Bad Religion

  • 12 406
  • 64

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Ensin ajattelin lätkiä menemään Punk-keskustelussa mutta avaanpas perkele oman ketjun tälle orkesterillle.
Justiinsa on ilmestynyt uusi levy - New Maps of Hell. Helkkarin kova lätty, Mr. Brett on tullut takaisin ilmeisesti jäädäkseen (tai palasi takas jo vuonna 2002).

Oma BR innostus alkoi vuonna -92 kun Hilu Ilmestyskirjassaan (siis Radiomafiassa) soitti pari biisiä Generator-albumilta. Iski kovaa joten heti piti hankkia em. levy sekä Suffer, No Control ja Against the Grain. Mahtavuuden kruunasi eka Suomen keikka Provinssirockissa kesällä -93. -94 ilmestynyt Stranger than fiction-levy sai melko suuren suosion Suomessa - joten -95 Provinssin keikalla yleisöä jo olikin aika tavalla enemmän kuin muutamaa vuotta aikaisemmin.

The Grey Race-levyn myötä (-96) BR:stä tuli "koko kansan religion ja se joka soittaa sen punk-rock-song-biisin". Siihenpä se oma into sitten hiipuikin - vaikkakin hyvä levy on tuokin. Tämän jälkeen ilmestyneet levyt eivät oikein sytyttäneet ja arvelinkin koko orkesterin tarun olevan loppusoittoa vaille. Mutta mitä vielä. Vuonna 2004 menin nosturiin BR:n keikalle, oikeastaan fiilistelemään ja niitä "vanhoja hyviä biisejä kuuntelemaan." Keikka oli aivan saatanan kova, ja juuri ilmestymässä olevan The Empire strikes first-albumin biisit kuulostivat todella todella hyviltä. Levy myös lunasti kovat ennakko-odotukseni. Ja todellakin n. kk sitten ilmestynyt uusi levy on jälleen erittäin hyvä.

Huhhuijjaa. Kukaan ei vedä stemmoja niin kuin nää pojat. Ei ees biitles.
 

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Uujee!

Loistava bändi. Itse pääsin kelkkaan vasta Stranger than fictionin myötä, mutta sen jälkeen ei paluuta olekaan ollut. Mr Brettin lähtö tuntui kyllä pahasti tason laskuna, mutta The Process of Belief, The Empire Strikes First ja uusin New Maps of Hell ovat aivan loistavia. Samaten Empiren jälkeen julkaistu Live at the Palladium -DVD.

Greg Graffin on yksi parhaista sanoittajista, jonka tiedän ja oman englannin kielen taitonsa voi hyvin tarkastaa lueskelemalla hänen sanoituksiaan läpi. Jollei tarvitse kertaakaan sanakirjaa, menee kohtalaisen hyvin.

Ainoa kerta, kun olen bändin nähnyt livenä, oli 1995 Provinssirockissa, mutta kylläpä olikin mahtava keikka. Toivottavasti tulevat uuden levyn tiimoilta Eurooppaan ja Suomeenkin saakka.

Stemmat ja kuoro-Aaahit ja Ooohit hakevat tyylikkyydessä vertaistaan. Hehkutetaan vielä bändin ajattomantyylikästä crossbusters-logoa. Parhautta!
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Loistava bändi, kerta kaikkiaan! Itse olen kuunnellut bändiä vähän toistakymmentä vuotta, muistaakseni Stranger than fiction oli se albumi joka sai kiinnostumaan bändistä. Sen jälkeen olenkin sitten keräillyt kaikki levyt kokoelmiini. Kuten jo kaksi aiempaakin kirjoittajaa mainitsi, parasta bändissä on juuri ne komeat stemmat ja Graffinin älykkäät sanoitukset, puhumattakaan Graffinin mahtavasta äänestä jota joku musiikkitoimittaja joskus levyarvostelussa kuvaili sanoilla "Ahneen nälkäinen" (mielestäni todella osuva kuvaus).

Mitäs mieltä muuten olette Greg Graffinin soolotuotannosta? On ainakin erilaista kun Bad Religionin tuotanto... Mutta minulle putoaa myös nuo soololevyt hyvin.
 

fedorov

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Aivan loistava bändi, jonka itsekin (ketjun avaajan tapaan) löysin Generator-albumin myötä joskus yläaste-ikäisenä. Against the Grainin ohella edelleen paras albumi, mielestäni.

