Vielä viimeinen rypistys ennen pikku taukoa Red Wings -asioista.
Kausi olikin huomattavasti pidempi kuin edelliskaudella ja tätä topicin avaamista saatiin venyttää aina lähes kesäkuuhun saakka. Kyllähän kausi taas tietyntasoiseen vitutukseen päättyi, mutta kyllä se on huomattavasti 2012 kevättä pienempää. Viime kausi ylitti kaikki odotukset ja nuorten esiinmarssi käynnistyi jopa paremmin kuin uskalsi toivoakkaan. Playoff-partakin ehti jo sen verran paljon kasvamaan, että kiitosta sen häviämisestä kuulunee monelta taholta. Tästä keväästä jäi myös paljon positiivista muisteltavaa.
Ducks-sarja.
Sarja oli aika hankala, mutta kolmen jatkoaikavoiton avulla saatiin venytettyä pelit game seveniin, jossa Detroitin voittamisen kulttuuri oli liikaa. Sarjassa lämmitti mm. Clearyn ja Abdelkaderin pääseminen vastustajien ihon alle oikein kunnolla. Hienoa, että Red Wingsissä jotkut pelaajatkin herättävät jotain tunteita eikä vain niin, että kaikki inhoavat voittavaa ennakkosuosikkia. Hienoa myös oli se, että sekä Nyquist että Brunner tekivät OT-winnerit sen sijaan, että kaikki voittomaalit olisivat menneet noille ihan kärkijätkille. Abdelkaderin pommi Lydmaniin. OK, pelikieltoa tuli, mutta hauska oli myös nähdä se, että Abdelkaderkin tosiaan pystyy ja haluaa ajaa tilanteet aina loppuun asti. Tuosta oli pientä epäilystä ennen tuota sarjaa mutta nyt saatiin sekin tiedostettua että sieltä löytyy myös sitä pientä hulluutta. Ei mitään raffitorres-tasoa tarvitse, eikä saakkaan olla, mutta kipinää joukkueen sytyttämiseen täytyy löytyä tuon roolin mieheltä. Jos joskus läikkyy vähän yli niin ihan sama.
Hawks-sarja.
Yltiöpositiivisesti katseltuna Detroitilla oli teoriassa mahdollisuus ehkä yhteen voittoon. Voittoja tuli kolme, joka oli aivan loistava suoritus. Vituttaahan tämä varsinkin kun oli hyvät mahdollisuudet jo jatkaa kun sarjaa johdettiin 3-1, mutta fakta on se että Chicago vain tuli ja otti omansa. Vaikka vituttaakin niin voi kyllä olla kannustamastaan joukkueesta varsin ylpeä, olihan tuo Chicago-sarjan esitys huomattavasti parempi kuin esimerkiksi kovasti vahvistuneella Minnesotalla. Minnesota jäi aivan täysin jalkoihin Hawkseja vastaan ja kyllä sielläkin ihan yhtä "nimekäs" porukka oli kasassa kuin Detroitilla. Erinomainen taistelu, harmi vaan ettei se sitten lopulta riittänyt kuitenkaan. Ja tietysti Detroitilla oli alla vielä pitkä sarja Anaheimia vastaan, mitä jos olisikin päästy samalla levolla kokeilemaan. Turha jossitella, Chicago oli sitten kuitenkin pitkässä juoksussa parempi.
Se viime kaudesta, käännetäänpä katseet ensi vuoteen.
Sopimustilanne, caphitit ja päättymisvuosi. Sopimuksen päättymisen jälkeen UFA ellei toisin sanota.
Hyökkääjät
Pavel Datsyuk $6,700,000 2014 NTC
Henrik Zetterberg $6,083,000 2021
Johan Franzen $3,954,545 2020
Mikael Samuelsson $3,000,000 2014 NTC
Darren Helm $2,125,000 2016
Todd Bertuzzi $2,075,000 2014 MNTC
Jordin Tootoo $1,900,000 2015
Justin Abdelkader $1,800,000 2016
Patrick Eaves $1,200,000 2014
Cory Emmerton $533,333 2014 RFA
(AHL-miehet, kaikki RFA sopimustensa jälkeen)
Marek Tvrdon $941,667 2016
Martin Frk $925,000 2016
Tomas Jurco $925,000 2015
Riley Sheahan $900,000 2014
Calle Järnkrok $900,000 2015
Teemu Pulkkinen $900,000 2015
Landon Ferraro $870,000 2014
Louis-Marc Aubry $856,667 2015
Tomas Tatar $840,000 2014
Andrej Nestrasil $597,500 2014
Mitchell Callahan $565,278 2014
Trevor Parkes $554,167 2014
Willie Coetzee $543,611 2014
Mattias Backman $717,500 2016 - Pelaa Elitserienissä
UFAt
Valtteri Filppula $3,000,000
Danny Cleary $2,800,000
Damien Brunner $1,350,000
Drew Miller $837,500
Francis Pare $557,500
Jan Mursak $550,000 (-> Ei jatkoa, lähtee Venäjälle Amur Habarovskiin)
RFAt
Joakim Andersson $875,000
Gustav Nyquist $875,000
Brent Raedeke $523,888
Puolustajat:
Niklas Kronwall $4,750,000 2019 NTC
Kyle Quincey $3,775,000 2014
Jonathan Ericsson $3,250,000 2014 MNTC
Carlo Colaiacovo $2,500,000 2014
Danny DeKeyser $1,350,000 2014 RFA
Brian Lashoff $725,000 2016 RFA
Xavier Ouellet $925,000 2016
Ryan Sproul $925,000 2016
Gleason Fournier $890,833 2014
Max Nicastro $887,500 2014
Nick Jensen $765,00 2015
Adam Almqvist $694,167 2014
Richard Nedomlel $611,667 2016
UFAt
Ian White $2,875,000
RFAt
Jakub Kindl $883,333
Brendan Smith $875,000
Maalivahdit:
Jimmy Howard $5,291,667 2019
Jonas Gustavsson $1,500,000 2014 MNTC
Jared Coreau $925,000 2015
Petr Mrazek $790,000 2015
UFAt
Jordan Pearce $525,000
RFAt
Thomas McCollum $816,666
UFA-miehiin otan kiinni ensin.
Valtteri Filppula - Aloitetaan tosiaan Filppulan Vallesta. Niin.. paljon odotettiin ja todella vähän saatiin. Oli rikki tai ei, kausi oli miehen tasoon nähden vähintäänkin surkea. Kaksi tehopinnaa enemmän kuin Clearylla. Helvetti, Abdelkader teki enemmän maaleja. Olkoonkin, että Abdelkader pelasi Datsyukin kanssa noin puolet kaudesta, mutta kyllähän Filppulakin siinä ketjussa pelasi. Pistetahti oli huonompi kuin Filppulan tokalla kaudella, eli uran toiseksi huonoin. Tuossa aiemmin keväällä kun oli niitä puheita miehen korkeasta palkkapyynnöstä niin siinä kohtaa kyllä alkoi tulla sellainen kutina, että ensi kaudella ei The Showssa Wingsin puolella pyöri (kirjaimellisesti) yhtään suomalaista. Nyquist pystyy kyllä samaan kuin Filppula. Nopea luistelija, pörräämistä, sykkimistä ja myös pisteitä. Mun puolestani tervemenoa.
Danny Cleary - Omalla tavallaan kyllä aika rakas mies ainakin meikäläiselle. Tällä kaudella tuli todella paljon paskaa niskaan, suurilta osin aiheesta mutta kyllä vähän aiheettomastikin. Saa mielestäni ilman muuta jatkaa matkaa ja kuten jo pari kautta sitten muistaakseni Henkka sitä vähän arvuutteli, että Tatar tulee korvaamaan Clearyn kaudeksi 13-14. Oikeinhan se taisi mennä, joskaan kukaan ei varmaan odottanut ihan tämän kaltaista tasonlaskua kuitenkaan. Todella paljon hyviä muistoja jäi kuitenkin mieleen ja voitaisiin ihan yhdessä sopia, että tämän kauden huonot muistot unohdetaan kokonaan ja keskitytään jatkossakin haukkumaan Jason Williamsia. Eikä se Clearykaan nyt sentään niin huono ollut. Saattaa vielä saada mahdollisuuden jossain toisessa jengissä, ainakin jos suostuu try-outiin. Pelkkää hyvää jatkoon, hieno mies. Teki aina kaikkensa eikä kitissyt turhia. Muistaakseni ehdottelin miehelle joskus 'A':takin rintaan. Paransi playoffeihin jälleen, kuten tapoihin kuuluu.
Damien Brunner - Jatkoa kyllä mun mielestäni. Oli pikku slumppia tuossa, mutta se on ihan ymmärrettävää. Ei ollut tottunut tällaiseen rytmiin ja oli pelannut sen 70 peliä kun muut olivat pelanneet 35. Jollain ~3 millillä pari vuotta ja sen jälkeen katseltaisiin sitten uudestaan. Capissa on tilaa ja mielestäni tämä kortti kannattaa nyt katsoa loppuun asti. Tuntuu, että joku 25 maalin potentiaali tuolla voisi kurkkia jossain. Virheitä tulee kiekollisena jonkun verran ja puolustussuuntaan pelaaminen on välillä aika karmean näköistä, mutta täytyyhän joka joukkueesta tällainenkin jannu löytyä. Kädet on samettia ja tekee kyllä kaikkensa voittaakseen. Ajaa maalille ja polkee kyllä aina puolustukseenkin apuun. Sitä puolustamistakin voi harjoitella. Fyysisesti aika lapanen, mutta ei tunnu ainakaan hajalle menevän vaikka miestä pistetäänkin aika surutta pinoon aina välillä. "He's got a nose for goals" kuten FS Detroitillakin juteltiin tuossa kauden aikana ja tottahan se on. Monessakin mielessä, heh. Brunner on ehkäpä sitä, mitä Williamsin Jasonin toivottiin olevan. Rightin yv-pyssy joka upottaa rankkareita ja viihdyttää siinä samalla yleisöä hassun hauskoilla ilmaveiveillä sun muilla. Ei myöskään kadonnut kuvasta playoffeissa vaan päin vastoin, onnistui varsin hyvin.
Drew Miller - Kun sillä Eavesilla ei vaan olisi tuota sopimusta.. 1.2 miljoonaa maksaa Eaves vielä ensi kauden ja se koitunee Millerin kohtaloksi. Samalla hinnalla ottaisin Millerin kyllä jatkoonkin, mutta kun ei noitakaan kavereita viitsisi ihan miljoonaa siellä mukana roikottaa. Erittäin hyvä neloskentän av-raataja puisilla käsillä ja loputtomalla tahdolla ja väännöllä. Ei anna periksi ikinä missään. Työpaikka NHL:stä löytyy takuuvarmasti jostain ja minne ikinä meneekin niin ei tule mitään muuta kuin onnistumisia toivottua. Waivereista tuli syksyllä 2009 ja siitä hetkestä viime kauden loppuun asti palveli lähes moitteettomasti ja teki juuri sen mitä pyydettiin. Ei ekstraa, muttei tarvinnut kyllä ikinä epäillä miehen motivaatiota tai muuta. Pelkkää hyvää jäi mieleen, mutta lienee aika siirtyä eteenpäin. Oli playoffeissa loistava palattuaan sen käsimurtuman jälkeen mukaan.
Ian White - Ei käyttöä. Oli alkukaudesta aika huono, mutta vähän syyttäkin joutui mielestäni Babcockin koirankoppiin. Sitten alkoi ajaa äijää ohi oikealta ja vasemmalta. Ensin Kindl, Smith ja Quincey. Sitten tuli Lashoff. Lopulta vielä DeKeyser ja Colaiacovokin ohittivat Whiten nokkimisjärjestyksessä. Edelliskausi oli hyvä, viime kaudelta jäi todennäköisesti aika paskat muistot. Lähes kolmen millin ysipakki, ei nappaa. Tuskinpa tosin miestä itseäänkään kiinnostaisi ihan hirveästi jäädä Babcockin alaisuuteen. Jatkanee kyllä NHL:ssä, ei tuo nyt todellakaan niin huono ole miltä tilastot näyttävät. Playoffeissa ei nähty käyttöä ollenkaan vaan ensin Lashoff korvasi DeKeyserin ja kun Hoffin taso ei riittänyt niin Colaiacovo hyppäsi kehiin. Uskon jonkun tekevän erittäin hyvän sainauksen kun saa Whiten nimen alihintaiseen paperiin. Se paikka ei vaan kyllä ole Detroit.
Jordan Pearce - Enpä näe juurikaan enää käyttöä. Mrazek jatkaa ykkösenä GR:ssä ja Coreau todennäköisesti paikkaa. Saattaa toki saada yhden vuoden lapunkin mikäli katsotaan varmemmaksi vaihtoehdoksi kuin McCollum.
jatkuu
Kausi olikin huomattavasti pidempi kuin edelliskaudella ja tätä topicin avaamista saatiin venyttää aina lähes kesäkuuhun saakka. Kyllähän kausi taas tietyntasoiseen vitutukseen päättyi, mutta kyllä se on huomattavasti 2012 kevättä pienempää. Viime kausi ylitti kaikki odotukset ja nuorten esiinmarssi käynnistyi jopa paremmin kuin uskalsi toivoakkaan. Playoff-partakin ehti jo sen verran paljon kasvamaan, että kiitosta sen häviämisestä kuulunee monelta taholta. Tästä keväästä jäi myös paljon positiivista muisteltavaa.
Ducks-sarja.
Sarja oli aika hankala, mutta kolmen jatkoaikavoiton avulla saatiin venytettyä pelit game seveniin, jossa Detroitin voittamisen kulttuuri oli liikaa. Sarjassa lämmitti mm. Clearyn ja Abdelkaderin pääseminen vastustajien ihon alle oikein kunnolla. Hienoa, että Red Wingsissä jotkut pelaajatkin herättävät jotain tunteita eikä vain niin, että kaikki inhoavat voittavaa ennakkosuosikkia. Hienoa myös oli se, että sekä Nyquist että Brunner tekivät OT-winnerit sen sijaan, että kaikki voittomaalit olisivat menneet noille ihan kärkijätkille. Abdelkaderin pommi Lydmaniin. OK, pelikieltoa tuli, mutta hauska oli myös nähdä se, että Abdelkaderkin tosiaan pystyy ja haluaa ajaa tilanteet aina loppuun asti. Tuosta oli pientä epäilystä ennen tuota sarjaa mutta nyt saatiin sekin tiedostettua että sieltä löytyy myös sitä pientä hulluutta. Ei mitään raffitorres-tasoa tarvitse, eikä saakkaan olla, mutta kipinää joukkueen sytyttämiseen täytyy löytyä tuon roolin mieheltä. Jos joskus läikkyy vähän yli niin ihan sama.
Hawks-sarja.
Yltiöpositiivisesti katseltuna Detroitilla oli teoriassa mahdollisuus ehkä yhteen voittoon. Voittoja tuli kolme, joka oli aivan loistava suoritus. Vituttaahan tämä varsinkin kun oli hyvät mahdollisuudet jo jatkaa kun sarjaa johdettiin 3-1, mutta fakta on se että Chicago vain tuli ja otti omansa. Vaikka vituttaakin niin voi kyllä olla kannustamastaan joukkueesta varsin ylpeä, olihan tuo Chicago-sarjan esitys huomattavasti parempi kuin esimerkiksi kovasti vahvistuneella Minnesotalla. Minnesota jäi aivan täysin jalkoihin Hawkseja vastaan ja kyllä sielläkin ihan yhtä "nimekäs" porukka oli kasassa kuin Detroitilla. Erinomainen taistelu, harmi vaan ettei se sitten lopulta riittänyt kuitenkaan. Ja tietysti Detroitilla oli alla vielä pitkä sarja Anaheimia vastaan, mitä jos olisikin päästy samalla levolla kokeilemaan. Turha jossitella, Chicago oli sitten kuitenkin pitkässä juoksussa parempi.
Se viime kaudesta, käännetäänpä katseet ensi vuoteen.
Sopimustilanne, caphitit ja päättymisvuosi. Sopimuksen päättymisen jälkeen UFA ellei toisin sanota.
