B-luokan tositelevisiosarjat

[stiflat]

Ajattelin perustaa tällaisen yleisen ketjun, jossa voi avautua, päivitellä, ihastella, tai jopa suositella jotain tositelevisiosarjaa (tai vastaavaa netissä), josta ei kuitenkaan viitsi omaa ketjuaan tehdä. A-luokkaa ei varmaan tässä kategoriassa olekaan, joten tähän vain rohkeasti kaikki mahdolliset. Sitten parhaimmat, tai no ainakin keskustelua herättävimmät kuten Hjalliksen Diili ja Big Brother saavat oman topicin.

Itselläni iski Ruutu+-tilauksen yhteydessä mielenkiinto mitä muuta kuin Liigakiekkoa sieltä löytyy. Huomioni kiinnittyi näihin tositelevisiosarjoihin, joita tuotetaan paljon ja halvalla. Otin seurantaan joitakin näitä sarjoja ja katsoin mitä annettavaa niillä on. Otan pienen pintaraapaisun alle näistä neljästä, jota katselin enemmän tai vähemmän kaikkia. Kertokaa te omia kokemuksianne tämän kategorian sarjoista.

Suomen Huutokauppakeisari - Ihan leppoinen ohjelma katsoa kun kesälomalaiset tulevat ostamaan kesälomarahoillaan ylihintaan mitä vain, kunhan jotain matkamuistoa saavat mukaan. Aki tinkii kaikesta puolet ja aliarvioi tuotteiden hinnat järjestään itselleen suotuisiksi. Sarja on ilmeisesti vähän menettänyt aitouttaan alkuajoista tunnettavuuden takia ja ostosreissutkin suuntautuvat lähinnä julkkiksille. Markku jakaa mielipiteitä, itse pidän puuhastelustaan. Aki yrittää kummasti aina olla niin miestä Markun aikana. Itseä ihmetyttää minkä takia toi Huutokauppakeisarin vaimo, Heli tulee joka paikkaan mukaan tavaroidenhakureissuille, luulisi olevan hyödyllisempää että nainen hoitelisi vaikka toimisto-/myyntikohdetöitään kotona? Nainen lähinnä toistelee samoja lauseita harvakseltaan mitä Aki, eikä tuo (ulkopuolisen silmiin) kaupantekotilanteeseen mitään lisäarvoa. Matkaseura ja televisioryhmän takia voisivat olla mahdollisia vastausvaihtoehtoja. Myös Akin mustasukkaisuus Heliin on jotenkin välillä läpinäkyvää, vaikka kovin yrittääkin olla vain äijää. Onko näitä kuvattu talven räntäsateilla tai muulloin kuin kesälomakausina? Ihan leppoinen sarja.

Kuokkavieras Kataja - Janne Kataja kamera- ja äänimiehinensä kiertävät ilman rahaa Suomen pikkukyliä testaamassa kuinka "vieraanvaraisia" kyläläiset ovat. Eli kerjäämässä. Ohjelma alkoi toistaa itseään melkoisen pian ja Kataja saa lähinnä tunnettavuutensa ja hyvän supliikkimiehen ominaisuuden ansioista tarinaa eteenpäin. Joskus katsojaakin nolottaa kerjuut, jotka lähtevät lapasesta mitä pidemmälle ohjelma on edennyt. Oudon myöhään myös aina etsitään yöpaikkaa keskellä arkiviikkoja. Myös joka kunta tuntuu saavan sen "kultaisen ansiomerkin". Sarjana toistaa itseään heti, Katajaa joko vihaa tai rakastaa.

Kauppaneuvos Jethro - "Jeti" painelee pitkin Suomea (edellisissä kausissa pitkin ulkomaitakin) tekemässä arkipäivän asioita. Tai ilmeisesti hänelle arkipäivän asioita. Jeti olisi ihan mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, mutta tässä sarjassa paistaa kilometrin päähän huono käsikirjoitus. Jotenkin huvittavaa, että sarjasta tulee mieleen, että Jethron normipäivä kiinnostaisi enemmän katselijoita jutteluineen, kuin nämä "teemapäivät" joissa ollaan luostareissa ja hiihtokisoissa ja ties missä, mutta joissa ei tapahdu käytännössä kuitenkaan yhtään mitään. Aina on myös outo kiire. Myös oudot puhelinsoitot ja Jetin outo ylimielisyys tiettyjä henkilöitä kohtaan (kuten veljeänsä) on kirjoitettu aivan tökerösti sarjaan. Sarja olisi ihan varteenotettava televisioon sopivan supliikkimiehen kanssa omalla kiinteistövälitysalallaan, mutta nyt tuntuu päässeen jonkun työharjoittelijan käsikirjoittamaan sarjaan esittämään jotain roolihahmoa.

Hottikset - Lopuksi oma "suosikki". Sarjan ensimmäinen kausi koukutti totaalisella huonoudellaan ja camp-huumorillaan. Jo alussa paljastui, että eihän tässä mitään ns. oikeita hottiksia olekaan katsojille, vaan sarja esittelee ihmisiä, jotka omissa mielikuvissaan ovat näitä hottiksia. Tämän tajuaminen toikin sarjaan oikean kulman, sillä "oikeita hottiksia" tyrkytetään varmaan tarpeeksi muissakin sarjoissa. Kaikenlaiset keskitason - tai vähän paremman ulkonäön omaavat ihmiset kuvailevat itseään ja vaatimuksiaan treffikumppaneistaan ja lopuksi tylytetään kaikki ehdokkaat, koska ei ollut sitä mitä vaaditaan. Kenellekään ei siis kelpaa kukaan, mikä oli toki jo tiedossakin. Sarja on nuorten aikuisten seuraamista, joilla omakuva on asetettu (yltiöpäisen) korkealle - vaatii asennoitumista totaaliselle huumorivaihteelle, muuten ei kestä. Kakkososa valjumpi kuin ykkönen, Jokeri-Amanda mukana vanhimpana naisena (tässäkin).

Mitäs sarjoja on ihmisille tullut eteen ja onko jotain kerrottavaa? Aihealueena tämä varmastikin yleisesti vain tuottaa negatiivisia fiiliksiä, mutta silti näitä kuitenkin seurataan paljon televisiosta.
On poliiseja ja muita virkamiehiä, kokkiohjelmat eivät heti lopu, kisailuohjelmat aurinkorannalla, pomo piilossa ja ties mitä. Ja sitten tietysti näiden kaikkien epäsuoria kopioita.

Tositelevisio – Wikipedia
Luokka:Tositelevisiosarjat – Wikipedia

 

[mikse]

Suomen Huutokauppakeisari - Ihan leppoinen ohjelma katsoa kun kesälomalaiset tulevat ostamaan kesälomarahoillaan ylihintaan mitä vain, kunhan jotain matkamuistoa saavat mukaan. Aki tinkii kaikesta puolet ja aliarvioi tuotteiden hinnat järjestään itselleen suotuisiksi. Sarja on ilmeisesti vähän menettänyt aitouttaan alkuajoista tunnettavuuden takia ja ostosreissutkin suuntautuvat lähinnä julkkiksille. Markku jakaa mielipiteitä, itse pidän puuhastelustaan. Aki yrittää kummasti aina olla niin miestä Markun aikana. Itseä ihmetyttää minkä takia toi Huutokauppakeisarin vaimo, Heli tulee joka paikkaan mukaan tavaroidenhakureissuille, luulisi olevan hyödyllisempää että nainen hoitelisi vaikka toimisto-/myyntikohdetöitään kotona? Nainen lähinnä toistelee samoja lauseita harvakseltaan mitä Aki, eikä tuo (ulkopuolisen silmiin) kaupantekotilanteeseen mitään lisäarvoa. Matkaseura ja televisioryhmän takia voisivat olla mahdollisia vastausvaihtoehtoja. Myös Akin mustasukkaisuus Heliin on jotenkin välillä läpinäkyvää, vaikka kovin yrittääkin olla vain äijää. Onko näitä kuvattu talven räntäsateilla tai muulloin kuin kesälomakausina? Ihan leppoinen sarja.

Tätä on tullut kaikkien tuotantokausien aikana seurattua. Tottakai on tavallaan selvää, että sarjaa joutuu tuotantokausien kasvaessa käsikirjoittamaan, mikä sitten näkyy. Samoin tuo tavaroiden ostaminen alihintaan on hieman pakko, jos ne meinaa vielä myydä, niin, että firmalle jää rahaakin välissä. Julkkisvieraat tulivat jollain tuotantokaudella mukaan ja onhan se selvää jälleen, että mattimeikäläisten toilailun lisäksi tarvitaan edes jonkinlaisia vetonauloja, vaikka mun mielestä nämä ovat suurimmaksi osaksi niitä vähiten kiinnostavia tapahtumia. Käänteisenä Valavuorena nyt verotietojen valmistuttua ei pariskunta Palsanmäen ei kannata enää ensi kesän kuvauksissa hokea tuota rahanpuutetta ja kannattamattomuutta.

 

[Zamboni]

Käänteisenä Valavuorena nyt verotietojen valmistuttua ei pariskunta Palsanmäen ei kannata enää ensi kesän kuvauksissa hokea tuota rahanpuutetta ja kannattamattomuutta.

Jos pelkkää alkuperäistä toimintaa ajattelee, niin sehän oli lähes konkurssikypsä ennen tv-ohjelmaa. Tuskin tuo oma huutokauppa nykyäänkään mikään kultakaivos on. Aki ja Heli ovat vaan saaneet tuotteistettua itsensä ja nyt meklaus ja esiintymisreissuja kaiken maailman kansantapahtumissa taitaa olla tarjolla enemmän kun ehtivät niitä kiertää. Siellä se kassakone sitten oikeasti kilisee.

 

[Yläpesä]

Rekkakuskit jäällä. Jännää riittää vuositolkulla siihen rysähtääkö täysperävaunullinen tällä kertaa panssarijäästä läpi. Kameraa on käytetty sukeltamassa jään alla, jonka päältä jokin autohahmo ajaa hitaasti. Samaa kuvaa käytetään jokaikisessä jaksossa jokaisen rekan ylittäessä järvenkannen. Ja kun se kuitenkin sitten ylittää kaikessa rauhassa sen jään, niin jännitetään pääseekö se vastarannalla mäkitöyrään päälle jumittumatta. Pääsee. On se vaan jännä.

Erakkoperhe erämaassa. Alaskalainen suurperhe on koko ikänsä asunut metsässä ja on siitä huolimatta ihmeen perillä internetistä, iphoneista ja muotivaatteista. Valkoisen roskaväen elämänfilosofiat heiluvat uskomattoman ja säälittävän välimaastossa. Kahden kauden aikana rakennettiin aina jotain kämppää, vaikka haluttiinkin alunperin juuri kauas sivistyksestä. SIlti haluttiin rakentaa se ympäristö melko samanlaiseksi, vain alkeellisista materiaaleista. Kohokohtana yhden pojista itselleen rakentama oma kämppä, joka tehtiin autonrenkaita pinoiksi kasaamalla.

Vaarallisilla vesillä. Rapuja pyydetään ja se on rankkaa puuhaa. Siinä mertaa kaatuu ja jätkät suuttuvat toisilleen. Miehisen sielunelämän perusopinnot, joten soisi että tämä on kaikkien avioliittoon haikailevien naisten katselulistalla. Yli kymmenen tuotantokautta kertoo omaa kieltään että tässä ei ole tarjolla paskaa kullatulla lautasella.

Kultakuume. Kultaa kerätään maaperästä järeillä koneilla ympäristöarvoista paskaakaan välittämättä. Jokaisen kauden aikana kaikki aika menee ensin jäisen maan aikaiseen valmisteluun, uhoamiseen ja sitten pääosa muista jaksoista käytetään talven tulon manaamiseen ja vihoviimeisten ruopaisujen epätoivoiseen yrittämiseen taas jäätyvässä maaperässä. Koneet hajoavat, miehet vittuilevat toisilleen pikkumaisesti, koneita korjaillaan jeesusteippivirityksillä ja ne hajoavat uudestaan. Kauden lopussa ihastellaan kilotolkulla kerättyä keltaista purua ja nuorimies Parker halaa itku kurkussa isoisäänsä, jota ihailee suunnattomasti. Ja kaikki vannovat että ensi kaudella se suoni löytyy.

Näiden lisäksi oli parikin eri metsurisarjaa joissa kaadettiin puita, vinssattiin niitä kasaan ja kuljetettiin jonnekin pois. Rekkakuskit kävivät myös Nepalissa ajelemassa yhden kauden verran vuoristoteitä ja jännitettiin putoavatko ne alas vuorelta. Eivät ne pudonneet.
Sitten oli sarja lentokoneiden takaisinperinnästä. Siis lentokoneiden takaisinperinnästä. Joku ostaa lentokoneen, ei maksa laskuja ja sitten tulee kaveri hakemaan sen lentokoneen takaisin. Siitä ei tiennyt selvin päinkään oliko koko sarja tositv:tä vai tosi kehnosti näyteltyä saippuadraamaa.
Varastonhuutajat, amerikan parhaat keräilijät ja panttilainaamo tarjosivat ensimmäisillä kausillaan paitsi esimerkin kehnommille kotimaisille sarjoille, myös ihan kelpo viihdettä tavarankeräilykulttuurista.

 

[vanukas]

Näissä keräilysarjoissa minua aina ihmetyttää se, miten joku oikeasti kauppaa niitä eteenpäin. Amerikka on iso maa täynnä outoa porukkaa, mutta silti ihmettelen että, jostain syystä aina löytyy kaveri, jolla on $400 pistää ruosteiseen 30-luvun moottoriöljyn mainoskylttiin.

 

[Ikävänkantaja]

Toinen toistaan absurdimpia juonenkäänteitä, ala-arvoista kielenkäyttöä, täysin irrationaalista kerrontaa ja dialogia, "Pomo piilossa" -sarjaa huonompi maskeeraus, ylikorostettua tuotesijoittelua, tosielämäksi naamioitua käsikirjoitettua sekoilua, "Wag the Dog" -pastissin veroista tragikomediaa ja "Kauniit ja rohkeat" -kategorian draaman elementtien sekoitusta, tirkistelyä ja väkivaltaa. Joka ikisessä jaksossa, päivästä toiseen. Ja luultavasti vielä - kirsikaksi kakun päälle - jokin aivan odottamaton ja korniakin kornimpi Deus ex machina -tyyppinen loppuratkaisu kuin jossakin "Salattujen elämien" bikinispinoffin klovnispinoffissa. Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016 kuuluu siis eittämättä tähän ketjun. Ja lukko perään.

 

[pernaveikko]

Vaarallisilla vesillä. Rapuja pyydetään ja se on rankkaa puuhaa. Siinä mertaa kaatuu ja jätkät suuttuvat toisilleen. Miehisen sielunelämän perusopinnot, joten soisi että tämä on kaikkien avioliittoon haikailevien naisten katselulistalla. Yli kymmenen tuotantokautta kertoo omaa kieltään että tässä ei ole tarjolla paskaa kullatulla lautasella.

Miten voidaan mainita B-rapun keskustelussa? Olen kuullut noista muista, mutta en jaksoakaan nähnyt. En ole parempi ihminen tai hippi, mutta miksi seuraisin silkkaa paskaa. Mielummin katson vaikka likaisen Vantaajoen virtausta.

Tässä on sitä jotain ja aivan varmasti ei ole käsikirjoitettua paskaa.

 

[Hippi Hiiri]

Nyt tv:ssä pyörivistä Hottikset ja jenkkien Säpinää kannen alla ovat ihan hauskoja. Hottikset on minusta oikeasti aivan osuva ajankuva nykynuorten deittimarkkinoista, kun jokaisella on epärealistiset toiveet kumppanin ulkonäön suhteen (varmasti osittain näiden kuvanmuokkauspalvelujen helppokäyttöisyyden vuoksi) ja toisaalta itse kaivataan hyväksyntää muilta vastaantulijoilta. Parhaat naurut sain, kun henkisesti kymmenvuotias Ada paritettiin sille kolmevitoselle kokoomusnuorelle, joka valehteli olevansa kaksivitonen. Ihanan epäsopiva pari.

Osanottajien 'tasoa' kuvaa hyvin se, että Amanda Harkimo on niin kovan luokan saalis, ettei kenelläkään riitä henkselit edes yrittää tosissaan pokata, vaikka Ruotsin Paratiisihotellissa oli sakset auki ensimmäisenä iltana.