Boston Bruins (2.) – Toronto Maple Leafs (3.), Atlantic 1. kierros

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
doping ja viivat
Vähiten johtui Toronton tappio jostain "grittin" puutteesta.
En itsekään pidä kovuuden puutetta syynä Leafsin putoamiselle, joukkue olisi voinut voittaa siitä huolimatta, mutta kyllähän sarjan väkivaltavoimasuhteet tehtiin hyvin selväksi Bruinsin puolelta sarjan kakkospelissä.

En muista nähneeni Bruinsilta noin yksipuolista vastustajan nenien niistelyä sitten 2011 finaalien, ja tässä nyt on kuitenkin tullut jokunen minuutti Bruinskiekkoa katsottua sen jälkeen, tarkalleen ottaen kaikki.

Kakkosottelun jälkeen sarja ei enää järin fyysinen ollut. Kait Leafsin leirissä (aivan oikein) katsottiin, että heidän mahdollisuutensa ei ole kovassa pelissä.
 
Viimeksi muokattu:

Tevoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings #91 #19 #5
Ilman mitään "väkivallan" palvontaa niin Torontolta puuttu juuri ne kaverit mitkä menee vastustajan ihonalle ja kummasti kelpasi vanhalle kunnon LOUpäälle Komarovit ja Martinit entiseltä seuraltaan ja lopputulemana Islanders pyyhki Pinguilla sen varjoisamman puolensa ja Toronto sai olla se embo supersofti Bruinsin porukalle.
 

SaucerPass

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leafs
Kirvelä tappio taas G7:ssa, mutta itse taisin ennustaa Bruinsille huomattavasti helpompaa sarjaa (B's in five). Leafs kuitenkin nosti tasoaan merkittävästi runkosarjan lopusta. Jos peli olisi näyttänyt samalta kuin maalis- ja huhkikuussa pääosin, Bruins olisi marssinut jatkoon huomattavasti lyhyemmän kaavan kautta. Tietysti ironista, että G7:ssa kolmospari ja ennen kaikkea Gardiner petti, mutta kyllähän yksi merkittävä ero runkosarjan lopun Leafsiin oli, että kolmospari oli Gardiner-Dermott, eikä holleja ja marincineja tarvinnut peluuttaa. Toinen merkittävä ero oli sitten Andersen, joka pelasi 6/7 peliä taas Vezina-tasolla, toisin kuin runkosarjan lopussa, jolloin helppoja maaleja meni selän taakse tuon tuosta.

Huippujoukkueen ominaispiirre on, että se tyrmäävä isku annetaan, kun paikka on. Leafs ei siihen kyennyt G6:ssa kotikaukalossaan, eikä se myöskään onnistunut johtaessaan sarjaa otteluvoitoin 1-0 tai 2-1 voittamaan seuraavaa peliä. Bruinshan ei tätä sarjaa johtanut otteluvoitoissa kuin kerran: sarjan päättyessä. Kyllähän tuossa korostuu se rutiini ja voittamisen kulttuuri, jotka saattavat kuullostaa kliseiltä, mutta aika usein kääntävät tiukat sarjat. Ja kun tarpeeksi usein häviää tiukan sarjan samalle vastustajalle, iskee Caps-oireyhtymä, jonka karistaminen voi viedä todella pitkään eikä siitä välttämättä toivu koskaan. Tästä alkaisin olla jo huolissani Leafsin kohdalla.

Kun sopivasti ennen G7:ää puhuttiin erikoistilannepelaamisesta ja siitä, kumman tähtipelaajat pelaavat paremmin ratkaisevassa pelissä, niin sopivana muistuksena Bruinsin alaketjut tekivät ne isoimmat maalit. Jääkiekko on joukkuepeli, pelkät tähdet eivät riitä ja ratkaisevat maalit tekevät usein syvyys- ja roolipelaajat. Nimenomaan alaketjuilta Bruins tarvitsee myös CBJ:tä vastaan isoa panosta.

Kononaisvaltaisempi, kokeneempi ja ennen kaikkea parempi joukkue meni tästä sarjasta jatkoon. Se, mistä ei ole paljon puhuttu toistaiseksi, on, että tämä kausi alkaa olla niitä viimeisiä mahdollisuuksia myös Bostonin vanhoille ydinpelaajille voittaa vielä yksi mestaruus: eivät Chara, Bergeron, Marchand ja Krejci enää nuorene ja ainoastaan Marchandin voi sanoa olevan enää uransa absoluuttisella huipulla.
 

Ni$pekt15

Jäsen
Suosikkijoukkue
BOSTON BRUINS
Vähiten johtui Toronton tappio jostain "grittin" puutteesta. Toronto voitti taklaukset ja kuka tuolta Bruinsin joukkueesta on edes erityisen fyysinen pelaaja? Debrusk? Marchand? Bergeron? Pastrnak? En muista Marchandilta yhtään kunnon taklausta tässä ottelussa. Ihan uskomatonta miten jengi jaksaa vieläkin jauhaa tosta Toronton kovuuden puutteesta kun ihan yhtä pehmeä Bruins oli tässä sarjassa. Muzzin antoi muutaman kovan pusun Pastrnakille ja mies käytännössä surffasi loppusarjan kakkosketjussa niiden jälkeen. Runkosarjassa Toronton pelaajien meno saattaa näyttää "munattomalta" mutta kyllä näissä pleijareissa pelaajat vastasi kovuudella ihan riittävästi isoa pahaa Bostonia vastaan.

Kyllä suurin ero oli penkin takana, kun Cassidy teki tarvittavia muutoksia kokoonpanoon ja Babcock teki jatkuvasti samoja virheitään ja peluutti liikaa eräitä pelaajia sekä liian vähän toisia. Bruins keskittyi erityisesti painostamaan kun Gardinerilla on kiekko ja Gardiner ei ollut palautunut ollenkaan koko kauden kestäneistä selkäkivuista joten vältteli kontaktin ottamista.
Mitä helvettiä mää just luin. Gritti on käsittääkseni jotain muuta kuin Lucicmaisia niittejä. Ei ole varmaan sattumaa, että samalla kun Bruins on tehnyt uudistusta nopeampiin pelaajiin niin on painostettu kahden suunnan peliä. Tämä tarkoittaa että löytyy niitä eväitä puolustamiseen ja kaksinkamppailujen voittamiseen. Austonhan on myös kova kampeamaan kiekkoja, mutta kyllä Bruins voitti omassa päässä noita vääntöjä ihan eri malliin ja pystyi horjuttamaan Toronton nopeita ja taitavia jätkiä maalipaikoissa. Samaan aikaan Torontoa vastaan TAAS saatiin järettömästi paikkoja parhaista sektoreista, joissa tosin viimeistely ja viime kädessä jumalmoodilla pelannut Andersen kesti.

Noi kaikki sun mainitsemat pelaajat osaavat ja tekevät kovasti duunia omaan päähän. Lisäksi pakistossa on isoja ja kovuutta kestäviä pakkeja poislukien Krug ja Grzelzyk. Taklaukset voitettiin on aika heikko argumentti, samalailla se Nylanderin taklaus tilastoidaan kuin Charanki, toinen vaan lähestulkoon aina on astetta painavampi ja toisella ei juurikaan impaktia tilanteeseen.
Voit katsoa seuraavassa sarjassa kun Anderson,Foligno,Jenner ja miksei Dubinskykin tulevat Bostonin päätyyn painimaan kiekoista.
Boston jätti Torontolle sen viivan suht vapaaksi ja piti sektoria, siihen päälle kova paine aina kun kiekko meni kulmaan, koska ei riitä Torontolla GRITTI pärjätä tuossa hommassa. Toki voit tehdä koutsista syntipukin, mutta kyllä ne pelit ratkaistaan siellä kentällä pelaajien toimesta.

Edit: Toronton 4 vitjahan oli hyvä ja saivatkin paljon painetta kun pärjäsivät siellä kulmaväännöissä, sieltä sitten puuttui taito tehdä niitä maaleja. vähän jos haluat rautalangasta väännettävän esimerkin mitä tässä haetaan.
 

bftw

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thiem
Samaan aikaan Torontoa vastaan TAAS saatiin järettömästi paikkoja parhaista sektoreista, joissa tosin viimeistely ja viime kädessä jumalmoodilla pelannut Andersen kesti.

Noi kaikki sun mainitsemat pelaajat osaavat ja tekevät kovasti duunia omaan päähän. Lisäksi pakistossa on isoja ja kovuutta kestäviä pakkeja poislukien Krug ja Grzelzyk. Toki voit tehdä koutsista syntipukin, mutta kyllä ne pelit ratkaistaan siellä kentällä pelaajien toimesta.
Sun mielestä noilla "järjettömillä määrillä maalipaikkoja" ei ole mitään tekemistä valmennuksen kanssa vaan kaikki pelaajien vika? Ihan saman verran siellä on romuluisia pakkeja Toronton pakistossa kun sieltä löytyy Rielly, Hainsey, Zaitsev ja Muzzin. Ainoat vähän pehmeämmät on Dermott ja Gardiner, ihan samalla tavalla kuin Krug ja Grzelzyk. Siitä olen samaa mieltä, että Nylander ei pärjää fyysisesti tuolla pleijareissa, mutta hän on oikeastaan ainut selkeästi tälläinen Toronton pelaaja. Mutta se on valmentajan vastuulla jos vastustajan koutsi vie sua toista vuotta putkeen. Toronton pelissä on ollut koko Babcockin ajan sama ongelma, omalla puolustusalueella ei olla saatu organisoitua järkevästi viisikkoa.

Media nyt vaan rakastaa tota Toronton "pehmeyttä" ja näköjää se myös uppoaa sunnuntaiseuraajiin. Jos Toronto olisi voittanut game 6/7 ei oltaisiin puhuttu kovuuden puutteesta ja eikä siitä oikeastaan enää puhutakkaan valtaosassa mediassa vaan lähinnä täällä.

Mutta sarja ohi ja saa jättää jääkiekon taas moneksi kuukaudeksi, jatketaan Toronton kausiketjussa.
 

Ni$pekt15

Jäsen
Suosikkijoukkue
BOSTON BRUINS
Jos Toronto voittaisi sarjan niin ei tarvisi miettiä syntipukkeja vaan kaikki olisi ihanaaa. Yks kovimmista koutseista on siis feilannu ja pelaajissa ei ole mitään vikaa. Joukkue on täynnä vahvoja luistelijoita jotka osaavat myös pelata kovaa, mutta silti hävitään kaksinkamppailut kummassakin päässä. Sen verran ristiriitaista tietoa että tekisi mieli huutaa kummelista tuttua "mies kentälle" slogania. Menis nyt koutsi sinne ite näyttää miten sitä kiekkoa pelataan kun kerran sen syy eikä pelaajien. Heitän vaan bensaa liekkeihin toteamalla että mitäpä jos pelaajamateriaali asettaa rajotteita pelisysteemeille...No mutta se ja sama, jatketaan ens keväänä vääntöjä taas.
Sen verran vielä että jotain pelillistä häikkäähän tuossa Toronton hommassa on ollut koko kauden ajan, mutta näin sunnuntaiseuraajana en ole kyennyt keksimään mikä siinä mättänyt kaudenkin aikana. Pitäisi varmaan lukea hfboardsia ja mediaa jos vaikka hiffais itekki.
 

Logan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Shannon Szabados
Ihmeellistä väittelyä, Bruins oli parempi. Jatkoon toivon yleensä joukkueita jotka ei oo pärjänny, mut game 7 näytti taas et Leafs ei taas pysty Bruinsia voittaa.

Pitää siitä olla tyytyväinen että Kadri saa taas miettiä vaikka asiasta sanoinki. Noi idiootti pelaaja joutas vaikka ens kaudella pelata puolet kaudesta palkatta. Joku kunnioitus pitäs olla seuralle.
 

bftw

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thiem
Jos Toronto voittaisi sarjan niin ei tarvisi miettiä syntipukkeja vaan kaikki olisi ihanaaa. Yks kovimmista koutseista on siis feilannu ja pelaajissa ei ole mitään vikaa.
Koko kauden olen ihmetellyt miten Marleau saa pelata jatkuvasti niin paljon, vaikka on yksi tehottomimmista pelaajista. Matthewsin/Tavareksen peliaikaa on taas kauden aikana ihmetelty, että miksei pelaa enemmän. No sitä luuli pudotuspeleissä Babcockin päästävän parhaat pelaajansa irti, mutta game 7 ja Matthews pelasi sen n. reilu 17 minuuttia. Ja lopussa kun pitäisi tehä maali Babcockin ainoa liike on siirtää Marleau Matthewsin vitjaan.. Näistä nyt ei voi oikeastaan muita syyttää kuin Babcockia. Sekä siitä, että kun ylivoimaa on mennyt se 50 sekuntia ykkös-yv otetaan pois ja lopun ajasta kakkos-yv yrittää saada kiekkoa alueelle. Esim. Boston peluutti aina sen 1.30 min Bergeronin yv-vitjaa.

En ole missään vaiheessa sanonut Toronton hävinneen kaksinkamppailuja molemmissa päissä jos sitä tarkotit. Sun puheista saa sen käsityksen, että valmentajalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä pelaajat tekee kentällä. Se riittää mulle tältä erää.

Pelaajilla ja valmentajilla on vastuu, mutta Babcock nyt on vaan tunnettu näistä omien luottoratsujensa itsepäisestä peluutuksesta.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Babcockin peluutusratkaisut olivat kyllä outoja, eikä niistä välittynyt halua voittaa näitä pelejä. Mutta Boston oli parempi, että sikäli pidän pulinat pötsissä ja hyväksyn tapahtuneen. Mielenkiintoista nähdä, miten Leafs muuttuu ensi kauteen — sillä muutoksia on tultava, ja tulee.
 

Susimies

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa,Toronto Maple Leafs,Westghost,Ghostbusters
Eli joko Charan playoff-sarjat Kapasia vastaan säilyy puhtaana tai Kasperi kostaa isänsä häviön. Huikean pitkä ura kyllä miehellä.
Niinhän siinä kävi, että Zdeno piti sarjan Kapasia vastaan puhtaana. Huikea ura tosiaan miehellä ja urahan jatkuu ainakin vielä vuoden, sopimus siis vuoteen 2020.
Kunnioitettavia minuutteja on Zdeno kellottanut pudostuspeleissä; Pikaisella otannalla keskiarvo taitaa olla 22-23 minuutin luokkaa vähintään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja