Crosby vs. Ovetškin

[Rocket Richard]

Laitanpa omankin lusikkani tähän soppaan. Olen seurannut viimeiset kaksi kautta erittäin aktiivisesti NHL:ää ja 15 vuotta hieman vähemmän aktiivisemmin. Tuo ekat 15 vuotta olin lähes pelkästään teksti tv-seuraaja eli muistin tilastot unissanikin, mutta pelejä näin oikeastaan vain satunnaisesti. Viimeiset kaksi kautta on ollut ESPN player, joka on kasvattanut nähtyjen pelien määrän jopa liiankin suuriin lukemiin (unirytmiongelmat yms). Epäilen siis, että varsinkin Capsien ja Pensien matseja paljonkin katsoneena uskallan väittää pystyväni tähän vastakkainasetteluun oman mielipiteeni sanomaan.

Ensinnäkin vertailu oli jo lähtökohdiltaankin vähän hölmöä, kun kyseessä on kuitenkin eri pelipaikoilla huseeraavat kaverit. Joskin tietysti ymmärrän täysin, että näitä kahta verrataan nyt ja aina.

Tällä hetkellä Sidney Crosby on selvästi maailman paras jääkiekkoilija. Ei kahta sanaa. Sid on kasvanut oikeastaan viimeisen kahden kolmen kauden aikana parhaaksi ohi Ovien, joka oli sitä vielä pari kautta sitten. Crosbysta on kasvanut lähes täydellinen paketti. Joukkuepelaaja, pelinrakentaja, liigan kasvot ja maalitykki. Eipä paljoa yhdeltä mieheltä voi enempääkään vaatia.

Ovetshkin on räiskyvämpi luonne ja pelaaja. Hänen pelinsä on omalla tavallaan myös viihdyttävämpää kuin Crosbyn. Ovie pelaa tunteella, ei niinkään taidolla. Sid on järjestellisempi ja järkevämpi. Hän käyttää energiaansa säästeliäämmin, vaikkei hänkään pelkää ahtaita välejä. Tiivistäen Crosby on voittaja. Hänellä on jo SC ja OK. Ja molemmissa hän oli joukkueensa kantava voima.

Sid saa joukkuekavereistaan parempia ja saa johdettua joukkueensa voittoon. Ovy ei ole ainakaan vielä vastaavaan pystynyt.

Ja mielestäni miesten joukkueita kelpaa vertailla keskenään. En näe kovinkaan suuria eroja Pensin ja Capitalsin välillä.

 

[Osmo Rapeli]

Täällä ihmiset vastaavat eri kysymyksiin samassa äänestyksessä. "Kumpi on parempi" ja "kummasta pidät enemmän" ovat eri asioita.

Näin on, mutta pitäähän kysymyksenasettelun aina hieman ristiriitainen olla. Ei täällä muuten saataisi hedelmällistä väittelyä aikaiseksi!

*****

Keväällä nähdään saagan* viimeisin käänne. Itselläni on täysi, ja meinaan täysi eikä puoliksi täysi luotto siihen, että nyt kun Ovetshkin on tajunnut perimmäisen asian kiekosta, eli koko runkosarjan voi vetää puolivaloilla ja sitten skarpata pleijareissa mestariksi, on hän paljon vahvemmilla kuin Crosby.

Crosbyllä on sormus ja nimi kannussa, mutta paljonpa nekin kesälla lohduttavat kun tästä kaudesta muistoksi jää vain hikinen henkilökohtainen runkosarjapokaali ja joku Mats Sundinin (~HURRI!) ohittaminen pisteputkissa.

Eli, sanon että Ovetshkin on vitun paljon viksumpi, vilmaattisempi ja parempi kuin Crosby, joka ensi kesänä tilittää kännissä jollekin bubiruusulle™ Himoksella kuinka homma ei vain toiminut. Ja sammuu selkään.

~BREASTS!!!

* = en viitaa saagalla mihinkään Markku Aron ex-vaimoon tai hänestä salaa otettuihin mökkikuviin, joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, enkä omista kyseistä hauholta yksityisasunnosta löydettyä kameraa

 

[ufon_kaakao]

Rocket Richardilta, kuten myös monelta muulta, ne perustelut tuli hyvin. Nyt puhutaan jo lähes täydellisestä pelaajasta, uskomatonta että yksi mies voi omata näin monta poikkeuksellista ominaisuutta. Todellinen joukkuepelaaja, maalitykki, syöttökone, nopea, taitava, vahva, yllätyksellinen...

Mielestäni Crosbystä puhuttaessa täytyy hehkuttaa miehen henkistä puolta. On helppo huudella kotisohvalta kultalusikka suussa syntyneestä, unelmavävystä, jolle maalitkin pedataan. Voiko olla enempää väärässä? Osoittaa huikeata henkistä vahvuutta pystyä näin kovaan ja kokonaisvaltaiseen dominanssiin lehdistön myllyttäessä jo pienestä pitäen taustalla. Crosbyyn kohdistuneet odotukset ovat olleet aika huimia ja miten mies on vastannut? Johtamalla Kanadan olympiakultaan ja Penguinsin Stanley Cupiin. Tekemällä jumalattomasti töitä kehittyäkseen paremmaksi. Mies ei ole jäänyt laakereilleen paistattelemaan suosioon vaan osoittautunut poikkeuksellista omistautumista ja lahjakkuutta jääkiekolle.

Ovetshkin on yksipuolisempi pelaaja, jo pelkästään pelipaikkansa takia. Huikea voimahyökkääjä, joka hänkin elää jääkiekosta (ei pelkästään palkkansa takia). Crosby on kuitenkin Ovetshkinia paljon kypsempi pelaaja tällä hetkellä nuoremmasta iästään huolimatta. Ovetshkin on omassa roolissaan parhaita maailmassa, mutta maailman paras sentteri on jo lähdössä maailman parasta laitahyökkääjää arvokkaampi. Jos pääsisin omaan joukkueeseen draftaamaan ensimmäisen pelaajan ottaisin Crosbyn.

 

[Noitarumpu]

Tartutaan nyt trolliin, kun kovasti vaaditaan.

Sinun kannattaa muistaa eräs asia: kirjoittajan ei tarvitse olla trolli, jos teksti ottaa sua muuten vaan aivoon. Itse en ainakaan tietoisesti moista suosi. Enkä pakota myöskään ketään kirjoittamaan sepustuksiini, se on ihan oma tuntemuksesi. Syytön mä siihen olen.

Olen tosiaan kiinnostuneempi SM-liigasta kuin änäristä, mutta tokihan mä aina matsin sieltä toisen täältä välillä katson, jos jaksan. Rapakon takainen tyyli pelata ei vaan nappaa. Ihailen Euroopan isompia kenttiä ja kauniita kuvioita, jotka valitettavasti vain ovat pikkuhiljaa hiipumassa tämän joka paikassa toitotettavan suoraan maalille ja räkällä sisään-systeemin myötä. Enkä usko olevani ainoa, joka haluaa taidetta jääkiekkoon.

 

[Osmo Rapeli]

Sinun kannattaa muistaa eräs asia: kirjoittajan ei tarvitse olla trolli, jos teksti ottaa sua muuten vaan aivoon. Itse en ainakaan tietoisesti moista suosi. Enkä pakota myöskään ketään kirjoittamaan sepustuksiini, se on ihan oma tuntemuksesi. Syytön mä siihen olen.

Hyökkäyksessä Pittsburghilla on Malkin, Staal ja Kunitz, sen jälkeen roima pudotus hyökkäysmielessä.

Washingtonilla on Bäckström, Semin, Laich, Knuble, Fehr, sekä läjä nousevia kavereita. Capseillä siis leveämpi ja kokonaisuutena laadukkaampi hyökkäysmateriaali tukijoukkojen suhteen. Capsin farmistakin pukkaa potentiaalisia kavereita silloin tällöin siinä missä Pensillä on läjä rottia, Eric Tangradi ja maailman heiveröisin Chris Conner.

Puolustuksessa Pens taas on hemmetisti edellä Capseja, kiitos viime kesän santsausten (Martin, Michalek) ja Goligoskin sekä Letangin tasonnoston, sekä sen, että tyhjästä on pompannut Derek Engelland loistavaksi kuutos-seiskapakiksi siihen edellämainittujen sekä Orpikin ja Lovejoyn seuraksi. Viime kauden ajan Orpik oli vielä aika yksin hyökkäävien pakkien keskellä.

 

[eagle]

Puolustuksessa Pens taas on hemmetisti edellä Capseja

Capseilla on kuitenkin Norris-Green... joten eikös silloin mene aika 50-50 tämä osa-alue?

 

[Iggy12]

Capseilla on kuitenkin Norris-Green... joten eikös silloin mene aika 50-50 tämä osa-alue?

Jos yksilöitä pakistossa vertaa, ei kukaan Pensin pakeista pärjää Greenille. Pensillä on kuitenkin enemmän syvyyttä pakistossa kuin Capseilla.

 

[Osmo Rapeli]

Capseilla on kuitenkin Norris-Green... joten eikös silloin mene aika 50-50 tämä osa-alue?

Menee. Harmi vaan ettei hiustyylillä, tatuoinneilla ja nettisivuilla mitata pleijaripenistä.

"I’ve had a bunch of stuff going on lately. Last night, I went to this place called Nora’s restaurant down on 21st and Florida Avenue. If you happen to check it out, I recommend the salmon. A bit off topic, but as I am typing this, I am watching So You Think You Can Dance. The last performance of the night was definitely the best. If you pull off an awesome African dance, you get my vote."

