Itse en ole niinkään varma, että tarvitseeko erityisesti fyysisyyttä hirveästi lisätä, kun Peltola käyttää nimenomaan ulottuvuuttaan erinomaisesti hyödyksi ja tekee sitä vähemmän näkyvää työtä oikein. Eli on siellä missä pitää ja puolustaa jo pelkällä preesensillään. Päälle vielä ulottuva maila ja ei liikaa hötkyile. Kyllä se nytkin sitoo vastustajan laitaan tarvittaessa ja antaa poikkarilla vauhdit pois maalin edestä.
Mieleeni hyvänä verrokkina tulee mieleen Kalteva. Puolustaa suht kliinisesti ja rauhallisesti, sekä käyttää hyväksi ulottuvuuttaan. Samalla pystyy edistämään peliä kiekonkin kanssa. Kaltevankin kohdalla toivottiin, minäkin, lisää ilkeyttä.
Älkääkä ymmärtäkö väärin, pidän suuresti fyysisistä pakeista. Kautta historian fyysiset, ilkeät pakit ovat kuuluneet suosikkeihini, vaikka Pronger ja Tollefsen mainitakseni. Vuosia JYPiin Joonas Järvistäkin olen huudellut peräpään isännäksi, kun ei mikkihiiret ole osanneet puolustaa. Mutta arvostan kyllä myös korkealle ne, joita ei huomaa. Osoituksena siitä jokavuotiset Skrbek-nostot siitä asti, kun se meillä pelasi, ja paljon olen siitä syystä Vainiotakin joutunut puolustamaan viime ja tällä kaudella. Peltolan kohdalla erityisesti ”näkymättömyys” on virkistävä tuulahdus.
