RosterWatch -ketjusta pari lainausta.
Tommy kirjoitti:
Ja tähän vastauksen siemen msg:ltä:
Omat mustavalkoiset lasini löytävät asioiden nykytilalle varsin yksinkertaisen syyn: Hannu Virta ei osaa tehdä näistä miehistä joukkuetta, vaan päin vastoin, on onnistuneesti hävittänyt peli-ilon ja motivaation, ja sen mukana suoritusvarmuuden koko porukalta. Se, miten hän on tässä onnistunut, jää suurelta osin arvailujen varaan, kun ei pääse pukukoppiin.
Niille, jotka edelleen toivovat kovan luokan vahvistuksia rapakon takaa tai muualta on todettava, että sellaista pelaajaa ei olekaan, joka voisi tuollaisen solmun avata. Olen varma, että pelaajat huomaavat hyvin herkästi, jos valmentajalla ei ole hajuakaan ratkaisuista joukkueen ongelmiin. Sen jälkeen on kovin vaikeaa säilyttää työmotivaatiota. Jos lisäksi laitetaan ajoittaiset julkiset (joukkueen sisäiset) haukkumiset sellaisistakin suorituksista, jotka ansaitsisivat kiitosta, on solmu jo melko tiukalla.
Kun peli menee taitoihin nähden törkeästi alakanttiin, pitäisi valmentajan ymmärtää, että huutamisen ja rangaistuksien aika on ohi. Kadonnut peli-ilo löytyy ihan muualta kuin punttisalilta tai harjoitusjäiltä.
Sator teki rohkean liikun, kun yritti löytää syitä alkukauden tappioputkeen, ja siirtyi sivummalle. Jatko on todistanut, etteivät noiden tappioiden syyt olleet pukukoppikielessä. Hantan pitäisi nyt vuorostaan ymmärtää, että hänestäkään ei ole tämän palapelin kokoajaksi. Tai oikeastaan Ruutun pitäisi huomata tämä.
Ja jos olenkin väärässä, ja Hantta on syytön näihin ongelmiin, niin aina sopii vedota kuluneeseen kliseeseen, että on helpompi vaihtaa yksi mies kuin koko joukkue.
Summa summarum tästä kaikesta jaarituksesta: valmentajassa pitää olla sen verran psykologin vikaa, etteivät tappiot jää joukkuetta kaivelemaan vaan niistä opitaan, voitot nouse aiheettomasti päähän vaan ne unohdetaan ja oma rutiinitaso tiedetään ja se pystytään tarvittaessa ylittämään. Lisäksi tulee sitten ammattitaito, mihin kuuluu mm. vastustajan pelin lukeminen ja siihen reagoiminen, jos oma peli ei suju.
Räpellys ja koheltaminen paranee itsestään, kunhan pelaajien luottamus valmentajaan ja omaan ammattitaitoon palautuu.
Tommy kirjoitti:
Ja tähän vastauksen siemen msg:ltä:
Omat mustavalkoiset lasini löytävät asioiden nykytilalle varsin yksinkertaisen syyn: Hannu Virta ei osaa tehdä näistä miehistä joukkuetta, vaan päin vastoin, on onnistuneesti hävittänyt peli-ilon ja motivaation, ja sen mukana suoritusvarmuuden koko porukalta. Se, miten hän on tässä onnistunut, jää suurelta osin arvailujen varaan, kun ei pääse pukukoppiin.
Niille, jotka edelleen toivovat kovan luokan vahvistuksia rapakon takaa tai muualta on todettava, että sellaista pelaajaa ei olekaan, joka voisi tuollaisen solmun avata. Olen varma, että pelaajat huomaavat hyvin herkästi, jos valmentajalla ei ole hajuakaan ratkaisuista joukkueen ongelmiin. Sen jälkeen on kovin vaikeaa säilyttää työmotivaatiota. Jos lisäksi laitetaan ajoittaiset julkiset (joukkueen sisäiset) haukkumiset sellaisistakin suorituksista, jotka ansaitsisivat kiitosta, on solmu jo melko tiukalla.
Kun peli menee taitoihin nähden törkeästi alakanttiin, pitäisi valmentajan ymmärtää, että huutamisen ja rangaistuksien aika on ohi. Kadonnut peli-ilo löytyy ihan muualta kuin punttisalilta tai harjoitusjäiltä.
Sator teki rohkean liikun, kun yritti löytää syitä alkukauden tappioputkeen, ja siirtyi sivummalle. Jatko on todistanut, etteivät noiden tappioiden syyt olleet pukukoppikielessä. Hantan pitäisi nyt vuorostaan ymmärtää, että hänestäkään ei ole tämän palapelin kokoajaksi. Tai oikeastaan Ruutun pitäisi huomata tämä.
Ja jos olenkin väärässä, ja Hantta on syytön näihin ongelmiin, niin aina sopii vedota kuluneeseen kliseeseen, että on helpompi vaihtaa yksi mies kuin koko joukkue.
Summa summarum tästä kaikesta jaarituksesta: valmentajassa pitää olla sen verran psykologin vikaa, etteivät tappiot jää joukkuetta kaivelemaan vaan niistä opitaan, voitot nouse aiheettomasti päähän vaan ne unohdetaan ja oma rutiinitaso tiedetään ja se pystytään tarvittaessa ylittämään. Lisäksi tulee sitten ammattitaito, mihin kuuluu mm. vastustajan pelin lukeminen ja siihen reagoiminen, jos oma peli ei suju.
Räpellys ja koheltaminen paranee itsestään, kunhan pelaajien luottamus valmentajaan ja omaan ammattitaitoon palautuu.