Dalai-lama:n asema Suomessa

[eagle]

Niin tämä on itseäni aiemmin jo ihmetyttänyt, mutta nyt se taas pomppasi pintaan. Miksi Suomessa vältellään Dalai-lamaa. Kuten hyvin maikkarin uutisissa(harvemmin tulee kaltseltua) sanottiinkin "maa joka on ollut syrjäytynyt ja sorrettu" varsinkin Suomen historiaa vasten on tämä Dalai-laman kohtelu suorastaan pöyristyttävää.

Noin muuten en anna kovinkaan paljon arvoa poliittisille tapaamisille, MUTTA on mielestäni noloa että Suomi jonka pitäisi olla niin humanistinen maa ja kokenut vaikka mitä, niin kohdellaan Dalai-lamaa kuin ruttoa. Vanhasen selitykset "Pääministerin on tapana tavata pääministereitä" ja "tämä on ollut Suomen traditio" ovat kyllä todella surkeata.

Oli mitä mieltä vain Dalai-lamasta, niin tälläinen karttelu samalla kun ministeri suorastaan palvoo "jotain äiti Ammaa" on suorastaan kornia.

Paljon puhetta, vähän tekoja. Vähän kuin Kansainliitto aikanaan.

 

[Ted Raikas]

Ensinnäkin hienoa, että Dalai Lama pääsee käymään jälleen Suomessa. Harmi vain se, että en itse pääse paikan päälle. Tämä kenties olisi viimeinen mahdollisuus. Kyseessä on nimittäin henkilö, jota arvostan suuresti ja pidän hänen sanojansa kautta linjan avartavina ja viisaina. Sellaisina, missä olisi kenelle tahansa paljonkin ammennettavaa. Uskoi sitten johonkin tai ei.
Vaikka hän ei valtionpäämies olekaan ehkä ihan samalla lailla kuin monet muut, niin lajissaan pidän häntä eräänä hienoimpana edustajana. Tuskin kukaan muu johtaja suhtautuu kaikkeen niin pasifistisesti ja laajakatseisesti kuin Dalai Lama. Hän ei koskaan moiti edes kiinalaisia, vaikka nämä kirjaimellisesti raiskasi hänen kotimaansa ja motittaa sitä yhä. Hän edelleen ymmärtää kiinalaiset, kuten muutkin kansakunnat veljiksi ja sisariksi. Suurenmoinen asenne mieheltä, joka todella vaikeuksien kautta sai paeta henkensä uhalla kotimaastaan ja on saanut nähdä kansansa kituavan ensiksi Maon ja sittemmin tämän seuraajien käsissä. Toki Tiibetissä on aseellistakin vastarintaa käytetty, munkkienkin taholta, jotka yleensä sitoutuvat rauhanomaiseen vastarintaan. Dalai Lama ei kuitenkaan heitä ole siihen yllyttänyt tai pyytänyt toimimaan niin. Tuskin hän silti uskonveljiään myöskään tuomitsee, vaikka toivoo näiden suhtautuvan rauhanomaisesti kiinalaisiin. Ymmärrettävää toki moinen puolustautuminen, mutta Tiibetin tapauksessa se tuskin auttaa mitään. Keinot puolustautua Kiinaa vastaan ovat täysin mitättömät.

Tiibet on todellakin hiljainen sorrettu, siitä ei juuri maailmalla puhuta tai välitetä (yllättäen kun siellä ei juurikaan rikkauksiakaan löydy), maailmankatolla rauhanomainen kansa kärsii, mutta Kiinan vaikutusvallan ja pelotteiden takia ei toimia uskalleta kritisoida. Kritisoijat saavat elinikäisen porttikiellon Tiibetin alueelle. Yksi näistä mm. Martin Scorsese, joka ohjasi elokuvan Dalai Lamasta (Kundun). Kiina on herkkähipiäinen tuon Tiibetkysymyksen suhteen, eikä kuuntele mitään vaateita sen suhteen.

Suomi tietysti haluaa pitää kauppasuhteet Kiinan kanssa kunnossa, eikä kovinkaan virallisesti tahdo Dalai Lamaa toivottaa tervetulleeksi. Liekö häntä muita politiikkoja tapaamassa kuin ehkä Vihreiden edustajia? Kiinan suurlähetystössä varmasti jonkinlainen kinuskien mielenosoitus, kun tämä suuri rikollinen saapuu Suomeen. Muistelisin tälläistä mielenilmaisua olleen viimeeksikin, kun Dalai käväisi Suomessa.

Ehkä Dalai Lamasta välittyy niin suora vilpittömyys ja aitous asiansa suhteen, että se pelottaa valtionmiehiä. Herättää kysymyksen: Voiko tämä mies ajatuksineen olla edes väärässä?

Itse uskon, että hän ei ole väärässä monessakaan asiassa. Harmi vaan, että tässä maailmassa on vähemmän noin ajattelevia. Vaan ne, jotka ovat valmiita tämän Tiibetin miehen ajatuksia kuuntelemaan avoimesti, voivat löytää aika paljon positiivista ajattelua elämäänsä ja oppia ymmärtämään kanssaveljiään.

Omalla kohdallani Dalai Laman hersyvä ja elämäniloa tulviva nauru saa aina muistamaan, että tässä maailmassa on vielä myös sitä hyvääkin. Suurin ilo syntyy siitä, kun osaa pitää asiat yksinkertaisina.

Tervetuloa Suomeen Dalai Lama!

 

[Maple Leaf]

Noin muuten en anna kovinkaan paljon arvoa poliittisille tapaamisille, MUTTA on mielestäni noloa että Suomi jonka pitäisi olla niin humanistinen maa ja kokenut vaikka mitä, niin kohdellaan Dalai-lamaa kuin ruttoa. Vanhasen selitykset "Pääministerin on tapana tavata pääministereitä" ja "tämä on ollut Suomen traditio" ovat kyllä todella surkeata.

Muistanko oikein vai väärin, mutta eikö jokunen vuosi sitten suomalaisista poliitikoista miehen vierailua ollut järjestämässä - tai ainakin siihen kovasti osallistumassa - ihmisoikeuskysymyksissä ainakin tuolloin aktiivinen Kirsi Piha (kok)? Jos näin, niin olisipa ollut hauskaa päästä kärpäseksi siihen kokoomuslaiseen palaveriin, jossa Piha yritti selittää esimerkiksi puoluetoveri Kummolalle, että tämä aasialainen kaveri on ihan oikeasti merkittävä mies...

 

[Kaivanto]

- Suomen ja Kiinan välinen kauppa x euroa
- Suomen ja Tiibetin välinen kauppa x euroa
- laman jälkeen huipentunut kehitys, jossa eurosta on tullut moraalin mittayksikkö (onko tämä jo ISO-järjestelmässä?)

 

[varjo]

- Suomen ja Kiinan välinen kauppa x euroa
- Suomen ja Tiibetin välinen kauppa x euroa
- laman jälkeen huipentunut kehitys, jossa eurosta on tullut moraalin mittayksikkö (onko tämä jo ISO-järjestelmässä?)

Jep, kyynistä, karua mutta uskoisin että varmasti vaikuttava tekijä. Suomi ei kuitenkaan ole niitä valtioita, joilla on varaa hyppiä kiinalaisten nenille, toisinkuin isommilla mailla. Kiinassa kun on vielä olemassa sellainen vekkuli järjestelmä, että vittuuntunut isopomo voi sitten pistää nokialaiset boikottiin koko maasta ja siitähän Ollilan Jore ei tykkää, joten valtiovaltakin sitten ottanee maltillisen linjan.

Toisaalta voidaan yhtä kyynisesti kysyä, mikä laama, montako divisioonaa sillä on noin Stalinia lainaten.
Mies sattuu syntymään oikeitten tähtien alla ja osa maailman hörhöistä pitää häntä sitten suurenakin guruna, kun kaveri vain laukoo ympäripyöreitä "mietintöjä" ja kiertelee maailmaa toogassa. Live long and prosper. Ja sitten valtiovallan pitäisi muokata aikataulujaan, että pääsevät kuulemaan miten maailmanrauha olisi oikeastaan ihan kiva juttu, vitsit kun kukaan ei koskaan aikaisemmin sattunut kertomaan sitä.

 

[Playerofthegame]

Monesti on tullut ihmeteltyäkin miksei suurten valtioiden johtajat voi ottaa oppia Dalai Laman tai Gandhin tapaisista henkilöistä tai edes kunnioittaa heitä, mutta nyt kyllä suorastaan hävettää Suomen valtiojohdon ylimielisyys ihmisyyttä vastaan...

 

[eagle]

- Suomen ja Kiinan välinen kauppa x euroa
- Suomen ja Tiibetin välinen kauppa x euroa
- laman jälkeen huipentunut kehitys, jossa eurosta on tullut moraalin mittayksikkö (onko tämä jo ISO-järjestelmässä?)

Niin kaikki tietävät syyt, mutta päättäjillä ei ole vain munaa sanoa suoraan sitä. Koitetaan kierrellä ja kaarrella. Niin ja eikös esim. Ruotsilla, Tanskalla tai monella muullakin maalla ole Kiinan kanssa kauppaa?

Suomessa muistetaan aina muistutella kuinka oltiin yksin talvisodassa ja milloin missäkin, mutta onko Suomi taas koskaan itse tehnyt mitään minkään maan puolesta ns. isommista tahoista välittämättä. Ensin soitetaan Kiinaan, USA'n, Venäjälle ja kysytään onko OK auttaa maata x, vai ei.

HN otti tuossa myös hyvän näkökannan esiin ja siihen ei oikeastaan tarvitse mitään lisätä. Tekopyhää Suomen meininki päättävillä tasoilla ja pahasti.

 

[Andrej]

Niin.

Jos pitäisi noin niinkuin puhtaalta pöydältä lähteä, niin olisikos se hienoa, että uskonnollinen kasti vaan pitäisi käsiä puuskassa ja tienaisi sillä, niinkuin vähemmän vaivan periaatteen mukaan? Päästäisiin vähemmillä sivukustannuksilla.

En tarkoita, että Kiinan runkkariporukka, kristittyjen ylipäälliköt tai Intian lehmänpalvojat olisivat sen rationaalisempia, mutta että oikeasti vuodatetaan kyyneleitä semmoisen kaverin vuoksi, joka, JESSUS SENTÄÄN, uhkaa olla syntymättä uudestaan? http://en.wikipedia.org/wiki/Dalai_lama#The_future_of_the_Dalai_Lama

Olen totaalisen samaa mieltä siitä, että mikä tahansa kansa, joka nykyisen Kiinan alaisuudesta haluaa pois, on oikeassa, mutta ei se Tiibetkään nyt sentään mikään Shangri-La sentään ole, eikä ollut aikoinaankaan.