Nosturin keikka 2004 oli jotain aivan uskomatonta. 50 astetta kuumuutta, ja jo viidennen biisin jälkeen oli happi loppua ja taju lähteä. Keikan jälkeen olin kuin uitettu koira kaiken taklailun jäljiltä, vaikka yleinen käytökseni onkin useimmiten hillitty.

Tuolloin ei voinut kuitenkaan jarrutella.
 

Gianfranco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
No nyt kun tällainen ketju tänne avattiin, niin pistänpä tähän kyssärin, joka on vaivannut jo piiitkän aikaa mieltäni. Näin joskus ammoisina aikoina, siis sanoisinko vaikka kymmenen vuotta sitten jonkun Bad Religionin videon telkussa, mutta en enää kuollaksenikaan muista minkä tuon loistavan biisin nimi oli. Jos joku pystyy lonkalta heittämään missä kyseisen bändin videossa jengi rypee mudassa ja hataran muistikuvan mukaan ryömivät jotain rinnettä ylös jne. yltäpäältä "likasina", niin pistäkäähän biisin nimi palstalle. Joku hittibiiseistä lienee kyseessä, mutta kun en bändiä ole sen enempää seurannut, niin ei ole tullut vastaan...

Olis ehkä kuulunu tonne mikä biisi-ketjuun, mutta kun tiedän bändin olevan nimenomaan Bad Religion, niin ehkä joku täältä osaa saman tien vastata...

Kiitos jo etukäteen!
 

Tankian

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
videossa jengi rypee mudassa ja hataran muistikuvan mukaan ryömivät jotain rinnettä ylös jne. yltäpäältä "likasina"

Ei nyt mikään Bad Religionin video soita kelloja, mutta ainakin Smashing Pumpkinsin (n. vuonna 1995 julkaistussa) Bullet with Butterfly Wings -biisissä on kuvailemasi kaltainen video.
 

Vili#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kaikki Bad Religionin pitkäsoitot löytyvät levyhyllystä, lukuunottamatta tätä uusinta, jota en ole vielä kerennyt hankkimaan. Sinkkubiisi (Honest goodbye) pisti tosin miettimään, että hommaanko eds uutta albumia, oli se sellaista saastaa. Ei kai vaan olla palattu New American malliselle linjalle? Kertokaapa uuden levyn jo hankkineet mielipiteitä uutukaiselta! Yhtyettä olen kuunnnellut reilu 10 vuotta, ja vain pari harhalaakia mahtuu matkan varrelle (The New America ja No Substance). Suosikkeina Generator, No Control ja Against The Grain.

Livenä nähnyt vain kerran (Nosturi 2004), ja silloin meno oli mahtavaa. Kuten jo todettu herra Graffinin mahtavat lyriikat, ja tajuntaan iskevä ajaton punkrock tekee bändistä yhden suosikeistani vieläkin.
 

Gianfranco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Ei nyt mikään Bad Religionin video soita kelloja, mutta ainakin Smashing Pumpkinsin (n. vuonna 1995 julkaistussa) Bullet with Butterfly Wings -biisissä on kuvailemasi kaltainen video.

No voe sun... Noinkohan mä oon ehtiny ajan saatossa jo sekottaa esittäjän. No kiitos anyways!
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Hieno bändi, jäänyt kuitenkin vähän taka-alalle itselläni jo kymmenen vuoden ajan. Yläasteella muistan äippäni huolestumisen, kun olin piirrellyt johonkin kouluvihkon kanteen sen legendaarisen logon. "Onkos tämä nyt niitä saatananpalvonta-bändejä?" No, olihan silloin tosiaan nuo Dimmut sunmuut puskemassa muotiin.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että en omista yhtäkään aitoa levyä. Äänitettyjä kasetteja on toki kasallinen jossain. Ehkä sitä joutuu kohta korjaamaan tuon epäkohdan.

