CD-keräilijän painajainen

[Moto]

Vieläkin tärisen... Kenenkään musiikinystävän tai levyjen keräilijän en haluaisi kokevan samaa...

Niin lauantaina meikäläinen muutti uuteen kämppään ja kävi varsin ikävä tilanne vanhan kämpän päässä. Minulla on sellainen kymmenisen vuotta vanha, hieman hutera cd-teline, jossa on about 60 levyä. No, minäpä päätin sitten säästää laatikkotilaa ja kantaa hyllykön sellaisenaan pakettiautoon, ei siinä pitäisi minkään mennä pieleen. Kaikki muut levyhyllyköt oli jo tuossa vaiheessa turvallisesti autossa.

Ei kun hylly tukevaan syliotteeseen ja menoksi. Portaiden puolivälissä sitten alkoi hyllykössä tuntua ikävää natinaa ja liikettä ja ehdin vain ajatella, että "EI JUMALAUTA, NYT SE HAJOAA!!!". Samalla sekunnin kymmenyksellä hyllykön toinen pääty on oikeassa kädessäni, loput hyllyköstä roikkuu vasemmassa kädessäni ja noin 60 cd-levyä vierii ryminällä portaita alaspäin. Ei saisi verrata näin vakavaan asiaan, mutta näky vaikutti henkilökohtaisella tasolla miltei yhtä epätodelliselta kuin WTC-tornien sortuminen.

Eipä siinä muu auttanut, kun cd-levyjen jäännökset kerätä isoon muovipussiin ja tutkia vahingot myöhemmin. Illalla kun uskallauduin pussin avaamaan, näytti siltä, että vauriot taisivat jäädä odotettua pienemmiksi. Noin 15 levyn kotelot menee vaihtoon, mutta itse cd-levyt eivät juuri näyttäneet vaurioita kärsineen. Ainoa, mihin oli tullut sen näköinen naarmu, että soittaminen saattaa häiriintyä oli Rock Super Stars vol 2 - kokoelma, Anttilan tarjouslaarista, hinta muistaakseni 19.90. Onneksi tuossa hyllykössä oli lähinnä pelkkiä kokoelmia ja muutama aakkosten loppupään levy. Jos se olisi ollut vaikka cd-single-hylly, en uskalla ajatellakaan, minkälaisen raivokohtauksen olisin saanut...

Eli kannatti säästää sitä laatikkotilaa, totta vie. Sitä vain ihmettelen, miksi sen hyllyn piti juuri portaissa hajota? Olisi hajonnut heti nostovaiheessa, niin levyt olisivat pudonneet turvallisesti(?) matolle tai edes autossa, jolloin levyjen kerääminen olisi ollut helpompaa. Taisi olla herra Murphy asialla...

 

[Timbit]

Vilpitön osanottoni! Ehkä sen naarmuuntuneen levyn saa vielä hiottua kuuntelukelpoiseksi, ainakin kannattaa yrittää. Onneksi materiaaliset tappiot eivät yltäneet samoihin mittoihin kuin henkiset kärsimykset.

Minulle sattui vähän samantapainen vahinko, kun muutin toukokuun lopussa. Ajattelin samoin, eli eiköhän sen telineen voi viedä sinne autoon ihan sinällään. Ei muuta kuin teline kantoon ja menoksi. Kuinka ollakaan, kaverini oli käyttänyt hyväkseen saniteettitiloja, ja suoritti oven avaamisen täsmälleen samalla hetkellä kun olin oven toisella puolella. Ovi jysähti suoraan kyynärpäähäni, ja tästä johtunut heilahdus aiheutti noin kolmenkymmenen cd-levyn vauhdikkaan poistumisen telineestä. Vain yhdestä meni kansi hajalle, naarmuja ei tullut yhteenkään. Mutta sydän pamppaili vielä pitkään kun ajatteli, mitä olisi voinut tapahtua.

 

[OneBigRed]

Todistin kaverin muutossa kun ystävä+pahvilaatikollinen cd-levyjä vaihtoivat etenemistapaa jäisessä (hiekoitetussa) alamäessä. :D

Aika moni levy kaipasi hiontaa sen jälkeen...

 

[kerpo]

Vähän menee off-topic, mutta edellisen viestin luettuani, tuli mieleen kuinka viime talvena minulta ja kaveriltani pääsi pesukone karkuun.

Liukui mäkeä pitkin 6-7 metriä, kunnes pysähtyi roskiksen kylkeen.

 

[Demon Allbran]

Auts... Mä olen sentään tiputtanut pahimmillaankin vain parikymmentä levyä kerralla. Onneksi tosiaan voi ostaa uusia koteloita. Mistä tulikin mieleen kysymys: menettääkö levy aitoutensa, jos kannet vaihdetaan prikulleen samanlaisiin tai vaikka sellaisiin, joista puuttuu EMI- tai muu teksti? :confused:

 

[Kullervo]

CD-teline

Ei ihan liity aiheeseen, mutta jonkinlainen painajainen tästäkin voi muodostua.

Vaimo pisti olohuoneen sisustuksen uusiksi ja olisi tarvetta uudelle CD-telineelle. Huonekaluliikkeiden anti on vain perin surkea. Vaatimuksena olisi puinen, tyylikäs, pölysuojattu vähintään 200 levyn torni. Onko kokemusta mistä löytyisi sopiva malli. Hinta pitäisi olla kohtuullinen, mutta siitä voi olla pakko tinkiä.

 

[Ted Raikas]

Tapaus kuulostaa juuri joltain sellaiselta mitä voisi allekirjoittaneellekin kuvitella tapahtuvan... Onneksi mitään aivan korvaamattomia vahinkoja levyillesi ei siis päässyt tapahtumaan. Itselläni esim. on muutamia aika harvinaisia ja kalliinpuoleisiakin levyjä, joille en tuollaista kohtaloa millään haluaisi.

Tämä on näitä tapauksia ihmisen elämästä kun ajattelee pääsevänsä helpolla ja tyytyy pikaratkaisuihin, mutta lopputulos onkin sitten sieltä vaivalloisimmasta päästä, siivo jne. Niinhän se on että laiskuudesta sakotetaan ja puoliksi tehty on puoliksi kustu tai jotain sinnepäin. Eikä nämä olleet mitään moitteita, errare humanum est.

 

[finnishninja]

Meille musiikkimiehille on tarjolla todella harvoin hyvää kamaa. CD-telineet ovat juuri näitä jotka jäävät käteen ja levyt kedolla ja epäkäytännöllisiä pilareita jotka kaatuvat kun vähän tönäisee jne.
Sama juttu itse stereopenkkien kanssa. Lastulevystä väsättyjä hökötyksiä jotka menevät jo kasatessa rikki.

Itse kyllästyin aikoinaan näihin huijauksiin ja aloin tekemään hyllyni itse. Viimeisen penkkini hitsailin telineputkesta, jotka täytin hiekalla. Hyllyt paksusta mahongista. Ei kaadu, ei huoju ja on ystävällinen myös tärinöille sun muille häiriöille. Samaan syssyyn on myös mahdollista kiinnittää takapuolelle nätisti jakorasiat soittimien tepseleille.

 

[Moto]

Kuinkas sattuikaan, että tämä lähemmäs kaksi vuotta vanha painajaiseni kaivettiin juuri nyt ylös, sillä juuri viime viikolla vihdoin testailin vähän tarkemmin turmassa loukkaantuneita levyjä. Kun ne tosiaan olivat suuremmaksi osaksi jotain Anttilan halpalaarien sekalaiskokoelmia, ei kyseisiin levyihin ole tullut pahemmin koskettua. Tulos: Viestissä mainitulta Rock Superstars vol 2:lta kaksi raitaa kiukutteli tietokoneen asemassa (kokeilin ripata mp3:ksi ja kahden kohdalla tuli virheitä), mutta stereo kuitenkin soitti molemmat kunnolla. Ilmeisesti niin vähällä selvittiin, mutta saattaapa tuolla olla vielä joitain muita, missä on vikoja.

Ja myös syy miksi tämä on ylös nostettu, on minulle ajankohtainen, koska taas vaihteeksi on hyllyt täyttymässä, enkä enää keksi, mihin tämän 31 neliön sisälle saa järkevästi mahdutettua uuden hyllyn. Mikä siinä tosiaan voi olla niin vaikeaa? Miksi kukaan huonekalutehtailija ei tajua tehdä pari metriä korkeaa, saman verran leveää ja parikymmentä senttiä syvää hyllykköä? Alin hylly tuplasti muita korkeammaksi, niin sinne saa boxit ja vaikka vinyyleitä. Ei mitään turhia kikkailuja, muutama lauta yhteen ja se on siinä. Ilmainen vinkki, olkaa hyvä arvon tehtailijat. Luuletteko, että ihmiset haluavat huoneistoonsa jotain metallista väännettyjä kiikkeriä spiraaleita, jotka vievät tolkuttomasti tilaa, joihin mahtuu vain muutama kymmenen cd:tä ja jotka sopivat tyylinsä puolesta korkeintaan MIR:n sisustukseen? Häh?

Varmaan melkein paras ratkaisu, jonka olen löytänyt on Sotkan "slim-teline" (tai jotain sinne päin). Sen hankin korvaamaan turmassa tuhoutuneen telineen ja se on noin 170 senttiä korkea, mutta vaivaiset 25 leveä. Silti siihen menee mukavasti noin 190 tavallista cd-koteloa ja niissä on oikein valmiit reiät ja tuli muistaakseni mutteritkin mukana, millä voi pultata useamman hyllykön yhteen. Sellaisia kolme, neljä rinnakkain niin on jo aika massiivinen hylly, joka mahtuu jo vähän isompikin kokoelma.

No, löysin Sotkan sivulta sellaisen hinnankin ja oli noin tuplasti kalliimpi, mitä olisin muistellut. 42 euroa. Huokaus...

 

[teemu73]

Milläköhän hinnalla saisi sellaisen järkevän telineen (tai telineitä), jossa saisi siirrettyä koko nipun helposti eteenpäin? Tarkoitan siis, että kun pidän levyt aakkosjärjestyksessä, niin ei ole kovin mukava ostaessaan vaikka Abban levyn siirtää koko paska (n.500 tällä hetkellä) yksitellen levy kerrallaan omiin koloihinsa.

 

[Leon]

Hirvittää ajatuskin, että joutuisin siirtämään n. 700 cd:täni just nyt. Tilaongelman ratkaisin muutamalla Ikean Robin-hyllyllä, joka vetää vajaat 250 cd:tä (jaettu 2x7 lokeroon, muistaakseni 17 normaalikokoista cd:tä per lokero). Muuta säilytystilaa siinä ei valitettavasti ole, mutta tuplakotelot eivät avorakenteen ansiosta aiheuta ongelmia.

EDIT: se olikin 17 eikä 14 cd:tä per lokero. Ja se koko jäi mainitsematta, eli n. 150 cm korkea ja puolisen metriä leveä kokonaisuus, useita eri värejä, materiaalina sisustuslevy :-p (no, kaikkea ei voi saada). Hinta ~50€.

 

[finnishninja]

Yksi ratkaisu (joka tosin ei tule kysymykseenkään kaikille) on tehdä joskus tilaa raakasti, elikkä myydä pois levyt joita ei koskaan kuitenkaan kuuntele.
Itse aloitin viemällä puolet kellariin, vuoden päästä myin ne ja ostin rahoilla uutta musiikkia. Sain siis näin vaihdettua musiikin, jota en koskaan kuunnellut uuteen musiikkin.
Jokaisen hyllystä löytyy myös näitä "hyvä olla olemassa" levyjä, jotka vievät vain tilaa. Itsellänikin oli levyjä, joita en kuunnellut kertaakaan. Järjetöntä hommaa pitää sellaisia hyllyssä pölyyntymässä.

 

[Everton]

Jaahas, onpas aikoinaan mennyt tämä ketju ohi silmien. Joten pahasti myöhästyneet surunvalittelut Motolle. Itse en varmasti pystyisi purkamaan tuntojani kirjallisessa muodossa edes vitutusketjuun, mikäli moinen sattuisi minulle. Ainakaan jos kyseisessä kasassa olisi myös silkkihansikkain käsiteltäviä digipackeja.

Levyjen lisääntyminen on kyllä aiheuttanut pulmaa meidänkin taloudessamme. Vaatimuksia ei ole montaa, mutta ne raakkaavaat useimmat valmiit vaihtoehdot pois. Levyjen pitää olla suojassa pölyltä, helposti saatavilla ja järjestettävissä aakkosjärjestykseen ja pitää mahtua noin tuhatkunta levyä.

Meidän ratkaisuksumme ongelmaan tuli kuin varkain. Meille raahattiin komea lasiovinen ja pelitaustainen baarikaapin rohjake, ja kaikki oli kerrassaan mahtavaa. Paitsi... Levyissähän on sellainen kumma vika, että ne vain lisääntyy. Ilmeisesti yön aikana salaa, sillä eihän niitä tule ostettua.

Joten kolmella (turhan väljällä) hyllyllä varsutettu kaappi uhkasi jäädä pieneksi. Ensiapua tarjosi vanha cd-torni-hökötys, johon sai sullottua kokoelmat. Vaan eihän siitä kauaa apua ollut, joten levyjä piti alkaa pinoamaan päällekkäin. Siis kaksi riviä yhdelle hyllylle. Nythän ne on sitten pinottu epämääräisistä pinoista niin, eikä tilaa taida olla kuin parille uudelle hankinnalle. Lisäksi hivenen ärsyttävää on, mikäli ottaa levyn siitä alemmasta hyllystä niin ylemmästä tipahtaa joku väärälle paikalle. C-H ja ST-Z osastot jäävätkin nyt hieman paitsioon. Pitäisi kai tehdä joku välilevysysteemi siihen - hyllyä varten en uskalla alkaa lasiin ylimääräisiä reikiä poraamaan.

Harvemmin tarvittavat kokoelmat siirsin sitten väliaikaisesti lasivitriiniin jonka nostin katonrajaan, baarikaapin päälle. Joten nyt voisi jotain sulloa siihen tornikauhistukseen. Mutta mikä onkaan typerämpää kuin pitää levyjä monessa eri paikkaa?

Olen tässä suunnitellut jopa nikkarointiin ryhtymistä. Siinäkin on vain se ongelma, että isolla vaivalla tehty systeemi jää kuitenkin joskus pieneksi, ja silloin vasta harmittaakin. C-kaseteille rakensin aikoinaan oikean mittatilaustornin, mutta eihän siihenkään mahtunut kuin about pari sataa, eli puolet kassuista.

 

[vision]

Itselläni on kaksi tällaista telinettä. Yhteen menee 190 levyä eikä levyjen siirtäminen tuota (kauhean) suurta tuskaa.
Tätä harkitsin kanssa.

Vajaa vuosi tapahtunut muutto helpotti kummasti minun levyjen mahtumista, n. 100 levyä lähti kavereille tai suoraan roskiin.

 

[Maple Leaf]

Omat jokunen sata cd-levyäni ovat (gulp) Lundia-hyllyssä. Yhteen hyllyyn mahtuu noin runsaat 70 levyä, mutta koska olen rakentanut levyjen paikoille jonkinlaisen logiikan, olen ladannut joka hyllyyn noin 60 levyä. Näin kokoelmalle jää tilaa elää, eli toisten lähteä ja uusien tulla ilman, että jonkinlainen logiikka kärsii. Lundian (gulp) etu on se, että hyllyvälien säätämisen mahdollisuus tarjoaa myös vinyylialbumeille mahdollisuuden olla käsillä muun musiikkikirjaston kanssa. Lundia (gulp) on kieltämättä tyyliltään hyvin keskiluokkainen valinta, mutta onhan se käytännöllinen kuin mikä. Hyllyjen syvyyskin tarjoaa mahdollisuuden jemmata näytillä olevan cd-rivin taakse ns. roskalevyjä, joista ei halua luopua. Lundian (gulp) kanssa on vain muistettava asettaa esillä olevat cd:t etureunastaan muutaman sentin hyllyn ulkopuolelle, muuten niitä on ylhäältä laskien kakkos-, kolmos- jne. hyllyistä mahdoton kuunneltavaksi repiä.

 

[D4]

CD-hylly

Minullakin (ts. minulla ja vaimolla) on Lundia-hyllykkö olohuoneessa. Tosin kyseessä ei ole ihan perus-Lundia, vaan takalevyllä ja väli/päätylevyillä varustettu malli.

Joka tapauksessa, Lundia-hyllyyn saa cd-hyllykön varsin näppärästi siten, että säätää hyllyvälin juuri cd:tä suuremmaksi (rakoa jää n. puoli senttiä, joten tila tulee varsin hyvin käytetyksi) ja laittaa hyllyjen perälle laudan tai kovalevynpalasen siten, että hyllyyn työnnettävä cd pysähtyy juuri hyllyn ulkoreunan kohdalle. Näin pystyy estämään sen, että levyt vahingossa valahtavat hyllyn peräseinälle (näin pienellä hyllyvälillä niitä ei sieltä toisten levyjen takaa saa millään pois muuta kuin ottamalla reilun kasan cd:itä pois edestä) ja tuloksena varsin tyylikäs cd-rivistö.

 

[finnishninja]

CD-hylly

Itse olen näitä pilareita vastaan.

Tässä yksi seinään porattava johon mahtuu 108 levyä. Niitä voi sitten ostaa lisää sitä mukaa kun tarvitsee tai kerralla muutaman ylimääräiseen kasvunvaraa.

Kamulla on tälläinen , jonka hän on porannut hieman ylemmäksi seinälle, hän kun ei halua hakea levyä lattialla polvillaan.Tämä on minusta makee!

 

[Vteich]

Näille jutuille oli hauska hymyillä säälivän ymmärtävästi... niin kauan kunnes sattui omalle kohdalle. Parempi ketju olisi varmaan vitutusketju.

Asun vielä n. 1½ kuukautta kotona vanhempien seurana. Käyn töissä. Tänään tulin töistä kotiin. Äiti sanoi heti ovesta tultuani, että ei saa alkaa noitumaan, kun menen huoneeseeni. En tajunnut.

Ensimmäisenä huoneessa osui silmiin lappu näppiksen päällä faijalta. Oli laittamassa cd-asemaa koneeseen kiinni ja meni kaatamaan samalla kolme levyhyllykköä. Jep, yhteensä noin 190 levyä pitkin lattiaa (pudotus n. 30 cm). Kiva juttu. Hieman vituttaa, kun ainoa asia, mitä on koko elämänsä silkkihansikkain yrittänyt pitää kunnossa, kokee tuollaista. Ja kun ei voi edes syyttää itseä tumpeloinnista. Vetää sanattomaksi.

Saldo:
15 koteloa käyttökelvottomana. 36 levyä saanut naarmuja. Suurin osa naarmuista näitä mukavia pitkänmallisia. Vielä ei tiedossa kuinka moni on kuuntelukelvoton, kiva urakka edessä tarkistaa. 1 kansilehti hukassa.

Ja loppuun pieni filosofinen pähkinä: Miksi VITUSSA kaikki Anttilan 5 markan paskalevyt ovat kuin tehtaalta tuotuja ja vastaavasti kaikki 36 kärsinyttä levyä ovat ahkerasti soitettuja ja tärkeitä levyjä? Ma kusun vaan?

 

[Nännimäinen]

Meidänkin perheen cd:t majailevat Lundian hyllyssä. Hyllyvälin tosiaan saa säädettyä sopivaksi ja levyt järjestettyä nätteihin riveihin. A.Aallon rytmiorkesterin lätyn ostaminenkaan ei tuottaisi ongelmia, sillä kokoelma siirtyy tarvittaessa vaivattomasti yhden pykälän eteenpäin. Ainoa probleema on juuri se, mihin joku jo viittasikin: levyt karkaavat helposti liian syvälle hyllyn kätköihin. Näin käy helposti, jos yrittää ängetä cd:tä johonkin ahtaaseen rakoon. Mainittu takaseinä korjaisi kyllä asian.

Lundian hyllyä voi kyllä lämpimästi suositella sellaiselle, joka ei halua kämppäänsä mitään erillistä valaistua cd-alttaria, vaan haluaa kätkeä levyt diskreetisti muun sälän sekaan. Muutaman sadan levyn kokoelma istuu isossa kirjahyllyssä siististi niteiden seassa.

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti finnishninja
Yksi ratkaisu (joka tosin ei tule kysymykseenkään kaikille) on tehdä joskus tilaa raakasti, elikkä myydä pois levyt joita ei koskaan kuitenkaan kuuntele.

Jokaisen hyllystä löytyy myös näitä "hyvä olla olemassa" levyjä, jotka vievät vain tilaa. Itsellänikin oli levyjä, joita en kuunnellut kertaakaan. Järjetöntä hommaa pitää sellaisia hyllyssä pölyyntymässä.

Omistin aikanaan 80-luvulla mukavan vinyylikokoelman, jonka päätin sitten opiskeluaikojen rahapulassa ja mainitsemastasi "en ikinä näitä edes kuuntele"-näkökulmasta muuttaa käteiseksi. Siinä meni divariin muutama sata turhinta levyä. Mm. Metallican Jump in the fire -maxisingle (kappaleet löytyvät LP:ltäkin), Iron Maidenin Women in uniform - maxisingle (helvetin huono kappale), Riff Raffin tuotannon osin nimikirjoituksin varustettuna (äh). Plus kaikkea törkeää kasariheviä. Arvaapa vituttaako nyt? Miten voi mieli ja makutottumukset heitellä niin laidasta laitaan yhden ihmisiän aikana? Että kasarihevi kuullostaa taas hyvältä ja jos niitä lähtee divarista metsästämään saa maksaa itsensä kipeäksi.

Neuvoni siis: jos olet nuorempi henkilö, elä elä elä heitä niitä kerran hankkimiasi levyjä mihinkään. Pistä vaikka turhimmat pehmustettuun pahvilaatikkoon tiiviisti ja tämä laatikko ullakolle/varastoon. Saahan sitä tilaa näin hyllykköön. Samalla järjestät itsellesi kolmenkymmenen vuoden viiveellä mukavan yllätyksen.

 

[Moto]

Vteich taisi sitten korottaa minun onnettomuuteni vähintään toiseen potenssiin. Syvimmät osanottoni... Toivottavasti kovin moni levy ei tuhoutunut lopullisesti.

Kuuluisa Mr. Murphy osaa kyllä hyvin vaikuttaa noihin CD:iden hajoamiseen. Esimerkiksi, mitä erikoisempi kotelo, sitä todennäköisemmin se hajoaa pudotessaan. Itse onnistuin esim. aikoinaan hajottamaan sellaisen nykyään jo standardin ohuen kahden cd:n kotelon aikana, jolloin niitä ei vielä näkynyt juuri ollenkaan. Onneksi paria vuotta myöhemmin sellaisia sai ostettua tyhjänäkin, joten se onnettomuus tuli kuitattua. Lemonatorin debyyttilevyn keltainen sisus on osin teipillä kasassa, kun se lattialle pudotessaan hajosi. Ihme kyllä ne levyä paikoillaan pitävät "hampaat" pysyivät ehjänä, mutta reunus halkesi ikävästi.

Erityisen silkkihansikkain pitää käsitellä esim. Pet Shop Boysin Very-albumia, jossa on se oranssi näppyläkansi ja Manicsin This Is my Truthin erikoispainosta, jossa levyn ja esittäjän nimi on painettu suoraan koteloon... Olen melkein yllättynyt, etten ole onnistunut hajottamaan niitä.

Yläpesällä on hyvä pointti. Jos lähtisin tarkastelemaan nyt noin 700 cd:n kokoelmaani, luultavasti ainakin puolet on sellaisia, mitä en ole kuunnellut ainakaan viiteen vuoteen ja niistä puolet sellaisia, mitä tuskin koskaan tulee kuuntelemaankaan... Mutta kuitenkin... Jos jonain päivänä. Levykeräililyn alkumetreillä jonkin verran luovuin levyistäni, ehkä ainoa mikä on pikkuisen harmittanut jälkeenpäin oli se Sporttihitit-kokoelma, jolla esim. Eppujen Urheiluhullu alunperin julkaistiin. Tuskin sillä mitään keräilyarvoa olisi ja varmaan sen löytäisi helpostikin divarista, jos haluaisi, mutta kuitenkin olisi ihan kiva lisä CD-hyllyssä.

Tämän vuoden alussa tosin kiikutin muutamia levyjä divariin, mutta ne olivat sellaisia, mistä oli syystä tai toisesta tullut kaksoiskappale. Esim. CMX:n kahden ensimmäisen albumin vanhat versiot vein pois Gold-uusintapainosten tieltä ja CCR:n joitain CD:itä, kun hankin bändin koko tuotannon sisältävän boxin. Sitä en sitten tiedä, tulisiko niistä "alkuperäisistä" CMX:istä sittenkin joskus jonkinlaisia keräilyharvinaisuuksia. Sen näkee sitten.

Ei niistä mielellään luovu, ne on kaikki minun lapsiani...

 

[MiikaL]

Aitoja CD:eitä minulta itseltäni löytyy ihan vähän vaille 130 kappaletta. Poltettuja cd:eitä taitaa olla noin 20 kpl.

Niin, asiaan. Ennen minullakin cd:t olivat sellaisessa telineessä, joka seisoo lattialla. Jostain syystä en vain voinut sietää sitä säilytystapaa. Hassu juttu, sillä ei minulla mitään erityistä syytä ole. Pakko siitä oli kuitenkin päästä eroon, ja keksiä joku miellyttävämpi säilytystapa. Oiva laatikko löytykin lähempää kuin luulinkaan, äidillä oli sellaisia keltaisia paksusta pahvista tehtyjä laatikkoja, joihin mahtui juuri sopivasti kaksi cd:tä vierekkäin. Keskellä jää vielä noin sentti väliä, ei cd:eitten laatikosta pois ottaminenkaan tuota vaikeuksia. Kun laatikko on täynnä, voi sen nostaa pystyynkin jos tarvetta on, itselläni kylläkään ei. CD:t löytyvät kokoajan mikserin ja tupladekin alta, kun aletaan kuuntelemaan tai soittamaan niin nostan laatikot sängylleni.

 

[bystander]

Vaan ei ole helppoa vinyylifriikeilläkään...

Ohi aiheen menee, mutta menköön. On nimittäin jo muutama vuosi tullut jahdattua sopivaa hyllyä/laatikkoa/säilytystilaa vinyyleille. Tällä hetkellä käytössä on meijerilaatikoita, näitä uudempia malleja, mutta eipä tuo koko ole oikein optimaalinen normaaleille LP-levyille. Mistähän sitä löytäisi sopivan kokoisen lootan tai lokeron noille vinyyleille, ne kun tuppaavat taipumaan ja rutistumaan noissa meijerilaatikoissa. Olin muuten tähän päivään asti elänyt harhaluulossa, että nimenomaan meijerilaatikot olisivat kooltaan sopivimmat levyjen säilytykseen, mutta ilmeisesti malli on hieman muuttunut lähiaikoina, enkä noita old school -bokseja ole mistään löytänyt.

Vaan ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Pari kuukautta takaperin nimittäin löysin vinttejä siivotessani pari ikivanhaa kenkälaatikkoa, jotka ovat kuin tehtyjä 7-tuumaisten säilytykseen. Toisaalta taas eipä noita sinkuloita juurikaan tule hankittua, mutta onpahan nyt hyvä edes jossain niitä rivissä pitää. Mitä lie pyörinyt päässäni, kun olin taannoin päättänyt säästää 32-kokoisten Diadora-nappulakenkien säilytykseen tarkoitetun lootan. Ehkä olin jo nuorena poikana kaukonäköinen, en tiedä.

Vielä kun jostain äkkäisin sopivan lootan 10-tuumaisille.

 

[Vteich]

Näin aiheeseen liittyen, osaisiko Moto tai joku muu kohtalontoveri antaa vinkkiä, mistä voisi ostaa uusia cd-koteloita? Haussa olisi nimenomaan nämä nykyisin paljon käytetyt kokonaan läpinäkyvät kotelot. (Ennenhän käytössä oli yksinomaan malli, jossa tuo levyn vasemman reunan "pystypalkki" on musta/harmaa.) En ole muistaakseni juurikaan tuonlaisia missään myytävänä nähnyt.

Lisäksi pitäisi jostain saada yksi kappale tupla-cd-koteloita. Mistähän löytyisi?

 

[bystander]

Viestin lähetti Vteich
Näin aiheeseen liittyen, osaisiko Moto tai joku muu kohtalontoveri antaa vinkkiä, mistä voisi ostaa uusia cd-koteloita? Haussa olisi nimenomaan nämä nykyisin paljon käytetyt kokonaan läpinäkyvät kotelot. (Ennenhän käytössä oli yksinomaan malli, jossa tuo levyn vasemman reunan "pystypalkki" on musta/harmaa.) En ole muistaakseni juurikaan tuonlaisia missään myytävänä nähnyt.

Eikös noita nykyään myydä joka halvatun anttilassa/gigantissa/citymarketissa? Itse en ainakaan muista törmänneeni näihin vanhan koulukunnan tummamuovisiin koteloihin, mutta aika paljon tarjolla on neonvihreää koteloa. Kannattaa tsekata ihan ATK-tarvikeliikkeistä, niistä luulisi löytyvän. Tuplalevykoteloiden kanssa saattaakin sitten olla hankalampaa..


edit: mitenkäs tämä? No eihän tuo linkki toimi. Mutta kokeilehan osoitteesta www.netanttila.com ja lyö pikahakuun "cd-kotelo" - sieltä löytyy jotain tupla-CD-koteloita.