 

[eagle]

Niin.

Jos pitäisi noin niinkuin puhtaalta pöydältä lähteä, niin olisikos se hienoa, että uskonnollinen kasti vaan pitäisi käsiä puuskassa ja tienaisi sillä, niinkuin vähemmän vaivan periaatteen mukaan? Päästäisiin vähemmillä sivukustannuksilla.

Eivätkö nuo nyt jo tienaa sekä Suomessa että maailmalla?

 

[varjo]

Suomessa muistetaan aina muistutella kuinka oltiin yksin talvisodassa ja milloin missäkin, mutta onko Suomi taas koskaan itse tehnyt mitään minkään maan puolesta ns. isommista tahoista välittämättä. Ensin soitetaan Kiinaan, USA'n, Venäjälle ja kysytään onko OK auttaa maata x, vai ei.

HN otti tuossa myös hyvän näkökannan esiin ja siihen ei oikeastaan tarvitse mitään lisätä. Tekopyhää Suomen meininki päättävillä tasoilla ja pahasti.

Niin, ei siitä ole pitkää aikaa kun yksi pohjoismaa "otti kantaa" uskonnollisiin asioihin ja täälläkin palstalla kiivaasti syytettiin tanskalaisia poliitikkoja vaikka mistä. Entä sitten jos Kiina olisikin vetänyt herneitä nenään Dalai Laman tapaamisesta, ketäpä olisi syytelty silloin?

Realipolitiikka on ilmeinen kirosana monelle, mutta onneksi sentään poliitikot tiedostavat että kaikkia asioita ei vain voi tehdä, vaan joskus pitää miettiä laajempia seuraamuksia.

Lähinnä kyllä on hupaisaa kitistä Suomen henkisen selkärangan puutteesta, ihankuin Suomi olisi se maailman viimeinen maa, joka ei tunnusta vapaata Tibetiä.

 

[Ted Raikas]

Olen totaalisen samaa mieltä siitä, että mikä tahansa kansa, joka nykyisen Kiinan alaisuudesta haluaa pois, on oikeassa, mutta ei se Tiibetkään nyt sentään mikään Shangri-La sentään ole, eikä ollut aikoinaankaan.

Ei ehkä Shangri-La, eikä ns. täydellistä harmoniaa ole varmaan missään, ei ainakaan näillä edellytyksillä mitä ihminen antaa sille, kas kun meillä in itsekkäitä pyrkimyksiä. Siitäkin huolimatta Tiibet oli varsinkin ennen Kiinan vallankumousta, kun kommarit nousi valtaan, suhteellisen hieno esimerkki rauhanomaisesta yhteiskunnasta modernissa maailmassa, joka tuli toimeen omillaan, vaikka mitään suuria rikkauksia ei ollutkaan. Lisäksi henkinen taso ja valmius oli huikeaa luokkaa. Kun vieläpä ajattelee, että ammoinen Mongolien valtakunta, johon Tiibet osaltaan kuului, oli varsin väkivaltainen ja verenhimoinen valtio. Tiibetin historiakin on siis verinen ja julmuutta täysi, mutta muuttuivat kuitenkin tyystin. Tietyllä tapaa käänsivät kelkan täysin toisinpäin, mitä ei tuossa mielessä ja tuossa mittakaavassa tapahdu kovinkaan usein. Kokonainen valtio muuttaa täysin ajattelutapansa ja maailmansa, mielestäni äärimmäisen esimerkillistä!

Vaan rauhanomaisten kohtalo on usein tuhoutua ja tallautua toisten jalkoihin. Kiina on omiaan sortamaan muita, kun omalla kansallakaan ei ole aina ollut järin herkkua. Saati sitten tiibetiläisillä, joilla on vielä enemmän poikkeava kulttuuri.

 

[Maple Leaf]

Realipolitiikka on ilmeinen kirosana monelle, mutta onneksi sentään poliitikot tiedostavat että kaikkia asioita ei vain voi tehdä, vaan joskus pitää miettiä laajempia seuraamuksia.

Eihän se, miten asiat ovat, todista sitä, miten asioiden tulisi olla?

 

[varjo]

Ei ehkä Shangri-La, eikä ns. täydellistä harmoniaa ole varmaan missään, ei ainakaan näillä edellytyksillä mitä ihminen antaa sille, kas kun meillä in itsekkäitä pyrkimyksiä. Siitäkin huolimatta Tiibet oli varsinkin ennen Kiinan vallankumousta, kun kommarit nousi valtaan, suhteellisen hieno esimerkki rauhanomaisesta yhteiskunnasta modernissa maailmassa, joka tuli toimeen omillaan, vaikka mitään suuria rikkauksia ei ollutkaan. Lisäksi henkinen taso ja valmius oli huikeaa luokkaa.

Ja sitten ne heräsivät todellisuuteen ja nykyään sitten itkevätkin, kun iso paha Kiina tuli ja otti mitä tahtoi. Mikä on tarinan opetus?

