En tiedä pitäisikö tästä oma ketjunsa avata, mutta uusimmassa NYT-liitteessä on suhteellisen mielenkiintoinen juttu dopingista ja erityisesti siitä saatavista hyödyistä. Kiitokset erityisesti hyvin asiallisesta suhtautumisesta osittain viihteelliseenkin lähetysmistapaan.
Antidopingtoimikunnan PJ Timo Seppälä on jutussa suostunut aikaisemmin tehdyn tutkimuksen perusteella spekuloimaan kuinka paljon maailmanennätykset pystyisivät parantumaan täysin vapaalla dopingin käytöllä.
Seppälä ja toinen asiantuntija Tapio Kallio arviovat kumpikin, että dopingia on jollain tasolla käyttänyt 30-50% huippu-urheilijoista. Seppälä myöntää avoimesti että osa ennätyksistä on todennäköisesti tehty dopingina avulla ja antaa yleisohjeeksi että mitä vanhempi ennätys, sitä todennäköisemmin se on tehty dopingin avulla. "Pienen" piikin Seppälä heittää Mike Powellin vuonna 1991 tekemän pituushypyn ME:n 895 ylle. Hänen mielestään ennätys on "käsittämättömällä tasolla" ja hänen arvionsa on, että vapaallakin dopingin käytölle se voisi olla vain 920 cm.
Vaikka uskon täysin jutussa esitetyn väitteen, että naiset saisivat "hyötyä" suhteellisesti enemmän, niin jotkut arviot pistävät silmään aika pahasti. Esim itse pidän itä-Saksan Marita Kochin vuonna 1985 juoksemaa naisten 400 metrin tulosta 47,6 kaikkein käsittämättömimpänä ME:nä. Vertailun vuoksi saman lajin Suomen ennätys on edelleen Riitta Salinin vuonna 1974 juoksema 50,14 joka oli aikoinaan myös ME.
Seppälä arvioi että sallitulla dopingin käytöllä naisten tulos voisi olla jopa 42 sekuntia ja miesten 40. Tuo naisten arvio tuntuu suhteettoman kovalta.
Marathonin ennätykseksi Seppälä miesten puolella 1.50 ja naisten 1.58
Antidopingtoimikunnan PJ Timo Seppälä on jutussa suostunut aikaisemmin tehdyn tutkimuksen perusteella spekuloimaan kuinka paljon maailmanennätykset pystyisivät parantumaan täysin vapaalla dopingin käytöllä.
Seppälä ja toinen asiantuntija Tapio Kallio arviovat kumpikin, että dopingia on jollain tasolla käyttänyt 30-50% huippu-urheilijoista. Seppälä myöntää avoimesti että osa ennätyksistä on todennäköisesti tehty dopingina avulla ja antaa yleisohjeeksi että mitä vanhempi ennätys, sitä todennäköisemmin se on tehty dopingin avulla. "Pienen" piikin Seppälä heittää Mike Powellin vuonna 1991 tekemän pituushypyn ME:n 895 ylle. Hänen mielestään ennätys on "käsittämättömällä tasolla" ja hänen arvionsa on, että vapaallakin dopingin käytölle se voisi olla vain 920 cm.
Vaikka uskon täysin jutussa esitetyn väitteen, että naiset saisivat "hyötyä" suhteellisesti enemmän, niin jotkut arviot pistävät silmään aika pahasti. Esim itse pidän itä-Saksan Marita Kochin vuonna 1985 juoksemaa naisten 400 metrin tulosta 47,6 kaikkein käsittämättömimpänä ME:nä. Vertailun vuoksi saman lajin Suomen ennätys on edelleen Riitta Salinin vuonna 1974 juoksema 50,14 joka oli aikoinaan myös ME.
Seppälä arvioi että sallitulla dopingin käytöllä naisten tulos voisi olla jopa 42 sekuntia ja miesten 40. Tuo naisten arvio tuntuu suhteettoman kovalta.
Marathonin ennätykseksi Seppälä miesten puolella 1.50 ja naisten 1.58