Kun aikaisemmin oli puhetta (eri ketjussa) siitä, että Bergeron voi hyvinkin olla kaksi kertaa parempi puolustussuuntaan kuin esim. Barkov tai Matthews, niin yritin pari peliä seurata pelkästään kolmeseiskaa. Ei niihin peleihin osunut yhtään virhettä. Ihmeellisen hyvä. Peliälyn voi tietty ajatella kasvavan vuosi vuodelta, jolloin myös pelaajan taso periaatteessa nousee jos käsien ja jalkojen motoriikka ei ole alkanut laskea.
Rispektit että lähdit kunnolla tarkkailemaan, etkä ajatellut että "tuskinpa pitää paikkansa, puhuvat vain", kuten moni. Pelistä toiseen ja vuodesta toiseen käsittämätöntä seurattavaa (varsinkin just jos siihen erikseen keskittyy), ja jos aivan alkukaudesta nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että onko Bergy tulossa vanhaksi - eikä välttämättä hyökkäyssuuntaan enää parhaimmillaan ole - niin kyllähän kolmeseiskan puolustuspeli on taas kerran ollut sekä silmätestin että tilastojen mukaan ihan jäätävää jo kuukausikaupalla.
Peliälyn kasvusta en osaa sen kummemmin sanoa, muuta kuin että tuollaista tuo on ollut toistakymmentä vuotta illasta ja kaudesta toiseen. Ei nyt koko NHL-uraa, vaikka hyviä tapoja oli ihan ensimmäisistä luistimenpiirroista lähtien havaittavissa, mutta viimeistään sieltä asti, kun niiden vakavien aivotärähdysten jälkeen piti käytännössä kolmoskentän roolin kautta raivata tie takaisin hyökkäyspelin ollessa aikansa vielä vähän haparoivaa verrattuna siihen mitä ennen ja jälkeen.
Ei se ole sattumaa, että koutseille ympäri maailman Bergeron on pelaaja numero yksi, kenestä pelaajille sanotaan että seuraa tuota. Selkejen määrässä pitäisi olla NHL-historiassa ylhäisessä yksinäisyydessään, mikäli näissä valinnoissa ei olisi mitään politiikkaa tai yksinkertaisesti vaihtelunhalua mukana.
Sivumennen sanoen, itsellä ei kokemusta ole, mutta isot pojat sanovat, että Bergeron on livenä vielä päräyttävämpi kokemus kuin mihin tv-kuvan välityksellä millään pääsee. Eli silloinkin kun peli on aivan muualla eikä #37 "mahdu kuviin", niin kaikki sijoittumiset, haut ja pelinluvut ovat samaa tinkimätöntä joukkueen peliä hyödyttävää timanttia ihan koko ajan. Oma mies ei karkaa mihinkään ja itseä haetaan aktiivisesti pelattavaksi - eikä selkä suoristu koskaan, minkä voi lopulta valitettavan harvasta pelaajasta sanoa.
EDIT: Lisätään sen verran, että Bergyn on varmastikin pitänyt poissa sellaisesta yleistä "generational talent"-keskustelusta se, että mitään sadan pisteen runkosarjoja ei ole vedetty. Mutta löytyykö edes villiltä 80-luvulta pelaajaa, joka olisi vetänyt parhaimmillaan yli 1,2 PPG kauden siten, että kiekollinen peli on tuollaista safetyä?
Rungot näillä joukkueilla on menossa aivan eri suuntiin ja tänä keväänä ei enää Bruinsilla riitä. Ei löydy pakistosta Charan kaltaista ankkuria Matthewsia tai muita Toronton tähtiä pimentämään puolta tuntia illassa ja muutenkin Leafs on nykyään tasapainoinen ja vahva nippu.
Bruinsin näkökulmasta Leafs tuntuu yhtä pahalta kuin suurin osa kandidaateista, mutta Leafsin näkökulmasta Bruins on aika jännä pakkaus. Toisaalta ehkä pieni riski, että peli kuseekin vanhaan peikkoon korvien välissä, mutta toisaalta isossa kuvassa katsottuna itse tuplaisin Toronton kannutodennäköisyydet saman tien, mikäli reitti kulkee Bruinsin kautta. Nimittäin tosielämässä ja oikeiden ihmisten pelaamissa peleissä kun liikutaan eikä EA Sportsin simulaatioissa, niin Leafs jos kampeaa Bruinsin kaikkien viime vuosien vaiheiden jälkeen tieltään, niin kyllä siellä moni pelaaja kasvaa viisi senttiä pituutta saman tien.