Joo-o, onhan tämä alkukausi ollut kyllä sellainen motivaation tappaja, että oksat pois. Usko Jarmoon ja joukkueen tekemiseen horjui pahasti, kun ei meinannut voittoa tulla sitten millään. Mutta tosi asiahan on se, että ei tässä ihan vielä kannata kirvestä heittää kaivon pohjalle, odotellaan tässä vielä muutama viikko, josko se kurssi lähtisi jyrkkään nousuun. Kun kerta tämän verran on Playoff-viivasta jääty, niin kyllä se pystytään ottaa kiinnikin.
Yritin tuossa viikonloppuna katsoa molemmat pelit, mutta kummallakin kerralla erätauolla jalkojen suoristaminen oli enemmän tai vähemmän huono ratkaisu, joten en lähde niitä tässä nyt analysoimaan… Voitot kairattiin, joten hyvä niin, tästä on hyvä jatkaa voittoputkea.
Apuahan tuonne joukkueen takalinjoille tarvittaisiin kiireesti, mutta eipä se taida kovin helppoa olla, kun mitään ei ole vielä tapahtunut. Mutta jossain vaiheessa kautta jotakin muutoksia on tehtävä, sillä Jennerin hyvän vireen myötä hän voi aika hyvää sopimusta itselle kysellä ja Murray uusi sopimus ottaa myös osansa palkoista. Ja kun voisi olettaa herrojen uusien sopimuksen alkavan vähintään numerolla 3, niin palkkakattoon ei jää tilaa ensivuotta varten juurikaan yhtään, jos edes sitä. Bourquesta päästään kesällä eroon, Prout saa säästää saranoita ja lähteä myös samalla oven avauksella ja jos joku jossain huolisi seuramies Bollin, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Mutta todennäköisesti jos ja kun treidi tulee niin Hartnell/Atkinson/Tjyutin/JJ liikahtaa itseään halvempaa puolustajaan tai sitten Jarmo tekee jälleen jotain shokeeraavaa, joka määrittää hänen tulevaisuuden joukkueessa.
Kyllä tässä on värilasien maalaukset syksyn aina rappeutunut ja rakoillut -> eihän tämä joukkue paperilla ole lyhyellä eikä pitkällä suunnitelma mikään tähtisikermä. Toivottavasti edes joku lupauksista on ensikaudella valmis auttamaan joukkuetta kunnolla. Ja jos tämä kausi päättyy samalla lailla kuin alkoi, niin onneksi tuleva draft on varsin kovatasoinen kärjen osalta. Matthewsin ja Chychrunin jälkeen oma tykkini värähtelee erityisesti Matthew Tkachukille, jonka isäukko oli suosikkipelaajani aikoinaan. No enempää jossitteluita en tänään kirjoittele.