CMX

[Ted Raikas]

No, eilen tuli YleX:lta ohjelma, missä oli Yrjänä vieraana. Siellä mm. soiteltiin hänen mielimusiikkiansa vuosien varrelta ja siihen ryhmään kuului mm. King Crimson, Rush, David Sylvian ja Peter Gabriel, sen lisäksi ainakin Yes ja Leonard Cohen. Eipä tuo A.W. ole koskaan kiistänytkään näiden vaikutusta CMX:n musiikkiin.

 

[yyz]

Jos etsii referenssejä, Rushin lisäksi toinen pitkän linjan vaikuttaja eli King Crimson kyllä kuuluu tälläkin levyllä. Uudemmista jo mainittu Tool ja jopa Porcupine Tree lienevät käyneet kuuntelussa. Myös David Sylviania ja Peter Gabrielia muistuttavaa maalailua olen kuulevinani siellä täällä, kuten kaikissa Auringon jälkeisissä albumeissa.

Yrjänän itsensä mukaan viitteitä Rushin suuntaan olisi löytynyt enemmänkin kuultavaksi, jos bassot olisi miksattu hieman enemmän pintaan.

 

[mice]

Tulihan tuo Talvikuningas sittenkin ostettua. Ja täytyy myöntää, että kuulostaa päivä päivältä paremmalta. Ihan kauniita melodioitakin tuonne on saatu väliin upotettua, eikä tuo nyt niin progea ole ainakaan omasta mielestäni. Mikä on siis vain hyvä asia.

Vuoden parhaita kotimaisia tekeleitä tähän mennessä(jää toki Viikatteen & Sonata Arctican taakse).

 

[Miguel]

Pakkahuoneella

Soitannollinen puoli tuntuisi olevan hanskassa ja syntikalla on aika iso osa, joten Raken voisi ainakin tällä levyllä sanoa olevan bändin viides jäsen. Tavallaan hetkittäin tunnelma soitossa imaisi niin, että unohti kuuntelevansa CMX:aa, vaikka tuttujakin elementtejä oli. Tämä voikin pitkässä juoksussa olla levyn ehdoton vahvuus, jos se illuusio pitää.

Eihän levyllä syntikka mitenkään dominoivassa osassa ole, mutta taustamaiseman maalaamisessa Raken näppäilyt ovat tärkeä palanen. Kuten bändi itsekin kotisivuillaan on todennut, kitarat on vain moneen kertaan saatu kuulostamaan joltain muulta kuin kitaralta.

Nyt tätä on päästy kokemaan livenäkin. CMX päätti tällä kertaa pistää ihan uudenlaisen kiertuekonseptin ja otti Martti Salmisen mukaan koskettimiin. Livenä muutamissa kappaleissa kitarariffi oli korvattu Salmisen soitannolla, mutta enimmäkseen syntikan rooli oli kuten levyllä eli äänitapetin luomista varten. Hyvin taipui Talvikuninkaan kappaleet myös livesoittoon.

Siinä missä nykyään monilla suurempien bändien soittajilla on ties kuinka monta instrumenttia jokaisella keikalla, CMX tuntuu vetävän samoilla soittimilla aivan läpi keikan. Edes akustista kitaraa ei kaivettu missään vaiheessa esiin, vaikka muutamissa kappaleissa (Tuulilukko, Pilvien kuningas) se olisi aika ilmeinen valinta ollut. Syntikka sai riittää pehmeämpien äänien loihtimiseen.

Setti oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen.

Kaikkivaltias
Resurssikysymys
Pretoriaanikyborgit
Vallan haamut
Tuulilukko
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen
Tähtilaivan kapteeni
Parvatin tietäjä
Punainen komentaja
Sivu paholaisen päiväkirjasta
Olkoon täysi sinun maljasi
Quanta
Kaikkivaltiaan peili
--
Turkoosi
Pilvien kuningas

Tuskinpa tuo mihinkään kiertueen aikana muuttuu, mutta varmaan Tavastialla yleisö hurraa suosikeilleen siinä määrin, että tupla-encoret vielä tulevat. Pakkahuoneellakin se vaikutti olevan lähellä.

Takarivissä yleisö oli varmasti pettyneellä mitävittua-asenteella. Lähempänä lavaa meininki näytti olevan koko ajan hyvä, vaikkei mitään kovin tanssittavia kappaleita ollutkaan. Keikka ei ollut ihan parhaita mitä bändiltä olen nähnyt, mutta mieleenpainuvimpia kyllä. Hatunnosto siitä, että pistivät kerralla noin erikoisen setin piittaamatta siitä miten yleisö reagoi.

Lähes kymmenminuuttiset OTSM ja Pilvien kuningaskin toimivat oikein hyvin. Lopun instrumentaalivaiheet olivat kunnon irrottelua. Resurssikysymys oli juuri niin saatanan kova kuin odottaa saattoi. Ja Yrjänän mustikanvärinen naama sitä huutaessa ehdottomasti näkemisen arvoinen

Eiköhän tuo pidä vielä ensi perjantaina Lahdessa uudelleen tsekata, kun kerran ilmaiseksi pääsee.

 

[Sistis]

Takarivissä yleisö oli varmasti pettyneellä mitävittua-asenteella. Lähempänä lavaa meininki näytti olevan koko ajan hyvä, vaikkei mitään kovin tanssittavia kappaleita ollutkaan. Keikka ei ollut ihan parhaita mitä bändiltä olen nähnyt, mutta mieleenpainuvimpia kyllä. Hatunnosto siitä, että pistivät kerralla noin erikoisen setin piittaamatta siitä miten yleisö reagoi.

Minä taas pidin tätä keikkaa ehdottomasti parhaimpana CMX:n keikkana, jonka olen onnitunut näkemään. Tuntui siltä, että soundien dynamiikka ja bändin lavameininki oli paljon parempaa, kuin aiemmilla näkemilläni, joita on jotenkin vaivannut sellainen kliininen läpisoiton maku. Tosin tällä kertaa biisimateriaalikin oli sellaista, että mahdollisti tämän meningin. Itse tuijotin keikkaa melko edessä ja myös takarivissä. Molemmissa meininki toimi hyvin.

Jarkko Martikainen lämppärinä oli myös hyvä. Erityisesti lämmitti miehen tulkitsema sikermä, jossa esiintyivät ainakin Maj Karman Rukous, CMX:n Suljettu Astia ja Kotiteollisuuden Tämän taivaan alla.

 

[Ted Raikas]

Hienolta on vaikuttanut settilista pitkin noita keikkoja. Sopivan progea ja Talvikuningas onneksi likimain kokonaan mukana. Suoranaisesti heikkoja osia levy kun ei pidä sisällään, niin ei harmita, mitä siltä soitetaan. Kaikki toimii tavalla tai toisella. Muutkin valinnat on sieltä sopivan progesta ja hämärämmästä päästä CMX:aa, mikä on hienoa ja sopivat tuon Talvikuninkaan kanssa yhteen. Turkoosi särähtää tuolta kyllä esiin vähän oudosti ja taitaa olla mukana lähinnä kosiskelemassa sitä hittiporukkaa, vaikka ei tuo Turkoosikaan mikään hiteistä hitein nyt ole ja sinänsä hieno biisi kaikin puolin, ei vaan sovi mielestäni settiin. Harmi, että pudottivat Baikonurin pois listalta, haluaisin itse kuulla sen joskus...

Joulukuussa Tavastialle siis menossa ja parasta tähän saakka koettua CMX-keikkaa odotan.

Miguelille kiitoksia tiedosta, on totta, ettei se syntikka nyt lopulta niin paljon hallitsekaan, mutta tuntuu taustalla kuitenkin, hyvässä mielessä toki. Tuosta en ollut alunperin selvillä, että kitarat on saatu kuulostamaan syntikkaääniltä, luin siitä kyllä jälkeenpäin. Sekin ratkaisu toimii erinomaisesti.

