Välillä kun kuuntelee musiikkia niin tulee fiilis, että juuri tämän biisin olisin halunnut säveltää ja siitä olisin helkkarin ylpeä. Itsellä tälläisen fiiliksen aiheuttaa biisit, joissa on jotenkin nerokkaan yksinkertainen riffi tai melodiakulku, joka tarttuu kuin takiainen fleeceen ja tuntuu hyvin omalta. Välttämättä siis kovimmat klassikot kuten vaikka Stairway to Heaven tai Yesterday ei aiheuta tällaisia fiilareita, siis allekirjoittaneella.
Näillä mietteillä listaan muutaman biisin, jotka olisin halunnut säveltää:
-Friday I´m in love, The Cure: Se alun riffi, joka kannattelee koko biisiä on mun mielestä yksi rock-historian nerokkaimmista. Sen kun on säveltänyt, on taatusti ollut fiilis, että nyt tuli hitti!
-Everlong, Foo Fighters: Nerokkaan yksinkertainen biisi, jossa on valtava fiilis ja potku. Samaan aikaan suoraviivaista, mutta melodista ja rytmikästä. Tästä ei rockbiisi parane!
-Here comes the sun, The Beatles: Tavallaan joo klassikko, mutta ei kuitenkaan ko. bändin tunnetuimmasta päästä. Hieno tunnelma ja aika yksinkertainen melodia, joka huokuu tällä kertaa positiivisuutta (yleensä melankolia uppoaa) ja jonka varaan koko hieno biisi rakentuu.
-Matkustaja, Egotrippi: Tässä on taas ne aika perussoinnut ja taitaa olla pitkälti sama riffi, joka toistuu, mutta jotenkin niistä on pystytty taikomaan ihan uudenlainen biisi. Liekö sitten kyse pitkälti sovituksesta ja rytmistä? Uppoaa kuitenkin kuin häkä ja luo ihan hiton hienon tunnelman. Kateellinen Knipille ja kumppaneille!
Täytyy miettiä asia lisää ja vielä päivitellä listaa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä asiasta.
Näillä mietteillä listaan muutaman biisin, jotka olisin halunnut säveltää:
-Friday I´m in love, The Cure: Se alun riffi, joka kannattelee koko biisiä on mun mielestä yksi rock-historian nerokkaimmista. Sen kun on säveltänyt, on taatusti ollut fiilis, että nyt tuli hitti!
-Everlong, Foo Fighters: Nerokkaan yksinkertainen biisi, jossa on valtava fiilis ja potku. Samaan aikaan suoraviivaista, mutta melodista ja rytmikästä. Tästä ei rockbiisi parane!
-Here comes the sun, The Beatles: Tavallaan joo klassikko, mutta ei kuitenkaan ko. bändin tunnetuimmasta päästä. Hieno tunnelma ja aika yksinkertainen melodia, joka huokuu tällä kertaa positiivisuutta (yleensä melankolia uppoaa) ja jonka varaan koko hieno biisi rakentuu.
-Matkustaja, Egotrippi: Tässä on taas ne aika perussoinnut ja taitaa olla pitkälti sama riffi, joka toistuu, mutta jotenkin niistä on pystytty taikomaan ihan uudenlainen biisi. Liekö sitten kyse pitkälti sovituksesta ja rytmistä? Uppoaa kuitenkin kuin häkä ja luo ihan hiton hienon tunnelman. Kateellinen Knipille ja kumppaneille!
Täytyy miettiä asia lisää ja vielä päivitellä listaa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä asiasta.