Tämä kiinnostaa, mikä siinä hiertää? Kohteliko Kärpät siis jotenkin huonosti Ahoa?
Siis ihanko tosissasi kysyt? No, vastaan nyt kuitenkin, koska olen tämän kuvion tulkitsemiseen käyttänyt satoja, ellen jopa tuhansia henkilötyötunteja, yövuoroja väistelemättä.
Kaikki alkoi siis tietysti jo vuonna 1946, mutta keskitytään nyt vain tähän
Case-Ahoon (pinnan alla muhii enemmänkin vastaavia. Enemmän kuin uskottekaan).
Syystä tai toisesta Kärpät olivat ottaneet linjakseen olla puuttumatta rivikansalaisten yksityisiin asioihin. Vuonna 1968 tämä konkretisoituikin kohtalokkaalla tavalla Ahojen perheessä: nuori Harri oli syntynyt Oulussa, Kärppien jo tässä vaiheessa täysin välittämättä hänen tulevaisuudestaan.
Harri kasvoi perheensä, sukulaistensa sekä kavereidensa keskuudessa autuaan tietämättömänä, kuinka kauaskantoiset seuraukset syntymäkaupungillaan tulee olemaan. Kaiken lisäksi Harri halusi aloittaa pallopeliharrastuksen, vieläpä nimeltään "jääkiekko". Pian Harri huomasikin olevansa ulkojäitten sijaan, hänet jo lapsena hyljänneen, Kärpät -nimisen jääkiekkojoukkueen harjoituksissa.
Jätän oleellisia, mutta kuitenkin tarinan varsinaiseen lopputulokseen liittymättömiä pätkiä tästä pois, jottei kirjoituksestani tulisi liian pitkä. Oleellista tässä kuitenkin on, että huomannette yhteyden tässä vaiheessa henkilön ja seuran välillä.
Harri ponnisti aina ulkojäiltä Liigapelaajaksi ja käväisipä myös ulkomaillakin mutkan. Vuonna 1998 Kärpät aloitti kuitenkin systemaattisen Harrin piinaamisen: Harrille soiteltiin tietojeni mukaan useammin kuin kahdesti, että haluaisiko tämä tulla nostamaan Kärpät SM-Liigaan. Kuvio oli viimeistään nyt selvä, Kärpät käytti selvästi hyväksi Harrin syntymäkaupunkia ja sitä tosiasiaa, että perhe sekä tuttavat asuivat myös samalla paikkakunnalla. Lopulta tämä piinaava saaga tuntui saavan päätöksensä, kun Kärpät ilmoitti Harrille, että he aikovat jopa maksaa siitä, että Harri muuttaisi takaisin "kotiseudulleen".
Vuodet vierivät. Harrastus oli muuttunut ammatiksi - mutta lopulta, kuten niin usein - Harrin oli aika tehdä päätös. Ura kiekkoilijana oli loppumassa ja pitäisi tehdä jotain muuta.
Pari vuotta meni mukavasti, kunnes piinaaja nimeltä Kärpät nosti jälleen päätään. He tarjosivat Harrille sopimusta kaukalon ulkopuolisiin tehtäviin. Koska Harrilla ei ollut aiempaa kokemusta vastaavasta pestistä ja tällä kertaa puheluiden lisäksi oli Kärppien pahaenteiseen työkalupakkiin ilmestynyt myös sähköpostimahdollisuus, oli paine seuran suunnalta jo sietämätöntä. Harri allekirjoitti kynä vapisten työsopimuksen, jossa tulevien vuosien kannalta räikein epäoikeudenmukaisuus löytyi kohdasta "työsuhteen luonne". Aiemmasta poiketen tuohon kohtaa Kärpät olivat hallituksensa johdolla juonineet sanat "kokoaikainen" sekä "toistaiseksi voimassaoleva".
Alkoi vuosia kestänyt kurimus. Harri oli pakotettuna töihin kotikaupungissaan(!) ja Kärpät työnantajanaan, kunnes lopulta eräässä toisessa Liigaseurassa aloitettiin "Pelastakaa Harri!" -kampanja. Kymmenet itäsuomalaiset lakimiehet tekivät pitkää päivää tulkiten tuota Harrin työsopimusta. Lopulta he löysivät porsaanreiän, jonka Kärpät olivat jättäneet tylysty Harrille kertomatta: tuon työsuhteen pystyi purkamaan myös työntekijä.
Näinpä Harri sitten tekikin ja Kärpät, jälleen täysin Harrin tulevaisuudesta välittämättä, menivät ja ottivat vastaan Harrin irtisanomisilmoituksen. Lopun me aikalailla tiedämmekin lehdistä, mutta näin kahdeksan peräkkäisen valvotun yön jälkeen esitän kuitenkin loppuun kysymyksen:
Kuinka monta "Harria" historia tuntee, kun penkoo tarpeeksi Kärppien synkkiä salaisuuksia?
Lupaan ja vannon jatkavani pyyteetöntä työtäni paljastaakseni kaiken, kun totuuden aika on.