Jälleen olemme saaneet muistutuksen siitä, mitä huippu-urheilu on. Raakaa taistelua voitosta ja sitä kautta paremmasta taloudellisesta tulevaisuudesta. Kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan et jää kiinni. Siinä on urheilun motto kaikissa yleisöön menevissä lajeissa eli niissä, joissa on katsojia ja joissa raha liikkuu.
On toki selvää, ettei maastohiihto suinkaan ole niitä suurimpia rahantuojia, mutta tästä se ongelma hiihdon osalta johtuukin. Voittajille on luvassa kuitenkin rahaa niin paljon, että mestareiden loppuelämä on miljonäärin elämää ( Dählie, Svahn, Myllylä jne). Kuitenkaan rahan valta ei ole sitä, mitä se on muissa, yleisön ja erityisesti television ( ja sitä kautta sponsorien) enemmän suosimissa lajeissa.
Tästä johtuen hiihdossa yritetään näytellä, ikäänkuin dopinginvastaista taistelua käytäisiin kaiken aikaa täydellä teholla. Käydäänhän sitä, mutta keinot ja raha eivät yksinkertaisesti riitä. Manipuloijat ovat aina muutaman askeleen edellä. Tämä daespo näkyy testeissä vain muutaman päivän ja on teholtaan kymmenen kertaa epoa voimakkaampi. Tarvittiin hyvää tuuria ja kärynneiden hölmöyttä, että nyt kolmen kohdalla onnistuttiin.
Minulle on turha tulla naureskelemaan suomalaisten hiihtäjien surkeilla suorituksilla. On päivänselvää minusta, että tämä osoitti, miten ruisleivällä ei pärjää muita konsteja käyttäville. Uskon, että suomalaiset ovat nyt puhtaita, ja taso on muutaman minuutin kärkeä jäljessä. Osa johtuu toki persoonallisista ominaisuuksistakin, eli eivät Taipale ja Hietarinta koskaan pärjäisi huipuille, mutta ei ero ole näin iso.
Elofssonin ja norjalaisten mieshiihtäjien vaisun menestyksen selittää minusta heidän varovaisuutensa. Suomalaiskohtaloon ei ollut varaa.
Miten tämä liittyy jääkiekkoon ? Siten, ettei meillä todellakaan ole varaa nauraa näille hiihdon dopingongelmille. Arvostettu NHL ei harrasta, kuten kaikki tiedämme, minkäänlaista testausta. Kun raha, mikä siellä liikkuu, kulkee stratosfääreissä hiihtäjien ansioihin verrattuna ei ole epäilystäkään, etteikö juuri siellä kasvuhormonit ym ole päivittäisessä käytössä. Niin ne olivat entisessä Neuvostoliiton maajoukkueessakin.
Ei ole olemassa testejä eikä niin muodoin mitään estettä k'äytölle. Miksi NHL- kiekkoilijat eivät sitten käyttäisi aineita.
Jos joku haluaa muita todisteita dopingista kuin em itsestäänselvyyden, niin ei tarvitse kuin seurata eurooppalaisten pelaajien kasvonmuotojen ja vartalon muutoksia heidän muutettuaan rapakon taakse. Tästä olisi helppo nimetä monta tuttua esimerkkiä. Vartalo ei valehtele.
Tämän saman esimerkin näemme toki myös esim pikajuoksussa ja NBA- koripallossa.
NHL:n osalta voidaan mainita myös aikaiset nimeämiset olympiajoukkueisiin. Näin varmistetaan riittävä varoaika.
Samoin urheilun eri sektoreilla sattuneet vakavat sairaudet ja kuolemantapaukset puhuvat karua kieltään. Mm Romaniassa on lyhyen ajan aikana kuollut 8 jalkapallojunioria aika selittämättömällä tavalla.
Mitä sitten pitäisi tehdä? En osaa sanoa omaa kantaani. Ennen se on ollut tiukasti dopinginvastainen, mutta taistelu taitaa olla turhaa. Eihän siitä mitään tule,kun eri osapuolilla on erilaiset säännöt. Pitäisikö doping siis vapauttaa siihen liittyvistä suurista terveysriskeistä huolimatta? Mene ja tiedä.
On toki selvää, ettei maastohiihto suinkaan ole niitä suurimpia rahantuojia, mutta tästä se ongelma hiihdon osalta johtuukin. Voittajille on luvassa kuitenkin rahaa niin paljon, että mestareiden loppuelämä on miljonäärin elämää ( Dählie, Svahn, Myllylä jne). Kuitenkaan rahan valta ei ole sitä, mitä se on muissa, yleisön ja erityisesti television ( ja sitä kautta sponsorien) enemmän suosimissa lajeissa.
Tästä johtuen hiihdossa yritetään näytellä, ikäänkuin dopinginvastaista taistelua käytäisiin kaiken aikaa täydellä teholla. Käydäänhän sitä, mutta keinot ja raha eivät yksinkertaisesti riitä. Manipuloijat ovat aina muutaman askeleen edellä. Tämä daespo näkyy testeissä vain muutaman päivän ja on teholtaan kymmenen kertaa epoa voimakkaampi. Tarvittiin hyvää tuuria ja kärynneiden hölmöyttä, että nyt kolmen kohdalla onnistuttiin.
Minulle on turha tulla naureskelemaan suomalaisten hiihtäjien surkeilla suorituksilla. On päivänselvää minusta, että tämä osoitti, miten ruisleivällä ei pärjää muita konsteja käyttäville. Uskon, että suomalaiset ovat nyt puhtaita, ja taso on muutaman minuutin kärkeä jäljessä. Osa johtuu toki persoonallisista ominaisuuksistakin, eli eivät Taipale ja Hietarinta koskaan pärjäisi huipuille, mutta ei ero ole näin iso.
Elofssonin ja norjalaisten mieshiihtäjien vaisun menestyksen selittää minusta heidän varovaisuutensa. Suomalaiskohtaloon ei ollut varaa.
Miten tämä liittyy jääkiekkoon ? Siten, ettei meillä todellakaan ole varaa nauraa näille hiihdon dopingongelmille. Arvostettu NHL ei harrasta, kuten kaikki tiedämme, minkäänlaista testausta. Kun raha, mikä siellä liikkuu, kulkee stratosfääreissä hiihtäjien ansioihin verrattuna ei ole epäilystäkään, etteikö juuri siellä kasvuhormonit ym ole päivittäisessä käytössä. Niin ne olivat entisessä Neuvostoliiton maajoukkueessakin.
Ei ole olemassa testejä eikä niin muodoin mitään estettä k'äytölle. Miksi NHL- kiekkoilijat eivät sitten käyttäisi aineita.
Jos joku haluaa muita todisteita dopingista kuin em itsestäänselvyyden, niin ei tarvitse kuin seurata eurooppalaisten pelaajien kasvonmuotojen ja vartalon muutoksia heidän muutettuaan rapakon taakse. Tästä olisi helppo nimetä monta tuttua esimerkkiä. Vartalo ei valehtele.
Tämän saman esimerkin näemme toki myös esim pikajuoksussa ja NBA- koripallossa.
NHL:n osalta voidaan mainita myös aikaiset nimeämiset olympiajoukkueisiin. Näin varmistetaan riittävä varoaika.
Samoin urheilun eri sektoreilla sattuneet vakavat sairaudet ja kuolemantapaukset puhuvat karua kieltään. Mm Romaniassa on lyhyen ajan aikana kuollut 8 jalkapallojunioria aika selittämättömällä tavalla.
Mitä sitten pitäisi tehdä? En osaa sanoa omaa kantaani. Ennen se on ollut tiukasti dopinginvastainen, mutta taistelu taitaa olla turhaa. Eihän siitä mitään tule,kun eri osapuolilla on erilaiset säännöt. Pitäisikö doping siis vapauttaa siihen liittyvistä suurista terveysriskeistä huolimatta? Mene ja tiedä.