College football 2019

  • 5 200
  • 39

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Aika avata taas tämän vuoden ketju ja katsoa, jos kiinnostusta löytyisi. Oma suosikkini ja "Alma Materini" Florida Gators avasi jo kauden voittamalla niukasti Miamin hurrikaanit 24-20. Gaattorit rankattuna tällä hetkellä kahdeksanneksi. Muutenkin SEC konferenssi (Miami ei siis kuulu tähän konferenssiin) on aika kova. Kymmenen parhaan joukossa kauden alkuäänestyksissä ovat Alabama, Georgia, Lousiana State ja Florida. Lisäksi konferenssin joukkueista Texas A&M ja Auburn koputtelevat kärjen tuntumassa.

Yleisesti veikataan viime vuoden mestarin Clemsonin olevan kärjessä tänä vuonnakin. Tutut nimet Oklahoma, Ohio State, Michigan ja Notre Dame ovat myös kärkiveikkailuissa. Minua hivelee taas Florida Staten putoaminen kärkikamppailuista (jo viime vuonna). Ja mielenkiinnolla seuraan taas yhden maan suurimman yliopiston University of Central Floridan taivalta. Pari vuotta mennyt jo lähes voittamattomana, mutta koska he eivät pelaa "suuria" vastaan, niin playoffeihin ei ole mitään asiaa.

Lännessä, missä asustelen, on aika vaisua. Sekä USC että UCLA rämpivät pohjamudissa. Lännen paras on ehkä Oregon Ducks tai sitten Washington Huskies. Keskeltä maata löytyy sitten muitakin kovia kuten Penn State, Michigan State, Texas, Wisconsin, Iowan joukkueet ja Nebraska.

Heisman Trophy (paras pelaaja) kilpailussa aikaisia suosikkeja ovat Alabaman havaijilaisvahvistus, harras kristitty Tua Tagovailoa, Jonathan Taylor (Wisconsin), Trevor Lawrence (Clemson), Sam Ehlinger (Texas), Jake Fromm (Georgia), Justin Fields (Ohio State) ja Adrian Martinez (Nebraska), kuuppoja eli pelinrakentaja quarterbackeja kaikki.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jatketaan vähän yksinpuhelua.

Kolme kierrosta kai nyt pelattu, ja viime kierroksen jännittävin peli taisi olla Lexingtonissa. Minulle tutut yliopistot, joiden kummankin kampuksella olen työskennellyt/opiskellut, Kentucky ja Florida vastakkain. Kentucky oli mennyt 21-10 johtoon kolmannella neljänneksellä, jolloin pääsin mukaan katsomaan televisiosta. Floridan kuuppa Franks oli kai juuri hajonnut, ja tilalle tuli Kyle Trash, ei kun Trask. Siitä Floridalle sitten touchdown ja kahden pisteen yritys, josta ei mitään tullut. Sitten toinen touchdown ja epäonnistunut kahden pisteen yritys, mutta johto 22-21. Kentuckylle peliväline, ja joukkue eteni nopeasti field goal tilanteeseen (35 jaardin yritys), jolla voitto olisi mitä todennäköisimmin tullut, koska aikaa oli vähän. Potku meni kuitenkin hiuksenhienosti oikealta ohi, ja Florida sai pelivälineen, ja juoksi 76 jaardin touchdownin turvin 29-21 johtoon, joka piti loppuun asti. Eipä ollut ansaittu tämä voitto, eikä tämä hyvää lupaa jatkoa ajatellen, kun vastaan tulee vielä paljon kovempia joukkueita, mutta otetaan nyt voitto kuitenkin vastaan tässä vaiheessa. Saa nähdä kuinka pitkälle Tras...k pystyy joukkueen viemään.

Muualla ei mitään suuria yllätyksiä näemmä ole tullut vielä.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
....Ja mielenkiinnolla seuraan taas yhden maan suurimman yliopiston University of Central Floridan taivalta. Pari vuotta mennyt jo lähes voittamattomana, mutta koska he eivät pelaa "suuria" vastaan, niin playoffeihin ei ole mitään asiaa.
Jenkkifutista en seuraa juuri lainkaan mutta näitä ketjuja on mukava lukea.​
Tätä boldattua kohtaa olen ihmetellyt tässä college-jefu -touhussa monesti. Siis miten tuo loppujen lopuksi määritellään, jos ei pelaamalla, että ketkä pääsevät playoffeihin? Muistelen, että Netflixin Last Chance U -sarjassa oli joku vastaava tilanne, ettei tämä sarjassa seurattu joukkue päässyt kauden päätteeksi finaaliin, koska "joku" äänesti toisin. Tälle joukkueelle jäi sitten joku "säälifinaali" pelattavaksi. Siis kuka tai ketkä ovat nuo asiasta päättävät tahot?​
Sitten esimerkiksi tässä University of Central Floridan tapauksessa, niin ei kai heidän paikkaansa ole lukittu playoffien ulkopuolelle? Kai se tie nyt jollain tavalla aukeaa, etenkin jos pelaa kaudesta toiseen pelkästään voittoja napsien? Vaikkei niitä suuria vastaan pelaisikaan...​
Nämä nyt siis kysymyksiä henkilöltä, joka ei ole tähän lajiin oikein koskaan saanut otetta, ja ihan mielenkiinnosta siis kyselen. Kiitos jo etukäteen hänelle, joka näihin viitsii vastata.​
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
College jalkapallossa paremmuuden ratkaiseminen on vaikeaa, kun joukkueet pelaavat ihan eritasoisia vastustajia vastaan. Rankingista vastaa ranking-komitea, joka pyrkii laittamaan 25 kärkijoukkuetta järjestykseen. Ihan tarkkaan en tiedä, katsovatko ne pelkkiä tilastoja vai myös otteita peleissä eikä vaan numeroita. Rankingin neljä parasta pelaa lopuksi välierät. Jos pelaa vuodesta toiseen pelkkiä rupusakkeja vastaan, niin puhdaskaan peli ei riitä playoffseihin. Vastaavasti tappio tai parikaan ei välttämättä haittaa, jos ne tulevat muilta kärkiseuroilta.
 

sininen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tätä boldattua kohtaa olen ihmetellyt tässä college-jefu -touhussa monesti. Siis miten tuo loppujen lopuksi määritellään, jos ei pelaamalla, että ketkä pääsevät playoffeihin?

College footballissa joukkueet jakautuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta konferensseihin. Konferenssit on muodostettu maantieteellisin, historiallisin ja nykyään vähän taloudellisinkin perustein. Ne eivät ole mitään kiveenhakattuja, vaan vuosien saatossa on tapahtunut lukuisia laajentumisia, loikkaamisia konferenssista toiseen ja voimasuhteiden muutoksia.

Nykytilanne on kuitenkin se, että on viiden vahvan konferenssin ryhmä, jota kutsutaan nimellä Power Five. Nämä konferenssit ovat ACC (lähinnä itärannikon yliopistoja), SEC (etelä), PAC 12 (länsirannikko), Big Ten (keskilänsi) ja Big 12 (Texas ja keskilänsi). Näihin konferensseihin kuuluu yli 60 joukkuetta, jotka pelaavat suurimman osan kaudestaan oman konferenssin sisällä ja sitten vain muutaman ottelun konferenssin ulkopuolisia joukkueita vastaan.

Kauden lopussa pelattavaan neljän joukkueen playoffiin on erittäin hankala tulla Power Fiven ulkopuolelta. Esimerkiksi SEC on jo pitkään ollut niin vahva, että sille menee herkästi kaksi neljästä playoff-paikasta. Tänäkin vuonna SEC:stä tulevat Alabama, Georgia ja LSU ovat rankingin kuuden parhaan joukossa tällä hetkellä ja saattavat hyvinkin pyyhkiä kaikilla muilla vastustajillaan lattiaa ja pelata keskinäiset pelinsä ristiin, jolloin kaksi näistä vie puolet neljästä playoff-paikasta. Viime kauden mestari Clemsonilla on sen verran heppoinen ohjelma ACC:ssa, että se on melko varmasti tappioton runkosarjassa ja tulee menemään playoffeihin. Näin jää ehkä vain yksi paikka, josta sitten vääntävät mm. Big 12:n Oklahoma ja Texas, Big 10:n Michigan ja Ohio State ja sitten se poikkeustapaus Power Fiven ulkopuolelta eli Notre Dame. Notre Damen vahva status perustuu menneiden vuosien menestykseen. Se on konferenssien ulkopuolinen joukkue, joka saa rekrytoitua hyviä pelaajia ja saa Power Fiven ulkopuoliseksi joukkueeksi harvinaisen pätevän otteluohjelman rakennettua juuri statuksensa ansiosta.

