Otetaas tässä alkavan Bowl-kauden kunniaksi vähän spekulaatiota ensimmäisistä kahdesta ottelusta.
20.12. Bahamas Bowl: Charlotte 49ers - Buffalo Bulls. 21.00. (Suomen aikaa)
Pieni ja varsin uusi Bowl-ottelu, ja tällä hetkellä ainut mikä pelataan USA:n ulkopuolella. Pelipaikkana on Nassau, Bahaman saarilla. Siksi tämä on erittäin suosittu ottelu, jos tänne joukkue pääsee pelaamaan. Joukkueet eivät koskaan ole kohdanneet toisiaan.
Buffalo Bulls on tässä ottelussa ennakkoon suosikki viiden pisteen erolla. Molemmilla oli konferensseissaan identtinen saldo. 7-5 voitot, ja omassa konferenssissa 5-3. Buffalo aloitti kautensa heikosti, ollen 2-4 kuuden pelatun ottelun jälkeen, mutta lopetti kautensa voittamalla viisi kuudesta jäljellä olevasta ottelusta, tehden vielä neljässä viimeisessä voitto-ottelussaan kaikissa yli 40 pistettä. Buffalo on päästänyt yli 10 pistettä vähemmän per ottelu, mitä 49ers. Charlotten heittopeli on tehokkaampaa kuin Buffalolla, tosin Charlotte on päästänyt tällä kaudella aika tarkalleen 100 jaardia enemmän per ottelu.
Buffalon vahvin osa oli kaudella aika vahvasti juoksupeli, ja ykköskeskushyökkääjä Jaret Patterson. Hän juoksi yhteensä 17 TD:tä ja yli 1600 jaardia, ja yli 200 jaardia lisää heittopeleissä. Kevin Marks pääsi myös yli 1000 jaardin rajan. Kolmosback Dylan McDuffie on pelikiellossa. (Hänen nimi kannattaa pistää mieleen, tosi potentiaalinen NFL-tason pelaaja, mutta vasta freshman eli kahden vuoden päässä NFL:stä.) Puolustuksen puolella Taylor Riggins on ehkäpä mielenkiintoisin nimi. Hyvä pass rusher. Devon Russell ja Aapri Washington pärjäävät Charlotten laitahyökkääjiä vastaan hyvin, mutta löytyykö riittävästi syvyyttä puolustuksen takakentältä, se on kysymysmerkki tässä ottelussa.
Heittopeleissä Antonio Nunn on selkeä ykköskohde QB Kyle Vantreasen heitoille. Buffalo saattaa myös peluuttaa jonkin verran tosi lupaavaa freshmania, Matt Myersia. Myers aloitti kauden, mutta Vantrease tuli loppukaudella puikkoihin ja otti viisi voittoa seitsemästä ottelusta.
Charlotte 49ers on aika tuore joukkue ylimmällä sarjatasolla. Se nostettiin mukaan 2013, ja tämä on ensimmäinen kerta kun joukkue pääsee Bowl-otteluihin. Se aloitti kautensa vielä heikommin kuin Buffalo, voittamalla vain kaksi seitsemästä ottelusta, mutta loput viisi se voitti, osan hyvinkin pienillä marginaaleilla. Voittoputken aloittanut ottelu North Texasia vastaan ratkesi vasta 17 sekuntia ennen loppua tehtyyn touchdowniin.
Charlotten johtotähti on QB Chris Reynolds. Aika paljon Kyler Murrayn kaltainen pelaaja. Varsin lyhyt, juoksee paljon, ja pystyy pelaamaan aikaa linjan takana. Heittämällä 2300 jaardia ja itse juosten 750 jaardia. Juoksuvastuuta joukkue jakaa aika monelle pelaajalle, mutta aloittava keskushyökkääjä lienee Benny LeMay. Lyhyt, mutta vanttera etenijä. Aaron McAllister on samantyylinen pelaaja, mutta Ishod Finger on sitten kevyempi versio, ja hänellä juostaan enemmän linjojen päistä. Heittopeleissä on kentällä usein kolme tai neljä laitahyökkääjää, ja harvemmin yhtään tight endiä. Victor Tucker ja Micaleous Elder ovat pienempiä slot-rissuja, Cameron Dollar ja Tyler Ringwood ovat kookkaampia ja vahvempia. Aika tasaisesti kaikille palloa jaetaan.
Puolustuksen keskustassa Jeff Gemmell pelaa mainiota vuotta, ja voi olla myöhäisten kierrosten NFL.varaus, tai ainakin vapaana agenttina on leirityksellä ensi kaudella. Alex Highsmith on toinen samanlainen kaveri puolustuksen endin tontilla. 68 taklausta, 13,5 säkkiä ja kolmesti vielä pääsi heittopeleissä pallon lyömään maahan. Markees Watts on myös ulomman tukimiehen paikalla usein aiheuttamassa painetta linjan takana, mutta on myös pelannut paljon linjan päässä Highsmithin toisella puolella.
Veikkaan että tässä ottelussa voiton vie Buffalo, vahvan juoksupelin ja sen myötä pitkien heittojen, sekä vahvemman puolustuksen ansiosta.
20.12. Frisco Bowl: Utah State Aggies - Kent State Golden Flashes 02:30 (21.12. puolella, Suomen aikaa)
Utah State on ottelussa ennakkosuosikki. Se voitti vähän kovemmassa konferenssissa 7-5 otteluistaan, Kent State taas heikommassa konferenssissa 6-6. Ottelu on myös hyvin nuori Bowl-ottelu, sillä se pelataan vasta kolmannen kerran. Joukkueet kohtaavat kolmannen kerran historiansa aikana, edellisen kerran tokikin vuonna 1974. Molemmat ovat voittaneet kerran. Pelipaikka on Frisco, Texas, ja stadion on FC Dallasin MLS-joukkueen kotistadion. Utah State on selkeästi enemmän heittävä joukkue, kun Kent State luottaa enemmän juoksupeliin. Se että Kent Staten entisistä pelinrakentajista on tullut eri pelipaikan tähtiä NFL:ään, kertoo vähän minkälaiseen pelityyliin se joutuu usein turvautumaan. Julian Edelman ja Johs Cribbs ovat varmastu tuttuja nimiä, ketkä ovat Kent Statesta QB:n tontilta NFL:ään nousseet eri pelipaikalle.
Utah State voitti ne ottelut mitkä sen etukäteen periaatteessa pitikin, vaikka Colorado State olisi ollut voitettavissa, vastaavasti San Diego State kaatui hyvän esityksen jälkeen. Jordan Love heitti hurjat yli 3000 jaardia kauden aikana. 17 TD:tä, mutta myös 16 syötönkatkoa. Siaosi Mariner oli TD:n osalta ykkösnimi, mutta varsin laajalle porukalle Love palloa jakaa. Odotettavissa on 3 tai 4 laitahyökkääjän muodostelmia. Isossa voitossa Fresno Statea vastaan Mariner otti 11 kiinniottoa, mutta eteni tosi pienellä keskiarvolla, alle 10 jaardia per kiinniotto. Muuten hän venytti kenttää lähes 30 jaardin keskiarvolla. Jordan Nathan on sähäkkä slot-rissu, keneen luotetaan etenkin lyhyissä heitoissa ja mahdollisissa kiinnioton jälkeisissä jaardeissa. Caleb Repp on laitahyökkääjämainen Tight End, ketä taas haetaan usein maalialueen läheisyydessä ja pitkissä heitoissa.
Puolustuksen ykkösnimi on ehdottomasti tukimies David Woodward. Hän oli osan kaudesta poissa kokoonpanosta, mutta silti oli joukkueen taklausykkönen per ottelu. Ja mitä kovempi oli vastus, sitä paremmin hän pelasi. Kovat LSU ja Wake Forest eivät antaneet paljoakaan armoa, mutta Woodward oli mies paikallaan. Hän saattaa jopa lähteä tämän kauden jälkeen NFL-draftiin. Muuten Utah Staten ongelma on ollut saada annettua painetta linjalla vastustajan pelinrakentajille. Se taas tuo paljon painetta takakentälle, ketkä ovatkin aika kovia taklauslukuja omalle pelipaikalleen saaneet. Kent Staten juoksu/lyhytheittopeliä vastaan myös toinen tukimies Kevin Meltzenheimer joutuu isoon rooliin.
Kent State on, kuten yllä olikin jo mainittu, hyvin QB-painotteinen joukkue, osittain heikohkon hyökkäyksen linjan takia. QB Dustin Crum juoksee itse todella paljon, mutta on hyvin tarkka heittämään. Hän juoksi 560 jaardia, mikä ei ole missään määrin paljoa, mutta kuitenkin isoin lukema joukkueessaan. Aika pitkälle joukkue pelaa RPO:ta, eli modernia run-pass -optionia. Joko annetaan pallo keskushyökkääjälle, QB juoksee itse, tai heitetään nopeaa lyhyttä heittoa. Paljon pallo on myös ilmassa, mutta kovin usein ei pitkälle palloa heitetä, koska laitahyökkääjät ovat varsin lyhytkokoista sakkia. Vain Isaiah McCoy on pidempi kohde, mutta muut kolmikosta Carrigan - Price - Dixon ovat sellaista 170cm mittaista varreltaan. Tätä nelikkoa vastaan on vaikea löytää sopivia match-uppeja, mutta DJ Williams lienee se kuka vartioi McCoyta.
Puolustuksessa jos Utah Statella on ongelmia päästä kiinni pelinrakentajaan, niin vielä enemmän ongelmia on Kent Statella. Puolustuksen linja on pahasti alikokoinen, ja jos vastassa on vähänkin parempi hyökkäyksen linja, kuten Utah Statella on, niin Kent Staten puolustuksen linja jää pahasti jalkoihin. Yhdeksän joukkueen parasta taklaajaa ovat tuki- tai takamiehiä, mikä kertoo siitä, että linjan tasalla ei peli usein pysähdy. Heittopuolustuksessa sitten onkin ollut töitä, ja Keith Sherald sekä Jamal Parker ovat saaneet osansa heitoista nimiinsä. Parker lienee pelaaja kuka pelaa Marineria vastaan, ja ehkä Elvis Hines saa ikävän homman Nathanin vartiointiin.
Veikkaan että tämä ottelu menee Utah Staten nimiin pelkästään molemmissa linjoissa olevan ylivoiman takia. Toivon kyllä Kent Statelta räjähtävää ja nopeaa hyökkäyspeliä.