Beatles

Kumpi teki paremmat Beatles-viisut, Lennon vai McCartney


  • Äänestäjiä
    262
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko. /HC Tallinna !
Beatles !

Mahtaakohan joku muistaa tälläistä bändiä ? Se oli sellaista aikaa jolloin oikein kenelläkään ollut pipoja. Pillut olivat puhtaita ja suurempaa vaaraa ei ollut saada sukupuolitauteja. Juttua kirjoittaessani olen hieman nauttinut alkoholia ja odotan milloin alkaa cd,tä kuulua "Michel my bell", muistoja jotka eivät koskaan häviä. Beatles edustaa minulle rakkautta ja vapautta , jotakin joka avasi ihmisille tunteet. Aikanaan. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat rakastuneet ja kuolleet tämän Liverboolais bändin saundejen myötä. Mikäli joku on aukaisut ketjun ennen minua bändille on hän ollut viisas mies tai nainen. Tämä bändi ansaitsisi noin kuusi ketjua.

Silloin kun ihminen menettää tunteet menettää hän samaan aikaan elämästään kaiken muunkin, Beatles elämää suurempi bändi. Minusta oli kuvaavaa herrojen vierailu Elviksen luona, kun Elvis saapui oli herrojen kommentit toisilleen "jumalauta se näyttää ihan Elvikseltä" Ja se onkin Elvis. Vaatimattomat maalaispojat ja mitä tapahtui, upea stoori!

Ps. Onkohan mielipiteitä, pipopäät voivat luke hieman Rocn Rollin historiaa ennen kuin aukaisevat päänsä!
 
Viimeksi muokattu:

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
veinikretski sanoi:
Ps. Onkohan mielipiteitä, pipopäät voivat luke hieman Rocn Rollin historiaa ennen kuin aukaisevat päänsä!

En o pipopää, mutta konemusiikin ystävä olen. Jokaiseen musiikkiaiheeseen ketjuun tulee aina pipopäitten ja pillerivillejen fanit kertomaan mielipiteitään, niin kai minäkin voin tasa-arvon nimissä sanoa mielipiteeni liverpoolilaisorkesterista.

Omasta mielestäni koko Beatles olisi voinut jäädä syntymättä. Ei vaikuttaisi ainakaan minun henk.koht. elämääni mitenkään. Toki monien bändien sanotaan saaneen osviittansa tästä ko. orkasta, mutta aikamoista liirumlaarumia koko Beatles-hypetys mielestäni kaikessa suurudessaan on. Neljä jannua jostain briteistä tuli ja sekoitti maailman. Ööh.. joo, menee yli hilseen. Joku joka oikeasti fanittaa tätä orkesteria voisi kertoa mikä siinä se jokin on.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä en oo kovinkaan vanha (24), mutta oon lähes koko ikäni kuunnellut vanhaa rock-musaa. Beatles on ihan hyvä, ja moni muukin bändi, mutta eniten muhun 60- ja 70-luvun bändeistä on iskenyt Rolling Stones. Soittaahan ne tosin vieläkin, yli 40-vuoden jälkeen. Beatlesit eivät tainneet olla kasassa kuin jotain 10v? Tuolloin, 60-luvulla rock-musa oli vähän yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa, kuin nykyään. Beatles oli kiltti bändi ja niin Beatles-fanitkin taisivat olla. Rollarit taas olivat Beatlesista rajumpi ja agressiivisempi versio. Nykyään tuo "viha" on tainnut siirtyä rokista punkin kautta räppiin/hiphoppiin.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko. /HC Tallinna !
Pete2004 sanoi:
Mä en oo kovinkaan vanha (24), mutta oon lähes koko ikäni kuunnellut vanhaa rock-musaa. Beatles on ihan hyvä, ja moni muukin bändi, mutta eniten muhun 60- ja 70-luvun bändeistä on iskenyt Rolling Stones. Soittaahan ne tosin vieläkin, yli 40-vuoden jälkeen. Beatlesit eivät tainneet olla kasassa kuin jotain 10v? Tuolloin, 60-luvulla rock-musa oli vähän yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa, kuin nykyään. Beatles oli kiltti bändi ja niin Beatles-fanitkin taisivat olla. Rollarit taas olivat Beatlesista rajumpi ja agressiivisempi versio. Nykyään tuo "viha" on tainnut siirtyä rokista punkin kautta räppiin/hiphoppiin.
Kysymys olikin siirtymisestä eteenpäin, Jimi, Janis Joblin ja monet muut, konemusiikkia ei olisi koskaan saatu aikaan ilman heitä. Aika kulkee kulkuaan. Olen ikäväkseni saanut seurata ihmisten käyttäytymistä monen vuosikymmenen aikana, ajattelen kenellä on hauskaa ja kenellä ei, asia ei ole ainoastaan musiikissa. Vaan niin paljon muusta.
 
Viimeksi muokattu:

axe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, URS LaKu, Slow Motion
Arnoldin musiikkimaun tietäen pidän mahottoman hyvänä vitsinä, että juuri hän innostuu kyseenalaistamaan Beatlesin arvoa. Tää nousee kestohymyilyttäjänä ihan samalle viivalle Aitolahden tatuoinnin kanssa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Beatles oli se yhtye, joka vei minut Rock-musiikin maailmaan. Itse sain ensikosketuksen bändiin 12-vuotiaana, kun englannin kirjassamme oli yhtyettä käsittelevä kappale. Vuosi oli tuolloin -92, eli Beatles oli jo tuossa vaiheessa historiaa. Lisäksi eräs kaveri sattui olemaan tuohon aikaan kova Beatles-fani, joten tuota kautta sai vielä lisävaikutteita.

No eipä siinä mitään, tulipa siinä sitten kuunneltua ahkerasti isukin vinyylikokoelmaa 'Beatles 1962-1966'. Lisäksi kirjastosta tuli lainailtua Beatles-vinyyleitä. Keväällä -93 olimme Englannissa leirikoulussa ja sieltä tuli tuon edellämainitun kaverin kanssa ostettua useampikin puuttuva Beatles-levy. Näitä sitten ääniteltiin toisillemme C-kaseteilla.

Jossain kirjassa oli joskus listattu kaikki Beatlesin julkistamat laulut. Onnistuimme kaverini kanssa keräämään jossain vaiheessa ne kaikki. Tosin joukkoon mahtui useita äänitetyltä C-kasetilta äänitettyjä versioita... äänenlaatu siis ties mitä... Muutama kappale oli todella hankala saada, mutta kaverini onnistui jostain saamaan CD-levyn, joka oli nimeltään jotain "The Beatles Rarites" tms... siis kaikkia harvinaisuuksia sisältävä levy. Sieltä nekin löytyivät.

Noh, jossain vaiheessa Beatles vaihtui Queeniin ja sitten taas tuli Suomi-Rock kuvioihin...

Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että tuon aiemmin mainitun kaverini kanssa vaikutamme nykyään samassa bändissä. Hän säveltää suurimman osan lauluistamme, ja niissä on aina silloin tällöin yllättävän paljon Beatles-tyylisiä melodiakulkuja ja ennen kaikkea stemma-laulua. Muilta osin musiikkimme on hyvinkin kaukana Beatlesistä. Mutta jotain vaikutteita tuolta fanitus-kaudelta kaiketi jäi.

Hienoja biisejä yhtyeeltä kyllä löytyy, ja ne uppoavat kyllä vieläkin. Esimerkkeinä Strawberry Fields Forever, Penny Lane, Savoy Truffle, I am the Walrus sekä While My Guitar Gently Weeps. Niin, ja hyvinkin erikoisia tekeleitä, kuten Revolution 9.
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jos Arnoldin esiin tuoman konemusiikki-genren muusikoilta kyseltäisiin vaikuttajia, taidettaisiin sieltäkin löytää loppupeleissä yllättävänkin monta Beatles-taustaa. Toki itse kukin saa olla mitä mieltä tahansa, musassa kun asiat tuppaavat olemaan joko-tai -tyyppisiä.

The Beatles oli toisaalta huikean lauluntekijäparin Lennon-McCartney tuotoksien tulkki, joka jätti tässä mielessä vähän liiaksikin varjoonsa esim. Harrisonin biisintekijänä. Niin tai näin, loppututoksena syntyi niin huima määrä lauluja, jotka ovat yksinkertaisen kotikutoisuuden monimutkaisuudessaan loistavia. Dipdiip-dip-diip-Jeah! Drive my car ja sanoman syvin ilmentymä.

Toisaalta bändi oli kaverusten nuoruuden ajoista lähtien väline, jota kautta jannut pääsivät vokottelemaan tyttöjä. Näin niin kuin karrikoiden sanottuna. Ehkä tämän alkuperäisen motivaattorin sijaan tuli jotain muutakin sielä kuuskytluvun puolen välin korvilla, ehkäpä se että äijät halusivat tehdä hyvää musaa, nauhoitella kaikenmaailman juttuja sen aikaiset välineet äärirajoilleen puskien? Kuka tietää...

Näitä tavoiteita kohden edetessä tuli sivutuotteena tehtyä paskaliksalla niin julma määrä keikkaa esim. Saksassa, ettei nykypäivän bändeistä yksikään taitaisi moiseen edes suostua.

En mä ainakaan ole voinut ohittaa tätä ryhmää, vaikka ehkä joskus nuoruudessa sen enempi tai vähempi halusin niin tehdäkin. Mikäli vähänkään tonkii nykymusaa pintaa syvemmältä, asia tulee eteen muodossa jos toisessa ja hyvin yllättävissäkin yhteyksissä. Mikä tekee bändistä vain entistäkin mielenkiintoisemman.
 

Referee81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Hyvää musiikkia!

Nuoresta iästäni huolimatta (24v) (Beatlesien suhteen nuori), olen aina pitänyt heidän musiikistaan. Se on suht yksinkertaista, mutta hyvin tarttuvaa. Sanat ymmärtää helposti eikä tarvitse osata juurikaan mitään slangia, että ymmärtäisi biisien sisältöä. Ensi annoksen sain tästä, kun vanhempani veivät minut ja pikkuvlejeni Vaasan teatteriin katsomaan Elvis&John musikaalia noin 10 vuotta sitten. Olin aluksi, että onko pakko tulla mukaan ja jne. Kuten hyvin voi odottaa nuorelta joka kuuntelee Dr. Albania ja E-roticiä. Mutta olin aivan myyty tuon musikaalin jälkeen, niin Beatleseihin kuin Elvikseen.

Se, mikä tästä bändistä tekee monella vanhemmalle jotain niin suurta, niin johtuu melko varmasti siitä, että Beatlesit olivat jotain ihan muuta kuin siihen asti tehty musiikki. Olihan silloin muitakin saman tyylisiä bändejä varmasti, mutta Beatleseissä oli se jokin. Tällöin musiikki sai uuden suunnan. Nykyajan rock on kehittynyt juurikin tästä, mutta hirveästi yhteneviä kohtia ei ole - jos ollenkaan. Mutta sitä se kehitys teettää.

Itse katselin tässä joku aika takaperin televisiosta, kun Paul McCartney (ei välttämättä ole oikein kirjoitettu) heitti keikan Moskovassa. Siellä tuhansia ja tuhansia ihmisiä katsomassa, kun yksi Beatleistä heitti keikan Punaisella torilla. Samalla myös haastateltiin vanhempia venäläisiä, jotka olivat olleet Beatles faneja jo pitkän aikaa. Heille tuo keikka merkitsi TODELLA paljon. Ja monet jopa liikuttuivat kun Paul lauloi Back In The USSR. Itse en pääse sentään tuollaiseen tilaan kuunnellessani Beatlesejä, mutta kuuntelen mielelläni.

Kävin myös tyttöystäväni kanssa katsomassa Porin teatterissa viime keväänä Beatles-musikaalin. Ja pakko myöntää, että se oli todella hyvä. Suosittelisin tuota kaikilla, mutta se ei taida enää olla ohjelmistossa. Mutta jos haluaa päästä kuuntelemaan noita biisejä, niin nuo Porin teatterin esiintyjät, ovat Jazzeilla Ulvilan seurahuoneen teltassa jompana kumpana lauantaina ja soittavat Beatlesin biisejä.
 

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Niin eihän Beatlesin alkuvaiheen poikabändipopissa ollut mitään vallankumouksellista muuta kuin hysterian suhteen...mutta siinä vaiheessa kun pojat siirtyivät kokeellisempaan musiikkiin, osittain reissujen ja huumaavien aineiden siivittämänä, alkoi syntyä mullistavaa musiikkia. Sieltä Revolverin ajoista siis...kuunnelkaa niitä kitaraefektejä jne.

Palaan aiheeseen paremmalla ajalla. Ai niin ja ostakaa myös Harrisonin "All things must pass" jos ette sitä vielä omista. Paras Beatle-soolo.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
veinikretski sanoi:
Kysymys olikin siirtymisestä eteenpäin, Jimi, Janis Joblin ja monet muut, konemusiikkia ei olisi koskaan saatu aikaan ilman heitä.
Noh, noh. Jimin eka levytys on vuodelta 1967, Joplisin vuodelta 1969. Vastaavasti ensimmäisistä elektronisen musiikin nimistä esim. Tangerine Dreamin debyytti on vuodelta 1970, bändin aloittaessa toimintansa jo '67. Samoihin aikoihin aloittelivat myös sellaiset nimet kuin Kraftwerk ja Vangelis, joista varmaan jopa sinä olet kuullut. Joten aika erikoinen väitös kyllä.

Mitä itse topiciin tulee, Beatles oli kova, mutta tuolta aikakaudelta ei niinkään niitä isoimpia suosikkejani. Niitä alkuaikojen popitteluja en pahemmin arvosta, mutta kyllähän loppuvuosien huumehöyryiset levyt ovat hienoja teoksia.
 

Pikku Myy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hitto, mullahan nousi heti sarvet pystyyn, että perkele, joku tilulilu-musiikin harrastaja käy haukkumaan Beatlesia, pakko tulla perustelemaan miksi bändi on paras ja upein ikinä ja ansaitsee statuksensa. Sitten kun kävi miettimään, mitkä niitä asioita on, minkä takia Beatles on edelleen ajaton, en (nyt ainakaan unenpöpperöissäni) kekinyt mitään yksittäistä. Siksi kaikki europopin ja kikkelihevin fanittajat saavat edelleen paljastaa sivistymättömyytensä haukkumalla Beatlesia, minä jatkan fanittamista.

Olen rakastanut B:n musiikkia yksinkertaisesti aina. Pentuna Rölli-kasettien joukossa oli joku Beatlesin kokoelmakasetti, mikä oli ihan yhtä kovalla koetuksella kuin lastenlaulutkin. Tuutulaulujen sijasta laulettiin Here comes the sunia ja kavereiden kanssa leikittiin bändiä (jonka ohjelmistoon kuului jostain syystä myös Popedan Kersantti Karoliina...).

Beatles on vaan jotenkin edelleen ajankohtaista ja ajatonta. Janis Joplin, josta täällä on ollut puhetta ja joka on toinen suuri suosikkini, on mielestäni enemmän aikansa tuote ja selkeästi 60-lukulainen ilmiö soundeineen ym. Kyllähän B:llakin oli tajuntaa laajentavat kokeilunsa ja osa tuotannosta on ylituotettua huttua, mutta suurin osa kappaleista kuulostaa raikkaalta. En sen paremmin osaa selittää. Voisin muuten veikata, että osa täälläkään ei tiedä kaikkia jossain mainoksessa tai muun yhtyeen/artistin esittäminä kuulleita kappaleita B:n tuotannoksi.

Paul McCartneyn Suomen konserttia olen täällä jo hehekuttanut ja kertonut kuinka merkittävä se minulle oli, joten en tee sitä nyt uudestaan. Kaivakaa Onnellisuusketjua. Yllätyksekseni joudun kuitenkinkin myöntämään, että olen jossain asiassa samaa mieltä Golden AWen kanssa Harrisonin "All things must pass"ista. Paras. Kuin Harrisonin soolotuotanto muutenkin.
 

Pateettinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Kiekko-Vantaa
Golden AWe sanoi:
Niin eihän Beatlesin alkuvaiheen poikabändipopissa ollut mitään vallankumouksellista muuta kuin hysterian suhteen...
Nojoo, vuosien 1962-65 materiaalissa on kuitenkin hurjasti legendaarisia hittejä ja popin klassikkoja, ettei niitä voi liikaa väheksyä. Ja toisaalta taisi bändi tuohonkin aikaan viedä pop-musiikkia eteenpäin mm. rautalangan väistyessä.

Kai oma Beatles-fanitus on tullut äidinmaidossa, kun kotoa löytyi äidin puhkisoitettu I saw her standing there/All my loving -sinkku. Bändin 20 Golden Hits (?) oli ensimmäinen LP, joka isä minulle osti joskus 1970-luvun lopussa. Huikeita klassikoita ne ovat edelleen.

Vteich sanoi:
Vastaavasti ensimmäisistä elektronisen musiikin nimistä esim. Tangerine Dreamin debyytti on vuodelta 1970, bändin aloittaessa toimintansa jo '67. Samoihin aikoihin aloittelivat myös sellaiset nimet kuin Kraftwerk ja Vangelis, joista varmaan jopa sinä olet kuullut. Joten aika erikoinen väitös kyllä.
Vangeliksen ensituotanto Aphrodite's Childissa 1960-luvun lopulla taitaa kuulostaa enemmän Beatlesilta kuin hänen 1970-luvun materiaalilta. Ei beatlet mitään jumalia olleet, mutta selkeästi isoimpia vaikuttajia pop-musiikin kehitykseen.

Käsittääkseni Kraftwerkin äijiä on inspiroinut niin Stockhausen kuin Beach Boys, joka taasen innoitti Beatlesia ja päinvastoin. Jostain tuo liverpoolilaisbändi aina ilmaantuu vaikutteita hakiessa. Joku kriitikko totesi viisaasti, että Kraftwerk on elektronisen musiikin Beatles. Mielestäni se kertoo aika paljon molemmista bändeistä.
 

Golden AWe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charles Darwin
Pikku Myy sanoi:
Yllätyksekseni joudun kuitenkinkin myöntämään, että olen jossain asiassa samaa mieltä Golden AWen kanssa Harrisonin "All things must pass"ista.
Mitäh~h? Oletko sinä joskus ollut jostain asiasta eri mieltä kanssani? Onko joku muukin? Tunnustakaa.

Pateettinen sanoi:
Nojoo, vuosien 1962-65 materiaalissa on kuitenkin hurjasti legendaarisia hittejä ja popin klassikkoja, ettei niitä voi liikaa väheksyä. Ja toisaalta taisi bändi tuohonkin aikaan viedä pop-musiikkia eteenpäin mm. rautalangan väistyessä.
Heidän musiikkinsa perustui paljon vanhojen boomtown-klassikoiden tyyliin ja oli, kuten sanoit, poppia. Eräänlainen oman aikansa Backstreet Boys siis, mutta ei nyt kuitenkaan ruveta loukkaamaan heitä. En siis ikinä väheksyisi tuon ajan saavutuksia, mutta se mikä Beatlesistä teki todella sen suuren tekijän musiikin saralla (what really made the classic Beatles click), oli nimenomaan biisit kuten "Tomorrow never knows", "While my guitar gently weeps", "I am the walrus", "Lucy in the sky with the diamonds" jne. eikä ne kolmisointupooppikset.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, HIFK
Täällä taas yksi konemusiikin ystävä ja pipoakin pitelen toisinaan, tosin se on sellainen puuvillasta virkattu, hivenen hippimäinen pipo.

En kuitenkaan lähde haukkumaan Beatlesiä, vaikkakaan se ei ole koskaan minulle henkilökohtaisella tasolla merkinnytkään ihmeemmin mitään. Ei ns. nappaa. Kyseisen bändin vaikutusta rockiin ja popmusiikkiin ei kuitenkaan voi millään verukkeilla kiistää, se on yksinkertaisesti mahdotonta. Jos joku tekee niin, on kyseessä totally idiot. Kyseessä on eräs maailman tärkeimmistä bändeistä kautta aikain. Tämä on fakta.

Beatlesistä ei ole pakko tykätä, mutta sitä voi silti arvostaa uranuurtajana. Myös psykedeelisen musiikin puolelta, joka on minulle erittäin rakasta.

Niin no onhan se Yellow Submarine aika mahtava kappale!
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Buffalo Sabresin symppaaja
Sehän meni vissiin aikoinaan niin, että kovat jätkät kuunteli Rollareita ja tytöt ja homot Beatlesia, mutta itse olen sitä mieltä, että Beatlesilla on enemmän hyviä biisejä kun Rollareilla (tosin Rollareilla on Paint It Black). En ole koskaan mikään älytön fanittaja ollut, mutta kyllähän niiltä sellaisia sävellyksiä löytyy, että alta pois. Yli miljardi myytyä levyä on ihan kohtuullinen saavutus...

Arnold kertoi ainoastaan oman mielipiteensä. Turha siitä on herneitä keuhkoihin vetää. Keskustelupalstalla saa ja pitääkin olla eri mieltä asioista.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Njaah. Kyllä se kolmisointupoppi oli aivan tajuntaa räjäyttävä siinä musiikkiympäristössä, jossa silloin elettiin. Koto-Suomessa radiosta tuli nk kevyen musiikin osalla Lauantain toivotut, Kahdeksan kärjessä ja Kaleidoskooppi, eli viikossa n. 60 minuuttia. Artisteina äbout Eino Grön, Olavi Virta, Nat King Cole ja Paul Anka. Kun Vikstedtin Mosse kajautti Kaleidoskoopissa jonkun 'She's a Woman'in se oli Taivas. Taivas! Nupit kaakkoon ja hakemaan mummolle nitrot valmiiksi.

Henkilökohtaisesti minua puhuttelee eniten Lennonin tuotanto Beatles-ajalla (ja osin sen jälkeenkin), sitten Harrison ja viimeisenä Macca. Ringon tuotanto on ohuehko :)

Ensimmäinen oma albumi oli juuri 'Revolver', sinkkuja oli siinä vaiheessa jo melko paljon - näitä molempia ostettiin kavereitten kanssa 'ristiin' ja kuunneltiin pyöräkellarissa kannettavalla soittimella. Aih. Voi niitä aikoja!
 

Pateettinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Kiekko-Vantaa
Golden AWe sanoi:
Eräänlainen oman aikansa Backstreet Boys siis, mutta ei nyt kuitenkaan ruveta loukkaamaan heitä.
Toki arvostaisin Backstreet Boysia enemmän, jos jätkät olisivat säveltäneet itse matskunsa. Mainioita kipaleita tuo ruotsalainen Max Martin (?) on väsännyt, mutta rock-poliisimaisesti tutkiten perus-Beatles-poppis sisältää enemmän koukkua (soinnutus, sävelkulut) kuin normaali nykyralli.

...Beatlesistä teki todella sen suuren tekijän musiikin saralla (what really made the classic Beatles click), oli nimenomaan biisit kuten "Tomorrow never knows", "While my guitar gently weeps", "I am the walrus", "Lucy in the sky with the diamonds" jne. eikä ne kolmisointupooppikset.
Juu, "Strawberry Fields forever", "A Day in the life" ja "I am the Walrus" ovat Lennonin materiaalista aivan huikeaa tavaraa. Harrisonin "Something" ja "Here comes the sun" näyttävät, millainen tekijämies löytyy bändin "taustalta", ja peesaan muita - All Things Must Pass -albumihan sitten kepittää Maccan ja Lennonin soolot.

Muuten, maailman paras kitarasoolo löytyy "Let it be" -biisin singleversiosta (eli myös Past Masterilta ja siniseltä tuplalta, muttei albumilta). Siinä Harrison ei spedeile tilutuksilla, vaan vie kappaletta eteenpäin ja tuetaan sävellystä.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
George Harrisonin tragedia oli jäädä vielä paremman säveltäjäkaksikon varjoon. Hieno paikka jossitteluille - minkälaista tavaraa olisikaan tullut kaksikoilta Lennon-Harrison tai McCartney-Harrison? Tai vain Harrison?

Alkutuotannosta Rubber Soul on myös kokonaisuutena upea, ja melko nopeastihan herrat kaikenlaista uutta toivat mukanaan. Norwegian Wood, anyone?
 

M10

Jäsen
The Beatles fani olen ollut jo vuosikausia. Mielestäni kautta-aikain paras yhtye. Mielettömän nerokkaita biisejä löytyy kasapäin.

White Album on suosikkilevyni nyt ja aina. Täytyy myöhemmin kirjoitella tähän erinomaiseen ketjuun syvempää analyysiä Beatlesista.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Meikäläisestä on olemassa mustavalkoinen valokuva 1960-luvun loppupuolelta. Kuvassa on n. 9-10 vuotias Predator tummassa kokopuvussa, valkoisessa kauluspaidassa (rusetti kaulassa) ja leveässä haara-asennossa rämpytän siinä jonkinlaista pahvista kyhättyä sähkökitaran kuvatusta.
Kuvan takana on äitini lyijykynällä kirjoittama teksti:
- she loves you jee jee jee

Kuvan perusteella näytti siis kolahtaneen, mutta täytyy kyllä sanoa että nyt aikuisena asiaa muistellen, niin väittäisin ettei niin kovasti kolahtanutkaan.
Toki radiosta tuli kuunneltua Love Me Do, Please Please Me, I Want To Hold Your Hand ym. Beatlesien alkuaikojen hitit - mutta olen aivan varma, että eka Beatles LP meikäläisen kokoelmassa oli vasta Sergeant Pepper´s Lonely Hearts Club Band. Nimittäin siinä vaiheessa kun sähkökitara rupesi meikäläistä oikein TOSISSAAN kiinnostamaan, niin minun ykkösbändini oli jenkkiläinen Creedence Clearwater Revival... ja sen jälkeen tulivat USA:sta niinikään, Jefferson Airplane ja Cream. Britannian porukoista pitää ehdottomasti mainita mainio Slade.
Rolling Stones taas ei pahemmin hetkauttanut - Mick Jagger oli minun mielestäni jo 60-luvulla lobotomian läpikäynyt apina, jolle joku on piruuttaan antanut yhden sähköshokin extrana - meikäläisen jalka ei heilunut.
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
tant gredulin sanoi:
Koto-Suomessa radiosta tuli nk kevyen musiikin osalla Lauantain toivotut, Kahdeksan kärjessä ja Kaleidoskooppi, eli viikossa n. 60 minuuttia. Artisteina äbout Eino Grön, Olavi Virta, Nat King Cole ja Paul Anka. Kun Vikstedtin Mosse kajautti Kaleidoskoopissa jonkun 'She's a Woman'in se oli Taivas. Taivas! Nupit kaakkoon ja hakemaan mummolle nitrot valmiiksi.
Tuo on ollut jo suoranaista hurmostelua!

Alkupuolen simppelimmät veisut eivät kaikki mitään kruununjalokiviä ole, mutta seassa on monta klassikkoa. Eikä ole ihme, että härmässäkin on alkanut tanssikenkä vipattamaan.

tant gredulin sanoi:
Norwegian Wood, anyone?
Iliman muuta ja muut iliman. Hieno kappale! Mites Blackbird? Kaikessa minimalistisuudessaan loisto kipale. Levyistä Rubber Soul, Revolver ja Valkoinen tupla kuuluvat suosikkeihini.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, HIFK
Vteich sanoi:
Noh, noh. Jimin eka levytys on vuodelta 1967, Joplisin vuodelta 1969. Vastaavasti ensimmäisistä elektronisen musiikin nimistä esim. Tangerine Dreamin debyytti on vuodelta 1970, bändin aloittaessa toimintansa jo '67. Samoihin aikoihin aloittelivat myös sellaiset nimet kuin Kraftwerk ja Vangelis, joista varmaan jopa sinä olet kuullut. Joten aika erikoinen väitös kyllä.
Tangerine Dreamin kaverit taisi aloittaa musiikillisen taipaleensa rockin puolelta ja siirtyivät vähitellen ambientiin ja progevaikutteisiinkin äänimaailmoihin. Juuri siinä 70-luvun alussa. Erittäin erittäin merkittävä oman alansa uranuurtaja, jota monet on kyllä ambientia tehdessään jäljitelleet ja ottaneet vaikutteita. Taisi jopa AW Yrjänä kysymyspalstalla tunnustaa, että mm. TD:t oli kuunneltu läpi kun sorvasivat Dinosaurus Stereophonicusta. =)

Kraftwerkista tiedän ainakin sen verran, että he ottivat vaikutteita niin klassisesta kuin Beach Boysiltakin! Jälkimmäinen tuntuu melkoisen hauskalta esikuvalta, mutta niin se vain on. Kraftwerk taasen itse on popmusiikkiin vaikuttanut konemusiikin puolelta varmasti enemmän kuin kukaan muu, se on kiistatta yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä länsimaisia bändejä. Kraftwerkilta on ammentanut vaikutteita mm. David Bowie ja Depeche Mode ja monet muut varsinkin 80-luvun bändit, sen kyllä huomaa kun kuuntelee heidän materiaaliaankin. Epäilemättä Rammsteinkin on ottanut mallia Saksan ylpeydestä Kraftwerkistä ja ovathan he coveroineetkin Kraftwerkia.

Näillä en nyt siis millään tapaa väheksy Beatlesin vaikutusta musiikkiin, koska se on suurta, mutta myös sitä haluan korostaa, että konemusiikki on kehittynyt aika paljon omillaankin ja samalla kun se on imenyt vaikutuksia esim. rockista, on myös rock ja hevi imenyt vaikutteita siitä vastavuoroisesti.
 

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kunnioitan ja arvostan suuresti The Beatlesia ja heidän tuotantoaan. Uranuurtajayhtyeitä, jota ilman olisi helvetin moni yhtye lähtenyt eri poluille. Vastaavanlaisia artisteja/bändejä on todella harvassa, nopeasti mieleen tulevat nimet Elvis, Ramones ja ehkä Jimi. Kaikkia täytyy ehdottomasti arvostaa, vaikka oma musiikkimaku ei välttämättä kyseisen systeemin kanssa täsmäisikään.

Itse tykkään paljon The Beatlesista, mutta vielä on paljon sarkaa kuunneltavana. Heti kun vaan on aikaa ja tarpeeksi oikeanlaista fiilistä/punaviiniä, niin alan paukuttaa stereoista The Beatlesia levy kerrallaan.

Yksi asia joka välillä hieman jopa ärsyttää on se, että John Lennon on saanut ehkä liian suuren statuksen Beatlesin henkisenä isänä ja biisien säveltäjänä. Ok, ymmärrettäväähän se on valitettavan kohtalonsa takia, mutta omasta mielestäni Paul McCartney teki musiikillisesti vähintään yhtä paljon ellei enemmän yhtyeen eteen kuin Lennon. Esim. Yesterday ja Let it be ovat täysin Maccan käsialaa. Toisaalta taas soolourillaan Lennon pystyi mielestäni McCartneytä parempiin tuotoksiin, no se on taas toinen aihe.

Yoko Onostakin voisi tähän kai vähän tilittää, mutta en nyt taida jaksaa. Ärsyttävä ämmä kuitenkin kaiken kaikkiaan.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Näkkäri sanoi:
Yksi asia joka välillä hieman jopa ärsyttää on se, että John Lennon on saanut ehkä liian suuren statuksen Beatlesin henkisenä isänä ja biisien säveltäjänä. Ok, ymmärrettäväähän se on valitettavan kohtalonsa takia, mutta omasta mielestäni Paul McCartney teki musiikillisesti vähintään yhtä paljon ellei enemmän yhtyeen eteen kuin Lennon. Esim. Yesterday ja Let it be ovat täysin Maccan käsialaa. Toisaalta taas soolourillaan Lennon pystyi mielestäni McCartneytä parempiin tuotoksiin, no se on taas toinen aihe.
Noh joopa... Tuo Lennon-McCartney -merkintä taisi olla George Martinin idea. Tuo tuli siis merkinnäksi kaikkiin Lennonin tai McCartneyn säveltämiin lauluihin. Todellisuudessa suurin osa noista biiseistä oli joko Lennonin tai McCartneyn tekemä, ei yhteistyössä tehtyjä.

Lennon teki myös todella hienoja biisejä. Muistaakseni ainakin Accross the Universe ja Strawberry Fields Forever olivat hänen käsialaansa.
 

Groucho

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Golden AWe sanoi:
...se mikä Beatlesistä teki todella sen suuren tekijän musiikin saralla (what really made the classic Beatles click), oli nimenomaan biisit kuten "Tomorrow never knows", "While my guitar gently weeps", "I am the walrus", "Lucy in the sky with the diamonds" jne. eikä ne kolmisointupooppikset.
Tomorrow Never Knows ei todellakaan ole mikään kolmen soinnun kappale. Se on yhden (C).
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja