Niin siis summa summarum, Chicago oli siis tilanteessa, jossa nuorta huippuhyökkääjää ei saatu pidettyä organisaatiossa. Asia, josta vähättelet Kekäläistä. Ja juu, ymmärrän kyllä, että cap-teknisesti joukkueet ovat "hieman" eri lähtökohdissa. Mun mielestä kuitenkin se alkuperäinen väittämä on tosi, että Kekäläinen piti huippulupauksensa organisaatiossa, ja se on onnistuminen.
Seguin-kauppa oli win-win diili. Kumpikin sai silloin haluamansa, joskin toki itse olin yllättynyt, ettei Seguinin potentiaalista tarvinnut enempää maksaa. Käsitykseni mukaan Seguin ei oikein viihtynyt Bostonissa, ja ei oikein istunut Bostonin sapluunaan. Silloin toki kauppa jää käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Keklun tilanteessa 29 muuta GM:ää olisi painanut liipasinta. Joukkueella on uusi ykkösvahti, kakkosia löytyy aina markkinoilta tai prospecteista. Ihan turha roikottaa kaveria, jonka ura näytti olevan laskusuunnassa. Ei se edelleenkään mun mielestä tee kauppaa huonoksi Keklun kannalta, että Mason sitten onnistuikin Philadelphiassa. Tottakai kauppa oli loistava Philadelphian kannalta, ei kuitenkaan HUONO Kekäläisen kannalta.
Boldattuun kohtaan, et vielä vastannut Rundblad-kysymykseen.
edit. Seguin-diili oli juu huono diili lopulta, mutta siihen vaikutti ehkä enemmänkin paluupostissa tulleiden Fraserin ja Morrow:n epäonnistuminen Bruinsissa.
Alkuperäisessä viestissäsi puhuit siitä, että pienen markkina-alueen ja/tai heikommin menestyneet joukkeet eivät saa pidettyä RFA-pelaajiaan organisaatiossa. En ymmärtänyt, että pidit Chicagoa pienen markkina-alueen ja/tai heikommin menestyneenä joukkueena. Toki Saad olisi haluttu pitää Chicagossa, mutta ei tuolla hinnalla. Koko sinun pointtisi meni muutenkin täysin ohitse ja en edelleenkään ymmärtänyt, mitä ajat/ajoit takaa.
Offer sheettejä ei yleisesti ottaen nimittäin nähdä, koska muut toimitusjohtajat inhoavat niitä ja kantavat kaunaa sellaisten tekijöille. Niitä ei siis tehdä huvikseen sellaisissa tilanteissa, joissa pelaajan oikeudet omistava joukkue pystyy vastaamaan huutoon. RyJon kohdalla ei siis ollut realistista uhkaa siitä, että joku tekisi hänelle offer sheetin, koska Columbus olisi tarjonnut joka tapauksessa vastaavan sopimuksen Joeylle ja muut toimitusjohtajat tiesivät tämän. Täten sellaista skenaariota ei ollut olemassa, jossa Keklu olisi voinut menettää Johanssenin, joten vaikea nähdä, miten suksien ristiin pistäminen franchise-sentterin kanssa olisi ollut näissä olosuhteissa jotenkin onnistunut suoritus. Saadin kohdalla tilanne oli täysin toinen, kun offer sheetin uhka oli todellinen ja Chicago vaikeuksissa palkkakaton kanssa (kuten myös esim. sen ensimmäisen pytyn jälkeen Hjalmarssonin offer sheetin kanssa oli tilanne, joka johti Niemen menettämiseen), joten Bowman joutui tekemään päätöksen sen suhteen, pitääkö hän Saadin vai esim. Seabrookin. Vaaka kääntyi tässä kohdin Seabrookin kohdalle, kun kävi selväksi, että Saad ei siltasopimusta suostu allekirjoittamaan.
Tiedän kyllä Seguin-kaupan historian, mutta käydäänkö esim. huutelemassa tuolla Bruinsin ketjussa, onko kyseinen kauppa heidän mielestään edelleen win-win-kauppa? Ilman huutelemistakin tiedän kertoa, että noin 0 % on kanssasi samaa mieltä. Käydäänkö huutelemassa Ottawan ketjussa, olisiko Bishop ollut ihan kiva kakkonen heidän organisaatioon vai oliko tuo 4. kierroksen varausvuoro ja nyttemmin Sveitsissä pelaava kääpiö mahtava vastine? Koko tuo sinun ajatus siitä, että joku kauppa voisi olla toisen osapuolen kannalta erinomainen, mutta toisen kannalta ei-epäonnistunut, on mielestäni varsin erikoinen etenkin, kun kyse on pelaajista, jotka olisi palkkakatto huomioiden voitu pitää ja vastineeksi ei tule pienemmän palkkakattorasituksen omaavia hyviä nuoria tms. pelaajia, kuten esim. Saad-kaupassa, joka saattaa vielä siis muodostua win-win-kaupaksi.
Oma mielipiteeni Rundbladista on luettavissa muista ketjuista, mutta kyllä se minun mielestä olisi huono kauppa Chicagolle, jos hän jossain muussa organisaatiossa puhkeaisikin kukkaan.