Finnkinon ylivalta on teatteritarjonnan ongelma. Eurooppalaiset ja aasialaiset huiput ajetaan marginaaliin, sillä se ei Finnkinon pääasiallista asiakaskuntaa, 15-20-vuotiaita teinejä, kiinnosta. Siksi jatkossakin saadaan nauttia Twilighttransformersseista isolta kankaalta.
Toivottavasti riippumattomat teatterit tekisivät jossain vaiheessa paluun.
Osittain se on näin. Turussakin on vain yksi uusia elokuvia esittävä elokuvateatteri, Finnkinon Kinopalatsi. Loput yrittäjät on ostettu pois tai ne ovat lopettaneet toimintansa lukuunottamatta paria elokuvakerhoa. Kinopalatsi ei edes alun perin ollut Finnkinon vaan Sandrew-Metronomen, mutta tämän lopetettua teatteritoiminnan Finnkino osti Kinopalatsin ja lopetti vanhat teatterinsa.
Kuitenkaan tilanne ei ole niin yksioikoinen, että Iso Paha Finnkino tappaisi pienet elokuvat ja euroelokuvat. Turunkin saleissa kieltämättä pyörii paljon lasten piirrettyjä 3D/2D/dub/originaali-versioineen ynnä Hollywood-mammutteja, mutta yleensä pienemmissäkin saleissa pyörähtää näitä eurooppalaisia ja muita tuotantoja.
Finnkino voisi halutessaan jättää nämäkin näytännöt näyttämättä ja keskittyä puhtaasti isompiin hitteihin, mutta onneksi se ei sentään näin tee ja palvelee edes jonkin verran myös valtavirran ulkopuolella liikkuvien elokuvaharrastajien tarpeita. Liikeyrityksenä se kuitenkin näyttää pääsääntöisesti sitä, mitä elokuvayleisön enemmistö tällä hetkellä haluaa katsoa eli jenkkitermein PG13-kesähittileffoja ja 3D-animaatioita. Siitähän ei päästä yli eikä ympäri, että lapset ja teinit ovat elokuvateatterien vakio- ja kohdeyleisö.
Toki tekisi oikein hyvää saada Finnkinolle aito kilpailija ja esim. Turkuunkin ehdottomasti toinen elokuvateatteri (vaikka sitten Finnkinonkin, jotta sali- ja elokuvavalikoima kasvaisi), mutta ei se kilpailijakaan pärjäisi esittämällä kärjistetysti ns. taide-elokuvia ja arvostettua eurooppalaista ja aasialaista tuotantoa. Kyllä senkin olisi satsattava ison rahan blockbustereihin, jotta se pysyisi pystyssä.
Laajemman maun omaavia ja aktiivisia elokuvaharrastajia on kuitenkin suhteessa melko vähän, joten teatterien ei taloudellisesti kannata pyörittää kovin paljon sellaisia elokuvia, joilla ei ole katsojia. Helsingissä väestöpohja on tarpeeksi suuri, ja myös Turun/Tampereen kokoluokan kaupungeissa olisi tilaa laajemmalle skaalalle, mutta Jyväskylässä, Porissa ja muissa sadantuhannen asukkaan molemmin puolin olevissa kaupungeissa ei yleensä ole riittävästi yleisöpohjaa. Yksittäisiä pienempiä tuotantoja toki varmasti voi ajoittain näyttää, mutta ns. art house -teatteri ei pysyisi pystyssä.
Elokuvien katselu on muutenkin muuttanut muotoaan kehittyvän tekniikan ja entistä globaalimman saatavuuden myötä. Monet satsaavat nykyisin kotiteattereihin. Jos kotona odottaa videotykki, bluray-soitin ja kunnon äänentoisto, niin sitä voi yhtä hyvin ostaa haluamansa elokuvan omaksi ja katsoa sitä kotiteatterissa. Moni näin tekeekin ja jättää teatterissä käymisen vähemmälle. Sitten on tietysti aina sitä väkeä, joka warettaa elokuvan netistä. Turha luulla, että vain uusia kesähittielokuvia lataillaan netistä, kyllä netissä liikkuvat ns. euroleffatkin ja vastaavat.
Yhtälö on kaiken kaikkiaan hankala.