Carlos Santana

  • 5 853
  • 27

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Siis tälle legendalle ei ole vielä omaa ketjua? No, korjataan asia. Rupesin tekemään tutkimusmatkaa Santanan musiikkiin, kun oman levyhyllyn tarjonta rajoittuu 70-luvun loppuun. Tai jos myös ns. soolotuotanto lasketaan, päästään 80-luvulle. Bändi-Santana kun meni 80-luvun taitteessa ihan tuubaksi, niin enpä ole jaksanut myöhempääkään tuotantoa pahemmin kuunnella. Tosin tuon ajanjakson yksittäisenä helmenä on pakko mainita huikean hieno Aqua Marine, joka löytyy muuten kamalalta Marathonilta. Inner Secretsiltä löytyy vielä muutama ok biisi, mutta Zebop! on jo sellainen mahalasku, ettei olisi tuon tason pumpulta uskonut. Mutta eihän tämä uusi tuotanto hullumpaa olekaan. Hiukan on äijä seesteentynyt, mutta ei se ole huono juttu. Ihan tunnelmallista tavaraa sieltä on pukannut. Carlos ei ole ehkä maailman kovin kitaravirtuoosi, mutta äijän tyylitaju ja ajoitus ovat ihan mestariluokkaa.

Nuo ei-bändi-Santanat ovat ihan mielenkiintoisia. Buddy Milesin kanssa väsätty live on aika verevää menoa. Sitten taisi tulla se Devadip-vaihe ja annos mystiikkaa ja jatsia mukaan, toimii mulle edelleen. Havana Moon oli joskus kasetilla, mutta ei silloin oikein nuorelle miehelle avautunut. Oli tarjouskasassa ja nappasin mukaan jotain vuosi sitten. Sehän on oikeastaan aika hauska levy. Blues For Salvador on vielä tsekkaamatta, ehkä seuraavaksi.

Livenä en ole onnistunut Santanaa näkemään, kiitos koronan. Liput oli, mutta keikka peruuntui. Voipi olla, ettei tule enää uutta tilaisuutta.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Livenä en ole onnistunut Santanaa näkemään, kiitos koronan. Liput oli, mutta keikka peruuntui. Voipi olla, ettei tule enää uutta tilaisuutta.
Helsingin Santana keikkaahan ei ole peruttu vaan siirretty tulevaisuuteen. Tai ainakaan muuta infoa en ole saanut.

Mulle kolahti taannoin tuo haukkumasi Zebop! levy, mutta olen kauan ollut AOR musiikin kuluttaja myös.

Uusin Santana oli kyllä positiivinen yllätys, olen varmaan jossain ketjussa sitä täällä jo hehkuttanutkin. Olinko jopa listannut viime vuoden parhaat äänestykseen.
 

redpecka

Jäsen
mutta Zebop! on jo sellainen mahalasku, ettei olisi tuon tason pumpulta uskonut.
Mikä tässä on siis se mahalaskujuttu? Hirveetä poppiahan tämä on, mutta onhan tässä tunnistettavat santanaelementit silti. Itselleni on pikkasen nostalginen tämä c-kasetti kun oli eka Santanani.

Ai niin, näin Puisto-Bluesieissa hänet aikoinaan. Käsipäivää etäisyydeltä. Sen jälkeen elämässäni ei ole mitään suurta juuri tapahtunutkaan.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Mikä tässä on siis se mahalaskujuttu? Hirveetä poppiahan tämä on
No tossa se melkein tuli. Poppi ei ole huono juttu, mutta se ei ole Santanan juttu. Se ei osaa sitä, ihan tusinabiisejä. Kaikki ne elementit, mistä Santanassa tykkään, loistavat poissaolollaan. Proge-vivahteet, hyvä lattarimeininki, harkitut soolot, jne. Kuulostaa sellaiselta pakkopullalta, mitä tottuu kuulemaan, kun artisti täyttää sopparinsa velvoitteet levy-yhtiötä kohtaan.
 

redpecka

Jäsen
@Leon Kuuntelenpa tässä nyt uudestaan Zebop!:a. Toinen biisi menossa enkä ole vielä viskannut kuulokkeita nurkkaan. Hyvä tästä tulee. Ja levyn arvostettavuutta nostaa entisestään jos pitää paikkaansa sanomasi, että veti vasemalla kädellä jonkun väli-albumin levy-yhtiön mieliksi.

E: Nyt on kolmas biisi menossa: Primera Invasion... Aivan mahtavaa Santanaa!!! On lattarirytmiä... on progahtavaa...
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
@redpecka Mites sulle uppoaa tuo kulta-aika? Tahtoo siis sanoa ykkösestä Moonfloweriin (joka sisältää osin aiemmin julkaistua materiaalia). Mun on vaikea nostaa mitään noista yli muiden. Omaan makuun parhaimmat yksittäiset biisit Borbolettalla ja Welcomella, mutta noissakin on hiukan tauhkaa seassa. Tuolta ajanjaksolta vain Caravanserai jättää mut täysin kylmäksi.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Etkö voisi kertoa sitä taustatarinaa muillekin vai pitääkö tässä intternettiin lähteä? :)
Santana yhtyeineen oli merkattu line-upissa soittamaan loppuillasta, joten ennen keikkaa oli hyvää aikaa laajentaa hieman tajuntaa ja olla sitten suht skarppina kun esiintyminen koittaa. Heti tajusteiden "droppaamisen" jälkeen paikalle tulikin stagemanageri, joka pahoitteli, että mun moka, te olettekin seuraavana, jolloin bändi, sekaisin kuin peikot meni lavalle. Santana kertoi myöhemmin, että joutui soittamaan silmät kiinni, koska kitarankaula oli muuttunut käärmeeksi, eikä halunnut ajaa sitä pois. Jotenkin tälleen. :)
 

RockTheRink

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NHL
Carlosin ja Buddy Milesin live-lätty on kyllä aivan mahtavaa sykettä, teininä tuli paljon kuunneltua kuten muutenkin Santanaa. Oikeastaan koko tuotanto maistuu aina kasarille asti, mutta suosikkibiisini on ehkäpä debyyttilevyn Treat joka lähtee hienoihin sfääreihin. Soul Sacrifice on toki ikoninen klassikko.

Itse soitan bassoa, ja Santana on yksi niistä artisteista jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään että groove taikka boogie ei löydy nuoteista, vaan ne syntyvät nuottien välissä. Tämä ahaa-elämys teki minusta aikoinaan heti paremmin soittajan, sillä musiikki pitää tuntea kropassa. Veditpä sitten AC/DC:tä, Panteraa tai Santanaa.

Santanan ystäville voisin suositella kuubalaista yhtyettä nimeltä Irakere. Taidankin heittää Live In Swedenin levylautaselle.
 

redpecka

Jäsen
Kuuntelin Zebop!-kasetin uudelleen. Haluan spämmätä tähän muutaman instrumentaalivirityksen tuolta poppis-levyltä, sillä näihin rytmeihin itse aikanani tykästyin, en niinkään noihin diskobiiseihin. Nämä biisit ovat yllättävän lyhyitä, 2-3 minuuttia vain (voisi kuvitella että näistäkin teemoista olisi saanut 10-minuutin jammailut...)













Nyt kun jälkeenpäin ajattelee; aika kaksijakoinen levytys.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Santana ansaitsee oman ketjunsa. Musiikista yleisesti -ketjuun mainitsinkin että kannattaa tsekata tuo Netflixin Clive Davis -dokkari, oli vahvasti mukana Santanan urassa ja vielä vahvemmin uudessa tulemisessa 2000-luvulla. Santanakin pääsee tuossa ääneen.

Mulla ei ole yhtä albumia Santanalta ylitse muiden, yleisesti sanoisin että on mun ehdottomia suosikkikitaristeja ja kitara-artisteja Princen ohella. Tämä liittyy pitkälti siihen että mun musassa pitää olla rytmiä, olen rytmimusan ystävä ja kaikki progeen kallellaan olevat jutut menee yli hilseen. Okei Zappa lasketaan tähän myös, ja nämä kolme muodostaa sellaisen triangelin musiikin historiassa että oksat pois, on taitoa ja rytmiä. Santana ehdottomasti osaa nostattaa tunnelmaa ja hänen yhtyeensä ovat olleet todella taitavia, arvostan suuresti myös kokonaisuutta, siellä on vahvasti parhaita lattarisoittajia mukana.

Viiteten tuohon yllä mainittuun Clive Davis-dokkariin niin arvostan myös tuota 2000-luvun uutta tulemista, moni vanha parta olisi sanonut ei, en lähde tuohon. Santana uskoi Clive Davisin visioon että yli 50v rock-kitaristi voisi menestyä 2000-luvullakin, ja Superstition levy muistaakseni myi 22 miljoona kipaletta. Mun mielestä hyvä hittilevy, harvoin listaykköspopissa on tuollaisia kitararytmejä mukana.
 

redpecka

Jäsen
@redpecka Mites sulle uppoaa tuo kulta-aika? Tahtoo siis sanoa ykkösestä Moonfloweriin (joka sisältää osin aiemmin julkaistua materiaalia). Mun on vaikea nostaa mitään noista yli muiden. Omaan makuun parhaimmat yksittäiset biisit Borbolettalla ja Welcomella, mutta noissakin on hiukan tauhkaa seassa. Tuolta ajanjaksolta vain Caravanserai jättää mut täysin kylmäksi.
Tunnustettakoon tässä, että enpä ole juuri 2000-luvun Carlosta seuraillut enkä tiedä mitä tekee. Sitä ennen tapahtuneet asiat ovat ikonisia. Nostin seipään nokkaan tuon Zebop!in, kun erikseen mainitsit siitä ja johon itselläni on sattuneista syistä tunnepitoinen yhteys.

Rytmimusiikin ja tunnelmanluojana Santana on minulle merkityksellinen, mutta noin muuten sillä ei ole sen suurempaa väliä enkä osaa luetella hänen albumejaan kronologisesti. Mulla oli parit kassut ja parit vinyylit aikoinaan, mutta en osaa sanoa mihin aikajanalle ne pitäisi käskettäessä tuupata.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Siis tälle legendalle ei ole vielä omaa ketjua? No, korjataan asia. Rupesin tekemään tutkimusmatkaa Santanan musiikkiin, kun oman levyhyllyn tarjonta rajoittuu 70-luvun loppuun. Tai jos myös ns. soolotuotanto lasketaan, päästään 80-luvulle. Bändi-Santana kun meni 80-luvun taitteessa ihan tuubaksi, niin enpä ole jaksanut myöhempääkään tuotantoa pahemmin kuunnella.

Hyvä ketju!

Santana on näitä artisteja, jotka olen aina tiennyt ja joista olen pitänytkin, mutta jotka ovat jääneet silti jotenkin liian pienelle huomiolle. No, joskus lukiolaispoikana, eli vajaa 25 vuotta takaperin, ostinkin Ultimate Collectionin, eli tuplan, joka eteni kronologisessa järjestyksessä kattaen koko silloisen uran. Pidin tuolloinkin juuri tuosta 60- ja 70-lukujen taitteen taiteellisemmasta musiikista, mutta ei tuo 80-lukukaan silloin pahalta tuntunut - mutta silloin olinkin kritiikittömämpi musiikin suhteen. Tänä päivänä en edes raaskisi laittaa tuota jälkimmäistä levyä soimaan. Ei silti, en tuota ensimmäistäkään ole varmaan viiteentoista vuoteen kuunnellut. Noihin aikoihin lainasin kirjastosta myös Abraxas-albumin, ja pidin siitäkin. Mutta... jostain syystä tuo jäi kuitenkin siihen.

Tämän ketjun myötä päätin palata aiheeseen, osin ihan siksi, että kehuit noita 70-luvun levyjä. Olen tullut siihen tulokseen, että sinun levysuositukset kannattaa ottaa vakavasti, koska niistä saatan hyvinkin pitää. No, voi toki käydä niinkin, että niistä en pidä, mutta mitä sitten.

Kuuntelin tässä aamun aikana kaksi levyä, eli juuri tuon mainitsemani Abraxasin sekä Caravanserain. Pidin molemmista niin paljon, että pistin ne heti tilaukseen. Kaikki viisi ensimmäistä albumia menivät hankintalistalleni, vaikka noihin kolmeen muuhun en ehtinytkään tutustua. Niitä ei nyt saanut halvalla, joten investoin niihin myöhemmin. Tykkään levyjen ostossa sellaisesta, että en osta kaikkea kerralla, vaan odottelen myös hyviä tarjouksia. Sinänsä typerää, mutta tuo myös sellaista aarteenetsintä-fiilistä, mitä aiemmin sai käymällä fyysisesti kivijalkaliikkeissä. No, käyn minä levydivareissa vieläkin, ja Helsingin reissuilla Jäänsärkijä on vakiokohde heräteostoksille, etten täysin vieraantunut ole vielä tästä vanhan liiton meiningistäkään.

Mutta: Hienoa musiikkia!

Edit: Kehuitkin 70-luvun lopun levyjä. No. Itse sytyin juuri noihin hieman varhaisempiin, mutta pitää laajentaa matkaa tuonnekin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Leon

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Kehuitkin 70-luvun lopun levyjä. No. Itse sytyin juuri noihin hieman varhaisempiin, mutta pitää laajentaa matkaa tuonnekin.
Tarkalleen ottaen en kehunut mitään yksittäistä levyä 70-luvulta, vaan noilta maintuilta löytyy parhaat yksittäiset biisit. Jos antaisin jollekin potentiaaliselle uhrille suosituksia, niin varmaan kolmikko Abraxas, Amigos ja I olisi todennäköinen.

Nyt on muuten menossa Devadip-levy Oneness ihan sattumalta soittimessa. On tää vaan hieno albumi.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Ai niin, näin Puisto-Bluesieissa hänet aikoinaan. Käsipäivää etäisyydeltä. Sen jälkeen elämässäni ei ole mitään suurta juuri tapahtunutkaan.
Oletan että Santana-kohtaamisesi ei ole siis tapahtunut ennen valaistuksesi päivää, 3.11.2004...? Tuon päivämäärän lienet tatuoinut sydämeesi ja kiveksiisi?
 

redpecka

Jäsen
Oletan että Santana-kohtaamisesi ei ole siis tapahtunut ennen valaistuksesi päivää, 3.11.2004...? Tuon päivämäärän lienet tatuoinut sydämeesi ja kiveksiisi?
Ei ole muistikuvia eri vuosista. Jonain vuonna oli Santana. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin tuli tuolla enemmänkin pörrättyä. Kaikkia keikkoja ei muistanut seuraavana päivänäkään saati nyt enää. Mutta sellaisia kesäiset (kaupunki)festarit pitääkin olla.

Enää en tykkää tollasista, liikaa hälinää ja hirveesti ihmisiä ja bänditkin soittaa liian kovaa.

E: Ai nyt tajusin kun katsoin tuota laittamaasi päivämäärä tarkemmin. Tai siis en tajunut.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Ei ole muistikuvia eri vuosista. Jonain vuonna oli Santana. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin tuli tuolla enemmänkin pörrättyä. Kaikkia keikkoja ei muistanut seuraavana päivänäkään saati nyt enää. Mutta sellaisia kesäiset (kaupunki)festarit pitääkin olla.

Enää en tykkää tollasista, liikaa hälinää ja hirveesti ihmisiä ja bänditkin soittaa liian kovaa.

E: Ai nyt tajusin kun katsoin tuota laittamaasi päivämäärä tarkemmin. Tai siis en tajunut.
Tajusit tok. Eihän Jatkoaikaan liittymisen jälkeen mikään tunnu enää miltään?
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Oi peijooni. Santana. Carlos Santana. Todella majesteetillista musiikkia. Harvalla, jos kellään on niin taidokkaan ilkeää ja häijyn terävää Gibsonin kitarasoundia yhdistettynä syvään ymmärrykseen siitä miten kitaraa soitetaan (eikä vain tiluilla kuin Yngwie Malmsteen). Carloksen vankimmat kivijalat totta vie löytyvät 70-lukulaiselta aikakaudelta.

Joku Black Magic Woman vei heti mennessään, vaikka Fleetwood Macin luomus onkin. Olen aina pitänyt myös Santanan fuusiojazz - levyistäkin, mutta minullekin 80-luku toi vähän ähkyä Carloksen latinohommien kohdalla, kuten monen muunkin kohdalla 80-luku oli vedenjakaja. Supernatural oli taas paluu sinne alkukantaisille luomisvoimien lähteille ja stabiili taso on pitänyt yhtä mittaa, kun uurteet ovat ilmestyneet kitarasankarin kasvoille. Santanan niin hienolla tavalla erilaiseen musiikkiin on aina helppoa palata.

Santana on melkoinen etninen maailmanmies ollut aina ja on koonnut rytmiryhmänsä vaatimattomasti sanoen runsaslukuisesti hyvin taitavista muusikoista, jotka ovat olennainen osa Santanan kitaran tuomaa äänivallia. Former members on melkoista luettavaa. Myös poika Salvador Santana on tottakai kitaramiehiä, mutta epäkiitollisessa asemassa, kun isäänsä aina verrataan. Oppi on tullut kuitenkin verenperintönä ja on ollut lämppäämässä isänsä keikkoja useinkin.

Teräväsanainen ja oman arvonsa tunteva Carlos on aina ollut ja milloin kukakin poliitikko on saanut korvat punaisena kuulla virtuoosin naljailua. On Carlos vähän rauhoittunut. Nuori Carlos tyhjenti takavuosina koko Porin Kirjurinluodon soundcheckin ajaksi. Olen perkele itsekin onnistunut Carloksen välttämään, vaikka ikikanto on alati käynyt Suomessa, 2008 oli lähellä kun pitkään arvoin Iron Maidenin stadion keikan ja Santanan Pori Jazzin keikan väliltä ja päädyin rautarouvaan. Noh, toivottavasti aikani vielä koittaa, on meitä näköjään muitakin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Leon

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Sarjassamme Juu olin siellä kerran minäkin eli siis Järvenpäässä Kirjurinniemellä kuumana kesälauantaina klo yli iltaseitsemältä.

Veljeni oli hankkinut levyjä ja kavereidensa levyjä äänittänyt kaseteille minua varten eli inttiin mentyään toi sterofoniansa meille kotio. Ja kuuntelin kyllä, Howlin Wolfia hieman ja kasetilta Santanan Abraxasta ja Caravanseraita enemmän.
Ihan kivaa musiikkia, oikeastaan hemmetin hyvää, mutta tajuan nyt etten ole ikinä ostanut noita kumpaakaan levyä omakseni, LP tai CDtä ei löydy levystöstäni. Mutta siis, Santanalla on ollut vaikutuksensa minun musiikkimakuuni, tähän ei mitään 666 hymiötä.

Vaan se Järvenpään keikkakokemus, jota olimme kavereiden kanssa innokkaina odottaneet. Muillakin kuitenkin Santanan fiilistelyä pohjalla, kokemuksia levyjen oikein päin soittamisesta.
Edellisilta ja -yö ei ollut muistaakseni rankka vaan jo kokeneimpien tulevien setämiesten hilpeätä leirintäaluesäätöä, josta festivaalille käveltiin puoliltapäivin eli erittäin varhain. Meininki oli mukiinmenevä, musiikki muistaakseni ihan kivaa, joku bändi positiivisesti yllätti, en muista enää mikä enkä googleta. Aurinko oli ehkä kuumin Järvenpäässä ikinä, näin jälkikäteen arveltuna.

Aikataulu piti yllättävän hyvin, Santana keräilee kamppeitaan lavalle jo ennen seitsemää ja piakkoin soittoakin alkaa kuulua.
Olin väsynyt auringosta, oluesta ja myös viltillä loikoilusta ja höpöttämisestä eli vilttiviineilystä.

Ja sitten Santana alkaa soittamaan herättäen skarppauspyrkimyksen. Ja eka pari biisiä menikin muistaakseni jotenkin tajuntaan mutta sitten tämä joku Carlos alkoi jauhamaan kymmenminuuttisia monologeja, jotka olivat ehkä jotain globaalia ihmisyyttä tai ympäristöä tai jotain saarnausta joillekin pikkusantanoille.
arveeta rupesi väsyttämään kybällä mutta sinnittelin silti koko setin loppuun asti.
Santanan keikka on ainoa keikka, jonka loppumista olen toivonut, se kesti kai hieman alle kolmetuntia sitten lopulta.

Springsteen ja onko U2 myös vetänyt pidempiä settejä, mutta luultavasti eivät ole selittäneet jotain utopistista kymmentä minuuttia biisien välillä, välispiikkaukset lähteneet kiitämään yli kaikkien ymmärryksen.
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Sarjassamme Juu olin siellä kerran minäkin eli siis Järvenpäässä Kirjurinniemellä kuumana kesälauantaina

Tarkoittanet Jäken Vanhankylänniemeä? Kirjurinluoto sijaitsee Porissa. Santana toki molemmissa esiintynyt. Myös sen verran monta Helsingin keikkaa Santanalla todella on takana, että tästä voinee vetää johtopäätöksen ettei suotta laita hanttiin Suomen vierailuja. Maksavaa fanikuntaa on aina löytynyt, vuosikymmenestä riippumatta.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Tarkoittanet Jäken Vanhankylänniemeä? Kirjurinluoto sijaitsee Porissa. Santana toki molemmissa esiintynyt. Myös sen verran monta Helsingin keikkaa Santanalla todella on takana, että tästä voinee vetää johtopäätöksen ettei suotta laita hanttiin Suomen vierailuja. Maksavaa fanikuntaa on aina löytynyt, vuosikymmenestä riippumatta.

No perhana, Vanhankylänniemeäpä tietysti. Vanhuus ei tule yksin, se tulee hiipien joukolla oireita.
Järvenpäässä tuli varmaan kymmenen kertaa nuppia kuumennettua auringossa, ehkä siinä yksi syy...
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Santana on yksi ikisuosikeistani, upeaa kitarointia jota kuuntelisi vaikka koko päivän. Woodstock-veto taisi olla ensimmäinen kerta, kun Santanaa kuulin ja olin välittömästi myyty. Alkupään tuotanto onkin ehdottomasti sitä parasta Santanaa, joskin Supernatural on myös erinomainen levy.

Kerran olen Santanan livenä nähnyt, Kaisaniemessä pari vuotta sitten. Tuo keikka oli sitten sitäkin ikimuistoisempi, kun Santanan lämppärinä tuolla keikalla toiminut Erja Lyytinen tuli lavalle musisoimaan maestron kanssa. Upeaa soittoa kummaltakin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös