessä vuonna '95?

Hellekö teidät uuvuttaa vai mikä? Sentään yli kaksi vuorokautta jo mennyt ennenkuin tähän tartutaan.

Mertsi oli nousevana tähtenä äänessä juu ja v. -95 vaikutti siltä, että hän suorastaan räjäyttää pankin ja tekee meistä kaikista laman runtelemista parempia ihmisiä.

Vaan ei. Lehmän häntä osoittautui myöhempinä vuosina lehmän hännäksi. V. 2010 ollaan jo melko syvällä.

 

[Nännimäinen]

Ei tosiaankaan ollut kaikki pelaa - systeemiä. Itse harrastin fudista yhden kesän. En päässyt kertaakaan kentälle peleissä.

Minä pääsin kerran. Jostain Mäntästä tulleet vastustajat olivat isoja ja pelottavia ja lopulta valmentaja otti minut vaihtoon. Tilalleni tullut Toni teki kentälle päästyään kaksi maalia. Se siitä sitten.

Omat (säilyneet) Matchboxit ovat nyt jälkikasvulla ajossa ja autotallissa marinoituu aika monta metriä Scalextric-autorataa. Kahdeksikkoa täydennettiin pikku hiljaa uusilla ratapalikoilla, autoilla (ne Minit!) ja jopa ravihevosilla. Myös 1/72 muovimalleja on säästynyt iso pahvilaatikollinen. Isä kokosi ja minä leikin.

Lehdistä luetuimpia olivat tottakai kaikkien eri alojen Korkeajännitykset sekä Buster. Myyttiseen Seksi-Korkkariin en muuten ikinä törmännyt.

Mieleen palaavat myös Subbuteolla ja pöytälätkällä pelatut turnaukset, paikallisella ulkojäällä vuosittain pidetyt Tappara-päivät, kaikenlaiset pihapelit jne.

Those were the days!

 

[Centre Bell]

Muistan 70 luvusta myös nuo jo kerran mainitut maitopussit jotka kauppakassiin hajotessaan teki aika inhoittavaa jälkeä. Maitopusseille oli oma kaato telineensä josta maitoa kaadettiin laseihin. Sitten oli nuorten sävellahja, jokamiehen lista ja kevyesti puoli viiteen josta vanhalla Sanyo merkkisellä radionauhurilla nauhoitettiin parhaat Hurriganes tai Sweet kappaleet kasetille. Kukaan ei puhunut silloin piratismista tai kopiosuojauksesta. 70 luvulla luettiin Suosikista Jammu palstaa sekä hetken aikaa nuorisolehteä nimeltä Help joka oli mielestäni parempi mitä Suosikki. Iltasella kun piti mennä nukkumaan kuuneltiin RTL:ää eli radio Luxembourgia joiden vanhoja mainoksia ja jinglejä löytyy vieläkin netistä (Googleen vaan hakusanaksi Radio Luxembourg). Kauppa-autosta ostettiin 5 pennin tikkareita ja ajettiin 3 vaihteisella vaihdepyörällä jossa oli jumalattoman pitkä satula ja korkea selkänoja, lisäksi pyörässä oli peilit, nopeusmittari, sellainen kumitutista painettava torvi sekä tietysti suorakaiteen muotoinen etuvalo ja tietysti takavalo. Koulussa kiisteltiin siitä onko rungossa oleva vaihdevipu parempi mitä ohjaustangossa oleva. Vähän vanhempana taas kiisteltiin siitä onko Tunturi sport mopo parempi mitä Solifer speed ja siitä onko mopon puhallin jäähdytteinen moottori parempi mitä kovakromattu ilmavirtajäähdytteinen moottori. Oi niitä aikoja…

 

[Rocco]

Täällä on jo mainittu todella paljon kaikenlaista, mutta tuo Matchbox-autojen linkki räjäytti potin! Monta monta autoa itselläkin oli, ja noita autokisoja myöskun Matchboxin valmistamalla autoradalla pidettiin. Pöydänkulmaan kiinni radan startti, mäkeä alas, silmukka ja lopussa maaliviiva. Tottakai jossakin vaiheessa piti autoille saada autenttinen kolari-look, ja isän vasara käyttöön! Katot olivat rutussa monestakin autosta. Tosin tyhmänä ei tajuttu että akselitkin siinä vähän vääntyy ja sitten auto ei kulje suoraan.

Vuoden -75 DeTomaso Pantera oli ehdoton suosikki, koska siinä oli leveät renkaat. Samoin saman -75 vuoden Pontiac sen omintakeisen takapään takia. Tuolta 79-vuoden listasta löytyi Corvette, Lincoln ja vielä tuo Camper. Silti 76-vuodelta löytyi Monteverde Hai, mikä oli nimen takia hauska, mutta tuo BMW voitti lähes aina nuo mäkikisat...

 

[Amerikanihme]

Vuoden -75 DeTomaso Pantera oli ehdoton suosikki, koska siinä oli leveät renkaat. Samoin saman -75 vuoden Pontiac sen omintakeisen takapään takia. Tuolta 79-vuoden listasta löytyi Corvette, Lincoln ja vielä tuo Camper. Silti 76-vuodelta löytyi Monteverde Hai, mikä oli nimen takia hauska, mutta tuo BMW voitti lähes aina nuo mäkikisat...

Oma suosikkini oli 1971-vuoden Blue Shark, mutta 1970-vuoden Alfa Carabo oli myös tosi kova sana pihan hiekkalaatikkoleikeissä.

 

[kiljander]

Irtokarkkien hinnat (penni) ja niistä esim "suklaamasi" jossa oli toffeeta suklaakuoren sisällä. Maiskis. Hiihtokisojen ajanotto televisioruudussa (isot numerot ja noin sekunnin tarkkuus pyörivät ruudun alalaidassa). T-lähikaupat ja "tilille" ostaminen. Käytännössä kaikki asiakkaat tunnettiin nimeltä ja lasku kirjattiin pahvikortille. Sitten se maksettiin käteisellä tai shekillä kerran kuukaudessa. Mielessäni on myös "Pusu"-nimiset tuutit. En pikkupoikana ilennyt ostaa kun oli niin härski nimi. Piparnakkeli-jäde oli parasta kuitenkin! Onhan näitä kun ajattelemaan alkaa..
Edit: joku tuolla aiemmin puheli "paksumuovisesta" autoradasta ja scalestrix (tjsp) tietty kyseessä. Nykyiset kiinalaiset ovat ihan rimpuloita siihen verrattuna. Varmaan toimisi vieläkin.

 

[Johannes]

Helsingissä piti aamuyöllä valvoa Tallinnan-TV:n kautta jotain esim. Montreal-ZSKA peliä, rakeisesta mustavalkokuvasta ja monta muutakin vastaavaa ottelua. Valioliigaa, josa silloin oli 1 divisioona nimeltään, selosti Aulis Virtanen, n. 10 kpl koko kauden aikana. ja ne alkoivat aina klo 17 lauantaina. Selostajat eivät usein tienneet edes kokoonpanoja ennen peliä ja vaihtomiehiä sai olla 1 kpl, että reservipelien taso säilyisi myös katsottavana.

 

[Evil]

Valioliigaa, josa silloin oli 1 divisioona nimeltään, selosti Aulis Virtanen, n. 10 kpl koko kauden aikana. ja ne alkoivat aina klo 17 lauantaina. Selostajat eivät usein tienneet edes kokoonpanoja ennen peliä ja vaihtomiehiä sai olla 1 kpl, että reservipelien taso säilyisi myös katsottavana.

Englannin 1.divisioonassa taisi pelata silloin kaksi ei-brittiä, Bruce Grobbelaar ja Osvaldo Ardiles. Nythän esim. Arsenalilla ei useinkaan ole avauksessa yhtään Brittein saarilla syntynyttä pelaajaa.

 

[Leon]

Oma suosikkini oli 1971-vuoden Blue Shark

Blue Shark! Kovin. Ikinä. Missään. Oli vaan aika kehno neppiksessä. Heurekasta saa muuten neppis-autoja, niitä legendaarisia muoviformuloita. Koska otetaan Jatkiksen kisat?

 

[Centre Bell]

Muita vielä mainitsemattomia sarjoja olivat High Chapparal, Bonanza, Smith ja Jones, Poliisipäällikkö Mc Millan ja Vaimo, Rekkakuskit!!, Koralliriutta, Skippy (kenguru), Flipper (delfiini), Onnen Päivät.

TV ohjelmista muistan sarjan nimeltä Cannon. Cannon oli paksumahainen Amerikkalainen viiksekäs yksityisetsivä joka ajoi aidolla isolla 70 luvun jenkkiautolla. Myös suomessa valittiin silloin suomen Cannon. Muista TV ohjelmista muistan Sheriffi McCloud, Yöjuttu oli kova sana lauantai iltaisin jota ei ihan joka kerta uskaltanut loppuun asti katsoa. Pätkis taas oli puolentunnin ohjelma jossa näytettiin erilaisia piirrettyjä. Sunnuntaisin tuli Kössikenguru. Yleisesti piirretyt lasten ohjelmat olivat joko Tsekkoslovakialaisia tai Neuvostoliittolaisia. Vaikka muuten 70 luvulta onkin kultaisia muistoja niin näitä itäblokin piirrettyjä ei ole kyllä yhtään ikävä. Muita lasten ohjelmia oli Niksula TV, Kasper TV ja Tenavatuokio jossa Arja täti aina ohjelman lopussa katsoi taikapeiliin ja näki siellä, Jarin, Jukan, Jarmon, Leenan, Kirsin, Jaanan ja Eijan. Ja kenetkähän mahdan nähdä ensi kerrallla…