Hyökkääjät
Pavel Datsyuk $6,700,000 2014 NTC
Henrik Zetterberg $6,083,000 2021
Johan Franzen $3,954,545 2020
Mikael Samuelsson $3,000,000 2014 NTC
Darren Helm $2,125,000 2016
Todd Bertuzzi $2,075,000 2014 MNTC
Jordin Tootoo $1,900,000 2015
Justin Abdelkader $1,800,000 2016
Patrick Eaves $1,200,000 2014
Cory Emmerton $533,333 2014 RFA
(AHL-miehet, kaikki RFA sopimustensa jälkeen)
Marek Tvrdon $941,667 2016
Martin Frk $925,000 2016
Tomas Jurco $925,000 2015
Riley Sheahan $900,000 2014
Calle Järnkrok $900,000 2015
Teemu Pulkkinen $900,000 2015
Landon Ferraro $870,000 2014
Louis-Marc Aubry $856,667 2015
Tomas Tatar $840,000 2014
Andrej Nestrasil $597,500 2014
Mitchell Callahan $565,278 2014
Trevor Parkes $554,167 2014
Willie Coetzee $543,611 2014
Mattias Backman $717,500 2016 - Pelaa Elitserienissä
UFAt
Valtteri Filppula $3,000,000
Danny Cleary $2,800,000
Damien Brunner $1,350,000
Drew Miller $837,500
Francis Pare $557,500
Jan Mursak $550,000 (-> Ei jatkoa, lähtee Venäjälle Amur Habarovskiin)
RFAt
Joakim Andersson $875,000
Gustav Nyquist $875,000
Brent Raedeke $523,888
Puolustajat:
Niklas Kronwall $4,750,000 2019 NTC
Kyle Quincey $3,775,000 2014
Jonathan Ericsson $3,250,000 2014 MNTC
Carlo Colaiacovo $2,500,000 2014
Danny DeKeyser $1,350,000 2014 RFA
Brian Lashoff $725,000 2016 RFA
Xavier Ouellet $925,000 2016
Ryan Sproul $925,000 2016
Gleason Fournier $890,833 2014
Max Nicastro $887,500 2014
Nick Jensen $765,00 2015
Adam Almqvist $694,167 2014
Richard Nedomlel $611,667 2016
UFAt
Ian White $2,875,000
RFAt
Jakub Kindl $883,333
Brendan Smith $875,000
Maalivahdit:
Jimmy Howard $5,291,667 2019
Jonas Gustavsson $1,500,000 2014 MNTC
Jared Coreau $925,000 2015
Petr Mrazek $790,000 2015
UFAt
Jordan Pearce $525,000
RFAt
Thomas McCollum $816,666
UFA-miehiin otan kiinni ensin.
Valtteri Filppula - Aloitetaan tosiaan Filppulan Vallesta. Niin.. paljon odotettiin ja todella vähän saatiin. Oli rikki tai ei, kausi oli miehen tasoon nähden vähintäänkin surkea. Kaksi tehopinnaa enemmän kuin Clearylla. Helvetti, Abdelkader teki enemmän maaleja. Olkoonkin, että Abdelkader pelasi Datsyukin kanssa noin puolet kaudesta, mutta kyllähän Filppulakin siinä ketjussa pelasi. Pistetahti oli huonompi kuin Filppulan tokalla kaudella, eli uran toiseksi huonoin. Tuossa aiemmin keväällä kun oli niitä puheita miehen korkeasta palkkapyynnöstä niin siinä kohtaa kyllä alkoi tulla sellainen kutina, että ensi kaudella ei The Showssa Wingsin puolella pyöri (kirjaimellisesti) yhtään suomalaista. Nyquist pystyy kyllä samaan kuin Filppula. Nopea luistelija, pörräämistä, sykkimistä ja myös pisteitä. Mun puolestani tervemenoa.
Danny Cleary - Omalla tavallaan kyllä aika rakas mies ainakin meikäläiselle. Tällä kaudella tuli todella paljon paskaa niskaan, suurilta osin aiheesta mutta kyllä vähän aiheettomastikin. Saa mielestäni ilman muuta jatkaa matkaa ja kuten jo pari kautta sitten muistaakseni Henkka sitä vähän arvuutteli, että Tatar tulee korvaamaan Clearyn kaudeksi 13-14. Oikeinhan se taisi mennä, joskaan kukaan ei varmaan odottanut ihan tämän kaltaista tasonlaskua kuitenkaan. Todella paljon hyviä muistoja jäi kuitenkin mieleen ja voitaisiin ihan yhdessä sopia, että tämän kauden huonot muistot unohdetaan kokonaan ja keskitytään jatkossakin haukkumaan Jason Williamsia. Eikä se Clearykaan nyt sentään niin huono ollut. Saattaa vielä saada mahdollisuuden jossain toisessa jengissä, ainakin jos suostuu try-outiin. Pelkkää hyvää jatkoon, hieno mies. Teki aina kaikkensa eikä kitissyt turhia. Muistaakseni ehdottelin miehelle joskus 'A':takin rintaan. Paransi playoffeihin jälleen, kuten tapoihin kuuluu.