Lähinnä juuri tämän takia koko "Free Tibet"-mantra on säälittävintä kaksinaismoralismia, missä ovat ne amerikkalaiset "free Sioux/Mohawk"-liikkeet, joitten tarkoitus on saada Amerikan intiaaneille omat asuinalueet täydellisinä. Eivätkä maailmanhistorian "vääryydet" ihan heti lopu, mutta ilmeisesti mediaseksikkyys vie voiton tässäkin taistelussa.

 

[varjo]

Eihän se, miten asiat ovat, todista sitä, miten asioiden tulisi olla?

Mutta poliitikon on kuitenkin kyettävä tarkastelemaan _suurinta osaa_ asioista oman valtion lyhyen tähtäimen edun kannalta.
Mielestäni koko Muhammed-pilapiirroskohu on hyvä esimerkki nykyajan poliittisista ongelmista räjähdysherkässä maailmassa. Joskus vain on pakko unohtaa ne ylevät moraaliset periaatteet ja ajateltava valtion ja sen kansalaisten parasta. Ehkä jonain päivänä sitten asiat voivat olla toisin ja tokihan tällaista pitkän tähtäimen politiikkaakin harrastetaan, mutta yleensä silloin jos sille on jo olemassa kansainvälinen konsensus ja valtio ei ole yksin asian kanssa esim. nyt ilmastonsuojelutoimet.

Se miten asioiden tulisi olla on taas moniulotteinen käsite ja juuri tällä politiikallahan USA on hankkinut itselleen paljon vihamiehiä.

 

[eagle]

Niin, ei siitä ole pitkää aikaa kun yksi pohjoismaa "otti kantaa" uskonnollisiin asioihin ja täälläkin palstalla kiivaasti syytettiin tanskalaisia poliitikkoja vaikka mistä. Entä sitten jos Kiina olisikin vetänyt herneitä nenään Dalai Laman tapaamisesta, ketäpä olisi syytelty silloin?

Realipolitiikka on ilmeinen kirosana monelle, mutta onneksi sentään poliitikot tiedostavat että kaikkia asioita ei vain voi tehdä, vaan joskus pitää miettiä laajempia seuraamuksia.

Lähinnä kyllä on hupaisaa kitistä Suomen henkisen selkärangan puutteesta, ihankuin Suomi olisi se maailman viimeinen maa, joka ei tunnusta vapaata Tibetiä.

Niin jotkut ovat syytelleet, minä en ainakaan ole puhunut aiheesta mitään. Kuitenkin väitit että Suomen pitää ottaa huomioon Kiina koska olemme pienimaa. Onko Tanska siis niin iso(tai Ruotsi) että niillä on varaa olla ottamatta?

Realipolitiikka on sitä että Suomi tottelee muita maita ja kumartaa kaikille ja pyllistää vain omaan maahan? Tätähän se tuntuu olevan. EU määrää, USA määrää, jne. ja Suomi tottelee.

Kukaan kai kitissyt mistään, kunhan ainakin itse totesin että on kornia Suomen historian huomioon ottaen se että vieläkin valitetaan siitä että "oltiin yksin" jne. mutta itse ollaan ihan yhtä munattomia kun kainsaliitto oli toisen maailmansodan aikaan. Joka asiassa pelätään että suututetaan joku taho. Historia siis nopeasti unohtuu, kun se itselleen sopii.

 

[eagle]

Mutta poliitikon on kuitenkin kyettävä tarkastelemaan _suurinta osaa_ asioista oman valtion lyhyen tähtäimen edun kannalta.

Onko? Siis juuri LYHYEN. Minusta kun politiikon pitäisi pystyä miettimään mikä on parasta pitkässä juoksussa eikä vain vaalikampanjaan saakka. Mutta toisaalta noinhan se juuri menee. USA on tästä paras esimerkki. Siis politiikkaa missä mietitään vain seuraavaa vaalia, eikä todellakaan tulevaisuutta.

 

[varjo]

Niin jotkut ovat syytelleet, minä en ainakaan ole puhunut aiheesta mitään. Kuitenkin väitit että Suomen pitää ottaa huomioon Kiina koska olemme pienimaa. Onko Tanska siis niin iso(tai Ruotsi) että niillä on varaa olla ottamatta?

En kohdistanutkaan väitettäni kehenkään tarkemmin.
Tanskasta en tiedä, mutta Ruotsi nyt perinteisesti on kyennyt tekemään omia ratkaisuita politiikassa.
Toisaalta, Ruotsi vie Kiinaan suhteellisesti paljon vähemmän kuin Suomi, vain 2 mrd € vuonna 2005
Suomi taas vei vuonna 2005 1,6 mrd€ (mikä itseasiassa oli 21% vähemmän kuin 2004 eli periaatteessa puhutaan samasta suuruusluokasta).
Kun verrataan lukuja valtionbudjetteihin, missä Ruotsilla on tuplasti suurempi budjetti niin onhan tuossa jonkinlaista eroa.

Ehkä Ericsson ei ole saanut jalansijaa Kiinassa juuri Ruotsin valtion toimien takia? Tai sitten kyse on jostain aivan muusta esim. siitä että erkit ovat tajuttoman huonoja puhelimia.

Realipolitiikka on sitä että Suomi tottelee muita maita ja kumartaa kaikille ja pyllistää vain omaan maahan? Tätähän se tuntuu olevan. EU määrää, USA määrää, jne. ja Suomi tottelee.

Jos se tuo voittoja maahan ja pitää talouden kunnossa niin JIIHAA!
Kerrotko vielä ne maat, jotka tunnustavat Tibetin.

Kukaan kai kitissyt mistään, kunhan ainakin itse totesin että on kornia Suomen historian huomioon ottaen se että vieläkin valitetaan siitä että "oltiin yksin" jne. mutta itse ollaan ihan yhtä munattomia kun kainsaliitto oli toisen maailmansodan aikaan. Joka asiassa pelätään että suututetaan joku taho. Historia siis nopeasti unohtuu, kun se itselleen sopii.

Hmm, missä tuosta yksinolosta valitetaan tämän aiheen tiimoilta?
Ja mitenkä monta panssaridivisioonaa Dalai Lama tuo sitten Suomen avuksi seuraavassa kapinassa?
Sen sijaan sitten kun Suomen hallintokoneisto/armeija alkaa jättää NATO-komentajien vierailuita väliin alan huolestumaan.

 

[Ted Raikas]

Ja sitten ne heräsivät todellisuuteen ja nykyään sitten itkevätkin, kun iso paha Kiina tuli ja otti mitä tahtoi. Mikä on tarinan opetus?

Eli sinun mielestäsi oli ihan oikein, että Kiina marssi Tiibetiin ja päätti ryhtyä tekemään kaikista kommunisteja, koska buddhalaisuus on joku ihmeen syöpä kansakunnalle (kuten kaikki uskonnollisuus kommareiden mielestä) ja koko paikallinen kulttuuri muutenkin on jotenkin täysin väärä ja kieroutunut?

En tiedä itkevätkö tiibetiläiset. Dalai Lama ei ainakaan itke, vaikka toki toivoisi Tiibetin tilaan muutosta parempaan ja siksi usein vetoaa ihmisiin juuri puheillaan. Kuten mainitsin aiemmin, Dalai Laman suhtautuminen kiinalaisiin on veljellinen, eikä edes Maosta ole puhunut koskaan pahaa sanaa. Hänhän tapasi puhemiehen kerran tai pari nuorena, joten varmasti tietää hänestä henkilönä jotain. Olen lisäksi ymmärtänyt, että monelle tiibetiläiselle ehdoton itsenäisyys ei olisi tärkeintä, vaan autonominen päätäntävalta kelpaisi myös. Saisivat pitää oman uskontonsa ja kulttuurinsa. Mielestäni, siis painotan MINUN mielestäni nuo vaatimukset ei ole kohtuuttomia, mutta kuten tiedämme, Kiina on näitä totalitäärisiä valtioita maailmassa, roistomaisimpia mahdollisia ja mitkään myönnytykset ei tule kuuloonkaan. Itse kyllä osaavat valittaa esim. Japanin sotarikoksista maailmansotien aikaan heitä kohtaan (mitä varmasti on tapahtunutkin), mutta eivät juurikaan näe ympärilleen, mitä ovat itse tehneet.

Käsittämätön valtio. Kerta kaikkiaan.

Lähinnä juuri tämän takia koko "Free Tibet"-mantra on säälittävintä kaksinaismoralismia, missä ovat ne amerikkalaiset "free Sioux/Mohawk"-liikkeet, joitten tarkoitus on saada Amerikan intiaaneille omat asuinalueet täydellisinä. Eivätkä maailmanhistorian "vääryydet" ihan heti lopu, mutta ilmeisesti mediaseksikkyys vie voiton tässäkin taistelussa.

Kyynisyytesi on todellakin korviahivelevää. Onnea valitsemallesi tielle, olet todennäköisesti hyvinkin onnellinen omassa elämässäsi, onnea siitä.

Mielestäni on ylipäätään rohkaisevaa, että jotain yritetään, jotain vaaditaan ja pyritään korjaamaan edes osaa niistä virheistä, mitä on aiemmin tehty. On tyystin eriasia, mitä niillä saadaan korjattua lopulta, mutta virheiden tunnustaminen on jo osa prosessia. Antaa edes jotain uskoa, että tulevaisuudessa voidaan jotain tehdä. Kaikkia ei voida mitenkään auttaa, mutta jostain voi aina aloittaa! Enkä sanoisi, etteikö esim. USA:ssa olisi liikkeitä, jotka haluaisivat intiaaneille oikeuksiaan takaisin ja oikeuden omaan maahan, onhan sitä kaiketi tapahtunutkin jossain määrin. Vähitellen myös mm. Australiassa, jossa aboriginaalit ovat olleet todella tukalassa asemassa. Siinäkin eräs alunp. todella rauhanomainen ja omalla tavallaan sivistynyt kulttuuri. Vaikea vaan on tuulimyllyjä vastaan taistella sen, jonka ääni hukkuu massaan, massaan jossa ei juurikaan omia etuja pidemmälle ajatella.

Toisaalta, mitäpäs se sinua liikuttaa moinen höpöhöpö ajattelu, kuten varmaan sitä tapasi mukaan luonnehtisit. Olet kehittänyt aukottoman täydellisen systeemin itsellesi tarkastella tätä maailmaa ja sillä tapaa nokkelasti pakoilet myös kaikenlaista vastuuta ja voit näsäviisastella nimimerkin turvin ja esittää suurta intellektuellia. Hyvin vedät varjo, vuodesta toiseen. =)

Rispektit siitä!

P.S. Vapaa Tiibet!

 

[varjo]

Onko? Siis juuri LYHYEN. Minusta kun politiikon pitäisi pystyä miettimään mikä on parasta pitkässä juoksussa eikä vain vaalikampanjaan saakka. Mutta toisaalta noinhan se juuri menee. USA on tästä paras esimerkki. Siis politiikkaa missä mietitään vain seuraavaa vaalia, eikä todellakaan tulevaisuutta.

Argh, vastaus katosi jonnekin...wtg jatkis.

No, kuten itse sanoit, noinhan poliitikot toimivat, koska heidän mandaattinsa kansalta kestää sen 4 vuotta ja sitten mandaatti pitää uusia. Jotta mandaatti saataisiin uusituksia, pitää saada lupauksia täytetyksi ja keskivertoäänestäjää ei paljoa lohduta "joskus" tapahtuvat asiat, vaan äänestyspäätökseen vaikuttavat lähitulevaisuuden tekijät.

Lisäksi pitää ottaa huomioon ihan päätöksenteossa datan luotettavuus pitkällä aikavälillä, eli rehellisesti toimiva poliitikko joutuu tyytymään lyhyemmän skaalan päätöksiin, jotta voisi tukeutua luotettavaan dataan. Toisaalta taas esim. ilmastonmuutoksen kohdalla on olemassa pitkäjänteisempääkin dataa, joka on kohtalaisen luotettavaa, joten siihen voidaa perustaa pitkän tähtäimen päätöksiä.

 

[eagle]

Hmm, missä tuosta yksinolosta valitetaan tämän aiheen tiimoilta?
Ja mitenkä monta panssaridivisioonaa Dalai Lama tuo sitten Suomen avuksi seuraavassa kapinassa?
Sen sijaan sitten kun Suomen hallintokoneisto/armeija alkaa jättää NATO-komentajien vierailuita väliin alan huolestumaan.

Suomessa aina muistutetaan kuinka jäätiin aikoinaan yksin. Suomestahan ei varsinaista hyötyä ollut muille maille taloudellisesti tai sotilaallisesti(pl. Saksa), joten ajattelet ihan samoin kuin muut maat silloin. Miksi auttaa maata joka ei auta suoraan/heti sinua. Tai mitä hyötyä auttaa maata joka ei auta sinua. Miksi auttaa vaikka afrikan-valtioita, koska ne eivät voi auttaa Suomea.

Tästä on kyse. Suomessa valitetaan kuinka yksin jäätiin aikoinaan, mutta onko itse vastaavasti autettu nyt kun paremmassa asemassa ollaan valtion tasolla kovinkaan merkittävästi maita jos muut eivät ole olleet edellä avustamassa/vetämässä Suomea mukaan.

Niin, Nato kuulostaa juuri sopivalta Suomelle. Voidaan totella mitä muut määrää ja ehkä joskus jotain iloa itsellekkin, ehkä.

 

[eagle]

Toisaalta taas esim. ilmastonmuutoksen kohdalla on olemassa pitkäjänteisempääkin dataa, joka on kohtalaisen luotettavaa, joten siihen voidaa perustaa pitkän tähtäimen päätöksiä.

Kovin hitaasti siihen ollaan herätty Suomessa, mutta tietenkin vielä hitaammin esim. USA'ssa. Maassa kun ratkaisee politiikassa raha, rahaa taas tulee esim. öljyteollisuudelta valtaa pitäville. Nämä taas tietenkin tukevat sitten juuri niitä ei todellakaan kestävää kehitystä tai muutakaan vastaavaa tuottavaa energiaa. Se on kuitenkin sitten ehkä enemmän toisen otsikon aihe, joten ei siitä enempää. Tämä nyt vain esimerkkinä miksi lyhyellä tähtäimellä ei voi miettiä asioita päättävässä asemassa kokonaisvaltaisesti.

 

[varjo]

Eli sinun mielestäsi oli ihan oikein, että Kiina marssi Tiibetiin ja päätti ryhtyä tekemään kaikista kommunisteja, koska buddhalaisuus on joku ihmeen syöpä kansakunnalle (kuten kaikki uskonnollisuus kommareiden mielestä) ja koko paikallinen kulttuuri muutenkin on jotenkin täysin väärä ja kieroutunut?

Mikä on oikein ja mikä väärin? Miljardin kiinalaisen mielestä toimi oli (tai ehkä ei ollut, mistäpä sitä tietäisi kiinalaisten _vapaita_ mielipiteitä asiasta) oli varmaan ihan ok juttu. Eikä silläkään ole mitään väliä, kyse on siitä, että Tiibettiläiset voivat tietyllä tapaa syyttää itseään tapahtuneesta, vähänkuin puolalaiset voivat mennä itseensä WWII:n tapahtumista. Noh molempien kohtalo olisi ollut varmaankin selvä joka tapauksessa, mutta hitto, tässähän kohtaa voi ihan validisti käyttää Talvisota-argumenttia, joskus pientä voi onnistaakin.

Kyynisyytesi on todellakin korviahivelevää. Onnea valitsemallesi tielle, olet todennäköisesti hyvinkin onnellinen omassa elämässäsi, onnea siitä.

Onnettomuuden näen silti käypänä hintana älyllisestä rehellisyydestä itseäni kohtaan. Vaikea sitä on sulkea silmiään asioilta.
Ai niin, FREE GREENLAND!

Mielestäni on ylipäätään rohkaisevaa, että jotain yritetään, jotain vaaditaan ja pyritään korjaamaan edes osaa niistä virheistä,....snip... jossa ei juurikaan omia etuja pidemmälle ajatella.

Itse näen suurimpana ongelmana resurssien kohdistumisen kohteitten mediaseksikkyyden, ei todellisten ongelmien mukaan. Eläinaktivisteille on tärkeämpää saada muutama sata minkkiä vapaaksi turkistarhalta, kuin estää kokonaisten lajien sukupuuttoon kuoleminen luonnossa. Ympäristöaktivistit vastustavat ydinvoimaa, kun voisivat puuttua niihin _oikeasti saastuttaviin_ voimaloihin, eli vanhoihin Itä-Euroopan hiilivoimaloihin jne.
Pätee aikalailla kaikkiin "aktivismin" muotoihin.

Toisaalta, mitäpäs se sinua liikuttaa moinen höpöhöpö ajattelu, kuten varmaan sitä tapasi mukaan luonnehtisit. Olet kehittänyt aukottoman täydellisen systeemin itsellesi tarkastella tätä maailmaa ja sillä tapaa nokkelasti pakoilet myös kaikenlaista vastuuta ja voit näsäviisastella nimimerkin turvin ja esittää suurta intellektuellia. Hyvin vedät varjo, vuodesta toiseen. =)

Sitä kutsutaan myös karuksi ja raadolliseksi todellisuudeksi ilman pilvilinnoja.

 

[varjo]

Suomessa aina muistutetaan kuinka jäätiin aikoinaan yksin. Suomestahan ei varsinaista hyötyä ollut muille maille taloudellisesti tai sotilaallisesti(pl. Saksa), joten ajattelet ihan samoin kuin muut maat silloin. Miksi auttaa maata joka ei auta suoraan/heti sinua. Tai mitä hyötyä auttaa maata joka ei auta sinua. Miksi auttaa vaikka afrikan-valtioita, koska ne eivät voi auttaa Suomea.

Niin ja miten tästä sitten päästään tähän käsiteltävään asiaan?
Ihanko ne muut maat sitten auttavat kovastikin Tiibetiä?
Jokohan Kiinan valtio tulisi toisiin ajatuksiin, kun näkisi Matti Vanhasen kättelevän Dalai Lamaa.

Eurooppa ja USA katsoivat pitkään Jugoslavian hajoamisen hirmutoimia, mutta annas olla kun öljyhanoihin Kuwaitissa koskettiin 90-luvun alussa. Kuulostaako tutulta? Voisiko olla niin, että suurin osa maista oikeastaan ajattelee aikalailla juuri oman etunsa kautta ja yhteinen etu otetaan esille, jos sillä on mahdollista saavuttaa etua myös omalle maalle.

Tästä on kyse. Suomessa valitetaan kuinka yksin jäätiin aikoinaan, mutta onko itse vastaavasti autettu nyt kun paremmassa asemassa ollaan valtion tasolla kovinkaan merkittävästi maita jos muut eivät ole olleet edellä avustamassa/vetämässä Suomea mukaan.

Yhä, miten moni maa auttaa Tibetiä nyt? Suomi on ollut erittäin aktiivinen rauhanturvahommissa koko rauhanturvaamisen nykyhistorian aikana, kaitpa sitä mekin jotain tehdään.

Niin, Nato kuulostaa juuri sopivalta Suomelle. Voidaan totella mitä muut määrää ja ehkä joskus jotain iloa itsellekkin, ehkä.

No jos takerrut merkityksettömään detaljiin, niin esitetään sitten asia hypoteettisena esimerkkinä, missä EASD:n edustaja tulee käymään Suomeen myymään uutta täydellistä ja halpaa ilmapuolustusjärjestelmää ja kukaan ei vaivaudu ottamaan häntä vastaan. Tällöin huolestun valtiovallan toimiin, en silloin jos yksi toogaheppu ei pääsekään toivottamaan maailmanrauhaa Vanhaselle.

 

[Ted Raikas]

Eikä silläkään ole mitään väliä, kyse on siitä, että Tiibettiläiset voivat tietyllä tapaa syyttää itseään tapahtuneesta, vähänkuin puolalaiset voivat mennä itseensä WWII:n tapahtumista.

Syyttää itseään? Millä tavalla? Ai, koska halusivat elää omanlaistaan elämää, omanlaisessa kulttuurissa? Kun sattuivat kehittymään valtakuntana sellaisen järkäleen viereen kuin Kiina? Eivät olleet halukkaita tappamaan ja sotimaan, eivät omistaneet riittävää armeijaa? Siinäkö syyllisyyttä? Syyllinen, koska sattuu olemaan rauhantahtoinen ja yleiseen hyvään pyrkivä? Niinkö.

Tietyllä tapaahan Tiibet ei kyllä koskaan ole ollutkaan suoranaisesti itsenäinen jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan, mutta sillä on ollut vahva itsehallinto keisareiden aikaan. Kiinan keisarithan käyttivät oppineita buddhalaisia neuvonantajina ja vastaavina. Saivat siis arvostusta keisarillisessa Kiinassa, joka toki oli sekin nyt kaukana tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Kuitenkin, samalla tavalla kuin se antoi Tiibetille tilan elää omana itsenään, antoi tsaarien Venäjä Suomelle aikanaan vapauksia ja mahdollisuuden pitää omaa kulttuuriaan yllä. Suomella vaan oli onnea, että pääsi eroon Venäjästä, ennen kuin siitä tuli N:liitto, koska kyseinen instanssi tuskin olisi enää kohdellut suomalaisia silkkihansikkain. Tiibetinkaltainen kohtalo olisi ollut vääjäämättä edessä, silloin ei ehkä sotimalla oltaisi selvitty pälkähästä. Tavallaan voin ainakin näin pintapuolisesti suomalaisena kokea pystyväni jollain tapaa samaistumaan Tiibetin kohtaloon. Miksei muidenkin sorrettujen, toki. Ei ole mielestäni kuitenkaan väärin toivoa Tiibetille suopeampaa tulevaisuutta. Oli se sitten omana valtiona, tai autonomisena.

Itse näen suurimpana ongelmana resurssien kohdistumisen kohteitten mediaseksikkyyden, ei todellisten ongelmien mukaan. Eläinaktivisteille on tärkeämpää saada muutama sata minkkiä vapaaksi turkistarhalta, kuin estää kokonaisten lajien sukupuuttoon kuoleminen luonnossa. Ympäristöaktivistit vastustavat ydinvoimaa, kun voisivat puuttua niihin _oikeasti saastuttaviin_ voimaloihin, eli vanhoihin Itä-Euroopan hiilivoimaloihin jne.
Pätee aikalailla kaikkiin "aktivismin" muotoihin.

Olen samaa mieltä, että ns. pikkuiskut ja ilkivaltateot muka "hyvän" nimissä ei ole järkevää ja millään muotoa oikea tie. Niitä en hyväksy ja näkisin itsekin, että paras keino vaikuttaa olisi pyrkiä politiikkaan ja ajaa siellä asioita. Niitäkin onneksi on.

Mielestäni Tiibet ei ole silti mikään pikkuongelma, vaan se on kokonainen kulttuuri, joka on Kiinan takia vaarassa vuosikymmenien saatossa tuhoutua kokonaan ja menettää merkityksensä. Tykkäsi buddhalaisuudesta uskontona tai ei, tai suhtautui uskontoihin miten kyynisesti tahansa, niin siihen kuuluu pitkän historian kautta paljon merkittävää kulttuurillista perintöä. Mielestäni se ei ole yhdentekevää, mitä sille tapahtuu. Buddhalaisuus ei siis toki olisi itsessään nyt uhattuna, sen levinneisyys on laaja, mutta lamalaisuus on nyrkin alla ja vaarassa litistyä hengiltä.

 

[Viljuri]

Muistanko oikein vai väärin, mutta eikö jokunen vuosi sitten suomalaisista poliitikoista miehen vierailua ollut järjestämässä - tai ainakin siihen kovasti osallistumassa - ihmisoikeuskysymyksissä ainakin tuolloin aktiivinen Kirsi Piha (kok)? Jos näin, niin olisipa ollut hauskaa päästä kärpäseksi siihen kokoomuslaiseen palaveriin, jossa Piha yritti selittää esimerkiksi puoluetoveri Kummolalle, että tämä aasialainen kaveri on ihan oikeasti merkittävä mies...

No, tässä ketjussa on oikealla tavalla tuotu esiin taloudellisen puolen merkitys Suomen poliittisen eliitin käytöstä selittämässä.

Kuitenkin toinen pohjavire kuitenkin puuttuu tyystin ja hukkuu tässä ketjussa esiintyvässä "kliseiden" dominanssissa... ;)

Eli jo vanhasuomalaisten ajoista (1800-luvun loppu) - tsaarien ja muiden itsevaltiaiden hallituskausilla - Suomessa on syntynyt jonkinasteinen traditio hyväksyä tai ainakin olla hiljaa sellaisista "vääryyksistä", joiden tekijöinä ovat ns. "oikeat tahot". Nämä ns. "oikeat tahot" sittemmin kansalaissodan ja erityisten taistolaisliikkeen älyllisestä vaikutuksesta sijoittunevat usein harhaanjohtajavalla näennäisellä poliittisella akselilla "vasemmalle", sikäli mikäli kommunismia, diktatuuria ja "valtio ensin-ajattelua" voidaan pitää "vasemmistolaisena". Tämänkin toimintatavan "juuret" ovat itse asiassa yllättävästi "vanhasuomalaisuudessa", vaikka vanhasuomalaiset olivatkin useimmiten muita kuin ns. "vasemmistolaisia".

Käytännön tasolla tämä näkyy edelleen selvästi siinä, että miten esimerkiksi korkein ulkopoliittinen johtomme "uskaltautuu" tuomitsemaan esimerkiksi Yhdysvaltain suorittamat moninaiset ihmisoikeusloukkaukset, mutta pidättäytyy tuomitsemasta jos tekijänä oli Neuvostoliitto (osin ymmärrettävästi) tahi Kuuba, Angola, Pohjois-Vietnam, Burma jne... (vähemmän ymmärrettävästi)

Kontrasti esimerkiksi muihin Pohjoismaihin on tässä toiminnassa häkellyttävä, vai uskooko joku, ettei muilla valtioilla ole "taloudellisia etuja" puolustettavina Kiinan suunnalla?