Bryan Ferry ja Roxy Music – eleganssia vuodesta 1972

[oiler99]

En löytänyt haulla topicia tästä legendaarisesta taiderock-poppoosta, joten sellainenhan pitää ehdottomasti tehdä. Bryan Ferryn luotsaama Roxy Music on yksi elektronisen pop-musiikin ehdottomia edelläkävijöitä. Yhtye joka oli aikanaan melkoinen kummajainen 1970-luvun musiikkikentässä. Bändiä kun ei pystynyt luokittelemaan oikeastaan juuri mihinkään kategoriaan. Roxy Music (ja ensimmäisellä levyllä mukana ollut Brian Eno) kuitenkin vaikutti erittäin suuresti siihen, miltä pop-musiikki 1980-luvulla kuulosti ja bändin vaikutus näkyy ja kuuluu myös nykypäivän pop-musiikissa.

Roxy Music kykeni kuitenkin aikanaan luomaan ajatonta pop-musiikkia. Virginia Plain, Love Is The Drug, More Than This, Avalon... kaikki nuo kuuluvat pop-musiikin ehdottomaan eliittiin. Musiikkinsa lisäksi Roxy Music herätti huomiota tyylikkäällä imagollaan, josta sittemmin Duran Duran ja monet muut syntikkapop-bändit ovat ottaneet vaikutteita. Bryan Ferryn pukeutumisesta otti eräskin Cisse Häkkinen hyvinkin paljon vaikutteita omaan lavaimagoonsa. 10 000 Maniacs myös sai More Than This-kappaleesta itselleen läpimurtohitin 1980-luvulla. Ja tietysti Roxy Musicin cover John Lennonin Jealous Guysta on yksi hienoimmista ikinä missään.

Itselläni tutustuminen Roxy Musicin tuotantoon lähti Love Is The Drugista. Tuo bassokomppi vain on niin koukuttava ja kun ekan kerran tuon biisin kuulin, niin olin välittömästi myyty. Toistaiseksi hyllystä löytyy Stranded-albumi, mutta lisää on tarkoitus hommata.

Suomessa Roxy Music on käynyt vain kerran, Kaisafesteillä vuonna 2010. Itse en tuolle keikalle päässyt, mutta Bryan Ferrya olin katsomassa Finlandia-talolla muutama vuosi myöhemmin. Maestro heitti kyllä erinomaisen keikan ja mahtavaa oli kuulla Roxy Music-klassikot livenä. Sekä tietysti soolouran helmi Let's Stick Together. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että Ferryn soolomateriaali jää Roxy Musicista aika kauas. Näille tuoreimmille vanhojen 30- ja 40-lukujen standardien lämmittelyille en ole jaksanut syttyä.

Roxy Music ilmoitti tänään päättävänsä 11 vuotta kestäneen hiljaiselonsa (bändi lopetti toimintansa vuonna 2011) ja tekevänsä syksyllä 50-vuotisjuhlakiertueen. Eurooppaan on toistaiseksi ilmoitettu vain kolme keikkaa, mutta toivoa sopii että lisää keikkoja julkistettaisiin vielä ja bändi saataisiin pitkästä aikaa Suomeenkin. 50-vuotisjuhlan kunniaksi myös vanhat levyt julkaistaan vinyylimuodossa half speed-mastereina huhtikuusta lähtien. Edellisen kerran bändi on nähty yhdessä vuonna 2019, kun heidät valittiin Rock And Roll Hall Of Fameen. Vanha taika ei ollut kadonnut minnekään.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ivYGGBvMxBU

 

[hege]

Tämä oli hyvä avaus, nyt on ollut katselussa toisella kierroksella Netfixistä Mind Hunter ja soundtrackiltä löytyy Roxy Musicin varsin hyvin sarjan tunnelmiin sopiva "In Every Dream Home A Heartache". Faija toi joskus 80-luvun alkupuolen tienoilla, kun se kävi useammin UK duunin takia, useampia Ferryn ja Roxy Musicin levyjä ja ne natsasi sitten vähän myöhemmin itsellekin hyvin.

 

[Rod Weary]

Mulla lähti Roxy Musicin kuuntelu Flesh+Bloodin Oh Yeahista, minkä onnistuin jostain Nuorten sävellahjasta äänittämään kasetille. En vain tiennyt silloin biisin nimeä. Jostain kumman syystä siihen aikaan biisintunnistus oli aika haasteellista, joten jouduin metsästämään älppäriä kohtuuttoman pitkään. Sitä ennen hommasin Manifeston ihan kaupasta ja For Your Pleasuren kaverilta käytettynä. Kumpikaan ei silloin osunut ihan suoraan musiikkimakuun ja bändi jäi mulla hiukan paitsioon Avalonin ilmestymiseen asti. Avalonhan toki ilmestyi pari vuotta F+B:n jälkeen, joten pitkästä ajasta ei sinänsä ollut kysymys. Siihen meni kuitenkin oikeasti pitkä aika, ennen kuin musiikkimakuni kehittyi sen verran, että ennen Manifestoa julkaistut levyt alkoivat uppoamaan. Nyt on kääntynyt päälaelleen tuo kuuntelu vanhat vs. uudet. Uusiin lasken kaksi viimeistä studiolevyä, jotka ovat ihan täyttä poppia, hyvällä tavalla kuitenkin. Manifesto on sellanen outo välimallin levy, jolla on kyllä hetkensä. Avalon sattuu juuri olemaan soittimessa, mutta se johtuu siitä, että se on mulla virallinen kevään avaus. Viime viikolla oli niin lämmintä, että sai taas kaivaa tuon esiin.

Kaisaniemen keikka tuli onneksi nähtyä.

 

[-Kantor-]

Hieno bändi. Hyllystä löytyy vinyylinä For Your Pleasure, Stranded, Country Life, Siren ja Avalon. Ymmärrän, että albumeista varsinkin Avalon jakaa mielipiteitä, mutta onhan se kaikessa hienostuneisuudessaan ja juustoisuudessaan aivan täydellistä poppia.

 

[secord]

Avalon jakaa mielipiteitä, mutta onhan se kaikessa hienostuneisuudessaan ja juustoisuudessaan aivan täydellistä poppia.

Kuinka sattuikaan, että ollut voimasoitossa viime päivät tämä levy ja erityisesti kappale More Than This. Ei tuollaista musiikkia osata enää tehdä. Lämmin aalto käy läpi koko kehon tuota kuunnellessa. Kyllä ennen oli kaikki paremmin.