Damien Brunner - Jatkoa kyllä mun mielestäni. Oli pikku slumppia tuossa, mutta se on ihan ymmärrettävää. Ei ollut tottunut tällaiseen rytmiin ja oli pelannut sen 70 peliä kun muut olivat pelanneet 35. Jollain ~3 millillä pari vuotta ja sen jälkeen katseltaisiin sitten uudestaan. Capissa on tilaa ja mielestäni tämä kortti kannattaa nyt katsoa loppuun asti. Tuntuu, että joku 25 maalin potentiaali tuolla voisi kurkkia jossain. Virheitä tulee kiekollisena jonkun verran ja puolustussuuntaan pelaaminen on välillä aika karmean näköistä, mutta täytyyhän joka joukkueesta tällainenkin jannu löytyä. Kädet on samettia ja tekee kyllä kaikkensa voittaakseen. Ajaa maalille ja polkee kyllä aina puolustukseenkin apuun. Sitä puolustamistakin voi harjoitella. Fyysisesti aika lapanen, mutta ei tunnu ainakaan hajalle menevän vaikka miestä pistetäänkin aika surutta pinoon aina välillä. "He's got a nose for goals" kuten FS Detroitillakin juteltiin tuossa kauden aikana ja tottahan se on. Monessakin mielessä, heh. Brunner on ehkäpä sitä, mitä Williamsin Jasonin toivottiin olevan. Rightin yv-pyssy joka upottaa rankkareita ja viihdyttää siinä samalla yleisöä hassun hauskoilla ilmaveiveillä sun muilla. Ei myöskään kadonnut kuvasta playoffeissa vaan päin vastoin, onnistui varsin hyvin.
Drew Miller - Kun sillä Eavesilla ei vaan olisi tuota sopimusta.. 1.2 miljoonaa maksaa Eaves vielä ensi kauden ja se koitunee Millerin kohtaloksi. Samalla hinnalla ottaisin Millerin kyllä jatkoonkin, mutta kun ei noitakaan kavereita viitsisi ihan miljoonaa siellä mukana roikottaa. Erittäin hyvä neloskentän av-raataja puisilla käsillä ja loputtomalla tahdolla ja väännöllä. Ei anna periksi ikinä missään. Työpaikka NHL:stä löytyy takuuvarmasti jostain ja minne ikinä meneekin niin ei tule mitään muuta kuin onnistumisia toivottua. Waivereista tuli syksyllä 2009 ja siitä hetkestä viime kauden loppuun asti palveli lähes moitteettomasti ja teki juuri sen mitä pyydettiin. Ei ekstraa, muttei tarvinnut kyllä ikinä epäillä miehen motivaatiota tai muuta. Pelkkää hyvää jäi mieleen, mutta lienee aika siirtyä eteenpäin. Oli playoffeissa loistava palattuaan sen käsimurtuman jälkeen mukaan.
Ian White - Ei käyttöä. Oli alkukaudesta aika huono, mutta vähän syyttäkin joutui mielestäni Babcockin koirankoppiin. Sitten alkoi ajaa äijää ohi oikealta ja vasemmalta. Ensin Kindl, Smith ja Quincey. Sitten tuli Lashoff. Lopulta vielä DeKeyser ja Colaiacovokin ohittivat Whiten nokkimisjärjestyksessä. Edelliskausi oli hyvä, viime kaudelta jäi todennäköisesti aika paskat muistot. Lähes kolmen millin ysipakki, ei nappaa. Tuskinpa tosin miestä itseäänkään kiinnostaisi ihan hirveästi jäädä Babcockin alaisuuteen. Jatkanee kyllä NHL:ssä, ei tuo nyt todellakaan niin huono ole miltä tilastot näyttävät. Playoffeissa ei nähty käyttöä ollenkaan vaan ensin Lashoff korvasi DeKeyserin ja kun Hoffin taso ei riittänyt niin Colaiacovo hyppäsi kehiin. Uskon jonkun tekevän erittäin hyvän sainauksen kun saa Whiten nimen alihintaiseen paperiin. Se paikka ei vaan kyllä ole Detroit.
Jordan Pearce - Enpä näe juurikaan enää käyttöä. Mrazek jatkaa ykkösenä GR:ssä ja Coreau todennäköisesti paikkaa. Saattaa toki saada yhden vuoden lapunkin mikäli katsotaan varmemmaksi vaihtoehdoksi kuin McCollum.
jatkuu
Viimeksi muokattu: