Oh my goodness!
Ja...
Miert?!
Tältä minusta lievästi sanottuna tänään tuntuu kun katsoo Unkarin jääkiekkoa jo hieman yli 20 vuotta kannattaneena henkilönä jo päättyneen päivän lopputulosta ja lisäksi myös Iso-Britannian yllätysnousua joka vetää vertoja aivan vuosien 1989-1993 aikana tehdylle nousulle ja vuoden 1994 pikavisiitille MM-Kisojen A-sarjassa.
Tämän päivän ottelu nousultaan oli Unkarille niin pedattu kuten moneen kertaan noin vuodesta 2002 eteenpäin viimeistään on ollut näin vain paria tai ehkä kolmea kertaa lukuun ottamatta jolloin vastustaja Unkarin osalta on ollut Unkarin edustamallekin sarjatasolle täysin sopimaton juurikin ylimaallisen kovuutensa takia ja jolloin mitään toivoa ei olisi ollutkaan noususta.
Tämä on kyllä jotakin järkyttävää... Viimeksi näin paljon on ottanut pannuun varmaan nuoren Zoltan Hetenyin epävarmat torjunnat silloin kun joutui tavallaan valmentajan aivopierujen seurauksena liian kovaan paikkaan liian huonoon aikaan ja jälkikäteen katsottuna monet Karoly Banin päästämät karmeat hörppymaalit 1990-luvun alusta katsoen.
Maalinteon viimeistelevyys on myös ollut jotakin kammottavaa. Jo viime vuoden jälkeen tätä ei enää olisi voinut sulattaa, mutta silloin piti vain uskoa parempaan huomiseen.
Ja kotiyleisön edessä tuntuu olevan se jonkinlainen kirous nyt ratkaisuottelujen suhteen kun mikään ei tunnu onnistuvan. Ei edes silloin kun päävastustajat ja ainaiset kannet kaskessa eli Slovenia, Kazakhstan ja Italia itse perseilevät pelinsä tai häviävät tosiaan vaikkapa British Lionsillekin.
Kas kun eivät kohta Pin Longillekin ja silti nämä maat ne vain kisoihin tuntuvat aina jotenkin selviävän...
Tosin, Unkari tuntuu niin joskus ihan Viron ja Suomen tyyliin aina ratkaisupaikassa epäonnistuvan jääkiekossa vaikka kuinka hyvin muuten tahansa olisi mennyt turnauksissa tai jossakin sellaisessa ottelussa jonka lopputuloksella ei vain ole juuri mitään sellaista tärkeää merkitystä maiden kiekkoilulle.
Unkari kuitenkin kerjäsi tätä juurikin tutuilla puolustuspäänsä ongelmilla ja periunkarisella, jo Gabor 'Bika' Boroczin valmentajauran aikakauden aikaiselta tavalta asti perittynä härkäpäisesti ottaa jäähyjä juuri silloin kun niitä ei kaivattaisi ja jopa jo Puola-ottelun aikaan minusta tuntui sinänsä aika suoraan, että Unkari ei nouse ensi vuodeksi MM-kisoihin kun kerran taso oli tuollaista vaikka sitä ei halunnutkaan myöntää silloin.
Hienoa kyllä, että kannattajat jaksavat jopa tämänkin päivän tason kuohuttavissa suruissa.
Kysymys on vain enää, että kuinka kauan?
Itse ja varmasti moni muukin jaksaa yrittää niin kauan kuin on tarpeen, mutta sponsoripuolella asiasta voidaan olla valitettavasti hieman toista mieltä vaikka tuskin jääkiekon taantuessa Unkarissakin tuskin enää palataan ihan pahimpiin herja-aikakausiin kuitenkaan.
Iso-Britannia sen sijaan on ehdottomasti ansainnut nousunsa ja hienoa oli nähdä niin Hullin Rauskujen kuin myös tuoreempien Nottinghamin Panttereiden kannattajienkin riemua kun voitto varmistui nousun osalta.
Nyt päätöspäivänä brittejä näytti olevan hieman enemmän paikalla ja uskallan lyödä vetoa siitä, että tähän mestaruuteen suhtaudutaan varmasti ehkäpä reilusti suuremmalla hämmästyksellä kuin mitä vuoden 1993 nousuun koska tuolloin BBC esimerkiksi sentään näytti tuon brittien voiton ja nousun suorana lähetyksenä kuten se innostui myös Talviolympialaisten 1994 Karsinnasta ja tietenkin itse MM-kisoista 1994.
Liigatasokin Jääkiekon Englannin Liigalla on ollut jo noin vuodesta 2010 lähtien yllättävänkin kovassa nousussa. Jopa jo ennen CHL-aikaa ja CHL mielenkiintoisesti näyttää tekevän kauppansa sarjana nimenomaan erikoisesti ainakin Englantiin, Tanskaan ja Norjaan jossa kaikissa kolmessa sitä on katsottu paljon enemmän kuin suhteessa monessa muussa jääkiekkomaassa.
Mitä tulevaan tulee niin briteillä tulee olemaan vaikea ensi vuosi MM-kisojen korkeimmalla tasolla ja Unkarilla sitäkin vaikeampi kun Slovenia ja Kazakhstan tuskin toistavat tämän vuoden perseilyjään ihan niin pahoin uudelleen. Slovenialla tuntui olevan vaikeuksien tullessa ihan samaa haluttomuutta linjauksissaan kuin esimerkiksi Kroatiallakin vaikeuksien tullessa myös heille. Kroatian vielä ehkä juuri ja juuri ymmärtää kun tilanne on mikä on, mutta Slovenia kuitenkin on pelannut Talviolympialaisissakin. Toki joitakin ratkaisijoita Slovenialta puuttui ja senkin olisi pitänyt olla Unkaria hyödyttävä asia.
Ei kuitenkaan ollut.
Jotenkin turtuneen tuskainen, mutta silti onnelinen on kuitenkin oloni kun onneksi sentään edes britit pääsivät nousemaan mikä tekee lajille hyvää.
Lähipäivinä tai lähiviikkoina kirjoittanen vihdoin ja viimein myös tuon vuoden 1993 muistovuoden jossa kertoilen enemmänkin brittien kyseistä kiekkovuotta ja ehkä sen jälkeen lyhyitä muita brittien vuosikertomuksia eri vuosilta noin vuodesta 1994 lähtien aina noin tähän päivään asti tai joitakin vuosia sitä ennen niin tulee taustoitettua brittien monia huonojakin, mutta myös melkein nousun arvoisia vuosia joista katkerimmat olivat juurikin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa David Longstaffin parhaimpina pelivuosina näin esimerkiksi sanottuna.
Huikeat alempien tasojen MM-kisat ovat kyllä olleet ennen nk. Kööpenhaminan Kalinoiden alkua jo muutaman päivän kuluttua!