Blues - Kärpät 15.11. 4-5 ja. (0-1, 2-2, 2-1)
Peli tuli pelattua ja siinähän kävi niinkuin ennakkoon moni osasi jo kuvitellakin: Blues hävisi pelin yhden maalin marginaalilla. Palatkaamme kuitenkin vielä ajassa taaksepäin. Siihen hetkeen, kun pelikello näytti 60 minuuttia:
Kiekko tipahti jäähän ja jatkoaika alkoi. Heti oli nähtävissä kumpi joukkueista yritti voittaa ja kumpi puristi mailaa. Bluesin häviämisen pelon aisti katsomoon asti. Miesten päissä näytti liikkuvaan vain yksi ajatus "hävitä ei saa". Peli näyttikin siltä. Kiekkoa siirreltiin ihmeellisesti eikä uskallettu hyökätä. Mailaa puristettiin, jalat ei toiminut ja katse vilkuili kelloon. Pahin pelko kävi toteen ja Kärpät teki maalin - juuri siksi, että pelättiin.
Jatkoajan pelityyli näytti joukkueen todellisen henkisen tilanteen tänä päivänä. Korvien välissä ne ongelmat ovat. Häviämisen pelko on kasvanut suureksi peikoksi pelaajille. Itse en uskonut asioiden olevan vielä näin pahalla mallilla. Uskoin kuitenkin, että Satorin ja Virran tasoisten valmentajien osaavan kitkeä pelot pois. Mutta ei........ henkinen lukko todellakin on olemassa. Me pelkäämme häviötä niin paljon, että häviämme sen takia.
Kun häviämisen pelko on kasvanut niihin mittakaavoihin, kun näyttää Bluesissa kasvaneen on tilanne todella paha. Ei sieltä jumbosijoilta nousta ylöspäin ja kausi todellakin jää lyhyeksi - ja henkisesti repiväksi.
Mitä tässä sitten voi tehdä? Edelleenkin peräänkuulutan Satorin ja Virran ammattitaitoa. Varmasti heillä on kokemusta vastaavista tilanteista aiemminkin. Nyt tarvitaan heidän kykyä herättää pelaajat. Valmentajien lisäksi joukkue tarvitsisi kipeästi pelaajaa, joka sytyttäisi voitontaisteluun. Ylösen paluu pukukoppiin voisi olla yksi tekijä. Toinen Mika Oksa. Joku, joka saa miesten jälleen uskomaan itseensä, Bluesiin ja voittoon.
Vaikka valmentajan vaihdos on Bluesissa ennemmin sääntö kuin poikkeus, täytyy asiaa jälleen mielestäni vakavasti pohtia, yhtenä herätyskeinona, jolla kipsi saataisiin murtumaan. Yli kolmannes kaudesta on jo takanapäin ja jos vaihdolla saadaan tuloksia aikaan on se toteutettava, sillä materiaalia meillä on vaikka voittaa mestaruus. Mutta uskoa ei edes yhtä ottelua.
"SOONER OR LATER, THE MAN WHO WINS, IS THE MAN WHO THINKS HE CAN."
Peli tuli pelattua ja siinähän kävi niinkuin ennakkoon moni osasi jo kuvitellakin: Blues hävisi pelin yhden maalin marginaalilla. Palatkaamme kuitenkin vielä ajassa taaksepäin. Siihen hetkeen, kun pelikello näytti 60 minuuttia:
Kiekko tipahti jäähän ja jatkoaika alkoi. Heti oli nähtävissä kumpi joukkueista yritti voittaa ja kumpi puristi mailaa. Bluesin häviämisen pelon aisti katsomoon asti. Miesten päissä näytti liikkuvaan vain yksi ajatus "hävitä ei saa". Peli näyttikin siltä. Kiekkoa siirreltiin ihmeellisesti eikä uskallettu hyökätä. Mailaa puristettiin, jalat ei toiminut ja katse vilkuili kelloon. Pahin pelko kävi toteen ja Kärpät teki maalin - juuri siksi, että pelättiin.
Jatkoajan pelityyli näytti joukkueen todellisen henkisen tilanteen tänä päivänä. Korvien välissä ne ongelmat ovat. Häviämisen pelko on kasvanut suureksi peikoksi pelaajille. Itse en uskonut asioiden olevan vielä näin pahalla mallilla. Uskoin kuitenkin, että Satorin ja Virran tasoisten valmentajien osaavan kitkeä pelot pois. Mutta ei........ henkinen lukko todellakin on olemassa. Me pelkäämme häviötä niin paljon, että häviämme sen takia.
Kun häviämisen pelko on kasvanut niihin mittakaavoihin, kun näyttää Bluesissa kasvaneen on tilanne todella paha. Ei sieltä jumbosijoilta nousta ylöspäin ja kausi todellakin jää lyhyeksi - ja henkisesti repiväksi.
Mitä tässä sitten voi tehdä? Edelleenkin peräänkuulutan Satorin ja Virran ammattitaitoa. Varmasti heillä on kokemusta vastaavista tilanteista aiemminkin. Nyt tarvitaan heidän kykyä herättää pelaajat. Valmentajien lisäksi joukkue tarvitsisi kipeästi pelaajaa, joka sytyttäisi voitontaisteluun. Ylösen paluu pukukoppiin voisi olla yksi tekijä. Toinen Mika Oksa. Joku, joka saa miesten jälleen uskomaan itseensä, Bluesiin ja voittoon.
Vaikka valmentajan vaihdos on Bluesissa ennemmin sääntö kuin poikkeus, täytyy asiaa jälleen mielestäni vakavasti pohtia, yhtenä herätyskeinona, jolla kipsi saataisiin murtumaan. Yli kolmannes kaudesta on jo takanapäin ja jos vaihdolla saadaan tuloksia aikaan on se toteutettava, sillä materiaalia meillä on vaikka voittaa mestaruus. Mutta uskoa ei edes yhtä ottelua.
"SOONER OR LATER, THE MAN WHO WINS, IS THE MAN WHO THINKS HE CAN."