 

[secord]

Keskustelupalstan isokullisimpana valitsen näistä kahdesta Crosbyn. Valintaani vaikuttaa fiksaationi keskushyökkääjiin. Mielestäni keskushyökkääjä on kentän kapellimestari ja jo siksi rakentaisin oman joukkueeni Crosbyn ympärille, mikäli näistä kahdesta tulisi valita vain toinen. Ovetschkin on viihdyttävämpi pelaaja, mutta Crosby on älykkäämpi ja enemmän joukkuepelaaja. Tämän olen todistanut mm. pleikkarilla.

 

[tuuriman]

Keväällä nähdään saagan* viimeisin käänne. Itselläni on täysi, ja meinaan täysi eikä puoliksi täysi luotto siihen, että nyt kun Ovetshkin on tajunnut perimmäisen asian kiekosta, eli koko runkosarjan voi vetää puolivaloilla ja sitten skarpata pleijareissa mestariksi, on hän paljon vahvemmilla kuin Crosby.

Ilmeisesti läppä? Kuitenkin osa Caps-faneista tuohon Ovin puolivaloilla pelaamiseen jopa uskoo tosissaan. Ovi kuitenkin laukoo yhtä NHL:n eniten ja yritys on yhtä kova kuin aiemmillakin kausilla. Ovechkinin kehitys pelaajana on polkenut paikallaan nyt pari vuotta ja Crosbyn uskomaton halu kehittyä koko ajan paremmaksi on vain ajanut hänet Ovin ohi ja kirkkaasti. Bäckströmin huonompi kausi on vaikuttanut suoraan Ovechkinin tehoihin ja Ovea myös puolustetaan todella hanakasti illasta toiseen. Itse parikymmentä Caps-peliä tällä kaudella nähneenä myös näkee sen, että Ovi yrittää liikaa samoja kikkoja kuin aiemmin ja pelaa välillä vähän liiankin "suoraviivaisesti". Miehen yritys kuitenkin on samalla tasolla kuin aina ennenkin.
Crosby on maailman paras ja selvästi, vaikka en miehestä henk. kohtaisesti pahemmin piittaakkaan. Mielestäni tällä kaudella moni muukin on valitettavasti ajanut Ovin ohi pelillisesti (esim. Stamkos,Datsyuk,H.Sedin). Sentterin pelipaikan vaativuus on muutenkin ihan toisella tasolla laituriin verrattaessa.
Ovechkin tulee varmasti vielä, mutta tällä hetkellä mies on pudonnut muutaman pykälän parhaiden pelaajien hierarkiassa.

 

[Konowalchuk]

Ovechkin tulee varmasti vielä, mutta tällä hetkellä mies on pudonnut muutaman pykälän parhaiden pelaajien hierarkiassa.

Tämä on varmasti se lause, joka tiivistää monen tähän topikkiin postaajan ajatukset.

Kuitenkin parhaiden pelaajien taso heittelee eikä kukaan ole tasainen suorittaja kaudesta kauteen, joten "top-2, top-3" jne. listat ja ehdokkaat vaihtuvat miltei vuosittain. Kyllähän Malkiniakin pistettiin samaan kastiin Crosbyn ja Ovien kanssa tämän Hart-vuotena. Nyt taas näyttää siltä, että maailman parhaat pelaajat yleisessä keskustelussa ovat Crosby, Datsyuk, Stamkos. Ehkä jopa tässä järjestyksessä. Mutta tilanteet muuttuvat joka kausi ja jopa kausien sisällä.

Ensi vuonna tai seuraavana vuonna maailman parhaista puhuttaessa voidaan nostaa esiin Matt Duchenen, Drew Doughtyn tai jopa Erik Karlssonin kaltaisia nuoria nimiä. Ja se on ihan toivottavaa. Toivottavasti tilanne ja keskustelu elää. Se olisi parasta mitä voisi tapahtua NHL-fanien kannalta.

 

[Schadowan]

Ensi vuonna tai seuraavana vuonna maailman parhaista puhuttaessa voidaan nostaa esiin Matt Duchenen, Drew Doughtyn tai jopa Erik Karlssonin kaltaisia nuoria nimiä. Ja se on ihan toivottavaa. Toivottavasti tilanne ja keskustelu elää. Se olisi parasta mitä voisi tapahtua NHL-fanien kannalta.

Ehkä mä olen ainoa mielipiteeni kanssa, mutta voisin muutaman pennosen antaa, jos NHL:ssä nähtäisiin joku pelaaja, joka dominoisi tyyliin Howe, Orr, Gretzky tai Lemieux. Pelaaja, joka olisi selkeästi muita edellä. Miltei mahdotonta em. pelaajien kaltainen dominointi on nykypäivänä, mutta olisihan se hienoa. Ei tarvitsisi meidänkään enää jatkoajassa vääntää, että kuka on paras;)

 

[Osmo Rapeli]

Gretzky tai Lemieux

No aika paha esimerkiksi 90-luvun alussa olisi ollut sanoa kumpi tuosta kaksikosta on tuolloin parempi. Kaikista käsittämättömistä ennätyksistä huolimatta Gretzky ei ilman Oi Lerssin tukijoukkoja vienyt Kingsiä mestaruuteen asti. No ei vienyt Mariokaan yksin, mutta kun mies painaa 1992-93 160 pistettä 60 pelissä niin onhan se jotain käsittämätöntä, mikä pistää ysiysinkin kannattajat mietteliääksi.

Ja olisi sitä dominointia vieläkin, jos tasoerot olisivat NHL:n paskimpien ja parhaimpien pelaajien välillä noiden vuosikymmenten luokkaa. Nykyiset tähdet tekisivät hyvin lähelle samanlaisia pisteitä.

 

[Jaasin]

Ja olisi sitä dominointia vieläkin, jos tasoerot olisivat NHL:n paskimpien ja parhaimpien pelaajien välillä noiden vuosikymmenten luokkaa. Nykyiset tähdet tekisivät hyvin lähelle samanlaisia pisteitä.

Tästä olen ihan samaa mieltä.

Itse pidän kaikesta romantisointiin taipuvaisuudestani modernin lätkän supermiehiä kovempina kavereina kuin esim. Gretzkya, vaikka miestä isosti arvostankin. Nykyään ei vaan riitä se, että osaa luistella kunnolla ja pääsee sitten vapaasti vetelemään vetosyöttöjä alakulmiin. Nykyään pelissä on niin paljon enemmän haasteita, että nykyään sadan pisteen iskeminen on kovempi juttu kuin 200 pinnaa 25 vuotta sitten.

Hienoja legendoja on toki ollut, mutta kyllä peli on nykyään ihan eri sfääreissä.

Ja sanottakoon vielä, että ikäväkseni myönnän Crosbyn parhauden tällä hetkellä. Joku sisälläni kuitenkin uskoo myös tuohon Ovien uuteen ajattelutapaan ja playoffien odotteluun.

Tällä hetkellä listaisin itse näin:

1. Crosby (hiekkamaila-stoorista isot pinnat, mallia pikkujunnuille)
2. Datsyuk (taikuri, maailman taitavin pelaaja, molempiin suuntiin)
3. Stamkos (käsittämätön veto, joka asennosta, joka tavalla)
4. Ovechkin (entertainer, esim. Malkin-kolari hetki sitten, vau)
5. H.Sedin (superälykäs pelaaja, koko ajan tilanteen tasalla tai edellä)


edit. sen verran tuosta olen valmis omaa mielipidettäni tarkistamaan, että sanon nyky-NHL:ssä 100:n pisteen olevan yhtä kova juttu kuin 25 vuotta sitten 160 pinnaa olisi ollut. Tämä on toki vain mielipiteeni, mutta kyllä ne pisteet tulivat aivan helvetisti helpommin kasariaikoihin kuin nykyään. Tuo kerroin 1,6 on aika lähellä oikeaa kun näitä pisteitä itse koitan arvottaa perspektiivissa. Ja korostan vielä, että kyllähän nuo 99 ja 66 jne ovat itsellenikin supermiehiä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet huimasti.

 

[Bosco]

Nykyään pelissä on niin paljon enemmän haasteita, että nykyään sadan pisteen iskeminen on kovempi juttu kuin 200 pinnaa 25 vuotta sitten.

Tuo nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa. 200 pistettä on NHL:n historiassa pystynyt saavuttamaan ainoastaan Gretzky ja lähelle on päässyt ainoastaan Lemieux (199). Ylipäätään yli 150 pistettä kaudessa tehneitä pelaajia on NHL:n historiassa ainoastaan 5 (Gretzky, Lemieux, Yzerman, Esposito ja Nicholls).

Vaikka olenkin siitä samaa mieltä, että nykyään on liiga on kauttaaltaan paljon kovempitasoisempi ja pisteiden teko on vaikeampaa eikä Crosbyltä, Ovechkinilta tai muilta voida vaatia Gretzkyn ennätysten rikkomista jotta näitä voitaisiin pitää yhtä hyvinä tai parempina pelaajina jossain vaiheessa näiden uraa, niin turha lähteä liioittelemaan kuitenkaan. 200 pistettä on helvetin kova saavutus ja ei todellakaan ole kovempi saavutus tehdä nykypäivänä 100 pistettä.

 

[Schadowan]

Tästä olen ihan samaa mieltä.

Itse pidän kaikesta romantisointiin taipuvaisuudestani modernin lätkän supermiehiä kovempina kavereina kuin esim. Gretzkya, vaikka miestä isosti arvostankin. Nykyään ei vaan riitä se, että osaa luistella kunnolla ja pääsee sitten vapaasti vetelemään vetosyöttöjä alakulmiin. Nykyään pelissä on niin paljon enemmän haasteita, että nykyään sadan pisteen iskeminen on kovempi juttu kuin 200 pinnaa 25 vuotta sitten.

Hienoja legendoja on toki ollut, mutta kyllä peli on nykyään ihan eri sfääreissä.

Itse olen taas sitä mieltä, että Herrat Howe,Orr, Gretzky, Lemieux olivat nimenomaan näitä "generational" lahjakkuuksia, jotka mullistivat kukin omilla kyvyillään peliä nimeltä jääkiekko. Jos esimerkiksi Orr laitettaisiin nykyvarusteilla ja treenillä tuonne pelaamaan niin hän olisi yhtälailla ylivoimainen pelaaja. Sama pätee Marioon tai Wayneen. Maksimipisteet toki eivät nousisi aivan sinne 200:n, mutta kyllä Lemieux ja Gretzky pystyisvät pelaamaan 2pisteen keskiarvolla nykypäivänäkin.

Peli on toki eri sfääreissä, mutta niin on ammattilaisuuden taso, raha, varusteet jne. Joten, jos joku 80-luvun matsi näyttää joltain junnuhöntsältä nykypäivään verrattuna niin ei se ole mikään ihme. Katselin juuri 92 vuoden SC finaalia (Pens-Chicago) ja tempo tuossa pelissä oli about nykyisen runkosarjamatsin tasoa. Siltikin esimerkiksi kyseisessä ottelussa loistanut Lemieux teki comeback-kaudellaan 2000-2001 43 pelissä käsittämättömät 76 pistettä. Kyseinen kausi oli klassista trap-kiekon aikaa, jolloin vain kaksi pelaajaa ylitti 100 pisteen rajan runkosarjassa.

EDIT: Ja kannattaa nyt muistaa, että 150 pisteen rajan ovat ylittäneet vain Gretzky, Lemiexux, Yzerman, Esposito ja Bernie Nicholls. Joten 160 vs 100 vertaus ei nyt välttämättä ole ihan oikeutettu.

 

[Jaasin]

...

Jep, hyviä pointteja. Muutamista olen samaa mieltä, muutamista aika lailla eri mieltä.

Mahdoton sanoa esim. Howesta tai Orrista mitä he olisivat nykyään, kun omana aikanaan heidät teki ylivoimaisiksi oikeasti jo pelkkä luistelutaito. Voisi olla, että pärjäisivätkin, kuka sitä lopulta tietää.

Gretzkyn en itse uskoisi nykyään olevan mikään superstara, ja se johtuu ihan puhtaasti voimaominaisuuksista ja miehen surkeasta vedosta. Nykyään on pakko olla hyvä ampuja ja atleettinen fysiikkaominaisuuksiltaan. Pelkkä pelisilmä ja syöttötaito ei nykyään tee superpelaajaa.

Marion uskoisinkin näistä nimistä olevan kovin luu nykylätkässä. Tuolloin 2000-luvun alussa, vaikka trappia pelattiinkin, olivat molarit silti keskimäärin aika paljon nykymolaria jäljessä. Toki silloinkin oli huippuja, mutta änäristä löytyi myös kasa aika surkeita kassareita. Ei silti mitään pois Mariolta.

Näitä on aina ihan hauska spekuloida, mutta nämä ovat omia mietteitäni näistä oman aikansa supermiehistä. Fakta on se, että heiltä puuttuu käytännössä kaikilta (ehkä Mariota lukuunottamatta) ominaisuuksia, jotka antavat edes mahdollisuuden nykylätkässä loistamiseen.

Joku Gaborik olisi iskenyt 80-luvun alussa 150 maalia kaudessa.

Ja tosiaan näiden pelaajien yksittäisiä ominaisuuksia tai niiden puuttumistakin oleellisempana vaikuttajana pistemäärissä on maalivahdit. Viimeisessä viidessäkin vuodessa molarit ovat menneet eteenpäin. Kymmenen vuoden takaiseen ero on jo selkeä. Puhumattakaan jostain 80-luvusta. Ja ei, en puhu pelkistä varusteista. 80-luvulla oli "huippuveskareita", jotka eivät tienneet alkuunkaan mitä touhusivat. Kunhan koppailivat kiekkoja.

Hienoja legendoja, kaikki tosiaan kiistattomia generational-lahjakkuuksia. Itse vain näen, että kaikki varusteet, harjoittelumäärät, tietämys pelistä jne. tekevät nykypelaajista vielä isompia kuin nuo vanhat starat. Ja edelleenkään en halua ottaa omilta idoleiltani mitään pois.

paljon OT:ta, pahoittelut siitä.


edit. Schadowanin edittiin. Esim. Datsyuk ei ole vielä rikkonut sataa pinnaa, mutta silti pidän häntä parempana hyökkäyssuuntaan kuin Bernie Nichollsia aikanaan. Tämä nyt vain osoittaa sitä, että ns. "amatööri"-nhl:ssä hirmupinnoja (jotain +110 pinnaa/kausi) pääsi iskemään moni kaveri, joka käytännössä harrasteli jääkiekkoa. Tästä on ihan turha kenenkään vetää mitään herneitä nenään, mutta nuo aikojensa sankarit selvisivät monesti huipulle asti pelkällä lahjakkuudella (Gretzky!!), käymättä esim. salilla käytännössä koskaan. Ei tuollainen nykyään ole mahdollista, kun kaikki ovat tosissaan tekemistensä kanssa.

 

[Osmo Rapeli]

Itse olen taas sitä mieltä, että Herrat Howe,Orr, Gretzky, Lemieux olivat nimenomaan näitä "generational" lahjakkuuksia, jotka mullistivat kukin omilla kyvyillään peliä nimeltä jääkiekko. Jos esimerkiksi Orr laitettaisiin nykyvarusteilla ja treenillä tuonne pelaamaan niin hän olisi yhtälailla ylivoimainen pelaaja. Sama pätee Marioon tai Wayneen. Maksimipisteet toki eivät nousisi aivan sinne 200:n, mutta kyllä Lemieux ja Gretzky pystyisvät pelaamaan 2pisteen keskiarvolla nykypäivänäkin.

Peli on toki eri sfääreissä, mutta niin on ammattilaisuuden taso, raha, varusteet jne.

Orr vetäisi tänä päivänä Greenin pisteitä. En sano, että Green on Orr, mutta ei edes Orrin kaltaisella lahjakkuudella olisi nykyvartioinnissa helppoa.

Sinä puhut ammattilaisuuden tasosta, rahasta ja varusteista, mutta nuo ovat käytännössä ominaisuuksia jotka ovat kaikille samat, kaikki NHL:een pääsevät joutuvat treenaamaan perkeleesti ja ovat lahjakkaampia kuin ennen, kaikilla on komposiitit, kaikilla on valkoiset superluistimet. Tärkein, eli tasoero on pienentynyt, ja se selittyy esim. eurooppalaisten lisääntymisellä. On enemmän hyviä pelaajia. Paskimmatkaan joukkueet eivät ole mestarijoukkueisiin verrattuna täysin mikkihiiriä, vaikka esim. tämän kauden Isles onkin lähihistorian mittakaavassa varsin sysipaska. Kovatasoisia veskoja taas riittää farmiin asti.

En itsekään ehkä uskoisi Crosbyn ja Ovetshkinin vetävän 200 pinnaa, sen verran paljon se oli aikansa tasoonkin verrattuna, mutta toisaalta samasta tasonleveyssyystä joku Mike Ribeiro tai Marc Savard voisi olla 80-luvun kiekossa 110-120 pinnan kaveri.

 

[LaTe_Show]

Orr vetäisi tänä päivänä Greenin pisteitä. En sano, että Green on Orr, mutta ei edes Orrin kaltaisella lahjakkuudella olisi nykyvartioinnissa helppoa.

Niin, nämä 70-luvun vastustajat kun eivät osanneet vartioida Orria, koska siihen ei aikaan ei tajuttu miten lahjakas pelaaja hän oikeesti on... ja se voittaminen alkoi kiinnostamaan NHLssä vasta 90-luvun loppupuolella. Siihen asti molarit olivat aivan paskoja, pelaajat olivat lahjattomia paskoja ja valmentajillakaan ei ollut mitään pelikirjaa käytössä. Helppoahan sitä oli siihen aikaan tehdä pisteitä!

Sama pätee tottakai näihin gretzkyhin ja rakettirichardeihin. Mokomat ottivat sen höntsäämisen liian tosissaan, että tekivät aivan liikaapisteitä! Unohtamatta jotain lahjatonta-paloposti-Jari Kurria.

Oikeeta jääkiekkoa ollaan pelattu vasta muutamia vuosia! 95 nevö förget...

 

[Schadowan]

Gretzkyn en itse uskoisi nykyään olevan mikään superstara, ja se johtuu ihan puhtaasti voimaominaisuuksista ja miehen surkeasta vedosta. Nykyään on pakko olla hyvä ampuja ja atleettinen fysiikkaominaisuuksiltaan. Pelkkä pelisilmä ja syöttötaito ei nykyään tee superpelaajaa.

Fakta on se, että heiltä puuttuu käytännössä kaikilta (ehkä Mariota lukuunottamatta) ominaisuuksia, jotka antavat edes mahdollisuuden nykylätkässä loistamiseen.

Joku Gaborik olisi iskenyt 80-luvun alussa 150 maalia kaudessa.

edit. Schadowanin edittiin. Esim. Datsyuk ei ole vielä rikkonut sataa pinnaa, mutta silti pidän häntä parempana hyökkäyssuuntaan kuin Bernie Nichollsia aikanaan. Tämä nyt vain osoittaa sitä, että ns. "amatööri"-nhl:ssä hirmupinnoja (jotain +110 pinnaa/kausi) pääsi iskemään moni kaveri, joka käytännössä harrasteli jääkiekkoa. Tästä on ihan turha kenenkään vetää mitään herneitä nenään, mutta nuo aikojensa sankarit selvisivät monesti huipulle asti pelkällä lahjakkuudella (Gretzky!!), käymättä esim. salilla käytännössä koskaan. Ei tuollainen nykyään ole mahdollista, kun kaikki ovat tosissaan tekemistensä kanssa.

On selvää, että ei kukaan tee 92 maalia, jos veto on surkea. Tuomo Ruutu taisi joskus sanoa, että ei punttisalilla saa treenattua vetoa, koska laukaisutaito on ihan yhtä luontainen taito kuin esimerkiksi luistelu. Toki ruutia tulee enemmän, mutta miten se tarkkuus? Gretzkyn aliarvostetuin ominaisuus (luistelutaidon ohella) oli nimenomaan se kyseinen surkea laukaus. Ja kuka on kyseenalaistanut Gretzkyn atleettisuuden? Vaikka hän ei nostanut penkiltä mitään ei meinaa sitä, etteikö hän olisi ollut urheilullisesti lahjakkaampi kuin 99% liigasta. Voimaharjottelua hän ei juurikaan harrastanut, koska ei kokenut sitä välttämättömäksi.

Lisäksi kannattaa muistaa, että Gretzkyn pelisilmä ei ollut vain parempi kuin muilla vaan se oli ylivertainen. Tämän takia hän osasi ennakoida peliä paremmin kuin kukaan muu. Ominaisuus, jolla tehtäisiin rutkasti pisteitä tänäkin päivänä. Plus tietysti syöttötaito, joka oli vähintään yhtä poikkeuksellinen. Siitä olen samaa mieltä, että kyllä Väinön tulisi nykypäivänä harrastaa vähän punttiakin pelkän Tenniksen peluun ja hodareiden syömisen lisäksi, jotta hän olisi dominoiva pelaaja.

Noista muiden pelaajien ominaisuuksista sen verran, että esimerkiksi Howe ja Orr olivat fyysisesti vähintään yhtä spesiaaleja kuin esimerkiksi Ovechkin ja Crosby nykypäivänä. Orr varsinkin oli aivan ylivertainen kaikilta voimaominaisuuksiltaan. Väinö tulikin käsiteltyä tuossa edellä.

Nykypäivän Gaborik (tämän hetken varusteilla jne jne) tekisi 150maalia kaudessa? Voi olla että tekisikin, mikä tuossa oli pointtina? Uskallan kuitenkin väittää, että 80-luvulla pelasi parempia pelaajia kuin Marian, jotka eivät siihen kyenneet. Edelleen pitää suhteuttaa eri aikakaudet keskenään.

Ja tuo Nicholls oli vain maininta pelaajasta, joka on tehnyt yli 150 pistettä. Pointtina oli se, että 150 pisteen ylittäminen oli jo 80-luvulla hemmetin harvinaista. Nicholssin kyseinen kausi oli aivan käsittämätön ja hän hyötyi todella paljon pelatessaan Gretzkyn kanssa. Ilman Gredeä hän oli sellainen 30-40 maalin mies. En siis väittänyt, että Bernie olisi lähellekään samaa tasoa kuin esimerkiksi Datsyuk, koska näin ei tietenkään ole.

 

[varjo]

No aika paha esimerkiksi 90-luvun alussa olisi ollut sanoa kumpi tuosta kaksikosta on tuolloin parempi. Kaikista käsittämättömistä ennätyksistä huolimatta Gretzky ei ilman Oi Lerssin tukijoukkoja vienyt Kingsiä mestaruuteen asti. No ei vienyt Mariokaan yksin, mutta kun mies painaa 1992-93 160 pistettä 60 pelissä niin onhan se jotain käsittämätöntä, mikä pistää ysiysinkin kannattajat mietteliääksi.

Niin, tähän ansaan on kyllä moni muukin Mario-fanipoika kaatunut.

Ensiksi tietenkin pitää todeta että 92/93 on hieman poikkeuksellinen kausi ja maalimääriltään aika verrannollinen 80-luvun höntsävuosiin verrattuna.

Mutta toiseksi, siinä missä 160 pistettä 60 pelissä voi kuulostaa kovalta se vastaa kuitenkin "vain" 2,67 pistettä/peli, kun taas Wäinön 85/86-kauden 215 pistettä 80 ottelussa vastaavat suhdetta 2,69 pst/peli ja 83/84-kauden 2,78 pst/peli ovat jotain muuta, tai no, lähinnä kuriositeettina kannattaa ottaa aina välillä laskin käteen eikä vain hämääntyä suurista luvuista.
Tottakai aina voi argumentoida 80-luvun tason heikkoudesta jne. mutta ihan saman kommentin voi sanoa kaudesta 92/93 jolloin järjestäen kaikki pelaajat tekivät megatehoja.

Vertaillessa pelin tasoa 80-luvulla ja 2000-luvulla pitää toki myös ottaa huomioon joukkueitten määrät, vaikka pelaajamateriaali varmaan kokonaisuutena oli 80-luvulla heikompaa kuin nykyään, niin toisaalta joukkueita oli vähemmän joten keskimääräinen taso ei välttämättä ollutkaan niin heikkoa kuin suoralta kädeltä voisi veikata.

 

[Bosco]

Niin, tähän ansaan on kyllä moni muukin Mario-fanipoika kaatunut.

Ensiksi tietenkin pitää todeta että 92/93 on hieman poikkeuksellinen kausi ja maalimääriltään aika verrannollinen 80-luvun höntsävuosiin verrattuna.

Mutta toiseksi, siinä missä 160 pistettä 60 pelissä voi kuulostaa kovalta se vastaa kuitenkin "vain" 2,67 pistettä/peli, kun taas Wäinön 85/86-kauden 215 pistettä 80 ottelussa vastaavat suhdetta 2,69 pst/peli ja 83/84-kauden 2,78 pst/peli ovat jotain muuta, tai no, lähinnä kuriositeettina kannattaa ottaa aina välillä laskin käteen eikä vain hämääntyä suurista luvuista.
Tottakai aina voi argumentoida 80-luvun tason heikkoudesta jne. mutta ihan saman kommentin voi sanoa kaudesta 92/93 jolloin järjestäen kaikki pelaajat tekivät megatehoja.

Olihan se hieman poikkeuksellinen kausi kieltämättä. Mario kun mätti ensimmäiseen 39 otteluun 104 pistettä, kävi selättämässä syövän siinä välissä ja palasi tekemään 56 pistettä viimeisiin 21 otteluun.

Mario Lemieux - kaikkien aikojen paras pelaaja.

 

[Osmo Rapeli]

Niin, nämä 70-luvun vastustajat kun eivät osanneet vartioida Orria, koska siihen ei aikaan ei tajuttu miten lahjakas pelaaja hän oikeesti on...

Kyllä osa pelaajista osasi oikein hyvin. Voit kuitenkin miettiä tätä tasoerohommaa vaikkapa katsomalla Orrin tai aikalaistensa pudotuspelipisteitä. Jo sillä, että pelataan pelkästään sen ajan kovempia joukkueita vastaan pistekeskiarvot tippuivat huomattavasti runkosarjasta.

Pistemäärät pelkästään kovempia vastaan pelatessa laskivat entisajan pelaajilla suhteessa runkosarjaan enemmän kuin nykypelaajilla. Ainoastaan Gretzkyä (ja varauksin) Mariota voidaan pitää pelimäärät huomioon ottaen täysin suvereenina pudotuspelien onnistujana sekä poikkeuksena tähän sääntöön. He pääsivät hyvin lähelle huikeaa keskiarvoaan myös pleijareissa.

Btw, Gretzky on pistekeskiarvossa aika suvereeni. Crosby on yli 50 pleijaripistettä tehneistä kuitenkin neljänneksi, Ovie, jos jatkaisi samalla tahdilla vielä kymmenen pinnaa, menisi Crosbynkin ohi ensi keväänä. Ovetshkin johtaa maalikeskiarvotaulukkoa 0,04 prosentin marginaalilla ohi Marion, ja tällä hetkellä Ovetshkin on tehnyt runkosarjaa paremmalla pistekeskiarvolla pudotuspeleissä pisteitä.

 

[Osmo Rapeli]

Mutta toiseksi, siinä missä 160 pistettä 60 pelissä voi kuulostaa kovalta se vastaa kuitenkin "vain" 2,67 pistettä/peli, kun taas Wäinön 85/86-kauden 215 pistettä 80 ottelussa vastaavat suhdetta 2,69 pst/peli ja 83/84-kauden 2,78 pst/peli ovat jotain muuta, tai no, lähinnä kuriositeettina kannattaa ottaa aina välillä laskin käteen eikä vain hämääntyä suurista luvuista.
Tottakai aina voi argumentoida 80-luvun tason heikkoudesta jne. mutta ihan saman kommentin voi sanoa kaudesta 92/93 jolloin järjestäen kaikki pelaajat tekivät megatehoja.

Lainaus omasta tekstistäni:

No aika paha esimerkiksi 90-luvun alussa olisi ollut sanoa kumpi tuosta kaksikosta on tuolloin parempi.

En vertaillut Wäinön 80-lukua ja Marion 90-lukua. Tässä ketjussa on kuitenkin nimenomaan monesta suunnasta mietitty Ovetshkinia ja Crosbyä tämän hetken tilanteella, ei viime vuosien tai uran perusteella. Molemmissa voi tulla johtopäätökseen että Crosby on parempi, kiitos etenkin mestaruuden ja olympiakullan, mutta jos molempien koko uraa verrataan ovat jannut hyvin paljon tasaisempia kuin pelkän tämän kauden perusteella.

 

[LaTe_Show]

Kyllä osa pelaajista osasi oikein hyvin. Voit kuitenkin miettiä tätä tasoerohommaa vaikkapa katsomalla Orrin tai aikalaistensa pudotuspelipisteitä. Jo sillä, että pelataan pelkästään sen ajan kovempia joukkueita vastaan pistekeskiarvot tippuivat huomattavasti runkosarjasta.

Eli itseasiassa Orr pelasi vain 74 oikeata peliä ja teki vain 92 pistettä.

Toki nykyäänhän pelataan nämä runkosarjan pelitkin tosissaan päinvastoin kuin nämä höntsääjät ennen vanhaan.