finnishninja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gunnilse IF
Jhag:n jutuista innostuneena tulee mieleen Dave "Isokynä" Lindholm. Minusta hän on niin suuri ihminen, että myös jatkoajassa tulisi hieman keskustella hänestä.
Itselläni kolahti kun kuulin kappaleen "Onko komediaa" Musiikkia älppäriltä. Sen jälkeen olen ahminut kaiken jonka olen käsiini saanut. Olen myös nähnyt Daven live pari kertaa. Ensimmäinen kerta oli Vaasassa kaupungintalolla. Oliskohan ollut -76... Hän keikkaili yhdessä Juice Leskisen kanssa, joka heilui silloin Einarin polkupyöriensä kanssa. Kynällehän nämä keikat eivät oikein sopineet, koska yleisön joukossa oli niin paljon lapsia odottamassa Napoleonin mopoa.. joten Dave aloitti keikan pyytämällä kaikkia dorkia painumaan helvettiin...
Toinen muisto on bändien SM-kisoista. Dave ei soittanut siellä itse, vaan tuli paikalle Albertin kanssa pari tykkiä viskiä eväänä. Järkkärit jahtasivat Davea ja löysivät hänet viimein. Daven äänestä ei voinut erehtyä: "Hei.. älkää mua viekö.. viekää mielummin joku dorka!"
Yksi asia joka on jäänyt minulta pimentoon on eräs kappale, jonka kuulin hänen kerran soittavan, mutten löytänyt sitä koskaan. Luulen että sen nimi on Going the Louisiana tai jotain sinnepäin.
Isokynä & Orfeus oli hienoa kuunneltavaa. Pen Le taas oli hieman tylsää joskus. Black albumi tuli muistaakseni samoihin aikoihin kun Eppu Normaali alkoi niittämään mainetta.
Seuraava live oli Helsingissä -98 (tasaiseen tahtiin eiks je?). Paikan nimi oli Aladdin. Dave oli vierailevana kitaristina Hasse Vallin (?) esiintyessä siellä. Bluesia.
Daven sivuilla seikkaillessa herää kysymys: Onko joku muu Suomessa tuottanut musiikkia yhtä paljon kuin hän?
Viimeisin löytö oli Radiocityn nettiradiolta kun kuulin "Annan kitaran laulaa vaan". Iloinen yllätys.
Pikku kooste Daven urasta: http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/lindholm.html
Itselläni kolahti kun kuulin kappaleen "Onko komediaa" Musiikkia älppäriltä. Sen jälkeen olen ahminut kaiken jonka olen käsiini saanut. Olen myös nähnyt Daven live pari kertaa. Ensimmäinen kerta oli Vaasassa kaupungintalolla. Oliskohan ollut -76... Hän keikkaili yhdessä Juice Leskisen kanssa, joka heilui silloin Einarin polkupyöriensä kanssa. Kynällehän nämä keikat eivät oikein sopineet, koska yleisön joukossa oli niin paljon lapsia odottamassa Napoleonin mopoa.. joten Dave aloitti keikan pyytämällä kaikkia dorkia painumaan helvettiin...
Toinen muisto on bändien SM-kisoista. Dave ei soittanut siellä itse, vaan tuli paikalle Albertin kanssa pari tykkiä viskiä eväänä. Järkkärit jahtasivat Davea ja löysivät hänet viimein. Daven äänestä ei voinut erehtyä: "Hei.. älkää mua viekö.. viekää mielummin joku dorka!"
Yksi asia joka on jäänyt minulta pimentoon on eräs kappale, jonka kuulin hänen kerran soittavan, mutten löytänyt sitä koskaan. Luulen että sen nimi on Going the Louisiana tai jotain sinnepäin.
Isokynä & Orfeus oli hienoa kuunneltavaa. Pen Le taas oli hieman tylsää joskus. Black albumi tuli muistaakseni samoihin aikoihin kun Eppu Normaali alkoi niittämään mainetta.
Seuraava live oli Helsingissä -98 (tasaiseen tahtiin eiks je?). Paikan nimi oli Aladdin. Dave oli vierailevana kitaristina Hasse Vallin (?) esiintyessä siellä. Bluesia.
Daven sivuilla seikkaillessa herää kysymys: Onko joku muu Suomessa tuottanut musiikkia yhtä paljon kuin hän?
Viimeisin löytö oli Radiocityn nettiradiolta kun kuulin "Annan kitaran laulaa vaan". Iloinen yllätys.
Pikku kooste Daven urasta: http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/lindholm.html