Nashed
Kalifornian auringosta täysi pistepotti ja kauniiksi lopuksi kotoa rutiininomainen 2-0 voitto. 132 minuuttia ja risat on oma maali pysynyt puhtaana. Konferenssin sijalla 4. ja ainoastaan Detroitilla on kärkiporukoista vähemmän otteluita takana.
Kelpaako sinitakkisen miehen olla? No kyllä kelpaa.
Viime kaudella puhuttiin maalivahti-ongelmasta. Tällä kaudella taidetaan potea samaa vaivaa, eri diagnoosilla. Nyt meillä on kaksi tasaista HYVIN pelaavaa maalivahtia, jotka otteillaan vain kirittävät toisiaan. RD:n sanoja lainatakseni: Ideaalitilanne.
Puolustus toimii kokonaisvaltaisesti kuin se kuuluisa junan vessa. Jopa paljon parjattu Commodore 64 on löytänyt aivan uuden ulottuvuuden omaan peliinsä. Rostislav Klesla on tällä hetkellä mykistävä. Hyökkäys Rick Nashin johdolla (9 viimeistä ottelua, 10 maalia) toimii myöskin kuin ajatus. Kaikki ei kuitenkaan vielä ole täysin symbioosissa, vaikka elämä kivaa onkin.
Ylivoimapelaaminen. Sen kanssa ongelmaa on ollut pitkin kautta ja se on saatava kyllä kuntoon hyvissä ajoin ennen kevään ratkaisupelejä. Olen tätä miettinyt ja tullut siihen tulokseen että meiltä puuttuu pari elementtiä tulokselliseen ylivoimapelaamiseen.
1. Kiekolliset puolustajat
2. Röyhkeys/ suoraviivaisuus
Ensimmäinen kohta ei liene kenellekään joukkuetta seuraavalle yllätys. Puolustajat pelaa kokonaisvaltaisesti hyvin, mutta viivapelote loistaa poissaolollaan. Tätä vastuuta viime kaudella kantoi herrat Tuytin, Russell ja Stårlman. Ainoastaan Anton-poika Tibrosta on toiminut jonkinasteisena uhkana viivalla, kaksi ensimmäistä ei niinkään. Russell on seuraillut joukkueen voittomarssin kaksi viimeistä ottelua katsomon puolelta. Tuytinin itsevarmuus on kadonnut virheiden myötä. Ennen rohkealla, jopa uhkarohkealla tavalla taiteili Tyutin ylivoimalla viivassa ja tätä kautta teki paljon hyviä asioita. Fjodorille terveisiä: Pää pois sulkijalihaksesta ja tatsi takaisin, kiitos.
Toinen kohta onkin sitten vain minun henkilökohtainen mielipide. Vaikka nautin katsoa maltillista kiekonsiirtelyä ja komeita syöttöketjuja, niin silti näkisin mielummin räkäisiä maalinedusmaaleja kuin tehotonta neppailua. Umberger on käytännössä ainoa, joka suostuu menemään sinne maalin eteen vastaanottamaan mustelmia. Punalampun syttyessä varmasti mustelmatkin paranee.
Paljon on silti positiivista energiaa nyt NAT:lla ilmassa, toivotaan että homma pysyy paketissa vielä kauden edetessä.
Carry The Flag!
Ps. keskiviikkona se sitten paljastuu. Eli kauan odotettu kolmospaita saa vihdoin debyyttinsä.Tässä vielä mielenkiintoinen artikkeli asiaa koskien:
http://blog.dispatch.com/cbj/2010/11/a_new_look_1.shtml