Kauden lopussahan on sitten vielä yli 30 bowl gamea, johon joukkueita kutsutaan monimutkaisella logiikalla, mutta sitä kautta myös monet Power Fiven ulkopuolisetkin joukkueet saavat jonkunlaisen huipennuksen kaudelle.

Tämä oli nyt tällainen lyhyt otanta siitä miten college football toimii. En ehkä vastannut kysymykseen, mutta ehkä tästä on jotain lisäarvoa jollekin lukijalle. Kyseessä on kyllä harvinaisen monimutkainen viritelmä. Ehkä viime vuosien paineet playoffien laajentamiseen neljästä joukkueesta ainakin kahdeksaan joskus tulevaisuudessa tuovat paremmat mahdollisuudet myös Power Fiven ulkopuolisille joukkueille.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tuoltahan tuota voi lukea playoffeihin pääsystä. En jaksa itse ruveta sen tarkemmin lukemaan, mutta yllä on todella jo hyvin sitä selvitetty. Tuossa Wikipedian artikkelissa, jonka linkitin, sanotaan mm. että "A team's strength of schedule is one of the most pertinent considerations...", ja "Other factors that the committee weighs are conference championships, team records, and head-to-head results..." ja "other points such as injuries and weather." [!!!] sekä "Advanced statistics and metrics are expected to be submitted to the committee, though like other analytics, they have no formal role in the decision." Ja kaiken huipuksi noiden playoffs-joukkueet päättävän komitean jäsenien ei tarvitse edes vaivautua paikan päälle itse pelejä katsomaan! On siinä monimutkainen järjestelmä, ja varmaan aiheestakin on paljon kritiikkiä tullut.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kiitoksia kaikille vastanneille.

On tosiaan monimutkainen järjestelmä, mutta kyllähän tuo nyt hieman paremmin ymmärtää kun ajatuksella luki. Kaikkia vastaan kun ei mitenkään ole mahdollista pelata, niin jotenkinhan muutoin se ratkaisu on tehtävä. On tuo kuitenkin sellainen systeemi, että varmasti vuosittain joku joukkue tuntee kokeneensa vääryyttä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ihan käsittämätön tuo UCLA -Washington State lopputulos.

Florida otti rutiinivoiton Tennesseestä ja ensi viikolla ehkä vielä voitetaan, mutta sitten vastus kovenee huomattavasti ja se ehkä sitten siitä kaudesta Floridan osalta.

Kierroksen kärkipeli oli varmaan Georgia - Notre Dame, jonka Georgia niukasti selvitti. Yllätys tuli sitten University of Central Floridan vihdoin hävitessä runkosarjassa, Pittsburgh voitti niukasti. Joten nyt voidaan lopettaa sitten kaikki itkut siitä, miksei UCF pääse voittamattomana playoffs-peleihin mukaan.

Lännessä USC on pelannut yllättävän hyvin.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Taas pikkaisen päivitystä. Kierroksella meinasi tulla shokkihoitoa, kun Clemson vaivoin piti ei-rankatun North Carolinan aisoissa, voittaen vain pisteellä 21-20. Minun Floridani voitti tuntemattoman Towsonin helposti, mutta ensi viikolla vastaan tulee sitten seiskarankattu Auburn, ja se kausi taisi olla Gaattoreiden osalta siinä. Viimeistään sitten seuraavalla viikolla Death Valleyssä LSU:n käsittelyssä tulee äitiä ikävä.

Lännessä katselin vähän UCLA:n ottelua Arizonaa vastaan. Hyvät paikat tasoittaa peli lopussa oli, ja eka field goal yritys menikin sisään, mutta sitä oli kai edeltänyt Arizonan aikalisä. Se toimi sitten Arizonan kannalta toivotusti ja sekoitti UCLA:n field goal potkijan spasmat ja yritys meni selvästi ohi, joten tappio tuli UCLA:lle viime viikon uskomattoman voiton jälkeen.

Muualla ei mitään jättiyllätyksiä kai nähty, tai ainakaan kärkijoukkueiden osalta.

Heisman pytystä kilpailevat kiivaimmin nyt ainakin sellaiset nimet kuin Tua Tagovailoa (Alabama), Jalen Hurts (Oklahoma), Justin Fields (Ohio State), Jonathan Taylor (running back, Wisconsin!) , Joe Burrow (LSU) ja Chuba Hubbard (running back, Oklahoma State).
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ei paljon päivitettävää viime viikonlopun tuloksien valossa, paitsi että Go Gators! Florida otti yllätysvoiton kotisuossaan (The Swamp) Auburnista. Joten kuus-nolla, hyvä olla. No heh, kohta tulee sitten kuoleman laaksossa vastaan LSU ja se on sitten menoa se.

University of Central Florida hävisi taas, joten se niistä heidän haaveistaan päästä suurjalkapallojoukkueeksi. Kärjessä tapahtui vähän muutoksia, koska useat joukkueet eivät pelanneet tällä viikolla.

Heisman Trophy -jahdissa ovat edelleen suurinpiirtein samat nimet kärjessä kuin viime viikolla. Otetaan pois joukosta tuo Chuba Hubbard ja lisätään Sam Ehrlinger (Texas QB) ja Clemsonin QB Trevor Lawrence kandidaatteihin.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No sinne menivät Gatorsit, läkähtyivät Death Valleyn kuumuuteen LSU:ssa. Se siitä Floridan kaudesta sitten, kuten uumoilinkin, vaikka kuulemma tunnustusta saivatkin hyvästä pelistä, mutta lopussa LSU meni väkisin ohi.

Kierroksen paukku lienee ollut Georgian haaveiden murtuminen Etelä Karja...ei kun Carolinaa vastaan. Notre Dame piti kuin pitikin pintansa Eteläisen Kalifornian yliopistoa vastaan (USC).

Paljon on vielä tappiottomia joukkueita jäljellä, mutta eiköhän se muutu tässä lähiviikkoina.

Heisman trophysta kilpailtaessa edelleen kärjessä samat nimet kuin edellisissä viesteissä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ei kauheasti päivitettävää. Florida nyt hävisi taas, mutta sillä nyt enää ole paljon väliä, kun LSU:lle jo hävittiin aikaisemmin. Kunhan FSU päihitetään, niin on ollut ihan hyvä kausi.

Viisi rankingien ekaa joukkuetta on vielä tappioitta. Se tosin tulee muuttumaan, kun Trump ja kumppanit menevät katsomaan LSU-Alabamaa tulevana viikonloppuna. Baylor ja Minnesotakin näyttävät olevan toistaiseksi tappiottomia top-25:ssa.

Lisätään Chase Young Ohio Statesta tuohon Heisman Trophysta kamppailevien listaan. Kärjessä siis Burrow, Fields, Hurts, Tagovailoa ja Young jossain järjestyksessä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Alabama - LSU oli hintansa väärti. LSU oli koko ajan hieman niskan päällä, mutta Bamalla oli hetkensä. Lopussa Bamalta loppui aika kesken ja ensimmäinen kotitappio näki illan pimeyden sitten vuoden 2015 käsittääkseni.

Floridalla oli hyvä päivä, mutta näitä Vanderbiltejä ja muita rupusakkeja ei oikein lasketa ja kahden tappion rasittamana kausi on ohi joka tapauksessa. Kunhan siis Floridan Free Shoes University voitetaan.

Muualla Penn State jämähti ja Minnesota jatkaa tappiottomana.

Joe Burrow oli aika vakuuttava Bama pelissä, mutta niin oli LSU:n running back Edwards-Helairekin. Tuollaisella pelillä luulisi olevan mukana Heisman-keskusteluissa jos sitä olisi koko kauden jatkunut.
 

Rocco

Jäsen
Nuo Bowl-ottelut ja rankingit on helpohko selittää vaikka vertaamalla Euroopan jalkapallokarttaan. On viisi kovaa liigaa. Valioliiga, Seria A, La Liga, Bundesliga ja Ligue 1. Nämä ovat ne ns. Power Five, mitä edustaa NCAA:ssa SEC, Big Ten, Big-12, Pac 12 ja ACC. Sitten on muissa liigoissa muutama kova joukkue, kuten Primera Liga, Eredivisie yms. Siitä kun lähtee katsomaan liigojen kärkijoukkueita ja vertaa niitä, saadaan tuloksia vertaamalla neljä parasta rankingin perusteella selville, vaikka välttämättä eivät keskenään ole kauden aikana pelanneet.

Jostakin Eredivisiesta Ajaxin tai Primera Ligasta Porton on vaikea murtautua kärkisakkiin, vaikka voittaisi kauden kaikki ottelunsa, kun vastus omassa liigassa on varsin heikkoa. Vastaavasti Valioliigasta voi monenkin tappion joukkue olla Euroopan kärkirankattu, koska keskinäiset ottelut ovat illasta toiseen todella kovia.


Bowl-otteluilla on tietty historia, eli niissä pelaa usein tietyn konferenssin joukkueita, mutta nyt kun pudotuspelit ovat tulleet mukana kuvioihin, kaksi kuudesta isosta Bowl-ottelusta kiertävällä järjestelmällä on pudotuspeliottelut.

Otetaan vaikka fantasia-tyyliin tämän hetken futisrankingien mukaan:

Pudotuspeliottelu 1:
Fish & Chips Bowl, Lontoo

#1 Juventus (10-2-0) - #4 Borussia Mönchengladbach (8-1-2)

Pudotuspeliottelu 2:
Beer Bowl, München

#2 Liverpool (11-1-0) - #3 Inter Milan (10-1-1)

Pizza Bowl, Torino:

#7 PSG (10-0-3) - #5 Barcelona (8-1-3)

Paella Bowl, Barcelona:

#6 Leicester (8-2-2) - #10 Lazio (7-3-2)

Guinness Bowl, Dublin:

#8 Ajax (11-2-0) - #11 Real Madrid (7-4-1)

Escargot Bowl, Paris:

#9 Chelsea (8-2-2) - #13 Shaktar Donetsk (13-1-0)

-------------------------------------

Bacon Bowl, Kööpenhamina:

#12 Leipzig (6-3-2) - #15 Manchester City (8-1-3)

Kebab Bowl, Istanbul:

#20 Bayern München (6-3-2) - #17 Cagliari (7-3-2)

Schitzel Bowl, Wien:

#14 Benfica (10-0-1) - #24 Hoffenheim (6-2-3)

Sauna Bowl, Helsinki:

# 18 Atletico Madrid (6-6-1) - #NR Red Bull Salzburg (12-2-0)

Cheese Bowl, Bern:

# 19 Sevilla (7-3-3) - #25 Atalanta (6-4-2)

Sky High Bowl, Amsterdam:

#16 Marseille (6-4-3) - #22 Real Sociedad (7-2-4)

Chocolate Bowl, Bryssel:

#21 Porto (9-1-1) - #23 Freiburg (6-3-2)

Pudotuspeleihin neljän sakkiin siis on päässyt kovien liigojen joukkueita, ja kaksi Italian Seria A:sta, Juventus ja Lazio. Pienempiin Bowl-otteluihin, vaikka kovalla 10-0-1 -saldolla Portugalissa pelaava Benfica ei sarjan heikkouden takia pääse ihan kärkeen. Vastaavasti Ukrainassa ylivoimainen Shaktar Donetsk on ollut niin vakuuttava, että heidät on rankattu 13:ksi, ja silti pääsevät noihin kuuden ison Bowl-ottelun joukkueisiin hyvin pienestä liigasta.

Kuten tämäkin selvittää, niin hyvin vaikeaa on rankata joukkueita tiettyyn järjestykseen, kun joukkueet eivät toisiaan vastaan pelaa juuri koskaan. Rankingit ovat arvosteluja, ja siksi isoissa bowl-otteluissa pelaa Real Madrid, Barcelona, Chelsea, Leicester yms, ketkä ovat kovissa liigoissa vähän huonommalla saldolla.

Bowl-otteluita on sen verran, että jokaiselle voitollisen saldon omaavalle joukkueelle on paikka Bowl-ottelussa, riippumatta siitä missä Liigassa pelaa. Siksi joissakin kovassa sarjassa pelaava joukkue, vaikka nyt tällä hetkellä Valioliigassa Tottenham (3-5-4), ei pääsisi Bowl-otteluihin, vaikka varmasti on kovempi joukkue kuin Veikkausliigan voittanut KuPS. Mutta kun KuPS oli (15-8-4), se pääsee Bowl-otteluun, siellä voi vastaan tulla vaikkapa nippanappa voitollisen saldon vetänyt Napoli (5-4-2).

Toivottavasti selvitti asiaa.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tagovailoalla lähti lonkka pois paikoiltaan, kausi ilmeisesti ohi ja mahdollisesti urakin. Tua Tagovailoa suffers potentially career-threatening injury
Todella ikävä tuollainen juttu, mutta kaveri otti kai riskin, kun pelasi loukkaantuneella nilkalla. Nyt hänen uskoaan koetellaan oikein toden teolla.

Huomattava viime kierroksella oli myös Oklahoman nousu voittoon Bayloria vastaan 28-3 tappioasemasta, ja Minnesotan tappiottoman kauden haaveen murtuminen. Nyt enää rankingien kolmen kärki (Ohio State, LSU ja Clemson) ovat tappiottomia.

Heisman kilpailusta tippui luonnollisesti Tuan nimi pois loukkaantumisen myötä. Lisätään taas Hubbard ja Clemsonin QB Trevor Lawrence tuohon Heismanin kärkilistaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Runkosarjakausi alkaa olla ohi ja edessä ovat konferenssifinaalit ja vastaavat pelit ja sitten mennään Bowl-peleihin ja minipleijareihin. Alabama kompuroi loppusuoralla itsensä ulos pleijareista. Kolme joukkuetta kärjessä selvisivät tappioitta: Ohio State, LSU ja Clemson. Katsotaan, miten nämä konferessinfinaalit jne. muuttavat tilannetta, jos muuttavat. Floridalla oli hyvä kausi, kun FSU taipui kotona aika selvästi.

Heisman trophysta kamppailevat selvimmin Burrow, Hurts, Fields, Young ja ehkä Hubbard.
 

Rocco

Jäsen
Okei, runkosarja ja konferenssien finaalit on pelattu, ja nyt jäljellä on enää yksi ottelu per joukkue, niiden osalta ketkä saivat vähintään 6-6 saldon tältä kaudelta, ja kaksi joukkuetta pelaa vielä finaalissa. Vain Toledo oli tällä saldolla ainut joukkue, kuka ei saanut Bowl-paikkaa itselleen.

Pudotuspeleissä kohtaavat siis:

Peach Bowl, Atlanta:

#1 LSU Tigers (13-0) - #4 Oklahoma Sooners (12-1)

Fiesta Bowl, Glendale:

#2 Ohio State Buckeyes (13-0) - #3 Clemson Tigers (13-0)

Nämä kaksi Bowl-ottelua ovat siis tänä vuonna saaneet järjestelyoikeudet pudotuspeliotteluksi. Kolme neljästä tappiottomasta joukkueesta siis ansaitusti pudotuspeleissä. Muut isot Bowl-ottelut ovat siis:

Cotton Bowl, Arlington:

#17 Memphis Tigers (12-1) - #10 Penn State Nittany Lions (10-2)

Orange Bowl, Miami Gardens:

#9 Florida Gators (10-2) - #24 Virginia Cavaliers (9-4)

Rose Bowl, Pasadena:

#6 Oregon Ducks (11-2) - #8 Wisconsin Badgers (10-3)

Sugar Bowl, New Orleans:

#5 Georgia Bulldogs (11-2) - #7 Baylor Bears (11-2)

Ja jos joku ihmettelee, että missä on näistä isoista Bowl-otteluista muutama kärkijoukkue, niin näihin isoihin otteluihin on konferensseilla tietyt sidonnaisuudet. Isojen konferenssien voittajat pääsee automaattisesti johonkin isoon Bowl-otteluun. Jos ei neljän sakissa ole, niin esim. SEC:n paras joukkue on aina Sugar Bowlissa. Nyt kun LSU on konferenssin mestarina 4. sakissa, kakkosena konferenssissa oleva Georgia sai sen paikan. Pac-12 mestari taas on Rose Bowlissa, eli Oregon, ja sielläkin konferenssin kakkonen on siellä, jos mestari on 4. sakissa. Nyt ei ole. Tämä kiertävä pudotuspelirytmi tietysti sotkee sitä aika paljon. SEC kun on todella kova konferenssi, niin sieltä on esim. #12 rankattu Auburn jäänyt näiden 12. ison Bowl-slotin ulkopuolelle, samoin #11 rankattu Utah Pac-12:sta, ja heidän "sijallaan" kuuden ison ottelun joukkueissa on #17 Memphis ja #24 Virginia. Juurikin näiden sidonnaisuuksien takia.

Muita kovia rankattujen joukkueiden otteluita ovat mm:

Washington Huskies - Boise State Broncos
Oklahoma State Cowboys - Texas A&M Aggies
Iowa Hawkeyes - USC Trojans
Texas Longhorns - Utah Utes
Michigan Wolverines - Alabama Crimson Tide
Minnesota Golden Gophers - Auburn Tigers

Koko lista otteluista löytyy vaikka täältä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Heisman trophysta kamppailevat selvimmin Burrow, Hurts, Fields, Young ja ehkä Hubbard.
Ja tuosta joukosta nuo neljä ensin mainittua tosiaan menivät Heisman Trophyn finaaliin. Uskoisin, että Burrow olisi ennakkosuosikki. Katselin vähän tuota LSU - Georgia -peliä ja aika vahvaa työtä Joe teki. Vastapuolella Jake Fromm oli sitten vähemmän vakuuttava.
 

Rocco

Jäsen
Otetaas tässä alkavan Bowl-kauden kunniaksi vähän spekulaatiota ensimmäisistä kahdesta ottelusta.

20.12. Bahamas Bowl: Charlotte 49ers - Buffalo Bulls. 21.00. (Suomen aikaa)

Pieni ja varsin uusi Bowl-ottelu, ja tällä hetkellä ainut mikä pelataan USA:n ulkopuolella. Pelipaikkana on Nassau, Bahaman saarilla. Siksi tämä on erittäin suosittu ottelu, jos tänne joukkue pääsee pelaamaan. Joukkueet eivät koskaan ole kohdanneet toisiaan.

Buffalo Bulls on tässä ottelussa ennakkoon suosikki viiden pisteen erolla. Molemmilla oli konferensseissaan identtinen saldo. 7-5 voitot, ja omassa konferenssissa 5-3. Buffalo aloitti kautensa heikosti, ollen 2-4 kuuden pelatun ottelun jälkeen, mutta lopetti kautensa voittamalla viisi kuudesta jäljellä olevasta ottelusta, tehden vielä neljässä viimeisessä voitto-ottelussaan kaikissa yli 40 pistettä. Buffalo on päästänyt yli 10 pistettä vähemmän per ottelu, mitä 49ers. Charlotten heittopeli on tehokkaampaa kuin Buffalolla, tosin Charlotte on päästänyt tällä kaudella aika tarkalleen 100 jaardia enemmän per ottelu.

Buffalon vahvin osa oli kaudella aika vahvasti juoksupeli, ja ykköskeskushyökkääjä Jaret Patterson. Hän juoksi yhteensä 17 TD:tä ja yli 1600 jaardia, ja yli 200 jaardia lisää heittopeleissä. Kevin Marks pääsi myös yli 1000 jaardin rajan. Kolmosback Dylan McDuffie on pelikiellossa. (Hänen nimi kannattaa pistää mieleen, tosi potentiaalinen NFL-tason pelaaja, mutta vasta freshman eli kahden vuoden päässä NFL:stä.) Puolustuksen puolella Taylor Riggins on ehkäpä mielenkiintoisin nimi. Hyvä pass rusher. Devon Russell ja Aapri Washington pärjäävät Charlotten laitahyökkääjiä vastaan hyvin, mutta löytyykö riittävästi syvyyttä puolustuksen takakentältä, se on kysymysmerkki tässä ottelussa.

Heittopeleissä Antonio Nunn on selkeä ykköskohde QB Kyle Vantreasen heitoille. Buffalo saattaa myös peluuttaa jonkin verran tosi lupaavaa freshmania, Matt Myersia. Myers aloitti kauden, mutta Vantrease tuli loppukaudella puikkoihin ja otti viisi voittoa seitsemästä ottelusta.

Charlotte 49ers on aika tuore joukkue ylimmällä sarjatasolla. Se nostettiin mukaan 2013, ja tämä on ensimmäinen kerta kun joukkue pääsee Bowl-otteluihin. Se aloitti kautensa vielä heikommin kuin Buffalo, voittamalla vain kaksi seitsemästä ottelusta, mutta loput viisi se voitti, osan hyvinkin pienillä marginaaleilla. Voittoputken aloittanut ottelu North Texasia vastaan ratkesi vasta 17 sekuntia ennen loppua tehtyyn touchdowniin.

Charlotten johtotähti on QB Chris Reynolds. Aika paljon Kyler Murrayn kaltainen pelaaja. Varsin lyhyt, juoksee paljon, ja pystyy pelaamaan aikaa linjan takana. Heittämällä 2300 jaardia ja itse juosten 750 jaardia. Juoksuvastuuta joukkue jakaa aika monelle pelaajalle, mutta aloittava keskushyökkääjä lienee Benny LeMay. Lyhyt, mutta vanttera etenijä. Aaron McAllister on samantyylinen pelaaja, mutta Ishod Finger on sitten kevyempi versio, ja hänellä juostaan enemmän linjojen päistä. Heittopeleissä on kentällä usein kolme tai neljä laitahyökkääjää, ja harvemmin yhtään tight endiä. Victor Tucker ja Micaleous Elder ovat pienempiä slot-rissuja, Cameron Dollar ja Tyler Ringwood ovat kookkaampia ja vahvempia. Aika tasaisesti kaikille palloa jaetaan.

Puolustuksen keskustassa Jeff Gemmell pelaa mainiota vuotta, ja voi olla myöhäisten kierrosten NFL.varaus, tai ainakin vapaana agenttina on leirityksellä ensi kaudella. Alex Highsmith on toinen samanlainen kaveri puolustuksen endin tontilla. 68 taklausta, 13,5 säkkiä ja kolmesti vielä pääsi heittopeleissä pallon lyömään maahan. Markees Watts on myös ulomman tukimiehen paikalla usein aiheuttamassa painetta linjan takana, mutta on myös pelannut paljon linjan päässä Highsmithin toisella puolella.

Veikkaan että tässä ottelussa voiton vie Buffalo, vahvan juoksupelin ja sen myötä pitkien heittojen, sekä vahvemman puolustuksen ansiosta.

20.12. Frisco Bowl: Utah State Aggies - Kent State Golden Flashes 02:30 (21.12. puolella, Suomen aikaa)

Utah State on ottelussa ennakkosuosikki. Se voitti vähän kovemmassa konferenssissa 7-5 otteluistaan, Kent State taas heikommassa konferenssissa 6-6. Ottelu on myös hyvin nuori Bowl-ottelu, sillä se pelataan vasta kolmannen kerran. Joukkueet kohtaavat kolmannen kerran historiansa aikana, edellisen kerran tokikin vuonna 1974. Molemmat ovat voittaneet kerran. Pelipaikka on Frisco, Texas, ja stadion on FC Dallasin MLS-joukkueen kotistadion. Utah State on selkeästi enemmän heittävä joukkue, kun Kent State luottaa enemmän juoksupeliin. Se että Kent Staten entisistä pelinrakentajista on tullut eri pelipaikan tähtiä NFL:ään, kertoo vähän minkälaiseen pelityyliin se joutuu usein turvautumaan. Julian Edelman ja Johs Cribbs ovat varmastu tuttuja nimiä, ketkä ovat Kent Statesta QB:n tontilta NFL:ään nousseet eri pelipaikalle.

Utah State voitti ne ottelut mitkä sen etukäteen periaatteessa pitikin, vaikka Colorado State olisi ollut voitettavissa, vastaavasti San Diego State kaatui hyvän esityksen jälkeen. Jordan Love heitti hurjat yli 3000 jaardia kauden aikana. 17 TD:tä, mutta myös 16 syötönkatkoa. Siaosi Mariner oli TD:n osalta ykkösnimi, mutta varsin laajalle porukalle Love palloa jakaa. Odotettavissa on 3 tai 4 laitahyökkääjän muodostelmia. Isossa voitossa Fresno Statea vastaan Mariner otti 11 kiinniottoa, mutta eteni tosi pienellä keskiarvolla, alle 10 jaardia per kiinniotto. Muuten hän venytti kenttää lähes 30 jaardin keskiarvolla. Jordan Nathan on sähäkkä slot-rissu, keneen luotetaan etenkin lyhyissä heitoissa ja mahdollisissa kiinnioton jälkeisissä jaardeissa. Caleb Repp on laitahyökkääjämainen Tight End, ketä taas haetaan usein maalialueen läheisyydessä ja pitkissä heitoissa.

Puolustuksen ykkösnimi on ehdottomasti tukimies David Woodward. Hän oli osan kaudesta poissa kokoonpanosta, mutta silti oli joukkueen taklausykkönen per ottelu. Ja mitä kovempi oli vastus, sitä paremmin hän pelasi. Kovat LSU ja Wake Forest eivät antaneet paljoakaan armoa, mutta Woodward oli mies paikallaan. Hän saattaa jopa lähteä tämän kauden jälkeen NFL-draftiin. Muuten Utah Staten ongelma on ollut saada annettua painetta linjalla vastustajan pelinrakentajille. Se taas tuo paljon painetta takakentälle, ketkä ovatkin aika kovia taklauslukuja omalle pelipaikalleen saaneet. Kent Staten juoksu/lyhytheittopeliä vastaan myös toinen tukimies Kevin Meltzenheimer joutuu isoon rooliin.

Kent State on, kuten yllä olikin jo mainittu, hyvin QB-painotteinen joukkue, osittain heikohkon hyökkäyksen linjan takia. QB Dustin Crum juoksee itse todella paljon, mutta on hyvin tarkka heittämään. Hän juoksi 560 jaardia, mikä ei ole missään määrin paljoa, mutta kuitenkin isoin lukema joukkueessaan. Aika pitkälle joukkue pelaa RPO:ta, eli modernia run-pass -optionia. Joko annetaan pallo keskushyökkääjälle, QB juoksee itse, tai heitetään nopeaa lyhyttä heittoa. Paljon pallo on myös ilmassa, mutta kovin usein ei pitkälle palloa heitetä, koska laitahyökkääjät ovat varsin lyhytkokoista sakkia. Vain Isaiah McCoy on pidempi kohde, mutta muut kolmikosta Carrigan - Price - Dixon ovat sellaista 170cm mittaista varreltaan. Tätä nelikkoa vastaan on vaikea löytää sopivia match-uppeja, mutta DJ Williams lienee se kuka vartioi McCoyta.

Puolustuksessa jos Utah Statella on ongelmia päästä kiinni pelinrakentajaan, niin vielä enemmän ongelmia on Kent Statella. Puolustuksen linja on pahasti alikokoinen, ja jos vastassa on vähänkin parempi hyökkäyksen linja, kuten Utah Statella on, niin Kent Staten puolustuksen linja jää pahasti jalkoihin. Yhdeksän joukkueen parasta taklaajaa ovat tuki- tai takamiehiä, mikä kertoo siitä, että linjan tasalla ei peli usein pysähdy. Heittopuolustuksessa sitten onkin ollut töitä, ja Keith Sherald sekä Jamal Parker ovat saaneet osansa heitoista nimiinsä. Parker lienee pelaaja kuka pelaa Marineria vastaan, ja ehkä Elvis Hines saa ikävän homman Nathanin vartiointiin.

Veikkaan että tämä ottelu menee Utah Staten nimiin pelkästään molemmissa linjoissa olevan ylivoiman takia. Toivon kyllä Kent Statelta räjähtävää ja nopeaa hyökkäyspeliä.
 

Rocco

Jäsen
Ekan pelin veikkaus meni itsellä aikalailla oikein. Buffalo oli kokonaisvaltaisesti parempi joukkue, ja voitti 31-9. Charlotte ei saanut juoksua kuriin, ja kun juoksu toimi vahvasti, muutamat pidemmät heitot aukesivat helposti.

Kent State vastaavasti yllätti positiivisesti. QB Dustin Crum oli aivan pitelemätön, eikä Utah State löytänyt puolustuksellaan aseita Crumin pysäyttämiseen. 26:sta heitosta vain viisi ei jäänyt omien käsiin, 289 jaardia heittämällä ja vielä päälle juosten 147 jaardia. Kova show. Kent State oli myös potkunpalautuksissa todella hyvässä iskussa, niin ne tärkeät kenttäasetelmat oli heti alkuunsa parempia kuin Utah Statella. Toki Utah State teki myös 41 pistettä, mikä aika usein riittää voittoon, mutta Utah Staten puolustus ei pystynyt aivan parhaaseensa. Neljäs neljännes oli Kent Statelta kova. Matthew Trickett upotti myös kaikki viisi potkumaalia Kent Statelle.

Tänään on sitten luvassa kuuden Bowl-ottelun maraton. Luvassa on myös yksi todellinen helmi!

21:00 New Mexico Bowl: Central Michigan Chippewas - San Diego State Aztecs

Ihan mielenkiintoinen kamppailu. San Diego State on ollut sellainen nukkuva jättiläinen pienessä konferenssissa, ja melkein vuosittain joukkueesta joku löytää tiensä NFL:ään asti. Central Michigan on taasen pienen konferenssin menestyjä, ja tänäkin vuonna oli aika korkealla konferenssinsa tilastoissa.

Central Michigan pelasi vähän ailahtelevasti. Se meinasi kaataa ison Miamin alkukaudesta, mutta loppukaudesta tuli vähän yllättävät tappiot Miami (OH):lle. (eli Ohiossa pelaavalle Miamin yliopistolle, millä ei ole sitten University of Miamin kanssa mitään tekemistä.) CMU:lla on aika tasapainoinen hyökkäys, ja kaksi tasavahvaa laitahyökkääjää, Pimpleton ja Sullivan. Samoin keskushyökkääjinä Lewis ja Ward ovat aika tasavahvoja. Mustana hevosena on yli kaksimetrinen Tight End, Tony Poljan, kuka on etenkin maalialueella kirjaimellisesti iso kohde.

Troy Brown on CMU:n puolustuksen ylivoimainen ykkösmies. Kannattaa myös pitää silmällä koko puolustuksen linjaa, sillä neljä oletettua aloittajaa, Bristol, Stuart, Johnson ja Adesanya, säkittivät yhteensä 20 kertaa vastustajan pelinrakentajan tällä kaudella.

San Diego oli taas totutun vahva tällä kaudella, mutta ei riittävän vahva. Se on tässä ottelussa ennakkosuosikki, etenkin puolustuksensa takia. Heittopuolustus on tällä kaudella ollut kova, ja aloittavat kulmapuolustajat Hall ja Barcoo ovat yhteensä 32 heittoa saaneet lyötyä poikki, ja näistä Barcoo ottanut syötönkatkoja kahdeksan. Kyahva Tezino on taasen tukimiehen tontilla sellainen pelaaja, että varmasti on kauden jälkeen NHL-joukkueiden kiikarissa.

Hyökkäys ei vastaavasti ole yhtä valovoimainen, mutta se tekee sen mikä usein riittää voittoon. Ne kolme kauden aikana hävittyä ottelua, joukkue on hävinnyt hyökkäyksen tehottomuuteen. Suurin piste-ero tappio-otteluissa oli kuusi pistettä, ja näissä kolmessa ottelussa pisteitä se teki 17, 13 ja 11. Vastaavasti vain kerran se ylsi yli 30 pisteen tällä kaudella, ja voittomarginaali oli kahta ottelua lukuunottamatta alle 10 pistettä.

Juoksupeleissä on neljä eri pelaajaa saanut yli 60 pallonkantoa. Eniten määrällisesti on Juwan Washingtonilla, mutta jaardikeskiarvolla jaardin parempia keskiarvoja on vetäneet Bell ja Jasmin. Mielenkiintoista on nähdä ketkä eniten palloa tänään kantaa. QB Ryan Agnew on heittänyt hyvällä prosentilla, mutta todella heikoilla keskiarvoilla. Smith ja Matthews saavat laidalla eniten palloja, mutta nämä ns. kakkoskohteet, eli tight endit ja keskushyökkääjät, ovat aika vähäisessä käytössä. Mutta vastaavasti siellä on iso liuta pelaajia, ketkä heittojen kohteina on olleet.

21.30 Mortgage Cure Bowl: Liberty Flames - Georgia Southern Eagles

Nämä molemmat joukkueet on vähän tuntemattomia, koska ovat molemmat hyvin uusia joukkeita korkeimmalla sarjatasolla. Molemmat ovat nostettu vasta tällä vuosikymmenellä mukaan alemmalta sarjatasolta. En kummankaan joukkueen matseja ole nähnyt tällä kaudella muuten kuin koosteissa.

Liberty on hävinnyt tällä kaudella aika runsasmaalisesti ottelunsa. Vastaavasti monessa voitto-ottelussa on se itsekin tehnyt kovia pistelukemia. Ja kun tilastoja katsoo niin ei ihme. Joukkueessa on käytännössä kolme tähtipelaajaa. QB Stephen Calvert (vain viisi syötönkatkoa koko kaudella), RB Frankie Hickson ja WR Antonio Gandy-Golden. Viimeksi mainittu otti lähes puolet joukkueensa kiinniotoista ja jaardeista. Iso, nopea ja hyväkätinen kohde on vaikea puolustettava, joten uskon että GSU tulee hänet tuplaamaan aika varmasti. Tästä kolmikosta jos joku epäonnistuu, illasta tulee synkkä.

Puolustuksessa Jessie Lemonier on suurin pelintekijä puolustuksen linjasta.

Liberty on tällä kaudella edennyt ja myös päästänyt reilusti yli 400 jaardia per ottelu.

GSU on yllätysvalmis. Se oli hyvin lähellä voittaa alkukaudesta Minnesotan, ja voitti rankatun Appalachian Staten. Ainut murskatappio tuli Troy:n käsittelyssä, ja iso tappio mestarisuosikki LSU:lle ei varmasti ketään yllättänyt. Joukkue otti tärkeät kaksi perättäistä jatkoaikavoittoa, oltuaan neljän ottelun jälkeen 1-3, ja näiden myötä oli lopulta 7-5 kauden päätyttyä.

GSU pelaa hyvin pitkälle option-peliä. LInjan takana on usein kolme keskushyökkääjää, ja myös QB Verts juoksee paljon itse. J.D King juoksee usein enemmän linjan läpi. Vastaavasti Wesley Kennedy vikkelämpänä enemmän linjan päistä, ja hän on myös hyvä heittopeleissä. Ja GSU juoksee todella paljon. QB Shai Verts heitti tällä kaudella vain 108 syöttöä. Eli alle 10 per ottelu. Viidellä eri pelaajalla oli yli 50 pallonkantoa tällä kaudella.

GSU lienee ottelussa voittaja. En usko että Libertyn yksipuolinen hyökkäys kantaa pitkälle, ja onko sillä kykyä lukea GSU:n option-peliä?

10:30 Boca Raton Bowl: SMU Mustangs - Florida Atlantic Owls

Otetaan vielä tämä matsi tähän ennakkoon ja loput myöhemmin tänään.

Näistä kolmesta ottelusta tämä oli alkuun se ennakkoon tasaväkisin, mutta pahasti näyttää vesittyvän. Molemmilla joukkueilla on hyvin samanlaiset tilastot kaikilta osilta. Piste-ero kauden ajalta on noin 12 pistettä plussalla, jaardimäärät reilut 60 plussalla, ja molemmilla10 voittoa. SMU on tehnyt enemmän pisteitä kuin FAU, mutta vastaavasti myös päästänyt enemmän.

SMU on aika tasavarmasti nakutellut noin 40 pistettä otteluissaan, oli se sitten voittanut tai hävinnyt. Se on tietysti hyvä merkki, mutta vastaavasti puolustuskaan ei ole dominoinut missään ottelussa. Vasta viikolla 9 tuli ensimmäinen tappio, sekin rankattua Memphisiä vastaan. Niukka 8 pisteen tappio ottelussa, missä tehtiin yhteensä 110 pistettä.

QB Shane Buechele on aikamoinen gunslinger. Onnistumisprosentti on joka kaudella ollut yli 60%, 3600 jaardia, 33 TD:tä ja vain 9 syötönkatkoa. WR James Proche on ollut vaikea pideltävä vastustajan takakenttää vastaan. Nopea ja hyvin kuviot juokseva laitahyökkääjä napsi 14 TD:tä ja yli 40% joukkueensa kiinniotoista. Tärkeä heittokohde on myös Kylen Granson, kuka ei erityisen pitkä ole pelipaikalleen, mutta osaa tehdä itsestään helpon kohteen lyhyille heitoille, etenkin maalialueella. SMU myös juoksee hyvin, Xavier Jones otti yli 5 jaardin keskiarvolla 21 TD:tä.

Puolustuksessa Patrick Nelsonia kannattaa katsoa. Hän pelaa aika vapaassa roolissa, ja tuntuu että hän on lähes kaikkialla. 12 säkkiä safetyn paikalta on järjettömän kova luku. Mies on kaikkialla missä tapahtuu.

FAU sai vähän takapakkia otteluun, kun kolme aloittavaa pelaajaa on pelikiellossa. Deangelo Antoine ja Tavaris Harrison ovat kaksi parasta laitahyökkääjää, ja puolustuksen puolelta AkileisLeroy taasen ykköstukimies. Lisäksi todella kova tight end Harrison Bryant saattaa olla sairauden takia pois ottelusta. Jos Bryant on myös poissa, on poissa 60% joukkueen heitto-TD:stä ja vielä isompi osuus heittojaardeista.

Vaikka QB Chris Robinson pelaa hyvää kautta, jos ei heittokohteita ole niin vaikeaksi menee. John Mitchell ja John Raine ovat aika isossa roolissa, mutta siksi college-futis onkin kiehtovaa, kun puskista voi tulla kuka tahansa ja tehdä ottelussa ihmeitä. Willie Wright saanee ison tontin täytettäväksi slot-rissuna. Juoksuvoittoiseksi saattaa mennä FAU:n peli tänään. Malcolm Davidson on freshman, mutta juossut tosi kovalla 7,0 jaardin keskiarvolla koko kauden. Se on oikeasti todella kova saldo. Hän on aika fyysinen juoksija, ja jääkin nähtäväksi kuinka paljon hänelle vastuuta tulee. FAU on hyvin heittopainotteinen joukkue, ja se taas avaa hyvin juoksua, mutta kun sitä heittouhkaa ei pahemmin ole, niin juoksemisesta tulee hyvin haastavaa.

FAU:n puolustuksessa on taasen se ongelma, että linja ei saa isosti painetta. Ei se sinänsä huonosti ole pelannut, mutta ei sieltä isoja ilonpilkahduksiakaan ole näkynyt.

Nuo pelikiellot kääntävät aika vahvasti kelkkaa SMU:n suuntaan. En usko että tärkeiden pelaajien poissaollessa FAU pystyy SMU:n puolustusta repimään auki.
 

Rocco

Jäsen
00:30 Camellia Bowl: Florida International Panthers - Arkansas State Red Wolves

Tässä ottelussa on hyvin samankaltaiset lähtökohdat kuin tuossa SMU- FAU -ottelussa. Molemmat joukkueet ovat tehneet kauden aikana käytännössä yhtä paljon pisteitä mitä ovat päästäneet ja jaardimääräisestikin molemmat ovat hyvin samoissa. Arkansas State on tehnyt ja myös päästänyt enemmän kuin FIU, ja sama skaala jaardeissa.

FIU on ollut hyvin erikoinen joukkue. Se on sekä voittanut vastustajansa selkeästi, tai sitten hävinnyt selkeästi. Suuri yllätys oli toiseksi viimeisellä viikolla, kun FIU kaatoi Miami Hurricanesin, ja varmasti paikkansa Bowl-kierrokselle. Sitten viimeisellä kierroksella tulikin tappio Marshallia vastaan jatkoajalla.

Pelinrakentajan valinta on aika mielenkiintoista, sillä James Morgan on aika puhdas pocket passer, ja vastaavasti taas Kaylan Wiggins on melkein kuin ylimääräinen keskushyökkääjä. Häntä on aika paljon käytetty suunnitelluissa QB-juoksuissa ja option-peleissä, eli silloin jos Wiggins on kentällä on odotettavissa jotakin erikoista. FIU ei kuitenkaan pyöritä mitään suurta ilmasirkusta, vaan aika juoksuvoittoista on heidän hyökkäys. Tony Gaiter ja Shemar Thompson ovat selkeästi tärkeimmät laitahyökkääjät, ja Anthony Jones ja Napoleon Maxwell ovat pallo kainalossa aika tasapäisiä. Molemmilla on varmasti näyttöpaikka, sillä kumpainenkin haluaa antaa viimeisiä näyttöjä kesän ammattilaiskenttiä ajatellen.

Puolustuksessa kaksoisveljet Richard ja Rishard Dames ovat takakentän lukkoina. Tukimies Sage Lewis on myös antamassa NFL-näyttöjä monipuolisena pelintekijänä. On säkkejä, syötönkatkoja ja paljon taklauksia.

Arkansas State pelaa vähän heikommassa konferenssissa. Se voitti neljä viimeisestä viidestä ottelusta päästäkseen Bowleihin. Etenkin nuo loppukauden voitot olivat isoja voittoja, tosi pienillä marginaaleilla.

Logan Bonner aloitti QB:n tontilla, mutta neljän ottelun jälkeen freshman Layne Hatcher otti ohjat käsiinsä, eikä pahemmin antanut Bonnerille mahdollisuutta palata aloittavaksi. Juoksu-uhkaa ei pahemmin kummaltakaan tule, vaan mennään aika perinteisillä juoksuilla tai heitoilla. Heittopelissä mennään hyvin paljon kolmella tai neljällä laitahyökkääjällä, yhdellä tai kahdella keskushyökkääjällä ja harvoin yhdellä tight endillä. Bayless - Adams - Merritt on kova kolmikko laitahyökkääjän tontilla ja etenkin Omar Bayless on pelintekijä. Siitä kolmikosta ei voi oikein ketään suoraan sulkea pois. Juosten Marcell Murray saa paljon vastuuta.

Puolustuksen End William Bradley-King on ehkä Arkansas Staten tärkein pelaaja. Jos häntä ei saada blokattua, hän on jatkuvasti pelinrakentajan kimpussa. 8,5 säkkiä ja kolmesti aiheuttanut rähmäyksen. Ja jos hän pääsee riehumaan vapaasti, heittopeleissä on takakentällä useita laadukkaita pelaajia napsimaan syötönkatkoja, ja pelaamaan linjalle aikaa peittäessä laitahyökkääjiä.

Vaikea veikata voittajaa.

02:30 Illan helmi: Las Vegas Bowl: Boise State Broncos - Washington Huskies

Lähtökohdat ovat herkulliset. Boise State on ehkä paras joukkue isojen viiden konferenssien ulkopuolelta. Se on monesti ollut isoissa Bowl-otteluissa, ja lähellä oli nytkin. Se hävisi vain kolmella pisteellä BYU:lle, muuten veti kauden tappioitta läpi. Sen tilaa on vaikea arvioida, sillä oikeastaan vain kauden avausvastustaja Florida State on todellinen mittari. Sen Boise State voitti. Lähellä oli kauden aikana muutama tappio myös oman konferenssin vastustajia vastaan. Wyoming ja Colorado State olivat aiheuttaa harmaita hiuksia. Piste- tai jaardieroja on vaikea verrata, koska Boise on niin ylivoimainen Mountain Westissä, ja Washington taas ylempää keskitasoa kovassa Pac-12:ssa.

Boise State käytti kauden aikana kolmea pelinrakentajaa. Hank Bachmayer aloitti kauden ottelut, Chase Cord pelasi kauden keskellä kolme ottelua, ja kauden lopetti Jaylon Henderson. Cord oli ainut QB kuka ottelun hävisi. Kaikilla on kuitenkin ollut vähän ongelmia syötönkatkojen kanssa läpi kauden. Henderson on tilastollisesti paras kolmikosta, ja hänellä on myös varsin hyvä liike ja juoksu-uhka, eli uskoisin että hän aloittaa tänään. John Hightower on monipuolinen laitahyökkääjä ja häntä on aika paljon käytetty myös kikkapeleissä pallonkantajana. Garrett Collingham on tight endinä myös maalialueella aika paha puolustettava. 12 kiinniottoa ja kolme TD:tä koko kaudella. Potkupelit eivät ole joukkueella kovin hyvällä prosentilla onnistuneet, eli tiukassa paikassa voi epäonnistunut field goal olla isokin asia.

Curtis Weaver on ehkä kentän seuratuin pelaaja. Hän on todellinen NFL-tason pass rusher. Pelaa joko pystyssä puhtaana edge rusherina, tai perinteisenä endinä. Hänen hommaa helpottaa paljon se, että Washingtonin vasen tackle hyökkäyksen linjasta, Trey Adams, aikoo jättää ottelun väliin tulevan NFL-draftin takia. Boise Staten puolustus on ollut todella kova, toki vastustajat aika heikkoja, että puolustus ei kovin pitkiä pätkiä ole kentällä ollut kauden aikana. Uskoisin että pelaavat nytkin paljon 3-4:sta, missä Weaver ja muut tukimiehet ovat yksi tai kaksi kerrallaan blitzaamassa.

Washington taas on pelannut kovassa konferenssissa pelannut läpi kauden kovia vastustajia vastaan. Viidestä tappiosta neljä ovat olleet hyvinkin niukkoja, joten pienellä onnella Washington voisi olla paljon isommassa paikassa. Vain Stanfordille kärsitty tappio oli enemmän kuin yksi TD.

Jacob Eason on vähän kaksijakoinen QB. Hyvinä päivinä hän näyttää tähdeltä, ja hän heittikin lähes 3000 jaardia tällä kaudella. Mutta joskus tulee pahoja lukuvirheitä ja todella helpon näköisiä virheitä. Ja nyt kun häneltä puuttuu linjasta potentiaalinen 1-2 kierroksen NFL-varaus linjasta suojelemasta hänen selkäpuolta, sekä heittopeleistä huippukova Tight End Hunter Bryant, niin ilta ei tosiaan ole helppo. Cade Otton on hyvä korvaaja Bryantille, mutta etenkin laitahyökkääjien tulee onnistua ja nousta esiin. Muutama yllättävä nimi on noussut esiin. Jordan Chin, kolme kiinniottoa, kaksi TD:tä. Todella nopea pelaaja. Puka Nacua, seitsemän kiinniottoa, kaksi TD:tä. Olisiko tänään taas näistä back-up -pelaajista yhden pelin ihmeiksi? Sentteri Nick Harris on linjan keskellä myös sellainen kaveri, kuka pystyy blokkaamaan juoksupeleissä alakentällä vahvasti, joten saa nähdä juoksutetaanko Salvon Ahmedia paljon keskeltä.

Elijah Molden on varmasti takakentällä kaveri, kuka varjostaa Hightoweria. Hänellä on puolet joukkueen heittopuolustuksen maahanlyönneistä. Hyvin vaikea ohitettava miespuolustuksessa, ja hän myös lukee todella hyvin aluepuolustuksessa omaa puoltaan. Veikkaan että ottaa tässäkin ottelussa yhden katkon ja lyö maahan ainakin kolme syöttöä. Linjassa Benning Potoa'e tulee olemaan avainasemassa, ja häntä varmasti tuplataan jatkuvasti, ja se avannee muille linjamiehille 1-1 tilanteita linjassa.

Boise State on kyllä yllätysvalmis, mutta saattaa olla että Washingtonin rutiini isoista peleistä ja tietty laatu joka pelipaikalla on se ero millä Washington tänään niukasti voiton ottaa.
 

Rocco

Jäsen
Ja illan viimeinen ottelu:

04:00: New Orleans Bowl: Appalachian State Mountaineers - UAB Blazers

Tässä on yksi Bowl-kauden etukäteen yksipuolisin ottelu. AppSt on lähtökohtaisesti niin paljon parempi, kuin vasta muutaman vuoden ajan elossa ollut UAB. Kauaa ei UAB ole ollut taas olemassa, kun 2014 kauden jälkeen koulu lopetti jenkkifutiksen. Pari vuotta myöhemmin laji otettiin takaisin koulun lajiohjelmaan, ja parin vuoden poissaolosta huolimatta, joukkue on pelannut kohtalaisen hyvin. Silti, matkalla on parin vuoden tauko värväyksissä, olemassa olevien pelaajien kehityksessä, valmennuksen linjauksissa yms. Joitakin helpotuksia koulu sai itselleen, ettei aivan pystymetsästä joudu aloittamaan, mutta tasoero on koulujen välillä silti todella kova.

UAB on hyvä puolustusjoukkue. Vastassa on vaan #20 rankattu AppSt, kuka on tälläkin kaudella kaatanut altavastaajan asemasta joukkueen jos toisenkin. Monet muistaa joukkueen siitä, kun se kaatoi Michiganin kymmenisen vuotta sitten, kun AppSt vielä pelasi alemmalla yliopistotasolla. Pelin piti olla Michiganille lämmittelyottelu, mutta niin vain AppSt teki yhden kaikkien aikojen collefe-futiksen yllätyksen voittamalla ottelun. Sittemmin muutaman vuoden myöhemmin AppSt on ollut mukana ylemmällä tasolla ja jatkanut kovaa menoaan.

AppSt on tehnyt 19 pistettä enemmän per ottelu kuin sen vastustajat. UAB vaivaiset 3 enemmän. Ainut suuri ero tilastoissa löytyy juoksupelissä. UAB on yksi maan parhaista juoksupuolustuksista, kun vastaavasti juoksuhyökkäys on ollut AppSt:lle tällä kaudella sen vahvuus. Silti tasoero erittäin vahva, etenkin linjojen kamppailussa.

Zac Thomas on AppSt:n QB ja ollut todella hyvä. 26/6 on TD/int -suhde, mikä on kieltämättä kunnioitusta herättävä. Juoksu on Darrynton Evansin johdolla edelleen hyvä tukijalka mihin nojata. Hän juoksi peräti 17 TD:tä kauden aikana, kun koko joukkuekin peräti 34. Siitä huolimatta 28 TD:tä tuli heittopelistä.

Akeem Davis-Gaither on puolustuksen tähti ja on monen NFL-seuran kiikarissa. Ei mikään kärkipään varaus, mutta hänestä saa monipuolisen ja luotettavan 3-4 kierroksen varauksen. AppSt:lla on siinä mielessä hyvä linja puolustuksessa, että he eivät ole tähtiä, vastaavasti muut saavat ottaa kunnian. Se vaan on usein linjan ansiota, vaikka se ei tilastossa näy.

No, UAB on myös joukkue täynnä urheilijoita. Alabama on jenkkifutiksen kuumin osavaltio. Se pelasi vain yhden todella kovan ottelun, Tennesseetä vastaan. Toki se hävisi rumasti myös FAU:lle, kuka tänään hakkasi ennakkosuosikki SMU:n aivan nurmen pintaan.

Puolustus on UAB:n vahvuus ja kannattaa katsoa tukimieskaksikkoa Kristopher Moll ja Jordan Smith. Kaksikolla on yhteensä 19 säkkiä tällä kaudella, ja sen myötä etenkin Jordan Smith ja Dy'jonn Turner ovat saaneet safetyn paikalla nauttia kiireessä heitettyjen heittojen katkomisesta. Garrett Marino saa myös puolustuksen linjan keskellä tehdä elämänsä ottelun, jos meinaa avittaa joukkueensa voittoon.

UAB:n hyökkäys ei pahemmin loista. Raamikas ja vahva Spencer Brown on pallonkantajana vaikea kaadettava, ja häntäkin kaavaillaan fullbackiksi ammattilaiskentille. QB Tyler Johnston heitti melkein yhtä monta syötönkatkoa kuin TD:tä. Laitahyökkääjät ovat ottaneet paljon pitkiä kiinniottoja ja sitä kautta heillä on hyvä kiinniotto/TD -suhde, mutta pahasti näyttää siltä ettei Tyler Johnston koko iltaa pysty pakenemaan painetta, vaikka hyvä juoksija onkin.

Jos UAB voittaa, niin lopetan nämä kirjoittelut lopullisesti.
 

Rocco

Jäsen
Joulukiireet yllätti, ja vasta nyt ehdin analysoida vielä pari matsia ennen joulua.

Paraikaa on menossa Marshall - UCF.

UCF oli, ja on vieläkin yksi suurista pikkukouluista. Toki taitaa olla USA:n opiskelijamäärältään suurin tai ainakin suurimpia kouluja, mutta vasta tässä 2010-luvulla on joukkueesta tullut iso tekijä jenkkifutiskentällä. Marshall taasen on pienen konferenssin keskitason koulu, mistä on aina silloin tällöin tullut muutama kova pelaaja. UCF oli konferenssissaan 9-3, ja kaikki tappiot oli todella niukkoja. Tulsa ja Cincinnati voitti UCF:n kolmella pisteellä, Pittsburgh yhdellä. Eli ei ollut todellakaan kaukana, että UCF olisi taas vetänyt tappiottoman kauden, kuten nykyisen Nebraskan päävalmentajan Scott Frostin alaisuudessa.

UCF:n QB Dillon Gabriel pelaa vasta ensimmäistä vuottaan, mutta teki siitä huolimatta kovaa jälkeä. 3400 jaardia heittopeleissä, 27 TD:tä ja vain 7 syötönkatkoa. Matsi on jo menossa tällä hetkellä, joten ei sen isompaa tästä. Pari UCF:n pelaajaa on tulevaan draftiin listattu jonnekin 3-7 kierroksille. Puolustuksen linjasta Brendon Hayes sekä takakentältä Richie Grant.

Marshall oli 8-4 tällä kaudella, ja voitti monta peliä tosi tiukalla erolla. Tällä kaudella ei joukkueessa todellisia tähtiä ole, ja kun koulu ei tunnetusti ole kovin haluttu koulu, niin sen pitää pärjätä niillä ketkä saa, ja pelaajat ovat kotoisin tosi laajalta alueelta. Sopivasti juuri Floridasta iso osa. Hyökkäyksen linjan sentteri Levi Brown on potentiaalinen NFL-pelaaja tästä sakista. Hyökkäyksessä vastuuta jaetaan todella laajalle materiaalille, mutta isoin osa heitoista on suunnattu Tight Endeille. Marhall kärsii myös koon puutteesta monilla pelipaikoilla.

UCF on tätä ottelua viemässä, eikä ihme.

24.12. klo 03:00 (eli 25. päivän puolella) Hawaii Bowl: Hawaii Rainbow Warriors - Brigham Young Cougars

Hyvin mielenkiintoinen ja ennakkoon myös tasaväkinen ottelu. Hawaii saa pelata kotikentällään, kun Brigham Young "joutuu" lentämään Hawaille. Tuskin kukaan siitä pahastuu, mutta matkana se on pitkä. Molemmilla on aika tehokas hyökkäys, mutta BYU:n puolustus on ollut tällä kaudella parempaa. Hawaii oli tällä kaudella 9-5 ja jos ihmettelette tuota vähän isompaa ottelumäärää, niin pitkien matkojen kompensointia varten Hawaii saa pelata yhden kotiottelun muita enemmän.

Hawaii on aina ollut todella kova heittojoukkue. Colt Brennan ja Timmy Chang ovat vuosien saatossa tehneet lukuisia NCAA:n ennätyksiä, eikä tälläkään kaudella ole Cole McDonald kovin huonosti palloa ilmaan laittanut. Hän on myös aika liikkuva, ja pystyy rikkoutuneista peleistä tekemään itsekin jaloilla pelejä. Kentällä on lähes poikkeuksetta neljä laitahyökkääjää, ja kohtalaisen tasaisesti palloa toimitetaan kaikille. Se on pieni ongelma, että tänäkään vuonna joukkueella ei ole kookkaita laitahyökkääjiä, vaan lähes poikkeuksetta kaikki pelaajat ovat alle 180cm, mikä on monissa tilanteissa ongelma. McDonald on myös ehkä tulevan kesän Draftissa 6-7 kierroksen varaus, tai jopa aiemmin jos oikein haluaa hakea. Samoin laitahyökkääjä Cedric Byrd. Potkunpalauttaja Lincoln Victor on myös tosi vaarallinen kunhan pääsee vauhtiin.

Puolustus on ollut aina vähän heikko Hawaiilla. Vain 16 säkkiä tällä kaudella, ja syötönkatkoja 12, joista toki 4 palautettiin pohjiin. Puolustus on 4-2-5, eli myös siellä vähän näkyy pelaajiston pienuus.

BYU ei kuulu mihinkään konferenssiin, vaan pelaa Independent-joukkueena. Kausi on mennyt BYU:lla aika vuoristoratana. Se voitti mm. Tennesseen, Boise Staten ja USC:n, mutta sitten hävisi ennakkosuosikkina selkeästi heikommille Toledolle ja South Floridalle. Kotikentällä BYU on aika hyvä, osittain varmasti korkean ilmanalan takia. Se pelaa kotipelinsä 1400m korkeudessa. BYU on myös hyvin uskonnollinen koulu, ja sen omistaa Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, eli aika haasteellista on kouluun saada huippu-urheilijoita. Lisäksi monille pelaajille, ketkä kyseiseen kirkkoon kuuluu, tulee lähetystyötä koulun jälkeen tai koulun aikana, niin kovin montaa pelaajaa ei NFL:ään tietään löydä. mm. Ziggy Ansah, Taysom Hill ja Kyle Van Noy ovat tällä hetkellä aika isossakin roolissa. Ja Steve Young aikanaan.

Yleensä BYU pelaa kolmella laitahyökkääjällä, yhdellä keskushyökkääjällä ja yhdellä tight endillä. Keskushyökkääjiä on pyöritetty hyvin tasaisesti, eikä siellä ole selkeää ykkösbackia tällä kaudella oikein ollut. Katoa Lopini lienee aloittavana. Vähemmän käytetty Jackson McChesney olisi kiva nähdä kentällä. Hän on vetänyt monta todella pitkää juoksua, ja jaardikeskiarvo on hurja 11 jaardia per kanto. Matt Bushman on hyökkäyksen kovin nimi, ja hän saattaa olla seuraava NFL-pelaaja BYU:sta. Hyvät raamit omaava Tight End oli myös ykköskiinniottaja kaudella, mutta hänkin sai kasaan "vain" paria jaardia vaille 600 jaardia.

BYU:n puolustus on hyökkäystä parempi, ja sillä tulee olemaan todella iso tehtävä Hawaiin ilmasirkuksen pysäyttämisessä. Se ei ole kovin hyvin onnistunut säkityksissä, mutta yhteensä 10 eri pelaajaa onnistui syötönkatkoissa. BYU on ollut aina hyvä joukkue tuomaan kovia tukimiehiä, ja sillä osastolla on myös tällä kaudella joukkueen vahvuus. Sukulaispojat Kaufusi x 3 ovat kaikki varmaan aloituksessa, kaksi tukimiehinä ja yksi puolustuksen endinä, kaksi veljestä ja yksi serkku. Kavika Fonua, Payton Wilgar ja Max Tooley ovat kaikki pelintekijöitä.

Huomionarvoista on BYU:n tosi heikot saldot potkupeleissä. Jake Oldroydilla on kova jalka, ja on 2/2 yli 50 jaardisissa, mutta on vain 5/9 30-39 jaardisissa.

Luulen että Hawaiin heittosirkus on liikaa BYU:n takakentälle, ja 2-3 TD:n erolla Warriors ottelun vie.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös