Onhan se nyt synti ja häpeä, ettei FIFAn rankingykkösellä ja kaikkien aikojen menestyksekkäimmällä futismaalla ole vielä omaa ketjua.
Brasilia on ollut suosikkini vuodesta 1982, vaikka hiljalleen rinnalle on hiipinytkin Espanja. Tuo vuoden -82 joukkue on edelleen paras ja taitavin näkemäni jalkapallojoukkue: Zico, Socrates, Falcao, Eder, Cerezo ja kumppanit tarjosivat sellaisen näytöksen, että pikkupojan sydän oli mennyttä. Menestystä ei tosin tullut, kun uskomaton tuurihaukka Paolo Rossi tiputti Brasilian toisella kierroksella käytännössä yksinään.
Sittemmin menestystä on tullut parin mestaruuden verran. Vuonna 1994 pelattiin kenties tylsimmät kisat koskaan, ja mestaruuskin ratkesi nolla-nollan jälkeen pilkulta. Buddha-Baggio hyvitti hieman Rossin syntejä, ja Copacabanalla bailattiin. Sankareita tuona vuonna olivat hyökkääjäpygmit Romario ja Bebeto sekä Hollannin muulinpotkullaan upottanut laitapakki Branco. Vuonna 2002 Ronaldo, Rivaldo, Roberto Carlos ja kumppanit pelasivat unelmaturnauksen ja Saksa kaatui finaalissa komeasti.
Brasilian pelissä on aina viehättänyt taito, pelaamisen nautinto ja se helppouden tunne, joka vastustajan pyörryksiin kikkailemisesta välittyy. Hienot syöttökuviot, kantapääkikat, harhautukset ja yllätyksellisyys. Myönnettäköön tosin, että 80-luvun jälkeen myös Brassit ovat pelanneet taktisesti harkitummin, eurooppalaisemmin, ja yltiöpäinen hyökkääminen sekä sooloilu puolustuksen kustannuksella on jäänyt vähemmälle.
Se historiasta. Tällä kertaa Dunga on Maradonan tyyliin päässyt otsikoihin sillä, keitä EI valitse mukaan. Muutama vuosi sitten vielä maailman parhaan pelaajan statuksessa paistatellut Ronaldinho on tylysti tiputettu kaavailuista pois. Myöskään vuodesta 1994 jokaisissa kisoissa pelannut Ronaldo ei lähde Afrikkaan, kuten ei Chelsean toppari Alexkaan. Hyökkääjistä olisivat monet kelpuuttaneet mukaan myös vanhan sotaratsun Adrianon sekä Milanin nuoren Alexandre Paton - Dunga ei.
Alustava lista (ei siis vielä virallinen, FIFAlle toimitettava):
Julio Cesar (Inter Milan), Doni (Roma), Heurelho Gomes (Tottenham); Maicon (Inter Milan), Dani Alves (Barcelona), Lucio (Inter Milan), Juan (Roma), Luisao (Roma), Thiago Silva (AC Milan), Gilberto (Cruzeiro), Michel Bastos (Lyon); Gilberto Silva (Panathinaikos), Felipe Melo (Juventus), Josue (Wolfsburg), Elano (Galatasaray), Ramires (Benfica), Kleberson (Flamengo), Kaka (Real Madrid), Julio Baptista (Roma); Robinho (Santos/Manchester City), Nilmar (Villarreal), Luis Fabiano (Sevilla), Grafite (Wolfsburg).
Dunga kommentoi valintoja FIFA:n sivuilla.
Taitoa, kovuutta ja kansainvälistä kokemusta on siis tälläkin kertaa Brasilian joukkueessa. Julio Cesar lienee lähtökohtainen ykkösmolari, mutta Gomes on pelannut hienon kauden Spursissa ja sparraa tiukasti. Lucio ja Juan hoitavat toppariosaston, laitapakeiksi on tarjolla Maiconia, Marceloa ja Dani Alvesia. Lyonissa hyökkääjänä pelaava Bastos saattaa olla Dungan yllätyskortti.
Keskikentän kapellimestariksi on kaavailtu Kakáa, jonka kausi Real Madridissa oli kaukana täysosumasta - osin loukkaantumisten vuoksi. Nyt on paikka näyttää osaamista. Vanhat tutut Gilberto Silva ja Julio Baptista saanevat vastuuta, eivätkä muutkaan mitään tunareita ole.
Hyökkääjistä Luis Fabiano ja Robinho lienevät ne avauspaikoille aiotut, mutta esimerkiksi Nilmar takoi aikanaan kotimaassaan hurjia tehoja ja pystyy taatusti viimeistelemään, vaikkei tällä kaudella Villarrealissa häikäissytkään. Grafitenkin tehokkuus tiedetään.
Samaan alkulohkoon Brasilian kanssa on arvottu vanha siirtomaaisäntä Portugali, joka taatusti sytyttää, Afrikan jokerikortti Norsunluurannikko joka pärjää tai kaatuu Drogban maalien mukana sekä Pohjois-Korea, josta ei oikein osaa sanoa mitään. Jatkopaikka pitää tulla, ja toisena suosikkina lohkosta jatkanee Portugali. Yllätykset ovat tosin aina mahdollisia, eikä G-lohko ole sieltä helpoimmasta päästä.
Dunga saa takuulla kovaa kritiikkiä ellei peli kulje, mutta niinhän se on aina. Ronaldinhon valitsematta jättämisen hän saa anteeksi vain, jos tulee mestaruus. Muuten se oli tyhmyyttä, virhe joka maksoi mestaruuden.
Vain mestaruus kelpaa maassa, jossa jalkapallo ei ole osa elämää vaan elämä osa jalkapalloa.
Brasilia on ollut suosikkini vuodesta 1982, vaikka hiljalleen rinnalle on hiipinytkin Espanja. Tuo vuoden -82 joukkue on edelleen paras ja taitavin näkemäni jalkapallojoukkue: Zico, Socrates, Falcao, Eder, Cerezo ja kumppanit tarjosivat sellaisen näytöksen, että pikkupojan sydän oli mennyttä. Menestystä ei tosin tullut, kun uskomaton tuurihaukka Paolo Rossi tiputti Brasilian toisella kierroksella käytännössä yksinään.
Sittemmin menestystä on tullut parin mestaruuden verran. Vuonna 1994 pelattiin kenties tylsimmät kisat koskaan, ja mestaruuskin ratkesi nolla-nollan jälkeen pilkulta. Buddha-Baggio hyvitti hieman Rossin syntejä, ja Copacabanalla bailattiin. Sankareita tuona vuonna olivat hyökkääjäpygmit Romario ja Bebeto sekä Hollannin muulinpotkullaan upottanut laitapakki Branco. Vuonna 2002 Ronaldo, Rivaldo, Roberto Carlos ja kumppanit pelasivat unelmaturnauksen ja Saksa kaatui finaalissa komeasti.
Brasilian pelissä on aina viehättänyt taito, pelaamisen nautinto ja se helppouden tunne, joka vastustajan pyörryksiin kikkailemisesta välittyy. Hienot syöttökuviot, kantapääkikat, harhautukset ja yllätyksellisyys. Myönnettäköön tosin, että 80-luvun jälkeen myös Brassit ovat pelanneet taktisesti harkitummin, eurooppalaisemmin, ja yltiöpäinen hyökkääminen sekä sooloilu puolustuksen kustannuksella on jäänyt vähemmälle.
Se historiasta. Tällä kertaa Dunga on Maradonan tyyliin päässyt otsikoihin sillä, keitä EI valitse mukaan. Muutama vuosi sitten vielä maailman parhaan pelaajan statuksessa paistatellut Ronaldinho on tylysti tiputettu kaavailuista pois. Myöskään vuodesta 1994 jokaisissa kisoissa pelannut Ronaldo ei lähde Afrikkaan, kuten ei Chelsean toppari Alexkaan. Hyökkääjistä olisivat monet kelpuuttaneet mukaan myös vanhan sotaratsun Adrianon sekä Milanin nuoren Alexandre Paton - Dunga ei.
Alustava lista (ei siis vielä virallinen, FIFAlle toimitettava):
Julio Cesar (Inter Milan), Doni (Roma), Heurelho Gomes (Tottenham); Maicon (Inter Milan), Dani Alves (Barcelona), Lucio (Inter Milan), Juan (Roma), Luisao (Roma), Thiago Silva (AC Milan), Gilberto (Cruzeiro), Michel Bastos (Lyon); Gilberto Silva (Panathinaikos), Felipe Melo (Juventus), Josue (Wolfsburg), Elano (Galatasaray), Ramires (Benfica), Kleberson (Flamengo), Kaka (Real Madrid), Julio Baptista (Roma); Robinho (Santos/Manchester City), Nilmar (Villarreal), Luis Fabiano (Sevilla), Grafite (Wolfsburg).
Dunga kommentoi valintoja FIFA:n sivuilla.
Taitoa, kovuutta ja kansainvälistä kokemusta on siis tälläkin kertaa Brasilian joukkueessa. Julio Cesar lienee lähtökohtainen ykkösmolari, mutta Gomes on pelannut hienon kauden Spursissa ja sparraa tiukasti. Lucio ja Juan hoitavat toppariosaston, laitapakeiksi on tarjolla Maiconia, Marceloa ja Dani Alvesia. Lyonissa hyökkääjänä pelaava Bastos saattaa olla Dungan yllätyskortti.
Keskikentän kapellimestariksi on kaavailtu Kakáa, jonka kausi Real Madridissa oli kaukana täysosumasta - osin loukkaantumisten vuoksi. Nyt on paikka näyttää osaamista. Vanhat tutut Gilberto Silva ja Julio Baptista saanevat vastuuta, eivätkä muutkaan mitään tunareita ole.
Hyökkääjistä Luis Fabiano ja Robinho lienevät ne avauspaikoille aiotut, mutta esimerkiksi Nilmar takoi aikanaan kotimaassaan hurjia tehoja ja pystyy taatusti viimeistelemään, vaikkei tällä kaudella Villarrealissa häikäissytkään. Grafitenkin tehokkuus tiedetään.
Samaan alkulohkoon Brasilian kanssa on arvottu vanha siirtomaaisäntä Portugali, joka taatusti sytyttää, Afrikan jokerikortti Norsunluurannikko joka pärjää tai kaatuu Drogban maalien mukana sekä Pohjois-Korea, josta ei oikein osaa sanoa mitään. Jatkopaikka pitää tulla, ja toisena suosikkina lohkosta jatkanee Portugali. Yllätykset ovat tosin aina mahdollisia, eikä G-lohko ole sieltä helpoimmasta päästä.
Dunga saa takuulla kovaa kritiikkiä ellei peli kulje, mutta niinhän se on aina. Ronaldinhon valitsematta jättämisen hän saa anteeksi vain, jos tulee mestaruus. Muuten se oli tyhmyyttä, virhe joka maksoi mestaruuden.
Vain mestaruus kelpaa maassa, jossa jalkapallo ei ole osa elämää vaan elämä osa jalkapalloa.
Viimeksi muokattu: