Ensin ajattelin lätkiä menemään Punk-keskustelussa mutta avaanpas perkele oman ketjun tälle orkesterillle.
Justiinsa on ilmestynyt uusi levy - New Maps of Hell. Helkkarin kova lätty, Mr. Brett on tullut takaisin ilmeisesti jäädäkseen (tai palasi takas jo vuonna 2002).
Oma BR innostus alkoi vuonna -92 kun Hilu Ilmestyskirjassaan (siis Radiomafiassa) soitti pari biisiä Generator-albumilta. Iski kovaa joten heti piti hankkia em. levy sekä Suffer, No Control ja Against the Grain. Mahtavuuden kruunasi eka Suomen keikka Provinssirockissa kesällä -93. -94 ilmestynyt Stranger than fiction-levy sai melko suuren suosion Suomessa - joten -95 Provinssin keikalla yleisöä jo olikin aika tavalla enemmän kuin muutamaa vuotta aikaisemmin.
The Grey Race-levyn myötä (-96) BR:stä tuli "koko kansan religion ja se joka soittaa sen punk-rock-song-biisin". Siihenpä se oma into sitten hiipuikin - vaikkakin hyvä levy on tuokin. Tämän jälkeen ilmestyneet levyt eivät oikein sytyttäneet ja arvelinkin koko orkesterin tarun olevan loppusoittoa vaille. Mutta mitä vielä. Vuonna 2004 menin nosturiin BR:n keikalle, oikeastaan fiilistelemään ja niitä "vanhoja hyviä biisejä kuuntelemaan." Keikka oli aivan saatanan kova, ja juuri ilmestymässä olevan The Empire strikes first-albumin biisit kuulostivat todella todella hyviltä. Levy myös lunasti kovat ennakko-odotukseni. Ja todellakin n. kk sitten ilmestynyt uusi levy on jälleen erittäin hyvä.
Huhhuijjaa. Kukaan ei vedä stemmoja niin kuin nää pojat. Ei ees biitles.
Justiinsa on ilmestynyt uusi levy - New Maps of Hell. Helkkarin kova lätty, Mr. Brett on tullut takaisin ilmeisesti jäädäkseen (tai palasi takas jo vuonna 2002).
Oma BR innostus alkoi vuonna -92 kun Hilu Ilmestyskirjassaan (siis Radiomafiassa) soitti pari biisiä Generator-albumilta. Iski kovaa joten heti piti hankkia em. levy sekä Suffer, No Control ja Against the Grain. Mahtavuuden kruunasi eka Suomen keikka Provinssirockissa kesällä -93. -94 ilmestynyt Stranger than fiction-levy sai melko suuren suosion Suomessa - joten -95 Provinssin keikalla yleisöä jo olikin aika tavalla enemmän kuin muutamaa vuotta aikaisemmin.
The Grey Race-levyn myötä (-96) BR:stä tuli "koko kansan religion ja se joka soittaa sen punk-rock-song-biisin". Siihenpä se oma into sitten hiipuikin - vaikkakin hyvä levy on tuokin. Tämän jälkeen ilmestyneet levyt eivät oikein sytyttäneet ja arvelinkin koko orkesterin tarun olevan loppusoittoa vaille. Mutta mitä vielä. Vuonna 2004 menin nosturiin BR:n keikalle, oikeastaan fiilistelemään ja niitä "vanhoja hyviä biisejä kuuntelemaan." Keikka oli aivan saatanan kova, ja juuri ilmestymässä olevan The Empire strikes first-albumin biisit kuulostivat todella todella hyviltä. Levy myös lunasti kovat ennakko-odotukseni. Ja todellakin n. kk sitten ilmestynyt uusi levy on jälleen erittäin hyvä.
Huhhuijjaa. Kukaan ei vedä stemmoja niin kuin nää pojat. Ei ees biitles.