 

[Monte-Cristo]

Heh, bändin kiertuepäiväkirjan mukaan RateYourMusic.comissa on meneillään Radiohead-fanien kampanja "liian hyvin" arvostelulistalla sijoittuneen Talvikuninkaan tiputtamiseksi pois Radiopään uusimman tieltä.

Virgin Oilissa oli tosiaan hyvä meininki, oli muistaakseni sama setti kuin mikä Pakkahuoneella, Turkoosin tilalla vain Elokuun kruunu (?!?). Bändillä näytti olevan erinomaisen hauskaa lavalla, ja näköjään Yrjänä kiertuepäiväkirjassa keikkaa yhdeksi parhaista ikinä hehkuttaakin.

 

[Juze]

Joo, kyllä takarivistä kuului monia "paskin keikka koskaan" -kommentteja. Enkä yhtään ihmettele, varsinkin jos Talvikuningas on jäänyt vähälle kuuntelulle. Eikä nuo 10 minuuttiset mitään tunnelmankohottajia olleet.
Itelle kolahti koviten Resurssikysymys, ja Aionin biisit. Erityisesti Sivu paholaisen päiväkirjasta oli kovin hämmentävä kokemus.

 

[Evil]

CMX telkkarissa tänään. MTV3 Max-kanavan Stage-ohjelma, aikaa vajaat puoli tuntia eli klo 19.00.

 

[V-man]

Talvikuningas on täyttä skeidaa ja uusin kiertue oli täyttä rahan haaskausta. Ainoa CMX:n keikka ikinä mitä en ole jaksanut kuunnella loppuun asti (n. 20 keikkaa nähtynä). Ehkä se olisi toiminut paremmin selvinpäin tai takarivissä viinilasi kourassa, mutta nousuhumalassa eturivissä alkoi vaan vituttamaan. Kesän keikkasetti puolestaan hipoi täydellisyyttä. Tai no jos saisi settiin vielä enemmän vanhaa rähinää, niin sillon olisi täydellistä. Sitä nyt tuskin koskaan tullaan näkemään/kuulemaan.

Jännä etten pidä yhtään CMX:n progetouhuista, vaikka noin muuten progeilusta pidänkin. Porcupine Treet, Riversidet ja muut kolisee täysillä, mutta Dinosaurus ja Talvikuningas ei sitten ollenkaan. CMX:n musiikki on hyvää, progehtava musa on hyvää, mutta CMX:n proge on paskaa.

 

[Ted Raikas]

Talvikuningas on täyttä skeidaa ja uusin kiertue oli täyttä rahan haaskausta.

Kas. Olen itse ihan toista mieltä molemmista argumenteista. Joulukuussa tuli Tavastialla käytyä ja täytyy todeta, että oli juuri sitä CMX:aa, mitä olen aina halunnut kuulla. Tai no ainakin jo vuosia. Biisilista oli vakuuttava ja lähes täydellinen, ainoa ns. kauneusvirhe mielestäni oli Turkoosi. Vaikka upea kappale onkin, se tuntui tuossa setissä jotenkin väkinäiseltä tutulta hitiltä, joka on pakko tunkea, että tietty porukka ei täysin repisi pelihousujaan. Olisin Baikonurin mielelläni kuullut sen tilalla, kuten kiertueen alkupuolilla oli. Olisi sopinut teemaankin paremmin.

No, ei valittamista kuitenkaan. Tuulilukko, Sivu paholaisen päiväkirjasta, Olkoon täysi sinun maljasi ja Pilvien kuningas oli senluokan biisejä, että oksat pois. Varsinkin kaksi viimeeksi mainittua oli jotain euforiaan verrattavissa olevaa. Omasta mielestäni CMX:n tulisi livekeikoissaankin progeilla tuohon tapaan enemmän, mutta ehkei makeaa mahan täydeltä. Olen kuitenkin aivan hiton tyytyväinen, että tuli mentyä, oli nimittäin tipalla se, etten päässyt.

Talvikuninkaan materiaalikin toimi livenä mainiosti, olisin kyllä levyn kaikki kappaleet kuullut mielelläni, mutta meni hyvin putkeen näinkin.

Tässä siis analyysia muutaman kuukauden takaisesta keikasta, mutta pidin kyllä todella paljon. =)

 

[pancor]

Yksi myöhäisherännäinen ilmoittautuu. En ole oikeastaan koskaan juuri CMX:tä innostunut enkä omistanut ainuttakaan yhtyeen levyä ennen, kuin tänään heräteostoksena ostin tuon Talvikuninkaan karvalakkimallin. Täysin ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja tai aikaisemmin kuultuja kappaleita lykkäsin levyn soittimeen ja aloitin kuuntelun.

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen oli hieman hämmentynyt olo, kuin olisi juuri saanut luettua hyvän kirjan loppuun mutta ei oikein vielä ymmärtänyt täysin lukemaansa. Siis levy soimaan toistamiseen ja nyt kuuntelin jo ajatuksen kanssa. Massiivinen eepos alkaa pikkuhiljaa avautumaan ja paljastamaan hienouksiaan. Muutamat biisien kohdat kuulostavat helvetin hyviltä mutta en oikein löydä sitä yhtenäistä punaista lankaa. Hyvältä kuulostaa siis mutta en vieläkään usko saaneeni kaikkea irti.

Kolmannen kuuntelusession jälkeen tuntuu, kuin olisin juuri todistanut jotakin suurta. Olo on hämmentynyt, levy jolta en odottanut juuri mitään on saanut minut täysin otteeseensa. En voi, kuin ihmetellä Yrjänän ja kumppaneiden uskomattomiin sfääreihin nousevaa luovuutta, sävellys- ja soittotaitoa. A.W:n tulkinta on vahvaa, kuin adamantium. En oikein keksi kuinka voisin tätä olotilaa kuvata paremmin, kuin englantilaisella lauseella "I'm in total awe".

En lähtisi nostamaan yksittäisiä kappaleita esiin toisiaan parempina, koska mielestäni jokainen kappale on osa suurempaa kokonaisuutta. Eihän kirjojakaan arvostella erottelemalla yksittäisiä lukuja. Arvostukseni yhtyettä kohtaan nousi juuri aivan uudelle tasolle. Jos arvioisin tämän levyn asteikolla 1/10 niin tulos olisi täysi 10. Kliseistä sanoa, että levy on enemmän, kuin kappaleittensa summa mutta näin tämän levyn kohdalla todellakin on.

 

[V-man]

Yksi myöhäisherännäinen ilmoittautuu.

Laitappa levylautasellesi seuraavaksi kolmikko Aurinko, Aura, Rautakantele ja anna niille muutama kuuntelukerta aikaa avautua. Takaan ettet pety. Aurinko saattaa kyllä olla alkuun ehkä hiukan hankala, mutta useimpien mielestä se on sitten kuitenki loppujen lopuksi kaikkein paras levy.

edit: Unohdin Cloaca Maximat. Niillähän se tietenkin kannattaa aloittaa.

 

[Ted Raikas]

Aurinko saattaa kyllä olla alkuun ehkä hiukan hankala, mutta useimpien mielestä se on sitten kuitenki loppujen lopuksi kaikkein paras levy.

Aura, Vainajala, Dinosaurus S., Aion ja Talvikuningas menee ihan heittämällä sen ohi. Ei sillä, etteikö Auringolla olisi omat hyvät hetkensäkin.

 

[V-man]

Aura, Vainajala, Dinosaurus S., Aion ja Talvikuningas menee ihan heittämällä sen ohi. Ei sillä, etteikö Auringolla olisi omat hyvät hetkensäkin.

No joo. Turhapa näistä on väitellä kun edustamme täysin eri koulukuntaa. Kolmikärki ja Aurinko ovat omat suosikkini. Vainajalassa ei ole mitään syvyyttä. Semmoista radiohittiä koko levy. Sama homma Isohaaran kanssa. Dino pölyttyy hyllyssä ja Talvikuningas oli rahan haaskausta. Aion/Pedot tutkapari oli loistava. Varsinaisena tupla-albumina ne olisivat toimineet vieläkin paremmin. Juuri sopivasti rähinää ja rauhallisia hetkiä, eikä ollenkaan sitä onnetonta CMX-progea josta en pidä lainkaan.

 

[Ted Raikas]

No joo. Turhapa näistä on väitellä kun edustamme täysin eri koulukuntaa.

Näinhän se taitaa asian laita olla. Löydän toki miellyttäviä piirteitä vanhemmiltakin albumeilta, eikä se rähinä lainkaan häiritse. Syystä tai toisesta niiden kuuntelut on kuitenkin aina jääneet vähäisemmäksi, ei ole löytynyt tarttumapintaa. Omasta mielestäni tosiaan CMX on parantunut iän myötä kuin viini ja löydän uusimmilta albumeilta hemmetisti kaikenlaisia sävyjä ja ulottuvuuksia ja pieniä jippoja, jotka koukuttaa kerta toisensa jälkeen ja avautuu vähitellen.

Omasta mielestäni CMX on siis juuri parhaimmillaan silloin kun "progeilee", mutta tämä tosiaan jakaa mielipiteitä aika vahvastikin. Uskon, että vaikutusta on silläkin, milloin on ruvennut bändiä seuraamaan ja minkä albumin/albumien kohdalla. Omalla kohdallani se tapahtui Isohaaran aikoihin vasta. Tosin kyseinen albumi on kokonaisuudessaan bändin heikoimpia. Alkuun pidin siitä tosi paljon, mutta se kului aika nopeasti puhki. Aion ja Aura oli sitten ne jotka räjäytti potin.

Vaan hyvähän se on, kun löytyy jokaiselle jotakin tuosta laajasta tuotannosta. =)

 

[Sininen Lanka]

Vainajalassa ei ole mitään syvyyttä. Semmoista radiohittiä koko levy.

Ei sitten mikään ihmekään, koska Vainajala on ainoa Cmx:n levy mistä olen pitänyt. Jos minulta kysyttäisiin, niin saisivat tehdä samanlaista poppista jatkossakin \o/

 

[Ted Raikas]

Jos minulta kysyttäisiin, niin saisivat tehdä samanlaista poppista jatkossakin \o/

No poppia ja poppia. Omasta mielestäni siellä on jo aika paljon viitteitä tulevasta nimenomaan Dinosaurus Stereophonicusta kohden, eli progressiivisempia ja mutkikkaampia sävyjä. Vaikka sellainen tietty suoraviivaisuus ja tarttuvuus sitä albumia leimaakin. Joka tapauksessa yksi suosikkejani. Albumin nimikkobiisi, Taivaan lapset ja Vierasta viljaa ovat aivan mahtavia kappaleita.

 

[haunted shores]

Albumin nimikkobiisi, Taivaan lapset ja Vierasta viljaa ovat aivan mahtavia kappaleita.

Ottaenkin huomioon, etten ole alkuunkaan mikään cmx-fani niin yhtyeen koko tuotanto hyllystäni kyllä löytyy. Varsin mielenkiintoisen, mutta sekaisen ja epätasaisen tuotannon osalta tämä kyseinen Vainajala-levy on sinänsä merkittävä, että siltä löytyy orkesterin uran hienoin hetki, eli "Vanha Talvitie". Joka siis sävellyksenä (ja myös sanoituksineen) on kaikinpuolin täydellinen.

Albumeista kokonaisuutena aivan omaa luokkaansa ovat Aura, Talvikuningas ja Dinosaurus S.

Muut ovat sitten enemmän tai vähemmän joko epätasaisia, liian "mainstreamia" meikäläisen makuun, tai yksinkertaisesti huonoja (Discopolis).

 

[Dominator131]

Jos kiinnostaa ruokailla A.W. Yrjänän menuun malliin, niin käväiskääpä Ravintola Ilveksessä tässä maaliskuun aikana. Yrjänän suunnittelema menu on ruokalistoilla. Tässä vielä linkkiä juttuun:
http://www.metrolive.fi/lehti/Yrj%E4n%E4%E4n+iski+lihanhimo/360/

 

[pancor]

Kertokaapas kokeneemmat CMX fanit mitä levyjä minun seuraavaksi kannattaisi hankkia loistavan Talvikuninkaan seuraksi? En todellakaan etsi mitään CMX:n "helpointa" levyä vaan nimenomaan jotakin Talvikuninkaan tapaista hyvinkin vaikeasti avautuvaa, raskasta ja monipuolista pakettia. En rehellisesti sanoen usko, että pari ensimmäistä punk levyä juuri uppoisivat mutta muuten olen kyllä avoin ehdotuksille. Myös perustelut ja pienet kuvaukset levyjen tyyleistä olisivat hyvin tervetulleita.

 

[mice]

Niin. Tämähän on vaikea kysymys. Helpompia levyjä ovat selvästi ainakin Vainajala ja Isohaara. Toisaalta täysin mielipidekysymys, sillä itselleni CMX:n tuotannosta uppoaa nimenomaan edellä mainitut albumit sekä Talvikuningas ja Pedot. Aion ja Dinosaurus eivät maistu tippaakaan, joten niitä en voi sinullekaan suositella. Liikaa progea. Mutta jos sellainen siis uppoaa, niin kokeilepa noita.

Vanhemmista levyistä kaikkia ei hyllystä löydy, joten en niitä lähde vertailemaan.

 

[Miguel]

pancorille vaikeammista levyistä:

Dinosaurus: Selvästi itsetarkoituksellisin progeteos, kahden levyn suuruudenhullu projekti. Varmaan aika yksimielisessä rintamassa albumia voi sanoa hieman ylipitkäksi, mutta tuskinpa pitkän linjan CMX-diggareille tuo ylipituus on syy olla pitämättä Dinosta. Progekiemuroista joko tykkää tai ei tykkää. Minä tykkään, vaikka välillä meneekin vähän överiksi. Useita kevyitä ja kauniita kappaleita, mutta silti ainoa oikeasti singlenä toimiva biisi on suoraviivaisesti rokkaava Meidän syntimme. Vastapainona 70- ja 80-luvun progen henkistä vaikeaa metelöintiä.

Aion: Paholaistematiikkaan nojaava, hieman progehenkinen levy, mutta biisit ovat pituudeltaan aika normaalitasoa. Tuntui joskus todella vahvatunnelmaiselta, mutta teho ei ole enää samanlainen kymmenien ja kymmenien kuuntelukertojen jälkeen. CMX:n aatelia silti. Muutamia hyviä sävellyksiä ja reipasta kikkailua koneistettujen äänimaisemien kanssa.

Pedot: "Vaikean" ja "helpon" levyn risteytys. Teemat enimmäkseen synkkiä ja joukossa on joitakin hyvin konstikkaita kappaleita, mutta voittopuolisesti biisien yleissoundi on poppaileva. Luullakseni levy jakaa mielipiteitä aika vahvasti. Osa pitää liian laimeana ja jotkut välityönä. Varsinaisena klassikkona Petoja tuskin juuri kukaan pitää, mutta sellainen hyvä neljän tähden levy varmasti monen mielestä, myös minun.

90-luvun tuotannosta peräänkuuluttamiasi "vaikeita" levyjä on vaikeampi löytää. Kolmikärki on silkkaa hc:tä, Veljeskunta hieman itseään etsiskelevää siirtymävaihetta, Aurinko taas jo aika vahvaa CMX:n näköistä hevirokkia, joskin vähän raakiletta sellaista. Aurinkoa seuranneilla Auralla ja Rautakanteleella tyyli on jalostetumpi ja seesteisempi. Vaikka bändin tyyli on muuttunut uran aikana monesti, minun korvani sanovat, että Auralla ja Rautakanteleella CMX kuulostaa eniten CMX:ltä. Ehkä sen vuoksi ne ovat kaikkein rakkaimpia levyjä koko tuotannosta yhä ja edelleen, vaikka kummatkin albumit ovat varsin nopeasti avautuvia teoksia.

Sen jälkeinen Discopolis on konevaikutteinen kokeilulevy, joka ei toimi meikäläiseen muuten kuin yksittäisten raitojen osalta. Sitten vaihtui rumpali Kanniaisesta Peippoon, ja bändi alkoi Vainajalan jälkeen löytää musiikillisen kunnianhimonsa. Tuloksista voi sitten kukin olla omaa mieltä.

 

[Ted Raikas]

Alkaa olla taas se aika vuodesta, että CMX heittää sitä keikkaakin. Tuntuu usein olevan syksy/alkutalvi noiden herrojen mieluisinta keikkailuaikaa, kun silloin tuntuvat olevan baanalla. Tälläiseltä näyttää keikkalista, ryövätty CMX:n kotisivuilta:

PE 12/09/08 Tallinna, Rock Cafe
LA 13/09/08 Helsinki, Nosturi
PE 07/11/08 Hämeenlinna, Sirkus
LA 08/11/08 Helsinki, Virgin Oil
TO 13/11/08 Joensuu, Areena
PE 14/11/08 Lahti, Finlandia-klubi
LA 15/11/08 Tampere, Pakkahuone
TO 20/11/08 Pori, Bar Kino
PE 21/11/08 Jyväskylä, Lutakko
LA 22/11/08 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
KE 26/11/08 Oulu, Tähti
TO 27/11/08 Rovaniemi, Tivoli
PE 28/11/08 Tornio, Umpitunneli
LA 29/11/08 Kuopio, Työnkulma
TO 04/12/08 Turku, Kåren
PE 05/12/08 Helsinki, Tavastia
LA 06/12/08 Helsinki, Tavastia

Noin. Melko paljon keikkaa pukkaa. Noista olisi itse tarkoitus päästä ainakin parille keikalle. Todennäköisesti Virgin Oil ja jompikumpi Tavastian seteistä, ehkä joku muukin vielä (esim Hämeenlinna tai Lahti). Olisihan tuo jo Nosturissa tuossa ihan lähiaikoina, mutta muut esiintyjät ei oikein nappaa, joten saa jäädä kun vaihtoehtoja on kerran nyt muitakin.

 

[Moto]

5.12. keikalle on jo lippu hommattuna. Itsenäisyyspäivän ja -aaton keikat Tavastialla taitavat olla jo lähes vuosittainen perinne.

Muutaman viikon takaisessa Rumbassa oli hämmentävä uutinen, jonka mukaan CMX on taas julkaisemassa kokoelmalevyä. Ei kuitenkaan tällä kertaa mitään Cloaca Maximaa, vaan perinteisemmän hittikokoelman. Sellaiselle kyllä varmasti löytyy markkinat, mutta fanien kannalta asian tekee kiusalliseksi se, että mukana on jokunen uusi biisi ja bonuksena joku "hc punk EP". Tiedä häntä, mitä ajatella. Useimmiten keski-ikäisten paluu juurilleen kuulostaa lähinnä säälittävältä. Olisivat mieluummin vaan julkaisseet jonkun peruskokoelman ilman mitään uutta, kun satunnaiset radionkuuntelijat, joille tuollaiset kokoelmat on suunnattu, tuskin piittaavat mistään punk-ep:istä.

Taidanpa kuitenkin odottaa hinnan putoamista, ellei tuo EP sitten ole vain joku rajoitetun painoksen bonus.