Otteluohjelma:
12.6. klo 19:00 Puola - Pohjois-Irlanti (Tero Karhu)
12.6. klo 22:00 Saksa - Ukraina (Matti Härkönen)
16.6. klo 19:00 Ukraina - Pohjois-Irlanti (Jari Haapala)
16.6. klo 22:00 Saksa - Puola (Tapio Suominen)
21.6. klo 19:00 Pohjois-Irlanti - Saksa (Simo Leinonen)
21.6. klo 19:00 Ukraina - Puola (Tero Karhu)
Pohjois-Irlanti oli yksi karsintojen yllättäjämaista, Suomen kannalta voisi jopa sanoa että ikävä kyllä niin. P-Irlanti siis voitti tuon Suomen lohkon ja marssi melko vakuuttavasti kisoihin. Joukkue on nimilistaltaan varsin tuntematon, on pelaajia Valioliigasta, Championshipistä ja jopa League Onesta ja Twosta. Maalilla pelannee mielenkiintoinen mies, entinen ManU-veskari Roy Carroll, ikää 38 vuotta. Carroll lähti ManUn jälkeen melkoiselle kierrokselle ja kiersi Skotlannit, Tanskat, Kreikat ja palasi sitten lopulta Notts Countyyn, jossa nyt kulunut kausi vierähti tosiaan Englannin neljänneksi korkeimalla sarjatasolla. Puolustuksessa WBA:n Chris Bruntin loukkaantuminen on iso takaisku, mutta WBA:n kaksi muuta pohjois-irlantilaispakkia on kuitenkin mukana. Ex-ManU Jonny Evans johtaa puolustusta ja 36-vuotias Gareth McAuley tulee myös taatusti esiintymään kentällä aina kun mahdollisuudet sallivat. Myös Watfordissa pelaava Craig Cathcart on Valioliiga-tasolle ihan kelvollinen toppari ja ManUn nuori Paddy McNair saanee myös jotain vastuuta. Keskikentän maestrona on joukkueen kapteeni ja paras pelaaja, Steven Davis (Southampton). McNairia on myös ilmeisesti valmentaja Michael O'Neill käyttänyt keskikentällä paikkaamassa vajetta Davisin ollessa muutoin ainoa Valioliiga-tason pelaaja. Readingin Oliver Norwood on myös ollut isossa roolissa. Kärjessä pelaa taatusti Suomenkin upottanut rotta, Kyle Lafferty. Laffertyn ruuti on seurajoukkueissa ollut viime vuodet kosteaa tai jopa märkää, mutta maajoukkueessa verkko on heilunut ihan asiallisella tahdilla. Kaverikseen hän saanee Wiganin League Onen mestaruuteen johdattaneen Will Griggin. Grigg paukutti kunnioitettavat 28 maalia tällä kaudella ja vaikka sarjataso oli mitä oli, itseluottamus korkealla pelaava kärkipelaaja on aina vaarallinen.
Puola on mielenkiintoinen jengi, jolla on yllätyspotentiaalia. Puola ei EM-tasolla ole ikinä päässyt alkulohkosta jatkoon eikä itseasiassa ole ikinä edes voittanut ottelua. Nyt pitäisi molemmat noista kyllä klaarata. Karsinnoissa kaatui kerran Saksa varsin vakuuttavan esityksen jälkeen. Maalivahtiosastolla ei pitäisi ongelmia olla. Entinen Arsenal-duo Lukasz Fabianski-Wojciech Szczesny tilkitsee maaliverkot riittävällä tehokkuudella. Roolit taitavat olla kyllä kääntyneet sitten Arsu-aikojen ja Fabianski lähtenee ykkösenä kisoihin. Roman pelejä ei tällä kaudella tullut Serie A:ssa nähtyä kuin yksi, eikä Chämppärissäkään kauhean montaa, mutta niissä ainakin Szczesnynkin suoriutuminen oli varsin hyvällä tasolla. Puolustus lienee Puolalle se akilleen kantapää. Dortmundin Lukasz Piszczek ja Torinon Kamil Glik ovat kyllä hyviä puolustajia, mutta heidän jälkeensä taso hieman laskee. Vasempana pakkina pelailee joko kulttisankari Jakub Wawrzyniak tai enemmän ylempänä vasemmalla mainetta niittänyt Venäjän liigassa pelaava Maciej Rybus. Keskikenttää johtaa loistava Sevillan Grzegorz Krychowiak. Loistava nimenomaan puolustussuuntaan, hyökkäyspään tehoja nyt tuskin on juurikaan luvassa, eikä niitä pidäkään hirveästi odottaa. Pelote erikoistilanteissa ison kokonsa ja hyvän fysiikkansa vuoksi nyt kuitenkin. Laituriosastolla Jakub Blaszczykowski ja Kamil Grosicki tulevat saamaan isoa vastuuta. Blaszczykowski nyt ei enää ihan muutaman vuoden takaisessa vireessä ole, mutta Puolan kannalta toivottavasti se löytyisi nyt taas tutuissa ympyröissä. Loukkaantumisetkin ovat toki syöneet vähän parhaasta terästä pois. Hyökkääjäkaksikko on aivan kisojen eliittiä, Arkadiusz Milik ei Bundesliigassa onnistunut, mutta Ajaxissa oli aivan huippuvireessä. Maaliverkkoa Milik heilutteli karsinnoissa viidesti tehden mm. sen Saksa-ottelun voittomaalin. Ikääkin on vasta 22. Puolan ykköstykki ei sen suuremmin taida enää esittelyjä kaivata, Robert Lewandowski on noussut aivan maailman huipulle viime vuosina. Karsinnoissa teki kevyet 13 maalia, joilla pokattiin myös karsintojen maalikuninkuus. Vaikka noista nyt 6 tulikin Gibraltaria vastaan, tahti oli silti aika kovaa. Kuuluu niihin pelaajiin, jotka voivat kääntää ottelun yksin. Monet muistavat viime syksyltä eräänkin Bayern Münchenin ja Wolfsburgin välisen ottelun, jossa Lewandowski iski yhdeksässä minuutissa pallon viisi kertaa Wolfsburgin verkkoon.
Saksa kuuluu tottakai jälleen turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin Ranskan ja Espanjan ohella. Kysymysmerkkejä leijuu lähinnä puolustuspään yllä. Vaikka muualle on Saksan juniorituotanto pystynyt tuottamaan aivan maailmanluokan pelaajia niin laitapakkiosastolla on muuhun joukkueeseen nähden todella heikko tarjonta. Maalilla torjuu luonnollisesti maailman paras maalivahti, Manuel Neuer, joka tarjoilee highlight-torjuntoja ja enemmän tai vähemmän varmaa liberomaista peliä. Jos jotakuta maalivahtia voi pitää viihdyttävänä katsottavana niin Manu Neuer on juuri sitä. Puolustus nojaa laitapakkiosaston vajaavuuden vuoksi kivikovaan topparikaksikkoon kun ensi kaudella Bayernissa pelaavat Mats Hummels ja Jerome Boateng tilkitsevät maalinedustaa. Hummels on loistava moderni peliä avaava toppari ja Boateng on sitten nopeajalkaisempi ja muutenkin atleettisempi kaveri. Keskikenttä on Saksalla tunnetusti aina erittäin hyvä, eikä poikkeusta tänäkään vuonna ole luvassa. Sami Khedira on klassinen keskikentän ankkuri, jota ei liialla taidolla ole siunattu. Fyysisyyttä kuitenkin piisaa, mutta pelinrakentelusta syvällä on yleensä vastannut kapteeni Bastian Schweinsteiger, jolla on takana loukkaantumisten riivama ja muutenkin heikohko kausi. Näin ollen tämä valtikka lienee ansaitusti tuoreella CL-tuplamestari Toni Kroosilla. Yläpuolella kymppipaikalla pelannee Mesut Özil, jonka näytöt ovat myös melko kiistattomat. Välillä löysän näköistä toimintaa, mutta syötöt löytävät kyllä yleensä perille. Tällä kaudella 19 maaliin johtanutta syöttöä Valioliigassa, hurja saldo. Hyökkääjä Thomas Müller lienee ennakkosuosikki voittamaan kisojen maalikuninkuuden eikä ihan suotta. Aikaisemmat arvokisanäytöt puhuvat puolestaan. Myös uusvanha Mario Gomez on hauska nähdä taas arvokisoissa mukana.
Saksan joukkueella on myös oma threadinsa
Ukrainalla on hiukan samankaltainen tilanne kuin Venäjällä, suurin osa pelaajista pelaa kotimaassaan, joten pelaajat eivät ole kovin tuttuja. Maalivahti Andriy Pyatov on Euro-kentillä vuosittain nähtävän Shakhtarin ykkösveskari ja itseoikeutettu ykköstorjuja myös maajoukkueessa. Puolustuksessa Dnipron Artem Fedetskyi on isossa roolissa ja pelasi karsinnoissa täydet minuutit. Muu puolustusosasto on allekirjoittaneelle erittäin tuntematon, vaspana taitaa pelata 37-vuotias Vyacheslav Shevchuk, jonka peliaika on viime vuosina ollut Shakhtarissa erittäin vähäistä. Keskikentällä Taras Stepanenko ja Denys Garmash kantavat päävastuun. Myös yksi Ukrainan jalkapallon kovimmista, eniten maaotteluita joukkueen historiassa pelannut, vuodesta 2000 asti mukana ollut ex-Bayern Anatoliy Tymoshchuk on mukana, mutta roolina taitaa ennemmin olla kokeneena isähahmona mukana oleminen. Kulunut kausi Tymolla meni Kazakstanin liigassa Kairat Almatyn riveissä. Joukkueen kaksi suurinta tähteä löytyy hyökkäyspäästä ja nimenomaan laituriosastolta. Ikuisuudet ympäri Eurooppaa huhuttu Andriy Yarmolenko on toinen heistä. Yarmolenkon ja Stepanenkon välit ovat olleet tapetilla viime viikkoina kun Dynamo Kiovan ja Shakhtarin välisessä ottelussa syntyi pienimuotoinen kahakka, jossa Yarmolenko potkaisi Stepanenkoa. Stepanenko totesi pelin jälkeen, että hänen ja Yarmolenkon ystävyys on päättynyt. Myöhemmin herrat kättelivät televisiossa näytetyssä lehdistötilaisuudessa ja Yarmolenko pyysi anteeksi ja otti syyt niskoilleen. Yarmolenkon lisäksi toinen iso nimi on Sevillan Yevhen Konoplyanka, joka viime kesänä siirtyi pois Ukrainasta kohti isompia ympyröitä. Molemmat Konoplyanka sekä Yarmolenko ovat erittäin nopeita ja taitavia ja Ukrainan menestys lienee melko pitkälti heidän harteillaan.
Saksan pitäisi helpohkosti hoitaa tämä lohko kotiin. Kakkospaikkaa pedataan puolalle, mutta Ukrainalla on varmasti sanansa sanottavana siihen. Pohjois-Irlannin menestymiseen ei oikein missään taideta uskoa, mutta harvapa heitä veikkasi karsintalohkoaankaan voittamaan.
12.6. klo 19:00 Puola - Pohjois-Irlanti (Tero Karhu)
12.6. klo 22:00 Saksa - Ukraina (Matti Härkönen)
16.6. klo 19:00 Ukraina - Pohjois-Irlanti (Jari Haapala)
16.6. klo 22:00 Saksa - Puola (Tapio Suominen)
21.6. klo 19:00 Pohjois-Irlanti - Saksa (Simo Leinonen)
21.6. klo 19:00 Ukraina - Puola (Tero Karhu)
Pohjois-Irlanti oli yksi karsintojen yllättäjämaista, Suomen kannalta voisi jopa sanoa että ikävä kyllä niin. P-Irlanti siis voitti tuon Suomen lohkon ja marssi melko vakuuttavasti kisoihin. Joukkue on nimilistaltaan varsin tuntematon, on pelaajia Valioliigasta, Championshipistä ja jopa League Onesta ja Twosta. Maalilla pelannee mielenkiintoinen mies, entinen ManU-veskari Roy Carroll, ikää 38 vuotta. Carroll lähti ManUn jälkeen melkoiselle kierrokselle ja kiersi Skotlannit, Tanskat, Kreikat ja palasi sitten lopulta Notts Countyyn, jossa nyt kulunut kausi vierähti tosiaan Englannin neljänneksi korkeimalla sarjatasolla. Puolustuksessa WBA:n Chris Bruntin loukkaantuminen on iso takaisku, mutta WBA:n kaksi muuta pohjois-irlantilaispakkia on kuitenkin mukana. Ex-ManU Jonny Evans johtaa puolustusta ja 36-vuotias Gareth McAuley tulee myös taatusti esiintymään kentällä aina kun mahdollisuudet sallivat. Myös Watfordissa pelaava Craig Cathcart on Valioliiga-tasolle ihan kelvollinen toppari ja ManUn nuori Paddy McNair saanee myös jotain vastuuta. Keskikentän maestrona on joukkueen kapteeni ja paras pelaaja, Steven Davis (Southampton). McNairia on myös ilmeisesti valmentaja Michael O'Neill käyttänyt keskikentällä paikkaamassa vajetta Davisin ollessa muutoin ainoa Valioliiga-tason pelaaja. Readingin Oliver Norwood on myös ollut isossa roolissa. Kärjessä pelaa taatusti Suomenkin upottanut rotta, Kyle Lafferty. Laffertyn ruuti on seurajoukkueissa ollut viime vuodet kosteaa tai jopa märkää, mutta maajoukkueessa verkko on heilunut ihan asiallisella tahdilla. Kaverikseen hän saanee Wiganin League Onen mestaruuteen johdattaneen Will Griggin. Grigg paukutti kunnioitettavat 28 maalia tällä kaudella ja vaikka sarjataso oli mitä oli, itseluottamus korkealla pelaava kärkipelaaja on aina vaarallinen.
Puola on mielenkiintoinen jengi, jolla on yllätyspotentiaalia. Puola ei EM-tasolla ole ikinä päässyt alkulohkosta jatkoon eikä itseasiassa ole ikinä edes voittanut ottelua. Nyt pitäisi molemmat noista kyllä klaarata. Karsinnoissa kaatui kerran Saksa varsin vakuuttavan esityksen jälkeen. Maalivahtiosastolla ei pitäisi ongelmia olla. Entinen Arsenal-duo Lukasz Fabianski-Wojciech Szczesny tilkitsee maaliverkot riittävällä tehokkuudella. Roolit taitavat olla kyllä kääntyneet sitten Arsu-aikojen ja Fabianski lähtenee ykkösenä kisoihin. Roman pelejä ei tällä kaudella tullut Serie A:ssa nähtyä kuin yksi, eikä Chämppärissäkään kauhean montaa, mutta niissä ainakin Szczesnynkin suoriutuminen oli varsin hyvällä tasolla. Puolustus lienee Puolalle se akilleen kantapää. Dortmundin Lukasz Piszczek ja Torinon Kamil Glik ovat kyllä hyviä puolustajia, mutta heidän jälkeensä taso hieman laskee. Vasempana pakkina pelailee joko kulttisankari Jakub Wawrzyniak tai enemmän ylempänä vasemmalla mainetta niittänyt Venäjän liigassa pelaava Maciej Rybus. Keskikenttää johtaa loistava Sevillan Grzegorz Krychowiak. Loistava nimenomaan puolustussuuntaan, hyökkäyspään tehoja nyt tuskin on juurikaan luvassa, eikä niitä pidäkään hirveästi odottaa. Pelote erikoistilanteissa ison kokonsa ja hyvän fysiikkansa vuoksi nyt kuitenkin. Laituriosastolla Jakub Blaszczykowski ja Kamil Grosicki tulevat saamaan isoa vastuuta. Blaszczykowski nyt ei enää ihan muutaman vuoden takaisessa vireessä ole, mutta Puolan kannalta toivottavasti se löytyisi nyt taas tutuissa ympyröissä. Loukkaantumisetkin ovat toki syöneet vähän parhaasta terästä pois. Hyökkääjäkaksikko on aivan kisojen eliittiä, Arkadiusz Milik ei Bundesliigassa onnistunut, mutta Ajaxissa oli aivan huippuvireessä. Maaliverkkoa Milik heilutteli karsinnoissa viidesti tehden mm. sen Saksa-ottelun voittomaalin. Ikääkin on vasta 22. Puolan ykköstykki ei sen suuremmin taida enää esittelyjä kaivata, Robert Lewandowski on noussut aivan maailman huipulle viime vuosina. Karsinnoissa teki kevyet 13 maalia, joilla pokattiin myös karsintojen maalikuninkuus. Vaikka noista nyt 6 tulikin Gibraltaria vastaan, tahti oli silti aika kovaa. Kuuluu niihin pelaajiin, jotka voivat kääntää ottelun yksin. Monet muistavat viime syksyltä eräänkin Bayern Münchenin ja Wolfsburgin välisen ottelun, jossa Lewandowski iski yhdeksässä minuutissa pallon viisi kertaa Wolfsburgin verkkoon.
Saksa kuuluu tottakai jälleen turnauksen suurimpiin ennakkosuosikkeihin Ranskan ja Espanjan ohella. Kysymysmerkkejä leijuu lähinnä puolustuspään yllä. Vaikka muualle on Saksan juniorituotanto pystynyt tuottamaan aivan maailmanluokan pelaajia niin laitapakkiosastolla on muuhun joukkueeseen nähden todella heikko tarjonta. Maalilla torjuu luonnollisesti maailman paras maalivahti, Manuel Neuer, joka tarjoilee highlight-torjuntoja ja enemmän tai vähemmän varmaa liberomaista peliä. Jos jotakuta maalivahtia voi pitää viihdyttävänä katsottavana niin Manu Neuer on juuri sitä. Puolustus nojaa laitapakkiosaston vajaavuuden vuoksi kivikovaan topparikaksikkoon kun ensi kaudella Bayernissa pelaavat Mats Hummels ja Jerome Boateng tilkitsevät maalinedustaa. Hummels on loistava moderni peliä avaava toppari ja Boateng on sitten nopeajalkaisempi ja muutenkin atleettisempi kaveri. Keskikenttä on Saksalla tunnetusti aina erittäin hyvä, eikä poikkeusta tänäkään vuonna ole luvassa. Sami Khedira on klassinen keskikentän ankkuri, jota ei liialla taidolla ole siunattu. Fyysisyyttä kuitenkin piisaa, mutta pelinrakentelusta syvällä on yleensä vastannut kapteeni Bastian Schweinsteiger, jolla on takana loukkaantumisten riivama ja muutenkin heikohko kausi. Näin ollen tämä valtikka lienee ansaitusti tuoreella CL-tuplamestari Toni Kroosilla. Yläpuolella kymppipaikalla pelannee Mesut Özil, jonka näytöt ovat myös melko kiistattomat. Välillä löysän näköistä toimintaa, mutta syötöt löytävät kyllä yleensä perille. Tällä kaudella 19 maaliin johtanutta syöttöä Valioliigassa, hurja saldo. Hyökkääjä Thomas Müller lienee ennakkosuosikki voittamaan kisojen maalikuninkuuden eikä ihan suotta. Aikaisemmat arvokisanäytöt puhuvat puolestaan. Myös uusvanha Mario Gomez on hauska nähdä taas arvokisoissa mukana.
Saksan joukkueella on myös oma threadinsa
Ukrainalla on hiukan samankaltainen tilanne kuin Venäjällä, suurin osa pelaajista pelaa kotimaassaan, joten pelaajat eivät ole kovin tuttuja. Maalivahti Andriy Pyatov on Euro-kentillä vuosittain nähtävän Shakhtarin ykkösveskari ja itseoikeutettu ykköstorjuja myös maajoukkueessa. Puolustuksessa Dnipron Artem Fedetskyi on isossa roolissa ja pelasi karsinnoissa täydet minuutit. Muu puolustusosasto on allekirjoittaneelle erittäin tuntematon, vaspana taitaa pelata 37-vuotias Vyacheslav Shevchuk, jonka peliaika on viime vuosina ollut Shakhtarissa erittäin vähäistä. Keskikentällä Taras Stepanenko ja Denys Garmash kantavat päävastuun. Myös yksi Ukrainan jalkapallon kovimmista, eniten maaotteluita joukkueen historiassa pelannut, vuodesta 2000 asti mukana ollut ex-Bayern Anatoliy Tymoshchuk on mukana, mutta roolina taitaa ennemmin olla kokeneena isähahmona mukana oleminen. Kulunut kausi Tymolla meni Kazakstanin liigassa Kairat Almatyn riveissä. Joukkueen kaksi suurinta tähteä löytyy hyökkäyspäästä ja nimenomaan laituriosastolta. Ikuisuudet ympäri Eurooppaa huhuttu Andriy Yarmolenko on toinen heistä. Yarmolenkon ja Stepanenkon välit ovat olleet tapetilla viime viikkoina kun Dynamo Kiovan ja Shakhtarin välisessä ottelussa syntyi pienimuotoinen kahakka, jossa Yarmolenko potkaisi Stepanenkoa. Stepanenko totesi pelin jälkeen, että hänen ja Yarmolenkon ystävyys on päättynyt. Myöhemmin herrat kättelivät televisiossa näytetyssä lehdistötilaisuudessa ja Yarmolenko pyysi anteeksi ja otti syyt niskoilleen. Yarmolenkon lisäksi toinen iso nimi on Sevillan Yevhen Konoplyanka, joka viime kesänä siirtyi pois Ukrainasta kohti isompia ympyröitä. Molemmat Konoplyanka sekä Yarmolenko ovat erittäin nopeita ja taitavia ja Ukrainan menestys lienee melko pitkälti heidän harteillaan.
Saksan pitäisi helpohkosti hoitaa tämä lohko kotiin. Kakkospaikkaa pedataan puolalle, mutta Ukrainalla on varmasti sanansa sanottavana siihen. Pohjois-Irlannin menestymiseen ei oikein missään taideta uskoa, mutta harvapa heitä veikkasi karsintalohkoaankaan voittamaan.
Viimeksi muokattu: