Jogo Bonito eli mestarit areenalla '06
Kun muitakin joukkueketjuja on avattu, pitänee avata sitten tällainenkin.
Viime kerralla tuli mestaruus ja samalla näytettyä pitkää nenää monelle arvostelijalle, tällä kerralla voittoa tärkeämpää on, ainakin itselleni, kaunis peli.
Koska en ole viettänyt viimeistä paria vuotta Amazonin viidakoissa scouttaamassa Brasilian kenttien pelaajia, en ala myöskään keksimään tarinoita, jotka ovat lähinnä copypeistauksia&käännöksiä muista lähteistä.
Brasilia lähtenee kisoihin jonkinlaisella 4-4-2/4-3-3-tyylin muunnoksella, jossa selviä hyökkääjäpelaajia on 2, piilokärki hieman taaempana ja sitten keskikentästä vähintään 1 pelaaja pelaa selvästi hyökkäävää roolia.
Puolustuslinja taas huitelee ties missä, laitapakit singahtelevat hyökkäämään ja toinen keskuspuolustajista on varmasti jossain vaiheessa peliä kikkailemassa boksin tuntumassa. Wanhan ajan Brasiliaan nähden erona on kuitenkin se, että pakkien nousut paikataan ja alemmat keskikenttäpelaajat eivät itse lähde hyökkäilemään, jos keskuspuolustaja niin tekee. Huolimatta hurlumhei-maineesta, Brasiliakin pelaa nykyään kohtalaisen organisoitua puolustuspeliä, ei nyt tietenkään mitään Catenacciota, mutta suurimmat ongelmat puolustuspäässä tulevat luultavasti johtumaan pelaajien pienemmästä koosta, etenkin pääpelaajia vastaan voi tulla ongelmia. Kuningasidea silti pysyy samana, jos pallo on omilla, ei vastustaja voi tehdä maalia.
Hyökkäyspelistä ei oikein pysty sanomaan mitään, palloa pelataan kuitenkin pääasiassa kenttää pitkin ja yksilötaito tulee odotetusti näyttelemään suurta roolia. Viimeiset 3 MM-kisaa ovat osoittaneet, että Brasilia kykenee murtamaan eurosumput yksilötaidolla yhdistettynä saumattomaan joukkuepeliin.
Harkkapeleissä meno on ollut odotetun mukaista, olkoonkin että vastukset ovat olleet mitä ovat. Confederations Cup antoi jonkinlaisen myrskyvaroituksen, vaikka niin Brasilia kuin muutkaan joukkueet eivät siellä aivan ykkösmiehistöillään pelanneet. Etenkin Brasilian kohdalla kahden ärrän puuttuminen on jo asia, jota ei voi jättää huomioitta. Kultaahan silti Cupista, tietenkin, tuli mutta yllättävän tiukkoja pelejäkin nähtiin.
Joukkueesta hieman, jos oletetaan että Brasilia pelaa 4-3-3:lla niin avausmiehistö on luultavasti seuraavanlainen:
Maalilla aloittanee luultavasti Dida, joka toivottavasti löytää kadonneen itseluottamuksensa kotimaansa väreissä.
Puolustuksen laidoilla viilettävät tuttuun tapaan Roberto Carlos ja kipparina toimiva Cafu. Etenkin Carlos alkaa vedellä viimeisiä kausiaan, Cafun pelejä en tainnut yhtään nähdä, joten en osaa sanoa onko askel hidastunut hänelläkin. Jos pelaajilla ei kuitenkaan tapahdu mitään radikaalia kunnonlaskua tässä kuukauden aikana, mikä sarjakauden loppumisesta on, uskoisin että molemmat pelaavat vielä hyvät kisat.
Puolustuksen lukkona toiminee brasilialaiseen tapaan teknisesti taitava Lucio, jolla kokoakin alkaa olla juuri ja juuri tarpeeksi pääpeliin. Toinen keskuspakki on myös Saksassa pelaava Juan, joka on itselleni aika tuntematon, mutta on oletettavaa että kovat europelit ovat karaistaneet keskuspuolustuksen. Lucio luultavasti suorittanee ylempänä mainittua kikkailua myös hyökkäysalueella ja Juan jää varmistamaan. Kuten todettua, huolimatta Lucion hieman alle 190cm varresta, Brassien puolustuslinja on muuten varsin lyhyt (Juan 182cm), Cafu 176cm ja Carlos hieman yli 30 senttiä. Tekninen taito on kuitenkin huipputasoa, myös puolustustyöskentelyssä ja nopeat jalat pitävät pakit hyökkääjien kikkailuitten mukana.
Keskikentälle tuli juuri ennen kisojen alkua muutoksia, kun Edmilson loukkaantui. Tilalle roudattiin Brasiliasta Mineiro ("kuka"), mutta on epävarmaa pelaako hän muutenkuin jämäminuutteja.
Keskikentän lukkona toiminee Emerson, joka voi jättää maalivahtikikkailut väliin tällä kertaa (viime kisoissa Emerson mursi kätensä pelatessaan harkoissa veskarina). Ehjänä Emerson ottanee joukkueessa legendaarisen Dungan roolin ja pysyttelee suosiolla alempana, kun muu keskikenttä kikkailee jossain aivan muualla. Toisena puolustavampana keskikenttäpelaajana nähdään ehkä Ze Roberto. Kolmen hengen keskikentällä hyökkäävää roolia vetää luultavasti Kaka, joka ei ole aivan vakuuttanut itseäni, mutta luultavasti hoitaa hommansa.
Hyökkäys ei enää muodostukaan kolmesta ärrästä, vaan nyt kyseessä onkin ARR-trio (äännähdys, jota vastustajajoukkueen fanit tulevat päästelemään toivottavasti monta kertaa kolmikon heiluttaessa maaliverkkoja.
Ronaldinho, taikuri, kikkaikenet jne. on itseoikeutetusti kentän herra ja pelaa vapaalla paikalla joko luoden peliä tai ratkaisten itse, mistä nähtiin upea esimerkki syksyn El Clasicossa. Adriano on tunnettu loistavasta vedostaan vasurilla, mutta oikea jalka on aika olematon. Isokokoisena ja silti teknisenä ja nopeana pelaajana Adriano kuitenkin aiheuttaa ongelmia monelle puolustajalle. Adriano ei ole boksin orja, vaan em. kova laukaus lähtee kauempaakin ja tarkkana.
Hyökkäyskolmikon täydentää läski, Jumalan hamsteri, nököhammas eli El Phenomenon. Ronaldo on taas jonkinlainen musta hevonen, loukkaantumiset tuhosivat taas murskaavasti alkaneen kauden (käytännössä 8 maalia viidessä ottelussa, kunnes vastustajan taklasi takaata nilkan hajalle). Välillä Ronaldo on kuitenkin väläytellyt ja edellisessä harjoituspelissä Uutta-Seelantia vastaan Ronaldo iski "pakollisen" maalinsa. Ylipainoisena ja loukkaantumisista hidastuneena hän on silti yksi maailman parhaista hyökkääjistä, mikä kertoo jo jotain joko maailman tai sitten Ronaldon tasosta. Jos Ronaldo ohittaa Gerd Müllerin kaikkien aikojen MM-maalitilastossa, häntä voi hiljalleen alkaa jo kruunata aikamme legendaksi, jalkapallomaailman Kari Grandiksi.
Hyökkäyksen suurimpana heikkoutena näkisin kuitenkin kokemuksen puutteen, Rivaldo tarjosi viime kisoissa, filmauksen ohessa, rautaista kokemusta mikä mm. Adrianolta puuttuu täysin. UCL-finaalissa täysin jäässä ollut Ronaldinho on astumassa suuriin saappaisiin "Brasilian sankarina" ja tämä voi vaikuttaa miehen otteisiin. Toisaalta verrattuna esim. 98:n Ronaldoon, 'Dinho on huomattavasti vanhempi, mutta itse olen hieman huolestunut herkkusienifinaalista.
Vaihdosta Brasilia voi iskeä kolmikon tilalle kikkakone Robinhoa, joka ei kyllä ole omissa kirjoissani juuri mitään. 26 kiloa painava teini-idoli, joka driplaa, driplaa driplaa ja lopulta menettää pallon tai sutaisee sen ohi maalin.
Denilson vol II. Mutta jos peli on jo selvä, voitte odottaa Robinhoa kentälle kikkaamaan viittä vastustajan puolustajaa.
Muita hyökkäyspään vaihtomiehiä on Ranskassa pelannut Fred.
Aika loppuu kesken, pitää palata astialle myöhemmin.
Edit: No helvetti, kirjoittaessani tätä, joku avasikin jo ketjun. Moderaattorit tehköön ratkaisunsa.