Edmontonissa varsinaisten pudotuspelien läntisen konferenssin ensimmäisellä kierroksella kohtaavat Avalanche ja Coyotes. Runkosarjassa konferenssin ja Keskisen divisioonan toiseksi sijoittunut Avalanche otti toisen sijan myös sijoitusottelulohkossaan. Avalanche kaatoi ensin Bluesin aivan viimeisen sekunnin maalilla 2-1, nollasi sitten Starsin 4-0 ja päätti lohkon jatkoaikatappioon Golden Knightsille maalein 4-3. Konferenssissa sijalle 11. tullut ja toiseksi viimeisenä joukkueena pudotuspelikarsintoihin edennyt Coyotes kaatoi voitoin 3-1 Predatorsin. Coyotes voitti ensimmäisen ottelun 4-3, hävisi sitten 4-2, mutta voitti kaksi viimeistä 4-1 ja 4-3. Viimeinen voitto tuli jatkoajalla Brad Richardsonin maalilla.
Yhteistä historiaa
Avalanche ja Coyotes ovat 23 kautta kestäneellä yhteisellä taipaleellaan kohdanneet pudotuspeleissä kertaalleeni. Se tapahtui keväällä 2000, kun konferenssin kolmoseksi tullut Avalanche tiputti kuudenneksi sijoittuneen Coyotesin voitoin 4-1.
Tämän kauden runkosarjassa joukkueet kohtasivat kahdesti ja molemmat voittivat kerran. Heti kauden alussa lokakuussa Avalanche voitti Denverissä jatkoajalla 3-2 Andre Burakovskyn maalilla. Burakovsky keräsi ottelussa myös syöttöpisteen ja kahden syöttöpisteen Cale Makar oli toinen kahden pisteen pelaaja ottelussa. Marraskuun alussa Coyotes otti revanssin kotonaan nollapelin pelanneen Darcy Kuemperin johdolla. Ottelu päättyi 3-0 ja Phil Kessel teki tehot 1+1. Joukkueiden piti vielä kohdata kertaalleen Denverissä, mutta se ottelu peruttiin koronan vuoksi.
Avalanche kauppasi kesällä ruotsalaissentteri Carl Söderbergin Coyotesiin, joten Söderberg pääsee nyt kohtaamaan entisen joukkueensa pudotuspeleissä. Myös ratkaisevan maalin Predators-sarjassa iskeneeltä Brad Richardsonilta löytyy Avalanche-taustaa ja hänet on aikoinaan varattu NHL:ään Avalanchen toimesta, mutta Denveristä hän siirtyi pois jo vuonna 2008. Avalanchen pelaajista Coyotes-taustaa löytyy vain varapuolustaja Kevin Connautonilta, joka siirtyi osana Söderberg-kauppaa kesällä Avalancheen.
Avalanchen kausi toistaiseksi
Avalanche lähti kauteen allaan paluu pudotuspelien toiselle kierrokselle ja haluna saada tehopisteitä ykkösketjun taaksekin. Tätä avittamaan joukkueeseen saapui Nazem Kadri ja Andre Burakovsky, jotka molemmat osottautuivatkin erinomaisiksi hankinnoiksi. Avalanchen runkosarja oli vahva, vaikka sitä värittikin loukkaantumiset. Ainoastaan Sam Girard ja Matt Nieto pystyivät pelaamaan täydet 70 ottelua, kun esimerkiksi mainitut Kadri ja Burakovsky sekä muista avainpelaajista Erik Johnson, Cale Makar, Gabriel Landeskog ja Mikko Rantanen joutuivat huilaamaan yli kymmenen ottelua, Rantanen lähes puolet runkosarjasta.
Avalanchen kokoonpanon suurin kysymysmerkki kauteen lähdettäessä oli maalivahtiosasto. Philipp Grubauer nousi edellisellä kaudella ykköseksi ja KHL-tähti Pavel Francouz 29-vuotiaana ensi kertaa NHL-ympyörihin mukaan. Nopeasti tuli selväksi, että Grubauer-Francouz on toimiva pari, mutta myös heidän runkosarja sisälsi loukkaantumisia ja parhaimmillaan molemmat vahdeista olivat samaan aikaan sivussa. Grubauer pelasi lopulta kahdessa ottelussa enemmän kuin Francouz ja heikommilla tilastoilla, mutta on kuitenkin joukkueen ykkösmaalivahti. Grubauer torjui sijoituslohkossa sekä Bluesia että Golden Knightsia vastaan, kun Francouz kävi välissä nollaamassa Starsin.
Kesällä Avalanche luopui Kadri-kaupassa tehopuolustaja Tyson Barrie’sta luottaessaan pudotuspeleissä vahvan debyytin tehneeseen tulokaspuolustaja Makariin. Tämä veto osoittautui onnistuneeksi ja Makar olikin jopa Barrie’ta tehokkaampi tullen tulokkaiden pistepörssissä toiseksi tehden komeat 50 pistettä 57 ottelussa. Makarin runkosarja päättyi loukkaantumiseen ja myös kesän harjoitusleirillä Makarilla oli terveysongelmia, mutta hän on kunnossa. Makar on muodostanut koko kauden vahvan pakkiparin yllättäjä Ryan Gravesin kanssa. Jämäkkä puolustusvoittoinen Graves voitti NHL:n tehotilaston mahtavalla lukemalla +40. Toisessa parissa nähdään samanlainen roolitus, kun nopea ja kiekollisesti taitava Girard sekä vahva Johnson pelaavat yhdessä. Kolmosparissa pienemmillä minuuteilla puolustavat venäläinen vuori Nikita Zadorov ja kahden Stanley Cupin Ian Cole.
Avalanchen hyökkäys on kauden aikana elänyt vahvasti ja juurikin mainittujen loukkaantumisten takia. Avalanchelle tärkeää oli, että edes ykköstähti Nathan MacKinnon pysyi terveenä ja MacKinnon iskikin taas 93 tehopistettä 69 ottelussa, vaikka miehet rinnalla vaihtuivat ja parhaimmillaan olivat vain kolmosketjutasoa. MacKinnon onkin todella vahva ehdokas NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle jaettavaan Hart Trophyyn. Avalanchen toiseksi tehokkain hyökkääjä, Capitalsista saapunut Burakovsky, teki vain 45 pistettä eli yli puolet vähemmän kuin MacKinnon, mikä on äärimmäisen harvinaista NHL:ssä. Toki heidän väliin mahtui puolustaja Makar. Kuitenkin ykköslaituri Rantanen pelasi lähes piste per peli tahdilla, mutta vain 42 ottelua ja niissä syntyi 41 pistettä. Kärkiviiskikon täydentävät kapteeni Landeskog ja kakkossentteri Kadri.
Starsista saapunut ja jo KHL-maitojunaan tuomittu Valeri Nichushkin yllätti kasvamalla urheilijaksi ja hyväksi NHL-tason keskiketjujen hyökkääjäksi. Myös uutena saapunut Joonas Donskoi pelasi NHL-uransa parasta kiekkoa ja tämä osoittaa Avalanchen onnistuneen kesän, kun sekä Kadri, Burakovsky, Nichushkin että Donskoi saapuivat ja onnistuivat. Siirtorajalla saapunut Vladislav Namestnikov on päässyt pelaamaan ykkösketjussa ja onkin pelannut hyvin, jolloin Avalanche saa entistä leveämmäksi hyökkäyksensä. Kärkiyhdeksikon täydentää näkymättömän, mutta arvokkaan duunin mestari J.T. Compher. Nelosketjua johtaa uutena joukkueeseen saapunut Pierre-Edouard Bellemare laidoillaan pudotuspelimaalitykki Nieto ja Matt Calvert. Nuori Tyson Jost kyttää paikkaa pelaavassa kokoopanossa, mutta terveessä miehistössä ei mahdu mukaan. Pudotuspeleissä usein lentoon päässyt Colin Wilson on jälleen kerran ollut loukkaantuneena paljon ja hänen kautensa on ollut ohi jo aikoja sitten jääden yhdeksän ottelun mittaiseksi.
Coyotesin kausi toistaiseksi
Coyotes lähti kauteen allaan seitsemän pudotuspelitöntä kevättä putkeen. Kesällä joukkueeseen hommattiin pudotuspelikokemusta kaksinkertaisen Stanley Cup - voittaja Phil Kesselin ja Avalanchesta saapuneen Carl Söderbergin muodossa. Coyotes sai kauteen hyvän alun, mutta vähitellen joukkue valui pudotuspeliviivan alapuolelle. Joukkueen hyökkäystä vahvistettiin kauden aikana Hart Trophy -voittaja Taylor Hallilla. Kauden keskeytessä oli Coyotes neljän pisteen päässä pudotuspeliviivasta.
Coyotesin vahvuus löytyy maalin suulta. Viime kaudella läpimurtonsa NHL:ssä tehnyt Darcy Kuemper ja maalivahtiparinsa Antti Raanta pelasivat molemmat vahvasti runkosarjassa, mutta myös Coyotesilla oli molempien maalivahtien kausi rikkonainen ja AHL-maalivahti Adin Hill joutuikin pelaamaan 13 ottelua NHL:n puolella. Raanta pelasi runkosarjassa Kuemperia enemmän, mutta Kuemper pelasi Predators-karsintasarjassa kaikki pelit ja on joukkueen ykkösmaalivahti. Raanta ei viimeisissä otteluissa enää ollut kakkosmaalivahtina vaan Hill.
Joukkueen puolustusta johtaa tutusti kapteeni Oliver Ekman-Larsson, vaikka pelasikin ensi kertaa seitsemään kauteen alle puoli pistettä per peli -tahtilla. Ekman-Larsson teki Predators-sarjassa neljässä ottelussa neljä pistettä. Kokenut Alex Goligoski oli joukkueen tehokkain puolustaja runkosarjassa tehtyään pari pistettä enemmän kuin ruotsalaiskapteeni. Kaksikon lisäksi Jacob Chychrun edustaa kiekollista osaamista, kun Niklas Hjalmarsson ja Jordan Oesterle ovat vahvoja puolustavia puolustajia. Coyotes-puolustuksen ainoa rightin mies on Jason Demers, joka pelannee ykköspakkiparissa Ekman-Larssonin kanssa. Huomionarvoista on, että vaikka Coyotes oli koko NHL:n runkosarjan 22., jäi se maalieron osalta plussan puolelle. Coyotes päästi runkosarjassa 187 maalia 70 ottelussa, mikä oli kolmanneksi pienin lukema. Avalanche päästi neljä maalia enemmän.
Alakerta tosiaan toimi, mutta hyökkäyspelistä ei voi sanoa samaa. Joukkueen sisäisen pistepörssin voittoon riitti Nick Schmaltzin 45 pistettä 70 ottelussa. Schmaltz oli sivussa kaikki Predators-sarjan ottelut, eikä hänen pelikunnostaan Avalanche-sarjaan ole tietoa. Schmaltzia pisteen vähemmän iski Claytor Keller. Kesän tähtihankinta Kessel teki vielä viime kaudella piste per peli, mutta nyt tuloksena oli 38 pistettä. Samaan yli myös Christian Dvorak ja pisteen enemmän teki kauden yllättäjä Conor Garland. Viiden kärki mahtui siis seitsemän pisteen sisään. Avalanchesta saapunut Söderberg ylsi myös yli 30 pisteen. Kesken kauden tulleen Hallin pistetahti oli kovin, kun hän teki 27 pistettä 35 ottelussa. Vaikka aivan mahdottomia pisteitä kukaan ei tehnytkään, niin Coyotesilla on hyvä ja tasainen hyökkäyksen kärki. Enemmän on lupa odottaa kärkisentteri Derek Stepanilta. Kaikki kolme kärkilaituria Keller, Kessel ja Hall tekivät Predators-sarjassa neljä pistettä neljään otteluun. Alaketjuissa duunariosastoa edustaa jykevä Lawson Crouse, Christian Fischer, Michael Grabner, Vinnie Hinostroza ja Predators-sarjan ratkaissut Brad Richardson. Predators-otteluissa kokoonpanossa kahdessa pelissä nähtiin myös tulevaisuuden iso nimi Barrett Hayton. Pistepotentiaalia ei alaketjuista kuitenkaan juuri löydy Söderbergia lukuunottamatta, joten Schmaltzin saaminen kokoonpanoon olisi Coyotesille todella iso asia.
Ennustettavat kokoonpanot sarjaan
Avalanche :
Vladislav Namestnikov - Nathan MacKinnon (A) - Mikko Rantanen
Gabriel Landeskog (C) - Nazem Kadri - Valeri Nichushkin
Andre Burakovsky - J.T. Compher - Joonas Donskoi
Matt Nieto - Pierre-Edouard Bellemare - Matt Calvert
Ryan Graves - Cale Makar
Sam Girard - Erik Johnson (A)
Nikita Zadorov - Ian Cole
Philipp Grubauer
Pavel Francouz
Coyotes :
Taylor Hall - Christian Dvorak - Phil Kessel
Clayton Keller - Derek Stepan (A) - Conor Garland
Lawson Crouse - Carl Söderberg - Christian Fischer
Michael Grabner - Brad Richardson - Vinnie Hinostroza
Oliver Ekman-Larsson (C) - Jason Demers
Alex Goligoski - Niklas Hjalmarsson (A)
Jakob Chychrun - Jordan Oesterle
Darcy Kuemper
Adin Hill
Ennakkoasetelmat
Avalanche lähtee ottelusarjaan ennakkosuosikkina, se on selvä. Coyotesin etuna on maalivahtipelaaminen, kun tasaisemmin ja paremmin kauden pelanneella Darcy Kuemperilla on lähtökohtaisesti niskalenkki Philipp Grubauerista. Muutoin Avalanchella on kokoonpanossa etu, vaikka Oliver Ekman-Larsson sarjan paras puolustaja onkin. Avalanchen hyökkäyksen kärki on terävämpi ja kokonaisuutena laajempi. Puolustus on kiekollisempi ja nopeampi sekä myös leveämpi kuin Coyotesin Ekman-Larssonin takana. Tätä puoltaa runkosarjatulokset.
Avalanchen puolelta kokemusta pudotuspelimenestyksestä löytyy kolmikolta Andre Burakovsky, Ian Cole ja Grubauer. Burakovsky ja kakkosvahtina pelannut Grubauer voittivat kaksi vuotta sitten Stanley Cupin Capitalsin riveissä ja tätä aiemmin Cole kahdesti Penguinsissa. Lisäksi Vladislav Namestnikov, Pierre-Edouard Bellemare ja Joonas Donskoi ovat pelanneet finaaleissa häviävänä osapuolena. Coyotesilla vastaavasti Niklas Hjalmarssonilta löytyy kolme Stanley Cupia Blackhawks-ajaltaan ja Phil Kesseliltä kaksi Colen joukkuekaverina. Lisäksi Alex Goligoski ja Antti Raanta ovat olleet kertaalleen Stanley Cup -voittajan riveissä pienillä vastuilla, Brad Richardson vähän isommassa. Derek Stepanilta löytyy uraltaan hävitty finaalisarja.
Avalanche lähtee siis enakkosuosikkina sarjaan. Coyotesin mahdollisuudet lepää hyvän puolustuspelaamisen ja Kuemperin varassa, mutta en usko sillä riittävän Avalanchea vastaan. Avalanche-fanina odotan, ettei sarjaa pelata kuin korkeintaan viisi ottelua. Molemmista joukkueista löytyy paljon nopeutta, joten puolustajille tulee riittämään kiirettä sarjan edetessä.
Yhteistä historiaa
Avalanche ja Coyotes ovat 23 kautta kestäneellä yhteisellä taipaleellaan kohdanneet pudotuspeleissä kertaalleeni. Se tapahtui keväällä 2000, kun konferenssin kolmoseksi tullut Avalanche tiputti kuudenneksi sijoittuneen Coyotesin voitoin 4-1.
Tämän kauden runkosarjassa joukkueet kohtasivat kahdesti ja molemmat voittivat kerran. Heti kauden alussa lokakuussa Avalanche voitti Denverissä jatkoajalla 3-2 Andre Burakovskyn maalilla. Burakovsky keräsi ottelussa myös syöttöpisteen ja kahden syöttöpisteen Cale Makar oli toinen kahden pisteen pelaaja ottelussa. Marraskuun alussa Coyotes otti revanssin kotonaan nollapelin pelanneen Darcy Kuemperin johdolla. Ottelu päättyi 3-0 ja Phil Kessel teki tehot 1+1. Joukkueiden piti vielä kohdata kertaalleen Denverissä, mutta se ottelu peruttiin koronan vuoksi.
Avalanche kauppasi kesällä ruotsalaissentteri Carl Söderbergin Coyotesiin, joten Söderberg pääsee nyt kohtaamaan entisen joukkueensa pudotuspeleissä. Myös ratkaisevan maalin Predators-sarjassa iskeneeltä Brad Richardsonilta löytyy Avalanche-taustaa ja hänet on aikoinaan varattu NHL:ään Avalanchen toimesta, mutta Denveristä hän siirtyi pois jo vuonna 2008. Avalanchen pelaajista Coyotes-taustaa löytyy vain varapuolustaja Kevin Connautonilta, joka siirtyi osana Söderberg-kauppaa kesällä Avalancheen.
Avalanchen kausi toistaiseksi
Avalanche lähti kauteen allaan paluu pudotuspelien toiselle kierrokselle ja haluna saada tehopisteitä ykkösketjun taaksekin. Tätä avittamaan joukkueeseen saapui Nazem Kadri ja Andre Burakovsky, jotka molemmat osottautuivatkin erinomaisiksi hankinnoiksi. Avalanchen runkosarja oli vahva, vaikka sitä värittikin loukkaantumiset. Ainoastaan Sam Girard ja Matt Nieto pystyivät pelaamaan täydet 70 ottelua, kun esimerkiksi mainitut Kadri ja Burakovsky sekä muista avainpelaajista Erik Johnson, Cale Makar, Gabriel Landeskog ja Mikko Rantanen joutuivat huilaamaan yli kymmenen ottelua, Rantanen lähes puolet runkosarjasta.
Avalanchen kokoonpanon suurin kysymysmerkki kauteen lähdettäessä oli maalivahtiosasto. Philipp Grubauer nousi edellisellä kaudella ykköseksi ja KHL-tähti Pavel Francouz 29-vuotiaana ensi kertaa NHL-ympyörihin mukaan. Nopeasti tuli selväksi, että Grubauer-Francouz on toimiva pari, mutta myös heidän runkosarja sisälsi loukkaantumisia ja parhaimmillaan molemmat vahdeista olivat samaan aikaan sivussa. Grubauer pelasi lopulta kahdessa ottelussa enemmän kuin Francouz ja heikommilla tilastoilla, mutta on kuitenkin joukkueen ykkösmaalivahti. Grubauer torjui sijoituslohkossa sekä Bluesia että Golden Knightsia vastaan, kun Francouz kävi välissä nollaamassa Starsin.
Kesällä Avalanche luopui Kadri-kaupassa tehopuolustaja Tyson Barrie’sta luottaessaan pudotuspeleissä vahvan debyytin tehneeseen tulokaspuolustaja Makariin. Tämä veto osoittautui onnistuneeksi ja Makar olikin jopa Barrie’ta tehokkaampi tullen tulokkaiden pistepörssissä toiseksi tehden komeat 50 pistettä 57 ottelussa. Makarin runkosarja päättyi loukkaantumiseen ja myös kesän harjoitusleirillä Makarilla oli terveysongelmia, mutta hän on kunnossa. Makar on muodostanut koko kauden vahvan pakkiparin yllättäjä Ryan Gravesin kanssa. Jämäkkä puolustusvoittoinen Graves voitti NHL:n tehotilaston mahtavalla lukemalla +40. Toisessa parissa nähdään samanlainen roolitus, kun nopea ja kiekollisesti taitava Girard sekä vahva Johnson pelaavat yhdessä. Kolmosparissa pienemmillä minuuteilla puolustavat venäläinen vuori Nikita Zadorov ja kahden Stanley Cupin Ian Cole.
Avalanchen hyökkäys on kauden aikana elänyt vahvasti ja juurikin mainittujen loukkaantumisten takia. Avalanchelle tärkeää oli, että edes ykköstähti Nathan MacKinnon pysyi terveenä ja MacKinnon iskikin taas 93 tehopistettä 69 ottelussa, vaikka miehet rinnalla vaihtuivat ja parhaimmillaan olivat vain kolmosketjutasoa. MacKinnon onkin todella vahva ehdokas NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle jaettavaan Hart Trophyyn. Avalanchen toiseksi tehokkain hyökkääjä, Capitalsista saapunut Burakovsky, teki vain 45 pistettä eli yli puolet vähemmän kuin MacKinnon, mikä on äärimmäisen harvinaista NHL:ssä. Toki heidän väliin mahtui puolustaja Makar. Kuitenkin ykköslaituri Rantanen pelasi lähes piste per peli tahdilla, mutta vain 42 ottelua ja niissä syntyi 41 pistettä. Kärkiviiskikon täydentävät kapteeni Landeskog ja kakkossentteri Kadri.
Starsista saapunut ja jo KHL-maitojunaan tuomittu Valeri Nichushkin yllätti kasvamalla urheilijaksi ja hyväksi NHL-tason keskiketjujen hyökkääjäksi. Myös uutena saapunut Joonas Donskoi pelasi NHL-uransa parasta kiekkoa ja tämä osoittaa Avalanchen onnistuneen kesän, kun sekä Kadri, Burakovsky, Nichushkin että Donskoi saapuivat ja onnistuivat. Siirtorajalla saapunut Vladislav Namestnikov on päässyt pelaamaan ykkösketjussa ja onkin pelannut hyvin, jolloin Avalanche saa entistä leveämmäksi hyökkäyksensä. Kärkiyhdeksikon täydentää näkymättömän, mutta arvokkaan duunin mestari J.T. Compher. Nelosketjua johtaa uutena joukkueeseen saapunut Pierre-Edouard Bellemare laidoillaan pudotuspelimaalitykki Nieto ja Matt Calvert. Nuori Tyson Jost kyttää paikkaa pelaavassa kokoopanossa, mutta terveessä miehistössä ei mahdu mukaan. Pudotuspeleissä usein lentoon päässyt Colin Wilson on jälleen kerran ollut loukkaantuneena paljon ja hänen kautensa on ollut ohi jo aikoja sitten jääden yhdeksän ottelun mittaiseksi.
Coyotesin kausi toistaiseksi
Coyotes lähti kauteen allaan seitsemän pudotuspelitöntä kevättä putkeen. Kesällä joukkueeseen hommattiin pudotuspelikokemusta kaksinkertaisen Stanley Cup - voittaja Phil Kesselin ja Avalanchesta saapuneen Carl Söderbergin muodossa. Coyotes sai kauteen hyvän alun, mutta vähitellen joukkue valui pudotuspeliviivan alapuolelle. Joukkueen hyökkäystä vahvistettiin kauden aikana Hart Trophy -voittaja Taylor Hallilla. Kauden keskeytessä oli Coyotes neljän pisteen päässä pudotuspeliviivasta.
Coyotesin vahvuus löytyy maalin suulta. Viime kaudella läpimurtonsa NHL:ssä tehnyt Darcy Kuemper ja maalivahtiparinsa Antti Raanta pelasivat molemmat vahvasti runkosarjassa, mutta myös Coyotesilla oli molempien maalivahtien kausi rikkonainen ja AHL-maalivahti Adin Hill joutuikin pelaamaan 13 ottelua NHL:n puolella. Raanta pelasi runkosarjassa Kuemperia enemmän, mutta Kuemper pelasi Predators-karsintasarjassa kaikki pelit ja on joukkueen ykkösmaalivahti. Raanta ei viimeisissä otteluissa enää ollut kakkosmaalivahtina vaan Hill.
Joukkueen puolustusta johtaa tutusti kapteeni Oliver Ekman-Larsson, vaikka pelasikin ensi kertaa seitsemään kauteen alle puoli pistettä per peli -tahtilla. Ekman-Larsson teki Predators-sarjassa neljässä ottelussa neljä pistettä. Kokenut Alex Goligoski oli joukkueen tehokkain puolustaja runkosarjassa tehtyään pari pistettä enemmän kuin ruotsalaiskapteeni. Kaksikon lisäksi Jacob Chychrun edustaa kiekollista osaamista, kun Niklas Hjalmarsson ja Jordan Oesterle ovat vahvoja puolustavia puolustajia. Coyotes-puolustuksen ainoa rightin mies on Jason Demers, joka pelannee ykköspakkiparissa Ekman-Larssonin kanssa. Huomionarvoista on, että vaikka Coyotes oli koko NHL:n runkosarjan 22., jäi se maalieron osalta plussan puolelle. Coyotes päästi runkosarjassa 187 maalia 70 ottelussa, mikä oli kolmanneksi pienin lukema. Avalanche päästi neljä maalia enemmän.
Alakerta tosiaan toimi, mutta hyökkäyspelistä ei voi sanoa samaa. Joukkueen sisäisen pistepörssin voittoon riitti Nick Schmaltzin 45 pistettä 70 ottelussa. Schmaltz oli sivussa kaikki Predators-sarjan ottelut, eikä hänen pelikunnostaan Avalanche-sarjaan ole tietoa. Schmaltzia pisteen vähemmän iski Claytor Keller. Kesän tähtihankinta Kessel teki vielä viime kaudella piste per peli, mutta nyt tuloksena oli 38 pistettä. Samaan yli myös Christian Dvorak ja pisteen enemmän teki kauden yllättäjä Conor Garland. Viiden kärki mahtui siis seitsemän pisteen sisään. Avalanchesta saapunut Söderberg ylsi myös yli 30 pisteen. Kesken kauden tulleen Hallin pistetahti oli kovin, kun hän teki 27 pistettä 35 ottelussa. Vaikka aivan mahdottomia pisteitä kukaan ei tehnytkään, niin Coyotesilla on hyvä ja tasainen hyökkäyksen kärki. Enemmän on lupa odottaa kärkisentteri Derek Stepanilta. Kaikki kolme kärkilaituria Keller, Kessel ja Hall tekivät Predators-sarjassa neljä pistettä neljään otteluun. Alaketjuissa duunariosastoa edustaa jykevä Lawson Crouse, Christian Fischer, Michael Grabner, Vinnie Hinostroza ja Predators-sarjan ratkaissut Brad Richardson. Predators-otteluissa kokoonpanossa kahdessa pelissä nähtiin myös tulevaisuuden iso nimi Barrett Hayton. Pistepotentiaalia ei alaketjuista kuitenkaan juuri löydy Söderbergia lukuunottamatta, joten Schmaltzin saaminen kokoonpanoon olisi Coyotesille todella iso asia.
Ennustettavat kokoonpanot sarjaan
Avalanche :
Vladislav Namestnikov - Nathan MacKinnon (A) - Mikko Rantanen
Gabriel Landeskog (C) - Nazem Kadri - Valeri Nichushkin
Andre Burakovsky - J.T. Compher - Joonas Donskoi
Matt Nieto - Pierre-Edouard Bellemare - Matt Calvert
Ryan Graves - Cale Makar
Sam Girard - Erik Johnson (A)
Nikita Zadorov - Ian Cole
Philipp Grubauer
Pavel Francouz
Coyotes :
Taylor Hall - Christian Dvorak - Phil Kessel
Clayton Keller - Derek Stepan (A) - Conor Garland
Lawson Crouse - Carl Söderberg - Christian Fischer
Michael Grabner - Brad Richardson - Vinnie Hinostroza
Oliver Ekman-Larsson (C) - Jason Demers
Alex Goligoski - Niklas Hjalmarsson (A)
Jakob Chychrun - Jordan Oesterle
Darcy Kuemper
Adin Hill
Ennakkoasetelmat
Avalanche lähtee ottelusarjaan ennakkosuosikkina, se on selvä. Coyotesin etuna on maalivahtipelaaminen, kun tasaisemmin ja paremmin kauden pelanneella Darcy Kuemperilla on lähtökohtaisesti niskalenkki Philipp Grubauerista. Muutoin Avalanchella on kokoonpanossa etu, vaikka Oliver Ekman-Larsson sarjan paras puolustaja onkin. Avalanchen hyökkäyksen kärki on terävämpi ja kokonaisuutena laajempi. Puolustus on kiekollisempi ja nopeampi sekä myös leveämpi kuin Coyotesin Ekman-Larssonin takana. Tätä puoltaa runkosarjatulokset.
Avalanchen puolelta kokemusta pudotuspelimenestyksestä löytyy kolmikolta Andre Burakovsky, Ian Cole ja Grubauer. Burakovsky ja kakkosvahtina pelannut Grubauer voittivat kaksi vuotta sitten Stanley Cupin Capitalsin riveissä ja tätä aiemmin Cole kahdesti Penguinsissa. Lisäksi Vladislav Namestnikov, Pierre-Edouard Bellemare ja Joonas Donskoi ovat pelanneet finaaleissa häviävänä osapuolena. Coyotesilla vastaavasti Niklas Hjalmarssonilta löytyy kolme Stanley Cupia Blackhawks-ajaltaan ja Phil Kesseliltä kaksi Colen joukkuekaverina. Lisäksi Alex Goligoski ja Antti Raanta ovat olleet kertaalleen Stanley Cup -voittajan riveissä pienillä vastuilla, Brad Richardson vähän isommassa. Derek Stepanilta löytyy uraltaan hävitty finaalisarja.
Avalanche lähtee siis enakkosuosikkina sarjaan. Coyotesin mahdollisuudet lepää hyvän puolustuspelaamisen ja Kuemperin varassa, mutta en usko sillä riittävän Avalanchea vastaan. Avalanche-fanina odotan, ettei sarjaa pelata kuin korkeintaan viisi ottelua. Molemmista joukkueista löytyy paljon nopeutta, joten puolustajille tulee riittämään kiirettä sarjan edetessä.
