Joulukuu oli kyllä heikko, vaikka mitään järkyttävää tappioputkea ei tullutkaan. Tai siis joulukuun alku meni hyvin ja Avalanche otti kolme hyvää vierasvoittoa idästä. Viimeisenä kaatui Bruins, jolle kotitappio oli ensimmäinen varsinaisella peliajalla koko kaudella. Sieltä kiertueelta kun Avalanche palasi, alkoi peli mennä heikommin. Avalanche otti välissä pari voittoa heikommalla pelillä, mutta enemmän tuli tappiota heikolla pelillä.
Mutta josko se tästä nyt lähtee, kun uusi vuosi alkoi mallikkaasti. Nytkin lyhyt idän kiertue päällä ja toivottavasti sieltä paluu ei mene taas mönkään. Ensi yönä vastassa Islanders ja ensi kertaa Semyon Varlamov. Perään sitten Rangers. Sieltä kun Avalanche palaa takaisin Denveriin, on tammikuussa vielä viisi kotipeliä järjestyksessä Penguins, Stars, Sharks, Blues ja Red Wings. Sen jälkeen alkaa jännä 11 päivän tauko. Onhan siinä joo tähdistötapahtuma, mutta sen jälkeen on viisi pelipäivää, jolloin Avalanche yhä huilaa. Tähdistöotteluun pääsi vähemmän yllättäen Nathan MacKinnon, joka äänestettiin divisioonan kapteeniksi. Cale Makar on äänestyksessä mukana viimeisestä paikasta.
MacKinnon on nyt lähempänä pistepörssin kärkipaikkaa kuin aiemmin. Ei ole urallaan vielä ehtinyt johtamaan runkosarjassa NHL:n pistepörssiä. Toissakaudella aloitti hitaasti, mutta vauhtiin päästyään ajoi kovaa kiinni kärkimies Nikita Kucherovia, mutta juuri ennen kuin pääsi rinnalle, loukkaantui. Viime kaudella oli kärjen tuntumassa heti alkukaudesta, mutta ketjukaveri Mikko Rantanen johti pörssiä. Nyt on pisteen päässä Oilers-kaksikkoa ja tehnyt enemmän maaleja, joten yöllä jos MacKinnon tekee Islandersia vastaan pisteen enemmän kuin mitä Oilers-kaksikko tekee Maple Leafsia vastaan, MacKinnon nousee kärkeen. Oilers on pelannut Avalanchea kaksi peliä enemmän, joten piste per peli -tahdissa mitattuna MacKinnon on jo edellä.
MacKinnon on kyllä ainoa tasaista kautta pelaava Avalanchen pelaaja. Rantasella, Gabriel Landeskogilla ja kumppaneilla on ollut heikkoja jaksoja, mutta josko se tästä lähtee taas, kun Rantanen teki hatullisen Devilsiä vastaan viime pelissä. Andre Burakovsky ja Joonas Donskoi tuntuivat hyytyvän heti, kun peliaika MacKinnonin rinnalla pieneni. Valeri Nichushkin huilasi Devils-pelin sairastumisen takia ja velivenäläinen Vladislav Kamenev pääsi heti pisteille, kun pääsi paikkaamaan taas kokoonpanossa. Nichushkinin pelikunnosta Islandersia vastaan ei vielä ole tietoa.
Puolustus on kyllä hyvä ja ehyt nyt, kun Makar ja Erik Johnson ovat takaisin sekä saaneet pelituntuman kuntoon. Maalilla Philipp Grubauer alkaa saamaan peliään kasaan loukkaantumisten jälkeen. Grubauer on pelannut neljä peliä putkeen, mutta nyt on huilia luvassa, kun back-to-back-peleissä New Yorkin joukkueita vastaan Pavel Francouz pelaa varmasti toisen. Toivottavasti yöllä Grubauer ja Varlamov ovat maalilla, Francouz pelatkoon Rangersia vastaan.
Nuorten MM-kisoja en seurannut, mutta Bowen Byram nappasi MM-kultaa. Seitsemässä ottelussa tehot 0+2 kuulostaa vaisulta, mutta ainakin finaalissa Byram pelasi Kanadan pakeista eniten ja koko joukkueesta eniten vaihtoja, joten luottoa irtosi. Vastapuolella Venäjällä hopeaa otti toinen Avalanchen varaama puolustaja Daniil Zhuravlyov. Hänellekin tehot 0+2 seitsemään otteluun. Kolmas Avalanche-varaus turnauksessa oli Suomen ykkösmaalivahti Justus Annunen, joka keräsi kyllä kelvolliset tilastot, kun päästettyjen maalien keskiarvo kuudessa pelissä oli 2,57 ja torjuntaprosentti 92,1, mutta sitä ei voinut olla lukematta, että Annunen imuroi muutaman helpon maalin ratkaisevissa peleissä. Toisaalta nollasi puolivälierissä ennakkosuosikki Yhdysvallat.