Ja kyllähän tämä on yksi kaikkien aikojen punk-biiseistä.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
...Sinkkubiisi (Honest goodbye) pisti tosin miettimään, että hommaanko eds uutta albumia, oli se sellaista saastaa. Ei kai vaan olla palattu New American malliselle linjalle? Kertokaapa uuden levyn jo hankkineet mielipiteitä uutukaiselta!
Lienee koko levyn tylsin biisi (niinkuin sinkut mielestäni usein ovat.) Mutta kuuntele vaikka tuota: http://www.youtube.com/watch?v=U96fijssBnY&mode=related&search=

Levyllä on paljon n. puolentoista minutin viisuja joissa mennään ns. vanhaan malliin! Niinkuin esimerkiksi tämä: http://www.youtube.com/watch?v=iLbySAIvXk8&mode=related&search=
 

Riz

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers
Bad Religionin uusinta ei ole tullut kuultua sen kummemmin vielä, mutta pitänee hankkia jossain vaiheessa. Brettin paluu tosiaan piristi matskua huomattavasti ja kyllähän sedät livenäkin ilmeisesti vielä jaksaa heilua. Parasta materiaalia löytyy kyllä tuolta No Control / Generator / Recipe for Hate / Stranger than fiction aikakaudelta vaikka Brettin paluun jälkeenkin on muutamat biisit kolahdelleet myös ihan kivasti.

Täältä lähtee peukkua myös tuolle Live at the Palladium DVD:lle. Kannattaa hankkia jos BR:ää diggailee.

Knoppitietona heitettäköön että bändistä ainakin molemmat Gregit ovat kiekkomiehiä. Graffin jopa ihan pätevä kiekon kanssa. Aikoinaan Tavastian keikalle tullessaan taisi raiderissa lukea että pitää päästä pelaamaan kiekkoa...olivat kaverit (bändistä molemmat Gregit ynnä pari muuta kiertuehenkilökunnan tyyppiä) hiukan myöhässä jäävuorolta mutta päästiin kuin päästinkin sitten lopulta pelaamaan staroja vastaan. Olivat vissiin aikaisemmin päivällä jo höntsäilleet myös kesälomalla olleitten suomalaisten NHL-kiekkoilijoiden kanssa ja ainakin Niinimaa tuli keikalta sitten bongattua. Taisi tuo meidän höntsä-ottelu tulla dokumentoitua jälkilähetyksenä silloiselta ATV-kanavaltakin.
 

Monte-Cristo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Sens, sympatiat Kerholle
Nosturin keikka 2004 oli jotain aivan uskomatonta. 50 astetta kuumuutta, ja jo viidennen biisin jälkeen oli happi loppua ja taju lähteä.
Jep, siellä olleena muistan tämän erinomaisesti. Graffin heitti jossain puolessavälissä jotain tyyliin, että kaikista paikoista juuri Suomessa vetävät elämänsä kuumimman keikan. Sitten saatiin joku kattoluukku auki ja pahin helle ainakin ylälauteilla, joilla majailin, hellitti.

Uusi levy on erittäin hyvä jopa BR-tasolla. Näistä Brettin paluun jälkeen tehdyistä ehkä jopa paras. Tasaisen hyvä suoritus, monet kipaleet jopa innovatiivisia BR:n kaavassa. Sinkkubiisi Honest Goodbyesta ei kannata välittää - BR:lla tuntuu olevan suorastaan tapana laittaa levyilleen yksi meinstriimimpi helppo kappale, joka yleensä on Brettin tekemä. (Mieshän on itse myöntänyt tavoitteenaan olevan täydellisen pop-biisin kirjoitus, ja toisaalta Greg on sanonut BR:n olevan folkia, jota nyt vain satutaan soittamaan tällä tietyllä tavalla.)

Suurin osa bändin jäsenistä on tosiaan kiekkodiggareita, ja olisikohan ollut vuonna 2000 Tavastialla kun yleisössä hilluivat herrat Niinimaa ja Lind.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Oma uskonnollisuuteni heräsi Stranger Than Fictionin myötä. Heti perään kauppaan, Suffer kouraan ja jotain lähtemätöntä oli tapahtunut. Sen verran mattimyöhäinen ja nuori kuitenkin olin, että festarivierailut jäivät todistamatta. Ja tietty nuori uskoni joutui kovalle koetukselle, kun jo paria vuotta myöhemmin kaikki tykkäsivät tuosta "punkrockbändistä".

Kaikilla neljällä sisätilan keikalla olen kuitenkin ollut eturivissä. Tuolta ekalta Tavan keikalta muistona vieläkin arvet polvissa, jotka hakkasivat aitaan. Nosturissa joku taisi pyörtyäkin pittiin ennen kuin katto saatiin avatuksi.

New Maps of Hell on ollut luonnollisesti tehosoitossa jo hyvän tovin. Kyllähän se vähintään 99% uutuuslevyistä pesee mennen tullen, mutta itse arvioisin sitä BR-asteikolla keskikastiin. Siis tarkoittaen, että jos vaikka 5.11.2014 kaivan soimaan jonkin yhtyeen levyistä, niin todennäköisesti joku muu näppeihin ensinnä tarttuu.

Kaikki älpeet löytyy luonnollisesti hyllystä, osa kahtena tai kolmenakin eri formaattina. Sinkuistakin suurin piirtein puolet plus epävirallisempi sälä liki täydellisesti. Rakkaina aarteina (tosin ei hajuakaan nykyisestä sijaintipaikasta) myös nuo bändin omat zinet, joita joskus kymmenkunta vuotta sitten faneille lähettelivät.

Kovasti odottelin, että bändi ilmestyisi Eurooppaan ja Suomeen syksyllä, mutta aina ei näköjään voi voittaa.
 

Nikke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sinivalkokeltainen
Huikea bändi. Against the grain oli se eka levy jota kaverin kanssa tuli kuunneltua mutta vähän myöhemmin bändi sitten lopullisesti kolahti. Kaikesta huolimatta (ja Punk Rock Songista huolimatta) Stranger than Fiction taitaa olla suosikkilevyni. Empire Strikes back oli mielestäni ihan hyvä tekele joten odotukset tälle uudelle ovat hyvät vaikkei tuo sinkku riemastutakaan.

Knoppitietona tässä ketjussa mainittuihin tietoihin se että muistelisin olleeni Tavan keikalla jossa paikalla ulkomuistista ainakin Lehtinen, Niinimaa ja Ylönen. Sekä tietysti Uuge. Rehellisyyden nimissä en tosin hätään edes osaa sanoa olenko ollut BR:n sisäkeikoilla Stadissa kaksi vai kolme kertaa. Everton voi varmaan heittää lonkalta nuo päivämäärät ja keikkapaikat.

Nosturin keikalta 2004 jäi meikälle muistoksi todella loistava keikka ja muutama murtunut kylkiluu. Mahtavaa.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Hep, pakko ilmoittaa itseni myös yhtyeen "faniksi". Heittomerkit siksi että tämä bändi on ollut aina se "no sitten kun on aikaa". Itse siis tulin mukaan Gray Racen aikaan ja myös siihen jäin, levy on todella hyvä ja aina on tehnyt mieli hommata joku toinen levy bändiltä. Eli nyt kun puheeksi otettiin, niin olisiko suosituksia johonkin samankaltaiseen levyyn? 21st Century (Digital Boy) taitaa olla ainoa biisi (joka on myös täytyttä rautaa) jonka (muistan) olen kuullut tuon levyn ulkopuolelta. Kaverillani taisi muutama levy olla, mutta en niitäkään koskaan tullut lainanneeksi (paitsi siis Gray Racen).
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kaikesta huolimatta (ja Punk Rock Songista huolimatta) Stranger than Fiction taitaa olla suosikkilevyni.

Mahtaakohan Nikke tarkoittaa sitä, että:
a) Punk Rock Song on niin mahtavan hieno teos, että sen ansiosta Gray Racen pitäisi olla kaikkien aikojen ykkösenä... vai...
b) sekoilleensa levyjen kanssa, sillä korporaatiodebyytin Stranger than Fiction ainoat pienoiset häpeätahrat ovat sinällään turha 21st Centyry Digital Boy -uusiointi ja ainakin allekirjoittaneen mielestä turhan junnaava Infected.

Knoppitietona tässä ketjussa mainittuihin tietoihin se että muistelisin olleeni Tavan keikalla jossa paikalla ulkomuistista ainakin Lehtinen, Niinimaa ja Ylönen. Sekä tietysti Uuge. Rehellisyyden nimissä en tosin hätään edes osaa sanoa olenko ollut BR:n sisäkeikoilla Stadissa kaksi vai kolme kertaa. Everton voi varmaan heittää lonkalta nuo päivämäärät ja keikkapaikat.

Ihan ulkomuistista ei kyllä irronnut. Tein kyllä ainakin noista kahdesta ekasta Tavan keikasta settilistat thebrpage-sivustoille, mutta ne on jossain muutolaatikoissa varmaankin. Wikipedia avittaa kuitenkin:

Esiintymiset Suomessa
06.05.2004 Helsingin Nosturissa
08.08.2000 Helsingin Tavastialla
24.08.1998 Helsingin Tavastialla
25.08.1998 Helsingin Tavastialla
20.06.1997 Kauhajoen Nummirockissa
21.06.1996 Lahden Messilän-Juhannus Festivaalilla
10.06.1995 Seinäjoen Provinssirockissa
12.06.1993 Seinäjoen Provinssirockissa


Tohon toiseen Tavan keikkaan sai muuten vielä lippuja luukultakin. Nosturiin oli vaikeinta saada, mutta onneksi Tiketti palveli. Lippupalvelu oli myynyt silloin oman kiintiönsä jo etukäteen joillekin sponsori/klubiasiakkailleen, kuten tyttö tiskin takaa vahingossa möläytti.

Christian Ruuttu oli kanssa, muistaakseni tuolla ekalla Tavan keikalla, ihan soossissa. Todistin vierestä, kun se siinä aulabaarin tiskillä sönkkäsi jotain Graffinille bändistä, eikä edes tajunnut puhuvansa kyseisen yhtyeen solistin kanssa... Huikein kohtaaminen oli kuitenkin se, kun Greg Hetson yritti iskeä avovaimoani. Eikä edes onnistunut.

stiflat kirjoitti:
Eli nyt kun puheeksi otettiin, niin olisiko suosituksia johonkin samankaltaiseen levyyn? 21st Century (Digital Boy) taitaa olla ainoa biisi (joka on myös täytyttä rautaa) jonka (muistan) olen kuullut tuon levyn ulkopuolelta.

Gray Race jakaa aika vahvasti mielipiteet. Mutta oli mitä mieltä tahansa, niin se on aika helppo levy tutustua. Niinpä suositella voisi edellislevyä, eli jo mainittua Stranger than Fictionia. Siinä kuitenkin käyskennellään suhteellisen samoilla kierroksilla, mutta monta pykälää paremmalla bisiimateriaalilla. Against The Grain, jolla 21st Century (Digital Boy) on alkuperäisenä versiona julkaistu, voi jo sitten olla "liian punkkia" jonkun makuun.

Tietty All Ages -kokoelmaa voi suositella sitäkin, miksei jopa Tested-liveä, noin niinkuin yleisluontoista tutustumista varten. Saksalaiskokoelmaa Punk Rock Songs en välttämättä suosittelisi, ellei sitten vastaan halvalla kävele.
 

mtmela

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Keltainen #27. Kajaanin Hokki.
Hep, pakko ilmoittaa itseni myös yhtyeen "faniksi". Heittomerkit siksi että tämä bändi on ollut aina se "no sitten kun on aikaa". Itse siis tulin mukaan Gray Racen aikaan ja myös siihen jäin, levy on todella hyvä ja aina on tehnyt mieli hommata joku toinen levy bändiltä. Eli nyt kun puheeksi otettiin, niin olisiko suosituksia johonkin samankaltaiseen levyyn? 21st Century (Digital Boy) taitaa olla ainoa biisi (joka on myös täytyttä rautaa) jonka (muistan) olen kuullut tuon levyn ulkopuolelta. Kaverillani taisi muutama levy olla, mutta en niitäkään koskaan tullut lainanneeksi (paitsi siis Gray Racen).

Against the Grain ja Generator. Kaikkien aikojen parhaat levyt ever. Ketjun aloittajan viestiä voisin kopioida, mutta mitä turhaa. Hän totesi tunteeni bändiä kohtaan täydellisesti. Ja New maps of hell on aika lähellä tuota tuotantoa. Ja samoin Live at the Palladium soi usein ennen baari-iltaa ja sen jälkeen. 15e kotiin kuljetettuna on huippuhinta tuosta kaikkien aikojen live-DVD:stä.

Olihan se hassua aikoinaan lukioteininä päteä opettajaa enemmän sanakokeissa, kaikki Gregg Graffinin ansiota.

edit: oltiin kaverin mökillä kun tämä biisi alkoi soida kasettimankassa ja se oli menoa sitten. Aina ja vitun ikuisesti. http://www.youtube.com/watch?v=gEl1xSPyOwA
 
Viimeksi muokattu:

vision

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
mother, father, look at your little monster, I'm a hero, I'm a zero..

Fani ollaan oltu itsekin jo vuosia ja Offspringin kanssa oli ja on edelleen yksi kovimmista punk poppoista. 1990-luvulla ilmestyneet levyt olivat jokainen todellisessa voimasoitossa mutta 1996 ilmestynyt The Grey Race ei jostain syystä enään pudonnut. Sanoma oli edelleen tallessa mutta jotenkin ote tuntui alkavan lipsua eikä Bad Religion ollut enään sama kuin siihen asti. Tässä kävi vähän samalla tavalla kuin Metallicalle blacin jälkeen eli tuotanto oli sen verran rautaista, että paha pistää mitenkään paremmaksi. Vanhoilta lätyiltä pystyy luettelemaan paljon kovia kappaleita ja osa jää varmasti mainitsemattakin mutta uusimmat ovat olleet sellaista kepeää lallattelua pienellä punkila höystettynä.

No substance on mielestäni yhtyeen heikoin teos tähän mennessä. Levy on juuri mainitsemaani rallattelua ja yksi suurimmista inhokeistani löytyy tältä levyltä eli mediocre minds.

Uuteen materiaaliin en ole vielä kerinnyt tutustua mutta toivotaan parasta. Teki Paradise Lostkin pitkästä aikaa kovan levyn joten miksei myös Bad Religion.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Kiitoksia vinkistä - Bad Religion ei ole ennestään niin hirveän tuttu, mutta teidän rohkaisusta aloin kuuntelemaan tuota uutta levyä. Ja sehän onkin oikein erinomainen! Mukava nähdä, että bändi pystyy tekemään tälläisen tekeleen vielä tässä vaiheessa uraa.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Kaverin bileissä kuulin ekaa kertaa ja biisikin jäänyt mieleen, Too Much To Ask. Only Entertaiment ja muutama muu rallatus Generator-lätyltä vaikutti ja piti hakea levy myös itselleni. Tällä hetkellä löytyy neljä levyä hyllystä, eli Generator, The Gray Race, STF ja Against The Grain, sekä poltettuna tuo Punk Rock Song (soi muuten just nyt). 90-luvun puolen välin jälkeen levyt ovat jääneet hankkimatta.

Keikoilta on myös "muistoja". Provinssi-93 ja bändi vatkasi teltassa, meikä onnistui sammumaan seisaaltaan. Ensin putosi tuoppi kädestä ja sit mies perässä, mitä soitti..? Tosta tippumisesta saa yhä kuulla nuoruutta muistellessa.NOFX taisi olla samoilla kinkereillä ja taas tuli uusi bändi löydettyä (kuunteluun..). 95 mieleen jäi laulajan pitkät löpinät suomalaisesta metsästä ja puiden siemenistä tjsp..bogottua tuli myös niin perkeelesti!
 

sozzy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelikaani
This is just...

BR:n levyt kuuluvat siihen kategoriaan, jotka kaivetaan vähintään kerran vuodessa playlistille. Näin se onkin toiminut jo viimeiset yli kymmenen vuotta. Itsekin bändiin tutustuin vasta Gray Racen kautta, jota tulikin luukutettua silloin huolella ja kuulun siihen ryhmään, jonka mielestä levy oli varsin mallikas tekele.

Seuraavat levyt olivatkin sitten enemmän tai vähemmän floppeja, seuraava hankittu levy olikin Gurewitzin comeback Process of belief, josta myös pidin verrattuna muutamaan aiempaan. Vanhempaakin materiaalia kuunnelleena itselleni parhaiten toimivat juuri Gray Race ja Stranger than fiction. Harmittaa kyllä kun reissu Nosturin keikalle peruuntui viime tingassa. Yliopiston proffan saarnoja olisi ollut mukava päästä livenä todistamaan...
 

Art Vandelay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Lions, Flyers, Florida Gators, Ässät
Tällä hetkellä löytyy neljä levyä hyllystä, eli Generator, The Gray Race, STF ja Against The Grain, sekä poltettuna tuo Punk Rock Song (soi muuten just nyt). 90-luvun puolen välin jälkeen levyt ovat jääneet hankkimatta.

Kannattaa hankkia ne 90-luvun levyt (No control ja suffer), ne ovat selkeesti parhaat BR:n levyt. How can hell be any worse? - levyltä löytyy myöskin muutama helmi: We're only gonna die, voice of god is goverment ja in the night ainakin on taattua BR kamaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös