Laitetaan pitkästä aikaa sitten uusi toikki pystyyn.
Calgaryn Olympialaiset olivat historiallisesti etenkin Suomen maajoukkueelle tärkeä tapahtuma joka alkoi tavallaan huonosti ja joka vaikutti johtavan taas kerran vain pettymysten tielle, mutta kääntyi lopulta uskomattoman hienoksi tapahtumaksi.
Mitali saavutettiin käytännössä huomaamattomalla tavalla ja sittemmin on jäänyt elämään jokseenkin virheellinen vaikkakin toki hienon oloinen voitto Neuvostoliitosta mitalin ratkaisseena voittona turnauksesta.
Neuvostoliiton voittaminen oli ollut harvinaista joskin vain pari vuotta aiemmin vuonna 1986 Neuvostoliitto oli kyetty voittamaan.
Tosin 10 vuoden tauon jälkeen kun sitä ennen oli voitettu suurin piirtein vähintään kuitenkin kerran vuodessa vuosina 1971-1976. Ei kuitenkaan hirveän monta kertaa enempää ja edes tasapelaaminenkaan ei ollut paljoa yleisempää kuin Neuvostoliiton voittaminen ja jo tasapeliäkin pidettiin lähes voiton arvoisena seikkana aikanaan riippuen toki tietenkin erittäin paljon pelatun tasapelin laadusta ja onnistumisen tasosta.
Huonoimmillaan niitäkin vähäteltiin toisinaan vain Neuvostoliiton löysäilyksi tai älyttömän virhealttiin pelin lopputuloksiksi vaikkakin toki vuodesta 1985 eteenpäin Neuvostoliiton taso oli jo alkanut jääkiekossa heikentyä niin siltikin Suomen voittoa siitä pidettiin arvossa ja sen arvo tuntui korkealta.
Ja totta kai mikäli kaikki mahdolliset voitot ja tasapelit lasketaan niin siinä tapauksessa Suomella niistä alkoi jo ennen vuotta 1988 olla melko paljon jokseenkin ylivoimaisesti suurin osa voitoista tuli vain Neuvostoliiton huonompia maajoukkueita kuten C-maajoukkueista tai sitä huonommista.
Tasoeron tietäen Neuvostoliiton B-maajoukkuekin tuntui ajoittain ja aivan erityisesti koko Neuvostoliiton eläessä vahvinta kauttaan niin valtiona kuin jääkiekossakin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alusta sen puoleenväliin asti yhtä voittamattomalta haasteelta kuin itse Punakonekin ja paljoa enempää kuin Punakonettakaan ei Suomi sitä pystynyt Leijonilla voittamaan ja Sisu Teamilla tai Kehitysjoukkueelle taitotasoon suhteuttaen tasoero tuntui aivan yhtä valtavalta joskin Suomen avuksi tuli myös Neuvostoliiton C-maajoukkuetta ja sitä huonompien joukkueiden ollessa kyseessä myös valtava pelaajalaatuero mikä oli ymmärrettävä jääkiekon suurvallan ollessa kyseessä.
Jääkiekosta tulikin viimeistään tämän jälkeen näihin päiviin asti kestänyt ja toivottavasti tulee vielä kestämäänkin pitkään valtalajina Suomessa sinällään viemättä kuitenkaan pois sitä asemaa välillä muiltakin lajeilta. Ja ennen kaikkea kansa tykästyi lajiin lopullisesti vaikka toki jääkiekkoa oltiin kannatettu ja seurattu jo hyvin kauan ja siihen oli suhtauduttu vaihtelevan positiivisesti jo hyvin kauan.
Ilman Calgaryn 1988 hopeamitalia Talviolympialaisista Suomessa olisi voitu toki jatkaa jääkiekon kannattamisen osalta muutaman edeltävän vuoden kaltaisella positiivisella uskolla edellisessä Kiekkovuosi-toikissani kuvailemalla tavalla, mutta myös negatiiviset tuntemukset olivat huipussaan ja usko Leijoniin oli jopa pahasti hiipumassa.
Pahimmillaan ne tunteet olivat sitten 1960-luvun loppuvuosien kun jääkiekko alkoi oikeasti jo tuoda Suomessa muutoin lajina takaisin siihen satsattua hyvää alkuvuosien ja ensimmäisen parin sotien jälkeisen vuosikymmenten etsikkoaikojen jälkeen. Se oli kuitenkin erittäin paljon sukupolvien välinen oma asia, että miten siihen kaikkeen pystyi suhtautumaan. Ihmisten kesken siis vuoden 1988 Suomessa.
Tosin Suomessa elettiin muutenkin historiallisesti erittäin onnellista vuotta vuonna 1988 ja sekin pakostakin vaikutti ajoittain jopa ylitsevuotavankin positiivisesti moneen asiaan mitä sinä vuonna tapahtui. Myös urheilussa.
Calgaryn 1988 Talviolympialaisten lisäksi tässä toikissa tarkoitus olisi kertoa myös vuoden 1988 AGPO Thayer Tutt Trophysta joka pidettiin vuonna 1988 Hollannin Eindhovenissa. Se oli viimeinen vastaava turnaus Talviolympialaisten pitovuonna jolloin ei varsinaisesti pelattu jääkiekon MM-kisoja vaan pelattiin yhteiset Jääkiekon MM ja Talviolympialaiset.
Thayer Tutt Trophyssa pelasivat Talviolympialaisten ulkopuolelle jääneet maat koska ne eivät olleet saaneet halujaan läpi laajamittaisesta suuresta olympiakarsinnasta ja lisäksi IIHF halusi turnausta pelattavan rankingin selvittämiseksi.
Thayer Tutt Trophyssa pelattiin ennätysmäärällä joukkueita eli 12 maata oli mukana kuten Talviolympialaisissa Kanadassa. Thayer Tutt Trophyssa 1980 Jugoslaviassa Ljubljanassa oli pelannut 10 joukkuetta ja Thayer Tutt Trophyssa 1984 Ranskan Grenoblessa oli pelannut 8 joukkuetta.
Vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin Alkusarja joiden lohkojen viimeisten kisat päättyivät siihen ja muutoin pelattiin Sijoitussarjaa ja Mitalisarjaa tai Voittosarjaa joista Sijoitussarjaa pelasivat kaikki muut paitsi lohkojen toiseksi sijoittuneet ja voittajat jotka pelasivat Mitalisarjassa tai Voittosarjassa, vuoden 1984 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin yksinkertaisella sarjalla ilman lohkoja turnauksen kaikki pelit jolloin pelien päätteeksi jaettiin turnauksen päätyttyä mitalit ja vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin kaksilohkoisella Alkusarjalla jonka jälkeen piti pelata vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyn tapaan Sijoitussarja ja Mitalisarja tai Voittosarja.
Lopulta Alankomaat turnauksen isäntänä otti IIHF:n kokeilunhalut tosissaan ja otti turnaukseen Sijoitusottelut ja erillisten sarjojen sijaan neljälle parhaalle eli lohkojen voittajille Alkusarjassa ja lohkon toiseksi sijoittuneille käyttöön ensin lohkon toiseksi sijoittuneille Pronssiottelun ja Alkusarjan voittajille ikioman Loppuottelun.
Tapaus oli historiallinen sillä edellisen kerran IIHF:n turnauksissa oli pelattu Loppuottelu vuonna 1938 ja Pronssiottelu vuonna 1939 ja yhdistettyjen MM-kisojen ja Olympialaisten aikaan vuonna 1952 oli pelattu Pronssiottelu. Tiettävästi vuoden 1954 IIHF:n Kongressin jälkeen Pronssiottelua tai Loppuottelua ei enää pelattu.
Ennen vuotta 1988 muutenkin IIHF:n historiassa Pronssiottelu ja Loppuottelu olivat pelitapoina 1930-luvulla olleet jokseenkin erittäin epäsäännöllisiä. Ne olivat kyllä pelattavissa, mutta luonteeltaan hyvin usein vain tasatilanteiden katkaisua varten tarvittavia.
IIHF innostui Thayer Tutt Trophyn osoittamasta Pronssiottelun ja Loppuottelun kokeilusta sen verran paljon, että ne palasivat vuonna 1990 takaisin IIHF:n pitämiin jääkiekkotapahtumiin joskin niitä ei vielä käytetty vuoden 1990 tai 1991 Jääkiekon MM-kisoissa vaan vasta vuodesta 1992 alkaen ja tällä kertaa pysyvinä.
Mitä tunteita, muistoja tai ajatuksia Calgary tai vastaavasti Thayer Tutt Trophy vuodelta 1988 herättävät Jatkoajassa?
Sana on vapaa!
Calgaryn Olympialaiset olivat historiallisesti etenkin Suomen maajoukkueelle tärkeä tapahtuma joka alkoi tavallaan huonosti ja joka vaikutti johtavan taas kerran vain pettymysten tielle, mutta kääntyi lopulta uskomattoman hienoksi tapahtumaksi.
Mitali saavutettiin käytännössä huomaamattomalla tavalla ja sittemmin on jäänyt elämään jokseenkin virheellinen vaikkakin toki hienon oloinen voitto Neuvostoliitosta mitalin ratkaisseena voittona turnauksesta.
Neuvostoliiton voittaminen oli ollut harvinaista joskin vain pari vuotta aiemmin vuonna 1986 Neuvostoliitto oli kyetty voittamaan.
Tosin 10 vuoden tauon jälkeen kun sitä ennen oli voitettu suurin piirtein vähintään kuitenkin kerran vuodessa vuosina 1971-1976. Ei kuitenkaan hirveän monta kertaa enempää ja edes tasapelaaminenkaan ei ollut paljoa yleisempää kuin Neuvostoliiton voittaminen ja jo tasapeliäkin pidettiin lähes voiton arvoisena seikkana aikanaan riippuen toki tietenkin erittäin paljon pelatun tasapelin laadusta ja onnistumisen tasosta.
Huonoimmillaan niitäkin vähäteltiin toisinaan vain Neuvostoliiton löysäilyksi tai älyttömän virhealttiin pelin lopputuloksiksi vaikkakin toki vuodesta 1985 eteenpäin Neuvostoliiton taso oli jo alkanut jääkiekossa heikentyä niin siltikin Suomen voittoa siitä pidettiin arvossa ja sen arvo tuntui korkealta.
Ja totta kai mikäli kaikki mahdolliset voitot ja tasapelit lasketaan niin siinä tapauksessa Suomella niistä alkoi jo ennen vuotta 1988 olla melko paljon jokseenkin ylivoimaisesti suurin osa voitoista tuli vain Neuvostoliiton huonompia maajoukkueita kuten C-maajoukkueista tai sitä huonommista.
Tasoeron tietäen Neuvostoliiton B-maajoukkuekin tuntui ajoittain ja aivan erityisesti koko Neuvostoliiton eläessä vahvinta kauttaan niin valtiona kuin jääkiekossakin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alusta sen puoleenväliin asti yhtä voittamattomalta haasteelta kuin itse Punakonekin ja paljoa enempää kuin Punakonettakaan ei Suomi sitä pystynyt Leijonilla voittamaan ja Sisu Teamilla tai Kehitysjoukkueelle taitotasoon suhteuttaen tasoero tuntui aivan yhtä valtavalta joskin Suomen avuksi tuli myös Neuvostoliiton C-maajoukkuetta ja sitä huonompien joukkueiden ollessa kyseessä myös valtava pelaajalaatuero mikä oli ymmärrettävä jääkiekon suurvallan ollessa kyseessä.
Jääkiekosta tulikin viimeistään tämän jälkeen näihin päiviin asti kestänyt ja toivottavasti tulee vielä kestämäänkin pitkään valtalajina Suomessa sinällään viemättä kuitenkaan pois sitä asemaa välillä muiltakin lajeilta. Ja ennen kaikkea kansa tykästyi lajiin lopullisesti vaikka toki jääkiekkoa oltiin kannatettu ja seurattu jo hyvin kauan ja siihen oli suhtauduttu vaihtelevan positiivisesti jo hyvin kauan.
Ilman Calgaryn 1988 hopeamitalia Talviolympialaisista Suomessa olisi voitu toki jatkaa jääkiekon kannattamisen osalta muutaman edeltävän vuoden kaltaisella positiivisella uskolla edellisessä Kiekkovuosi-toikissani kuvailemalla tavalla, mutta myös negatiiviset tuntemukset olivat huipussaan ja usko Leijoniin oli jopa pahasti hiipumassa.
Pahimmillaan ne tunteet olivat sitten 1960-luvun loppuvuosien kun jääkiekko alkoi oikeasti jo tuoda Suomessa muutoin lajina takaisin siihen satsattua hyvää alkuvuosien ja ensimmäisen parin sotien jälkeisen vuosikymmenten etsikkoaikojen jälkeen. Se oli kuitenkin erittäin paljon sukupolvien välinen oma asia, että miten siihen kaikkeen pystyi suhtautumaan. Ihmisten kesken siis vuoden 1988 Suomessa.
Tosin Suomessa elettiin muutenkin historiallisesti erittäin onnellista vuotta vuonna 1988 ja sekin pakostakin vaikutti ajoittain jopa ylitsevuotavankin positiivisesti moneen asiaan mitä sinä vuonna tapahtui. Myös urheilussa.
Calgaryn 1988 Talviolympialaisten lisäksi tässä toikissa tarkoitus olisi kertoa myös vuoden 1988 AGPO Thayer Tutt Trophysta joka pidettiin vuonna 1988 Hollannin Eindhovenissa. Se oli viimeinen vastaava turnaus Talviolympialaisten pitovuonna jolloin ei varsinaisesti pelattu jääkiekon MM-kisoja vaan pelattiin yhteiset Jääkiekon MM ja Talviolympialaiset.
Thayer Tutt Trophyssa pelasivat Talviolympialaisten ulkopuolelle jääneet maat koska ne eivät olleet saaneet halujaan läpi laajamittaisesta suuresta olympiakarsinnasta ja lisäksi IIHF halusi turnausta pelattavan rankingin selvittämiseksi.
Thayer Tutt Trophyssa pelattiin ennätysmäärällä joukkueita eli 12 maata oli mukana kuten Talviolympialaisissa Kanadassa. Thayer Tutt Trophyssa 1980 Jugoslaviassa Ljubljanassa oli pelannut 10 joukkuetta ja Thayer Tutt Trophyssa 1984 Ranskan Grenoblessa oli pelannut 8 joukkuetta.
Vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin Alkusarja joiden lohkojen viimeisten kisat päättyivät siihen ja muutoin pelattiin Sijoitussarjaa ja Mitalisarjaa tai Voittosarjaa joista Sijoitussarjaa pelasivat kaikki muut paitsi lohkojen toiseksi sijoittuneet ja voittajat jotka pelasivat Mitalisarjassa tai Voittosarjassa, vuoden 1984 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin yksinkertaisella sarjalla ilman lohkoja turnauksen kaikki pelit jolloin pelien päätteeksi jaettiin turnauksen päätyttyä mitalit ja vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin kaksilohkoisella Alkusarjalla jonka jälkeen piti pelata vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyn tapaan Sijoitussarja ja Mitalisarja tai Voittosarja.
Lopulta Alankomaat turnauksen isäntänä otti IIHF:n kokeilunhalut tosissaan ja otti turnaukseen Sijoitusottelut ja erillisten sarjojen sijaan neljälle parhaalle eli lohkojen voittajille Alkusarjassa ja lohkon toiseksi sijoittuneille käyttöön ensin lohkon toiseksi sijoittuneille Pronssiottelun ja Alkusarjan voittajille ikioman Loppuottelun.
Tapaus oli historiallinen sillä edellisen kerran IIHF:n turnauksissa oli pelattu Loppuottelu vuonna 1938 ja Pronssiottelu vuonna 1939 ja yhdistettyjen MM-kisojen ja Olympialaisten aikaan vuonna 1952 oli pelattu Pronssiottelu. Tiettävästi vuoden 1954 IIHF:n Kongressin jälkeen Pronssiottelua tai Loppuottelua ei enää pelattu.
Ennen vuotta 1988 muutenkin IIHF:n historiassa Pronssiottelu ja Loppuottelu olivat pelitapoina 1930-luvulla olleet jokseenkin erittäin epäsäännöllisiä. Ne olivat kyllä pelattavissa, mutta luonteeltaan hyvin usein vain tasatilanteiden katkaisua varten tarvittavia.
IIHF innostui Thayer Tutt Trophyn osoittamasta Pronssiottelun ja Loppuottelun kokeilusta sen verran paljon, että ne palasivat vuonna 1990 takaisin IIHF:n pitämiin jääkiekkotapahtumiin joskin niitä ei vielä käytetty vuoden 1990 tai 1991 Jääkiekon MM-kisoissa vaan vasta vuodesta 1992 alkaen ja tällä kertaa pysyvinä.
Mitä tunteita, muistoja tai ajatuksia Calgary tai vastaavasti Thayer Tutt Trophy vuodelta 1988 herättävät Jatkoajassa?
Sana on vapaa!